Ihastuttava Katajanokanluoto sekä Cafe Kobben

Terveisiä Helsingistä, missä vietimme reilun vuorokauden, mutta ehdimme tehdä vaikka mitä! Sattumalta juuri lauantaina oli vuosi siitä, kun kävimme mummoni kanssa Katajanokalla kävelyllä ja hän kertoi, että vastapäisestä saaresta saa kuulemma hyvää pizzaa. Hän oli puhunut samaa asiaa vanhemmilleni tänä kesänä ja nyt kolmen vuoden ajan miettinyt, millainen saari on. Kun lähestymässä on mummon 96-vuotissyntymäpäivä, päätimme yllärinä viedä hänet paikan päälle. Soittelin etukäteen pärjääkö siellä, jos on rollaattori apuna ja minulle luvattiin, että mummoa kuskataan tarvittaessa vaikka maitokärryllä!

Matka Katajanokanluodolle

Menimme siis ratikalla mahdollisimman lähelle Meritullintoria, josta m/s Julia lähtee lipumaan kohti luotoa. Mummohan totesi suunnatessamme kohti merta, että nyt hän tietää, viette minut sinne pizzasaareen! Näin teimme. Matka maksaa ennakkoon ostettuna 7 euroa/hlö edestakaisin. Ensimmäinen lautta lähti kello 11.15 ja suuntasimme siihen. Se olikin erittäin hyvä päätös, sillä seuraavalla lautalla tuli jo huomattavasti enemmän porukkaa, saimme olla tunteroisen saaressa hyvin keskenämme.

Takaisin pääsee aina tasatunnein ja merimatka kestää huimat 7 minuuttia. Mutta ehti siinäkin kurkkia maisemia ja Helsinkiä mereltä käsin!

Katajanokanluoto ja Cafe Kobben

Tykkäsin välittömästi luodosta aivan hurjasti. Se oli idyllisen pieni, mutta miten hienosti olikaan saatu mahtumaan niin pizzauuni kuin palveleva kahvila. Ihastuttava paikka! Löytyi myös kolme henkeä vetävä telttasauna, jonka saattoi vuokrata 25 euron hintaan omalle porukalle. Ja sup-lautoja! Täällähän olisi viihtynyt koko päivän!

Cafe Kobbenissa oli pizzojen lisäksi muun muassa aitoa pannukahvia ja erityinen juomavalikoima. Kuopus löysi palan lasia luodolta ja innostui keräämään niitä pois. Kuulemma routa nostaa pintaan luodolle aikanaan haudattuja lasinpaloja. Pienelle luvattiin, että jos kerää tuopillisen siruja, hän saa kahvilasta ilmaisen limun. Mikä tarjous, hän meni erittäin motivoituneena ympäri luotoa ja sai tienattua limunsa!

Saari on pienin Helsingin edustalta löytyvä, yleisölle avoinna oleva saari, joka vielä lämmitetään aurinkovoimin.

Cafe Kobbenin pizzat

Kahvilan pizzat paistetaan italialaisessa uunissa ja ne voi nauttia missä päin saarta haluaa, sillä ne tarjoillaan suoraan pizzalaatikosta. Reseptiikka on Arto Rastaan käsisalaa. Me istuimme terassin pöydissä, sillä mummosta ei ole kykkimään kivellä ja nautimme hiljaisuudesta, maisemasta ja hyvästä mausta. Kasvispizza oli minusta ihan ok, mummokööri (myös mummoni ystävä oli matkassa) tykkäsi kinkkupizzoista, lapset juustopizzasta ja mies valitsi mausteisen salamipizzan, joka kyllä potkaisikin jonkin verran.

Saimme aivan mielettömän ystävällistä palvelua ja tuo ensimmäinen lautta, jossa ei ollut kuin muutama ihminen kyydissä oli todellakin oikea valinta. Suosittelen! Pulahdus meressä jäi tekemättä, kun emme tajunneet, että uimaankin saaresta pääsisi. Tosin aikataulut ja mummon kunto eivät oikein olisi sitä sallineetkaan.

