Kuka käy Tuurissa?

Tätä olen kyllä ihmetellyt monesti. Tietysti jos Keskisen kyläkauppa osuu matkan varrelle niin ymmärrän asian, mutta miksi ajaa varta vasten sinne? Onko siellä tosiaan niin hyviä tarjouksia? Mikä ihmisiä vetää paikalle?

Kun vietimme kesäpäivää Tuurissa, en voinut olla miettimättä kuinka elämä on parissa vuodessa muuttunut. Toisaalta hauska päivä meillä lopulta oli ja totesimme, että Tuurissa on paljon tekemistä lapsen kanssa. Meidät sinne sai ajamaan tieto ilmaisesta tivolista sekä juuri avattu Suomen suurin muumileikkipuisto!

 

Muumileikkipuisto tuntui olevan pienen mieleen ja siellä oli paljon tekemistä keinuista erilaisiin liukumäkiin. Kaikki tuoksuikin vielä uudelle, sillä puisto oli avattu vain reilu viikko takaperin. Päällämme roikkuneet tummat pilvet ajoivat selkeästi väkeä sisätiloihin ja puistoon tuli hyvin tilaa, eikä sade tullut vielä pariin tuntiin!

Mäkin haluan!

Happy face. :D

Kun muumipuisto oli tutkittu, siirryimme Miljoonativoliin, joka on siis alle 13-vuotiaille ilmainen ja vanhempi pääsee myös ilmaiseksi pienen kanssa laitteeseen. Siellä pienemme hurvitteli niin junassa, laivassa kuin lentokoneissa ja laivasta hän äkkäsi ”Belle-karusellin”, siis Disneyn hahmoja sisältävät junan, jonne saikin vähän jonotella. Vanhempia hirvitti, sillä juna meni aika kovaa vauhtia mäkeä ylös ja alas ja jos kädet laittoi ulos vaunusta, saattoi osua vieressä oleviin valoihin. Pala kurkussa vannotimme lasta pitämään ratista kiinni ja istumaan paikallaan, onneksi huolemme oli turha. Siellä hän kiljui riemusta junan mennessä vauhdilla alamäkeen, eikä irrottanut käsiään kertaakaan ratista. Huh! Pitkään nämä laitteet pyörivät, veikkaan että pienille olisi riittänyt lyhyempikin kyyti ja jono olisi kulkenut hieman vauhdikkaammin. Mutta onpa huippua, ettei tarvitse maksaa ja sai vain valita mihin menee seuraavaksi! Ainoa miinus järjettömän tympeistä ja kyllästyneen oloisista tivolityöntekijöistä.

Parin tunnin jälkeen siirryimme itse kyläkauppaan, jonka hohtoa en kyllä vieläkään tajua. Tavaraa oli ja paljon, mutta ainoa asia minkä bongasin oikeasti olevan edullista olivat jo alennuksesta olevat Aarikan korut, joista sai vielä alehinnoista -40% pois. Muuten tavara oli suht samanhintaista kuin muuallakin, joten kertokaa minulle, ajellaanko tänne joidenkin supertarjousten perässä? Kiitos paikalle siitä, että sain pyöriä vaateosastot läpi rauhassa, kun keskellä hallia oli HopLop-tyyppinen kiipeilypaikka, mihin muksu hävisi isänsä kanssa viihtymään.

Plussaa paikalle myös siitä, että sieltä sai ihan oikean kotilounaan ja me söimme sen lounaan klo 18.30, eli se oli pitkään tarjolla. Niin paljon ihmisiä, ääntä ja meteliä paikassa oli, että olimme todella tyytyväisiä saapuessamme majoituspaikkaamme 30 kilometrin päähän. Ah sitä rauhaa ja hiljaisuutta tuon hikisen ja meluisen Tuuri-päivän jälkeen!

Katsokaa näitä pilviä, kuka uskoo ettemme kastuneet? :D

Kertokaa siis minulle Tuurissa kävijät, miksi sinne kannattaa mennä? Jos sattuisimme ajelemaan ohitse kesäaikaan menisin ehdottomasti uudelleenkin Muumipuistoon ja Tivoliin, mutta talviaikaan?

Iloista torstaita kaikille! 

