Kyllä kuulkaa nauratti, kun Facebook huuteli, etteivät seuraajani ole kuulleet minusta _pitkään_ aikaan. Siis tuo pitkä aika oli kaksi vuorokautta. On tämä nykymaailma aika hektinen! Kuinka moni ehti huomatakaan, ettei blogi yllättäen päivittynyt kahteen päivään, kun muun muassa Instagram päivittyi?

Minusta itsestäni, joka on tottunut puuhaamaan koko ajan ja tauotta jotain, 1,5 vuorokautta poissa pelistä tuntui jo pitkältä. Ei päivittynyt blogi ei, mutta enemmänkin häiritsi se, että ympärillä on jatkuvaa puuhaa, apua, ruokaa tai nukuttamista vaativat lapset ja minusta ei ollut mitään apua. Tuntui ihan kamalalta, vaikka kyse oli lyhyestä ajasta. Samalla tuli mietittyä, miten näissä tilanteissa pärjäävät yksinhuoltajat, jatkuvasta kivusta kärsivät, kovista migreeneistä kärsivät ja muut, jotka eivät saa heti apua muilta?

Minä en siis päässyt ylös sohvalta koko tiistaina, vaikka kuinka yritin. Kävi suuren suuri onni onnettomuudessa, että mies oli vielä sen päivän sairauslomalla, mutta jo tolpillaan ja pystyi hoitamaan paletin. Sain kummallisimman vatsataudin ikinä. Olo oli hirvein koskaan, vaikken päätynyt kuin yökkäilemään. En muista nimittäin niin hirveää pääkipua kokeneeni, maailma oli ihan sumea koko päivän, ylös noustessa pyörrytti ja oksetti, eikä mikään särkylääke purrut.

Sama pöpö siis kiersi meidät kaikki neljä, luulin tyhmänä jo olevani turvassa, kun tytöt sairastuivat torstaina. Lähdin maanantaina juoksulenkille ja mietin viiden kilometrin kohdalla, että jo on kylmä vaan koko ajan. Sitten alkoi särkeä selkää, tiputin kävelyksi ja huomasin, että oksettaa. Kävelin kotiin asti, painuin kuumaan suihkuun ja sohvalle, josta en noussut vuorokauteen. Kuume nousi välittömästi, kesti sen yhden illan ja pääkipu sekä huonovointisuus seuraavan päivän. Liekö lenkin ja kuumeen aiheuttaman nestehukan pääkipu, kun en öklöltä ololta kyennyt puoleen päivään juomaankaan, mutta voin etäisesti kauhulla kuvitella, miltä migreeni tuntuu. Olin täysin poissa pelistä lastenhoidon suhteen.

Aika erikoista, että voi lähteä lenkille ihan hyvissä voimin ja kesken matkan taintua täysin. Eipähän ole ennen sattunut. No, nyt keräillään taas voimia! Sinne minä siis hävisin, ettäs tiedät Facebook. Päänsäryltä kun ei pystynyt edes lukemaan tai kirjoittamaan, Instastoriesien katsominen oli parasta viihdettä. Sopivan lyhyitä!

Toiveeni siis siitä, että loputon loppuvuoden sairastelu katkeaisi tänä vuonna ei toteutunut ainakaan heti alkuvuodesta, vuotta on mennyt 1,5 viikkoa ja olemme kaikki sairastaneet. Kierre on ollut aika kova siitä asti, kun kuopus täytti puoli vuotta, eli 1,5 vuotta on perheessä kiertänyt kaiken maailman taudit ja sängyt pesty moneen kertaan.

Mutta. En halua valittaa, sillä meitä on näitä vastaanottamassa kaksi aikuista eikä yksikään taudeista ole ollut kovin vakava, kun levätä muistaa. Juttelin nimittäin tuttavan kanssa, joka kertoi denguekuumeeseen kuolleesta suomalaisnaisesta juuri viikonloppuna ja mietin siinä, että niinkin olisi voinut käydä. Olinhan itsekin hirveän kipeä denguekuumeessa ja sairaalassa meni kahdeksan päivää, mutten osannut pelätä. Ihmettelin välillä, kun hoitohenkilökunta oli niin kärppänä ja huolissaan. Muistan fiiliksen, kun mittasivat kuumeeni (eivät ikinä näyttäneet lukemaa suoraan potilaalle) ja kaksi hoitajaa kipitti ulos huoneesta ja huusi käytävällä SIISIP, SIISIP! Osasin kyllä sen verran thaita, että tajusin hoitajien huutavan kuumeen ylittäneen 40 asteetta, mutta en siltikään osannut ajatella, miten vakava tauti oli. Lasten ja iän myötä jotenkin ”kauhu” kasvaa ja minä oikeasti pelkäisin matkustaa Indonesiaan lasten kanssa, mistä itse denguen sain. Että pieneni olisivat sellaisessa taudissa. Ei ikinä. Ja silti siellä reissaa koko ajan paljon lapsiperheitä ilman mitään tauteja.

Onko muille iskenyt tällaisia pelkoja? Kehitin myös kammon erään kaupan leikkipaikkaa kohtaan, tämä oli nyt kuukauden sisään toinen vatsatauti, kun emme ole käyneet muualla kuin siellä. Pöpökammo täällä hei! Kun parilta lennolta on hommattu rokot, niin alkaa olla jo olo, että pysyn kohta vaan kotona. No, en pysy kuitenkaan, kunhan jupisen.

mekko LINDEX/ kengät EMMA/ takki VILA/ korvikset POOLA KATARYNA/ rannekoru OXXO

Nämä kuvat puolestaan ovat muuten jouluaatolta, kun ajelimme hautuumaalle ja halusin ottaa kuvia niin rakkaissa Jyväsjärven maisemissa. Aatonaaton myrskystä oli osa jäljellä ja suurimmassa osassa kuvista on tukka kohti taivasta, mistä sainkin inspiraation, että pitäisi julkaista taas epäonnistuneita asukuvia, niitä piisaa! Kiinnostaisiko nähdä niitä välillä?

Mitä mietteitä, vaivaako itseäsi tautikammo? Toivon kovasti terveyttä jokaisen alkuvuoteen! <3