Mummoa autettiin laivaan henkilökunnan toimesta ja kaikki olivat äärettömän ystävällisiä. Juuri eilen saapui häneltä tekstiviesti, jossa kiitteli vuolaasti yllätyksestä. Kaikki taisivat nauttia reissusta ja ehdottomasti paikassa olisi viihtynyt pidempäänkin. Me olimme siellä 1,5 tuntia, sillä lapsilla oli kiire Linnanmäelle ja mummo toki väsähtää helteessä puuhatessa (mikä ei kyllä tuntunut saaressa ollenkaan merituulen vilvoittaessa).

Kurkkaa aukioloajat täältä ja jos voit, käy nauttimassa! Minä olin aivan haikeana, kun laiva lipui pois saaresta, siellä oli niin mukavaa. Meri kimmelsi upeasti ja sulassa sovussa siellä meni niin Viking Line kuin suppaajat.

Ja hei! Jäi kiinnostamaan kovasti saaressa oleva pakopeli, jonka voi varata esimerkiksi synttäriporukalle, täällä siitä lisää.

Onko paikka tuttu itsellesi?

MM-kisahuumaa, kesän paras pizza ja muita kivoja asioita

Ihanaa kesäkuuta ystävät ruudun toisella puolella! Blogi on päivittynyt jälleen hurjan harvoin, työn alla on mm. toinen postaus Tallinnasta, kun ehdin muilta puuhilta. Mitä täällä onkaan puuhailtu? Paljon näette tietenkin Instagrammin puolelta, mutta on myös teitä, ketkä ette siellä käy, niin kerrotaan täälläkin!

Jääkiekon MM-kisahuuma vei yllättävän paljon mennessään lopulta. Aluksi hermostuttivat ruuhkat keskustassa, eri reittiä kiertävät bussit jne., mutta kun Suomi eteni kisassa ja aurinko paistoi, alkoi kisahuuma tarttua. Miehelleni oli kehuttu rautatieasemalla olevaa Fanzonea, joten hän ehdotti, että käydään. Mieheni ei siis koskaan ikinä ole lätkää katsonut, joten yllätyin. Kävimmekin viikonloppuna siellä tutkailemassa menoa, otimme lipputatskat poskiin ja saimme liput matkaamme. Tuli katsottua niin lauantain kuin sunnuntain pelit ja maanantaina kävin esikoisen kanssa vielä kultajuhlissa Hakametsässä. Hän ei valitettavasti oikein nähnyt lavalle massasta ja lähdimme kesken pois, mutta tuli nähtyä Haloo Helsinki, Vesala, Suomen joukkue ja taivaalla vinhasti pyörineet Hornetit. Aika hienoa, että tällaista oli Mansessa!

Kaupinojan sauna testissä

Viime perjantaina päätimme pitkästä aikaa lähteä suosikkipaikkaamme, Kaukajärven saunaan saunomaan ja uimaan. Kuinka ollakaan, sehän olikin remontissa pari viikkoa, juuri sen hetken, kun saimme aikaiseksi lähteä!

Koska kamat olivat pakattu ja saunaintoa oli, päätimme suunnata Kaupinojalle ensi kertaa. En itse välitä kuuluisasta Rauhaniemestä, minusta siellä on likaista ja liian pienet pesutilat. Mutta koska olemme Suomen saunapääkaupungissa, vaihtoehtoja kyllä riittää!

Kaupinoja oli iso, tilaa riitti ja siisti. Väkeä kyllä oli perjantai-iltana aivan valtavasti, Kaukajärvellä viehättää juuri se rauha. Voisin silti ehdottomasti mennä uudelleen, tykkäsin ja tilat olivat mukavat. Tampereella kannattaa ehdottomasti testata yleisiä saunoja!

Pizzahommia – kesän paras pizza

Viime syksynä ostimme Mustangin pizzauunin poistomyynnissä puoleen hintaan ja viikonloppuna oli sen verran lämmin, että otimme sen esille ja käyttöön. Olin bongannut IG:sta ravintolan pizzan, johon tuli brie-juustoa, päärynää, pistaasipähkinöitä ja chilihunajaa. Päälle muistaakseni vielä rucola. Testasimme, teimme sellaisen version, missä oli kanaa, briejuustoa, päärynää ja pistaasipähkinöitä. Pähkinät kävivät pizzauunissa vain hetken, eli mies vetäisi pizzan ulos uunista, minä heitin nopeasti pähkinät päälle ja vielä pieni hetki uunissa. Ne kärähtävät nopeasti. Oli muuten ihan parasta pizzaa. Chilihunajaa meillä ei ollut, voisi olla ihana kruunu tälle!