Hei me mennään Ähtäriin, nalleperheen naapuriin!

Niin. Kuka ei olisi kuullut tuota mainosbiisiä? Edellisestä Ähtärin visiitistäni oli vierähtänyt varmaankin 20 vuotta ja muistin mielessäni karhut sekä vetokärryt, joissa istuin pienenä isin niitä vetäessä. Lisäksi muistan kyljessä olleen Mini-Suomen, jossa leivoin Turtles-shortseissani pipareita (ihme yksityiskohtia jää mieleen!). Mini-Suomi ei menestynyt ja sitä ei enää ole.

Parin päivän Pohjanmaa-reissumme aikana menimme siis katsastamaan Ähtärin aika uusin silmin. Olimme porteilla heti kun puisto aukesi klo 10 ja saimme alkaa tehdä kierrosta lähestulkoon keskenämme. Mietin, onko paikassa aina noin hiljaista, olimmeko vain ajoissa, pelottiko sää? Oli miten oli, Ähtäri on selkeä kierros metsän keskellä, siellä on ihana tunnelma ja rauhallista ja täytyy sanoa, että tykkäsin siitä paljon enemmän kuin Korkeasaaresta. Korkeasaaressa oli hirveä hälinä, melua, lokkeja ja niitä joka paikkaan kakkivia hanhia, mutta Ähtärissä vallitsi rauha. Me tykkäsimme kovasti!

Onhan eläintarhoissa eläinten katselu aina tietyllä tapaa höpsöä, katsoa kun leopardille heitetään broileri. Juttelimme miehen kanssa Afrikan safareista, joilla saatoimme ajella parikin tuntia iltahämärässä toivoen, että näemme edes vilauksen leopardista. Ja jos se onnistui, riemu oli valtava. Siihen verrattuna lumileopardi Väinölle heitetty broileri tuntuu vähän liian tarjottimella annetulta, mutta kyllä me puistossa viihdyimme. Tykkäsin valtavasti siitä, että saa ikään kuin olla metsän keskellä ja lapsi kuunteli eläinjuttuja niin tarkkaan, että bongaili seuraavana päivänä kotikadulta visenttejä. Huh, onneksi ei löytynyt. :D

Myös keskellä puistoa ollut kahvio leikkipuistoineen oli 2-vuotiaan mieleen ja nallejen puuhastelu taisi innostaa häntä eniten. Puistossa oli aiemmin kaksi karhuveljestä, Jaki ja Nuka, mutta Nuka menehtyi vain pari viikkoa ennen käyntiämme syöpään.

 
Eläintarhan yhteydestä löytyy myös seikkailupuisto ja nuo vaikeimmat radat menevät hurjan korkealla ja näyttivät supervaikeilta! Sitä olisi kivaa päästä testaamaan ihan aikuisten kesken. Lisäksi hämmästyin, miten paljon nähtävää tuon kartan mukaan pienellä alueella olisi, erityisesti tuo Power Park houkuttaa minua hurjine vuoristoratoineen, mutta on vielä jäänyt käymättä. Ehkä ensi kesänä pääsen vihdoin hurvittelemaan sinne!

Onko sinulla Ähtäri muistoja, uusia tai vanhoja?

Rauhan tyyssija Lakeuksilla

Go live your life. Olen välillä sanonut miehelle, että elämä menee kotona pyöriessä ”hukkaan”. Tämä on toki kärjistetysti sanottu sillä suurin osa elämästä menee totta kai kotosalla,  mutta kun tuolla ulkona on niin monta asiaa mitä voi nähdä ja kokea! Nyt oltuamme vain reilun vuorokauden reissussa, mies sanoi että olet oikeassa, niin kivat kaksi päivää meillä oli. Pipo löystyy, on uutta nähtävää ja koettavaa ja todellakaan kauas ei tarvitse mennä, me ajoimme 1,5 vuorokauden aikana 350 kilometriä ja mukaan tarttui monta ihanaa juttua, 500 valokuvaa ja ihanaa yhteistä perheaikaa. Suomi on ihana maa kesällä ja vaikka vettä roikasi useamman kerran, emme kastuneet kertaakaan. Mieletön tuuri. Lapsikin on nyt siinä iässä, että hänen kanssa on ihanaa matkustaa, kun hän muistelee näkemäänsä ja kokemaansa, innostuu ihan hirveästi uusista jutuista, höpöttelee jokaiselle vastaantulijalle ja morottelee Pohjanmaalla menemään. Pelkästään lapsen naurua kuunnellessa tuntui, että taisin saada yhden elinvuoden lisää, niin hyvä mieli siitä tuli.

