5-vuotissyntymäpäivä vuonna 1987 sekä 2021

Aurinkoista keskiviikkoaamua! Täällä tuoksuvat popcornit nenässä eilisten juhlien jäljiltä ja tänään jatketaan sitten isosiskon kemuilla! Jännäksi meni jälleen tämä maaliskuisten syntymäpäivien pito, mutta saatiin pidettyä eilen pienet kaverisynttärit päiväkotiystävien kanssa. Se oli kuulkaa iso juttu. Niin pitkään kuopuksemme on mennyt isosiskon perässä, mutta ollut nyt tämän talven täysipäiväisenä uudessa päikyssä ja saanut hyviä omia ystäviä. Into oli valtava viiden tytön saapuessa kylään ja juhlat olivat kuulemma maailman parhaat. Se oli äidinkin tärkeintä kuulla. Tiedätte, että rakastan järjestää isoja juhlia, joihin on kutsuttu kaikki sukulaiset ja ystävät, mutta nyt ne ovat olleet pari vuotta pannassa. Meillä on juhlittu muun muassa Ariel-syntymäpäiviä, Frozen-juhlia, Tähkäpää-synttäreitä, My little pony-juhlia ja viime vuonna vietettiin Jasmine-aiheiset ulkojuhlat toukokuussa. Viime keväänä olin varannut Hoplop-kemut lasten toiveiden mukaisesti, mutta sisäleikkipuistot sulkivat ennen juhlia ja sama tänä keväänä – 5-vuotiskemut oli varattu ja varausmaksu maksettu, kunnes viime viikolla tuli puhelu, että puistot säilyvät auki mutta synttärihuoneet eivät. Plan B käyttöön siis.

5-vuotispäivänä vuonna 1987 ja 2021

Muistan edelleen hyvin vahvasti tunteen, mikä minulla oli lokakuisena lauantaiaamuna vuonna 1987. Heräsin aikaisin juhlapäivääni, äiti leipoi kaiken itse, vauvaveli äänteli ja minä sain lahjan. Paketissa oli My little pony-kaksosponit ja niitä hypistelin viimeksi eilen. Tallessa ovat ja muistuttavat siitä aamusta. Leikin niillä poneilla Helsingin kodin olohuoneessa, katselin Pikku Kakkosta ja hymyilin itsekseni. Iltapäivällä tuli lauma lapsia juhlimaan. Huokaisin illalla onnesta, olen varmaan maailman onnellisin lapsi ja synttärit ovat maailman paras juttu! Äitini piti aina kaikille kolmelle juhlia, suunnitteli ohjelmaa ja väänsi kakut itse. Rakastin ja rakastan syntymäpäiviä ja järkytyn aina, kun mies ei halua juhlia. Eipä ole järkkäämistäni yllätyskemuista ollut onneksi pahoillaankaan.

Tänä vuonna vetkutin viime tippaan asti kaikkea synttäreihin liittyvää, sillä tilanteet elävät niin kovin. Tilasin Annalta (tietenkin) kakun viime viikolla ja sunnuntaina ilmoitin vieraille, että juhlat ovat kotona. Vasta eilen, tunteja ennen juhlia uskalsin suunnata ostamaan ilmapalloja ja tarjottavia. Mikä tietenkin tarkoitti, etten alkanut leipomaan mitään, mutta uskoin, ettei se viisivuotiaita haittaa. Mietitytti, miten rima onkaan laskenut pandemian myötä, yleensä olen ostanut synttärimekot valmiiksi, olemme käyneet kuvauksissa, olen miettinyt koristeita into piukeana ja mitä kaikkea. Nyt juhlat pantiin kasaan muutamassa tunnissa ja lapsi otti kaapista kesämekon päälleen. Varsin toimivaa.

Mitä tarjolle syntymäpäiväjuhliin tai mitä ohjelmaksi?

Tarjoilut tulivat kakkua lukuun ottamatta siis kaupasta. Oli nakkeja, lihapullia, juustonpaloja, kukkakaalia, kurkkutikkuja, porkkanatikkuja, viinirypäleitä, keksejä, donitseja pakkasesta, poppareita, sipsejä ja karkkeja. Teeman mukaisesti Pyynikin panimon yksisarvislimuja, joista osa vieraista sanoi että kirpeitä ja minusta nuo vähäsokerisemmat limut ovat todella hyviä ja raikkaita. Mutta kaikki kelpasi enemmän kuin hyvin.

