Hiukset ovat aika iso osa ihmisen identiteettiä vai mitä? Minkälainen hiushistoria itselläsi on? Kaikkea mahdollista vai lapsesta asti pitkät vai lyhyt malli aina? Eri värejä vai aina blondi tai brunette?
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, joten niillä voi vähän pelleillä. Ehkä omaksuin jotenkin poikatytön identiteetin, sillä minulle alkoivat hiukset kasvaa kun olin 4-vuotias. Siis kyllä! 5-vuotiskuvissa on jo elämäni eka polkka. 8-vuotiaana hiukset ylsivät jo olkapäille ensimmäistä kertaa elämässäni, kunnes päädyin taas polkkaan. Kun olin 12-vuotias, rakastuin Nirvanaan, Green Dayhyn ja Apulantaan. Halusin palavasti vihreän tukan, johon äiti ei suostunut. Iskin sitten kampaajalle käteen Green Dayn laulajan kuvan, että tuollainen lyhyt rikottu tukka kiitos. Hän kysyi, oletko aivan varma. Olin ja sinne läks. Värjäsin sitä sitten itse mm. paloauton punaisella shokkivärillä. Huuh!
Olin vahvasti lyhythiuksisen identiteetissä ja lyhyt ja punainen tukka oli seuranani ikävuodet 12-18 vuotta, kunnes päätin blondata sen kuontalon (juu itse, juu oli aika oranssi) ja alkaa kasvattaa hiuksia. Kun pääsin ylioppilaaksi 19-vuotiaana, minulla oli vaalea, melkein olkapäille ulottuva tukka. Oho! Sitten se saikin olla sellainen seuraavat viisi vuotta, välillä laitoin pinkkejä raitoja ja välillä tummaa, kunnes vuonna 2007 marssin kampaajalle että saksi pois kiitos. Kyllästyn hirveän herkästi hiuksiini ja ei tunnu pahaltakaan antaa 20 sentin pudota päästä pois, vaan enemminkin vapauttavalta.
Lyhyttukkaisena pysyin raskauteen asti ja vuonna 2012 huomasin, että hiukset kasvavat ihan eri tavalla raskaana ollessa. Siis annetaan mennä, pitkää kohti! Näin minulla oli taas olkapääpituus esikoisen syntyessä ja siitä mentiin vähän pidempään ja pysyttiin… Kolme pitkää vuotta. Sitten meni taas hermot. Saksi pois, pyysin kampaajaa. Sinne meni ainakin 20 senttiä tukasta taas. Mutta alla olevassa kuvassa on niin paras pipotukka. Siis pipotukka se olla pitää!
Oli ihanan helppo olo lyhyessä tukassa, mutta samalla se ärsytti pipo- ja lippiskausilla. Jotenkin kun tukkaa ei näy yhtään pipon alta, se on ihan erilaista kuin pitkän tukan kanssa. Ja kotiäitinä lasten kanssa olin ulkona ja paljon ja usein pipo päässä. Päätin että vedän ihan lyhyeen taas ja joulukuussa 2017 halusin saksia tukan twiggy-tyyliseksi, mutten uskaltanut. Päädyttiin hieman pidempään malliin.
Keväällä 2018 hermostuin siihen superlyhyeen tukkaan jota en osannut kasvattaa ja päätin, että saa kasvaa polkkamittaiseksi. Syksyllä 2018 ärsytti taas se pipokausi ja lyhyt tukka ja päätin, että mennään pidemmälle. Tiedostin kyllä, etten ehtisi pipokaudelle 2018-19 pidempiä hiuksia saamaan. Mutta joulukuusta 2018 asti hiuksia on leikattu vain joka toisella tai kolmannella kampaajakäynnillä (käyn kuitenkin suht usein värin takia) ja pikku hiljaa se on venynyt. Nyt vuoden kasvatuksen jälkeen ollaan taas siinä olkapäämitassa.
Ja sitten. Tämä edes takas puljaaminen ja parhaat kasvatusvinkit? Raskaus? Toki rautakuurit ja biotiinit ovat mukana ja vaikuttavat osaltaan hiuksiin, mutta muuten vain olen. Se vaihe, kun polkka kasvaa yli, muttei tukka vielä ihan mene kiinni ja on vain jotenkin ylikasvanut söherö on raivostuttava. Siinä vaiheessa kesällä mutisin, että en jaksa enää kasvattaa, mutta kampaajani Siru sanoi, että älä luovuta, olet hyvin lähellä ponnarimittaa! Enkä luovuttanut. Nyt se menee jonkinlaiselle ponnarille, mutta mitä seuraavaksi? Onko uusi vuosikymmen taas lyhyen tukan aikaa?
Mitään pidennyksiä tms. en ole halunnut kokeilla ikinä, sillä oma hiuslaatu on hento ja ohut ja olen pelännyt miten pidennykset sitä kuluttaisivat. Lisäksi tuntuu, että niitä pitäisi ihan eri tavalla hoitaa, olen hurjan laiska hiustenhoitaja!
Näiden kuvien myötä tuli taas hinku lyhyeen tukkaan (EEEEIII, juuri kun räpistelin sen vuoden) sekä kauhea ikävä takaisin vuoteen 2016. Olin oikeasti todella onnellinen tuolloin vauvavuonna ja jotenkin löytänyt paikkani perhekerhoissa ja muissa.
Oletteko muuten huomanneet kasvatusprojektini? En ole kauheasti siitä höpötellyt, sillä en tiennyt mihin se päätyy, mutta nyt voin sanoa että kestin, kun vuosi on takana!
Miten siellä, pitkä vai lyhyt? Vai edestakaisin niin kuin täällä näköjään?