Ihan ensimmäisenä halusin tuoda blogiin reissulta ihanan yöpymispaikan ja välittää rauhaisaa oloa kuvien muodossa. Reissu suunniteltiin 12 tunnin varoajalla ja otettiin se majoitus, mikä oli vapaana muutamista vaihtoehdoista. Taisimme valita vahingossa parhaan. Tuurin kyläkaupan metelissä ryytyneinä ajelimme illalla Ähtäriin Hankaniemen 300 vuotta vanhalle tilalle yöpymään. Ilta tummeni, maisema metsittyi ja järvi tuli esiin. Vastapäätä tilaa, järven toisella puolella on Ähtärin eläinpuisto ja susien ulvonta kuuluu kuulemma usein Hankaniemeen.

 

Minä en ole koskaan rakastanut pidempiaikaista mökkeilyä, mutta yksi tai kaksi yötä mökillä ilman stressiä (lue vuokramökissä tai näin yömaksulla) on enemmän kuin paikallaan. Vaikka Hankaniemi oli täynnä vierailumme aikana, vallitsi vanhan pappilan paikalla ihana rauha. Meidät otettiin avosylin vastaan emännän toimesta, joka pitää tilaa 19. kesää ja sitä ennen paikka oli hänen isällään. Saimme parvekehuoneen päärakennuksesta ja samassa kerroksessa oli lisäksemme porukkaa kahdessa muussa huoneessa, jaoimme yhteisen vessan. Lisäksi tilalla voi yöpyä aitassa, pienessä ”tonttumökissä”, rantamökissä tai muissa päärakennuksen huoneissa. Ihania vaihtoehtoja!

 

Lisäksi pihamaalla on kesäkeittiö ja patio istuskelua varten sekä erilaisia pelejä, aurinkotuoleja ja savusaunakin löytyy pihapiiristä. Tekeminen täällä ei lopu, varsinkaan kauniilla ilmalla!

Me olimme varanneet elämyssaunasta perhevuoron ja väsyneinä talsimme rannassa sijaitsevaan saunaan pihan poikki. Kuinka kaunis ja tunnelmallinen sauna olikaan, en ole nähnyt moista! Istuimme ihanan leppoisissa löylyissä, juttelimme tontuista ja susista järven toisella puolella ja reippaat (siis kaikki paitsi minä) pulahtivat pari kertaa järveen. Tuon jälkeen nukuin pitkästä aikaa todella sikeästi ja tunsin olevani todella onnellinen painaessani silmät kiinni.

 

Aamupala katettiin aitan päätyyn ja söimme sen siis puoliksi ulkona. En tiedä johtuiko ulkoilmasta vai mistä, mutta kehuin vuolaaseen ääneen niin kaurapuuroa, kiisseliä kuin haudutettua teetä. Kaikki maistui mahdottoman hyvältä ja olo tuntui levänneeltä ja mieli tyyneltä. Ihmeellinen rauhan tyyssija, jonka pihalla lapsi sai juosta sydämensä kyllyydestä.

Oli täysi vahinko että päädyimme yöksi tänne, mutta toivoisin pääseväni paikkaan joskus uudelleenkin. Ja sinne saunaan. Se oli täydellinen hiljentyminen vauhdikkaan päivän päätteeksi, ihanan ystävällinen henkilökunta ja hyvä hengähdys kaikille. Ainoa miinus tuli yhdestä suihkusta, jonne piti välillä jonottaa, mutta yhden yön pysähdyksellä se ei haitannut.

Meidän perhe kiittää ja antaa täyden suosituksen paikalle, jos suuntaatte Lakeudelle!

Onko paikka kenellekään tuttu? Entä oletko itse mökki-ihmisiä?

P.S. Tietääkö kukaan kuka juo aina Sihi-juomaa? :D