Kirjauutuus Hildur ensi viikolla kaupoissa

Tällä viikolla piipahdin Helsingissä parissa tilaisuudessa, joista toinen oli Satu Rämön kirjajulkkarijuhla Islannin suurlähettilään kotona. Satu on sellainen ihminen, jota katson ihan hirveästi ylöspäin. Taitava, aivan valtavan tuottoisa, menestyvä ja ennen kaikkea ystävällinen ja avoin. Hän auttaa aina, jos tällainen aloittelevampi yrittäjä kaipaa jeesiä. Satu on myös todella taitava kirjoittamaan ja hänen kirjansa ovat olleet hyvin suosittuja.

Nyt Satu kirjoitti ensimmäisen fiktiivisen kirjan, joka on kaupoissa viimeistään 10.6. Siinä hän yhdisti kaksi kulttuuria, joissa elää, eli suomalaisen ja islantilaisen kulttuurin. Satu piti julkkareissa spontaanin puheen, jossa kertoi, miten tarina alkoi hahmottua. ”Mietimme mieheni kanssa, jos muuttaisimme maalle Reykjavikista ja kokeilsimme uutta elämää. Kun muutimme Isafjörouriin, alkoi pandemia. Aikaa oli ja aloin pienellä paikalla miettiä, kuka näyttää epäilyttävältä ja kenet voisi tappaa”. Tämä siis toki huumorilla sanottu. Mutta tästä lähti idea dekkariin, jossa Hildur on islantilainen poliisi, joka saa seurakseen suomalaisen komean Joonaksen. Odotan todella innolla, että saan kirjan käsiini, varmasti hyvä! Katsoessa islantilaista tv-sarjaa Loukussa koukutuin islantilaisiin maisemiin ja uskon dekkarissa olevan oma tunnelmansa tapahtumamaan vuoksi. Onnea vielä Satu ja kiitos kutsusta!

Oli myös kivaa nähdä pitkästä aikaa livenä pikkuserkkuani Isyyspakkauksen Tommia. Ja siis ylipäätään ihmisiä, halleluja! Aivan mahtavaa!

Uusia koulutuulia

Kuten kerroin postauksessani, missä vinkkasin kivoista muistamisista opeille, meilläkin on molemmilla lapsilla muutoksen tuulia edessä. Pienempi jättää päiväkodin taakseen ja siirtyy koululle eskariin (samassa rakennuksessa sattuu olemaan myös isosiskon luokka!) ja isommalla ns. hajotettiin luokat, kun kolmesta tokaluokasta tehtiin kaksi kolmosluokkaa. Tänään kävimme tutustumassa eskariin ja voi miten kiva tunne oli kaikilla, kun paikka on tuttu ja kaikki parhaat kaverit ovat samassa ryhmässä. Tytöt olivat yhtä hymyä siellä eskarijonossa. Ajattelin, että tällä kertaa ei itketä kuten esikoisen kohdalla, mutta vielä mitä. He olivat niin iloisia ja innokkaita ja supisivat toisilleen, että alkoi itkettää onnesta.

Samalla tuli fiilis, että teki mieli heittää vieressä olevan miehen kanssa ylävitoset – katso mitä me saatiin aikaiseksi! On hassu tunne, kun tietää, että maailmassa on tasan yksi ihminen, kenen kanssa voi jakaa tämän tunteen. Toki jokainen katsoo omaa lastaan onnessaan, mutta on vain yksi lisäkseni, joka tuntee niin läpikotaisin tuon tytön, hänen kaverinsa ja mielenlaatunsa. Oli ihanaa seistä rinnakkain katsomassa innokasta tyttöä.

Sellaisia puuhia täällä! Meillä jatkuu päikky ja kesäkerho vielä ensi viikon ja sitten olisi tarkoitus lasten lomailla pitkään, aikuisten vähän vähemmän. Yritän saada piakkoin ulos tuon Tallinna-jutunkin!

Mitä teille kuuluu, aloittako moni lomailun jo?