Hoplopin piti hoitaa ohjelma ja mietin edellisenä päivänä, mitä ihmettä keksitään ohjelmaksi. Ehdotin perinteistä ongintaa. Siis sillä tavalla kun olen sitä itse tehnyt, keppi, naru ja hiekkaämpäri. Mutta koska meillä asuu taloudessa tee-se-itse DI, hän kaivoi esiin oikean virvelin. Viritti sen päähän magneetin ja askarteli tyhjistä säilyketölkeistä irti kannet ja teippasi ilmastointiteipillä reunat pehmeiksi, etteivät ne riko sormia. Seuraavaksi hän laittoi Ryhmä Hau-suklaamunan tölkkiin ja askarteli pahvista pohjan tölkkeihin. Kyseiset tölkit (ja läjä tyhjiä sekä mm. villasukkia) aseteltiin portaisiin ja tytöt saivat onkia magneetilla sinisen lakanan uumenista tölkkejä. Vähän kuin jossain huvipuistoissa on magneettiongintaa, tiedätte? Se oli aikamoinen hitti ja putoavat/tyhjät tölkit naurattivat kovasti. Jokainen sai tölkistä suklaamunan ja aikamoinen ylläri oli, että kaikilla oli lopulta eri Ryhmä-Hau-hahmo. Kerää koko sarja kerralla! Otin kuvan lapsista istumassa portaillamme tomaattimurska-, ananas- sekä persikkatölkit kädessään ja lähetin kaikkien juhlijoiden äidille. Nauratti, toivottavasti lapset selittävät tölkkien salaisuuden.

Mitä lahjaksi 5-vuotiaalle?

Tämä on ollut aikamoinen haaste itsekin miettiessä lahjoja kaverisynttäreille. Leluja on vaikeaa ostaa niin, että budjetti pysyisi aisoissa ja tulisi jotain mitä kotoa ei vielä löydy. Elämyslahjoja on vähän haastavaa suosia tällä hetkellä. Joten meilläkin näky selkeästi lahjoissa kotoilu-linja. Tuli paljon puuhaa ja askartelua ja yksi kavereista ilmoitti, että tulee seuraksi askartelemaan meille joku päivä. Sehän sopii! Erityistä ihastusta aiheuttivat tarrakirjat, joita olen itsekin ostanut lahjaksi lasten kavereille. Niissä on minunkin mielestä todella kauniita tarroja ja maisemia, joihin niitä saa liimata ja suunnitella omaa keijumetsää. Olen ostanut kirjoja Suomalaisesta kirjakaupasta, varmasti muualtakin saa. Top Model-vihot ovat myös muuten aikamoinen hitti!

Näin me saimme kemut kasaan ja sen lisäksi, että oma lapsi oli sitä mieltä, että ne olivat maailman parhaat, sisällä läikähti kun pieni tyttö sanoi äitinsä hakiessa ”äiti mulla oli tosi kivaa!”. Lasten ilo on kyllä maailman parasta! Erityisesti toivon, että hän muistaa sen onnen ja huolettomuuden sisällään, joka itselläni oli vielä 5-vuotiaana. Vaikka ajat ovat poikkeavat, hän muistaa sen kikatuksen ja ehkä meiltä saamansa lahjan. Ystävät. Me emme ole vielä lahjaa antaneet vaan odotamme oikeaan päivään sen kanssa.

Tänään mennään sitten taas ekaluokkalaisten kanssa. Pirkanmaan siirtyessä eilen leviämisvaiheeseen siirsimme ohjelman Zoomiin. Siitä sitten huomenna lisää, jännittää miten yhteys ja kikattavat lapset toimivat yhteen, sen näemme sitten illalla!

Millaisia juhlia teillä on järjestetty nyt poikkeusaikoina? Muistatko omat 5-vuotissynttärisi?

Miten järjestää juhlat korona-aikana?

”Miksi te aina siellä prinsessakoulussa kikatatte niin paljon?” ”Äiti, miksi sä et tehnyt siellä synttäreillä mitään vaan olit niin kuin palvelija” ”Kiitos ihanista juhlista, ihanaa kun joku jaksaa järjestää!”