Parempaa (täydellistä) pizzaa kotona

Pari viikkoa sitten meille muutti pizzauuni. Kaasulla toimiva pizzauuni oli -50% tarjouksessa ja vinkkasin vähän puolivitsillä miehelleni siitä, mutta hän innostui välittömästi. Uuni siis kotiutui meille ja sillä tehtiin heti ensimmäisenä viikonloppuna pizzaa, tosin pakkasessa kaasu meinasi vähän hyytyä. Jatkamme siis pizzaharjoituksia talven jälkeen. Mutta tiesitkö, että pizzaa voi tehdä paistinpannunkin kautta? Tai pohjan voi tehdä ilman hiivaa? Tiesitkö, että täytteet tulisi laittaa kyytiin mahdollisimman nopeasti? En tiennyt minäkään oikeastaan paljon mitään pizzan tekemisestä, mies on muutenkin ollut meillä se pizzamestari. Ihmettelin, miten hän sai yhden pizzoista syttymään tuleen, kunnes oma pizzani löi liekkiä, kun harjoittelin sen tekoa Slice Mongerin takana olevan Jukka Salmisen uutuuskirjan julkkareissa Pirkkalassa.

Silce Monger – Parempaa pizzaa kotona

Viime aikoina ei mieheni ole ollut ainoa, kuka on innostunut pizzan teosta pitkän kaavan mukaan. Pandemiakin on lisännyt kotikokkausintoa ja mieheni on monesti kylmänostattanut pizzataikinaa, eli se on ollut jääkaapissa. Jukka oli tehnyt meille kirjajulkkareihin valmiiksi pohjataikinasta palloja ja se oli kuulemma noussut huoneenlämmössä. Kirjassa onkin monenlaisia vaihtoehtoja pohjiksi ja ohjeita niin siitä paistinpannupizzasta pizzauunissa paistettuun pizzaan. Jukka on aiemmin työskennellyt muun muassa Oonilla, joka valmistaa pizzauuneja ja oppeja on haettu useammasta maasta pizzantekoon. Hänen tekemänsä taikina olikin ihanan täydellistä, nimittäin pelkäsin, etten onnistu pizzassa ollenkaan. Kokemukseni ovat sellaisesta tahmaisesta taikinasta, joka jää joka sormeen kiinni, miehen tekemiin en ole edes koskenut, vaan keskittynyt täyttämiseen.

Mutta yllättävän hyvin se sujui! Paistelimme illan pimeydessä pizzat ulkona uunissa ja reilussa minuutissahan tulee valmista 400-asteisessa uunissa. Pizzaa piti pyöräyttää välillä, jotta se paistuu tasaisesti ja onnistuin saamaan yhden kulman liekkeihin hetkeksi. Näköjään niin voi käydä, kuten mieheni totesi. Aika ykkössuosikiksi (vaikka kaikki olivat superhyviä) pizzoista nousi valkoinen pizza. Siinä oli oliiviöljyä, mozzarellaa, pecorino-juustoa, rosmariiniperunoita ja salviapestoa. Älyttömän hyvää!

Kirjauutuus pizzafaneille ja workshop kotona

Kirjassa on vaikka mitä. Ihanan herkullisten kuvien lisäksi on monenlaisia ohjeita pohjaan. On täyteideoita ja juurikin sen salviapeston ja rosmariiniperunoiden ohje. KOKEILE, et varmasti pety! On myös drinkkiosio. Eli kyseessä on hyvinkin monipuolinen kirja ja mieletön hittituote esimerkiksi joululahjaksi, väittäisin. Kun kerroin kaikkea illassa oppimaani miehelle, hänellä tuntuivat suorastaan sormet syyhyävän innostuksesta.

Ja! Jukan voi tilata kotiin esimerkiksi joihinkin juhliin pitämään workshopia! Älyttömän kiva idea. Hetkessä oppii ja näkee paljon ja pizzanteko on hurjan kivaa hommaa porukalla. Viimekin viikolla me teimme kaikki haluamillamme täytteillä pizzoja ja laitoimme ne yhteisesti esille. Näin sai maistaa monenlaista ja minä, nolo reunojen jättäjä söin niitäkin, kun siivittämässä oli Poppamiehen sooseja. Savuinen aioli on taivaallista puhumattakaan jalapenoa sisältävästä sweet chili-soosista!

Olipa kyllä mahtavan maukas ilta! Kiitos illasta ja onnea kirjasta Jukka! Onko sinulle Slice Monger tuttu, pizzaahan myytiin muun muassa Laukontorilla kesällä? Tai löytyykö pizzafaneja ruudun takaa?