Näitä sanoja muun muassa kuultiin eilen, kun meillä vihdoin järjestettiin maaliskuistemme kaverisynttärit. Tänä keväänä poikkeusolojen vallitessa ovat monet juhlat jääneet juhlimatta. Me olimme varanneet kaverisynttärit 25.3. pidettäväksi HopLopiin. Siirsin ne tuolloin mahdollisimman kauas, eli eiliselle. Jotta ehdittäisiin pitää ennen kesää ja ennen toukokuun lopun Kyproksen reissua. Viime viikolla mietin juoksulenkillä, että pitäisi varmaan ilmoittaa kaikille, ettei synttäreitä ole. Tai kaipa kaikki sen tietääkin, kun HopLopit eivät ole auki. Mietin, siirtääkö syksylle (HopLopista ei saanut varausmaksusta rahojaan takaisin, vaikka paikka on kiinni) vai antaako vain olla. Sitten mietin, että lapset palaavat eskariin ja ovat päivät yhdessä – voisinkohan sittenkin järjestää juhlat jotenkin ensi viikolla? Ja siitä se ajatus sitten lähti. Toivon, että joku kutsutuista tulisi, ymmärsin toki, jos vanhemmat vastaavat ei, mutta yllätyin, että kaikki vastasivat idean olevan ihana ja totta kai tulevat!

Mitä tein eri tavalla korona-ajan juhlissa?

– Kutsuissa jo ilmoitin, että varaan käsidesit paikalle, olemme vain pihalla ja yritin viestittää, että otan parhaani mukaan suositukset huomioon. Tietenkin riskejä voi olla, yritäpä pitää pienet lapset turvaväleillä toisistaan koko ajan, mutta yritin ottaa monta asiaa huomioon.

– Juhlat pidettiin täysin pihalla. Jännitin kovasti keliä viimeiseen asti, mutta vitsi miten upea keli tuli!

– Suolaisena tarjoiltiin hodareita ja maissia grillistä. Mies ojensi kumihanskat kädessä hodareita yksi kerrallaan lapsille.

– Ennen syömistä truuttasin jokaiselle käsidesiä käsiin. Voi pienet, monella nousi kyyneleet silmiin kun kirveli ja kädet olivat punaiset. Sama omilla lapsilla. Niitä on tänä keväänä pesty.

– Olin ilmoittanut, että juhlat kestävät vain 1,5 h. Näin saadaan pidettyä ne sen mittaisena, että uskon vieraiden selviävän mm. ilman vessareissua. Kukaan ei kysellyt vessaa, eli meni sen puitteissa nappiin, kenenkään ei tarvinnut mennä sisälle.

– Jokaiselle vieraalle oli nimikoitu karkkikippo sekä popcorn-kippo. Ohjeistin heitä, että kaikki syövät vain omasta kipostaan ja kaikki osasivat lukea nimensä, eli pysyivät hyvin kärryillä siitä, mikä on kenenkin kippo. Tosin popcorn-kipot meinasivat vähän lentää tuulessa, wups.

– Juomana oli pillimehua, jotta juomakin oli mahdollisimman vähällä kontakteilla ja ns. oma

– Kakun tarjoili mies, yksi pala kerrallaan, kertakäyttöastioilta. Olin laittanut pihalle ämpärin roskapussilla, ihan ehdoton! Isot tytöt veivät hienosti roskia sinne.

– Halauksia ei ollut. Sitä ei oikeastaan tarvinnut enää edes kieltää, lapsille oli selvää, että etähalitaan, halitaan siis itseään kaverin edessä.

– Myöskään kynttilöitä kakussa ei ollut, etteivät sankarit höngi niitä sammuksiin. Laulettiin, mutta kynttilät ja kakkuun puhaltaminen puuttui.

Juhlaprinsessan vierailu korona-ajan juhlissa

Kysyin viime tipassa tätäkin, että pääsisikö Juhlaprinsessa paikalle. Hän vastasi, että eivät tee nyt normaalisti vielä juhlia, mutta hän on ottanut kahden viikon välein pihajuhlat. Siis niin, että aina tulee kahden viikon varoaika edellisiin juhliin. Aika mahtavaa, miten tarkkaan mietitty! Meidän juhlat eivät siis mahtuneet tuohon väliin, mutta nykyäänhän Juhlaprinsessa ei ole vain Milja, joka meillä on aiemmissa juhlissa (ihania tunnelmia vanhoissa postauksissa!) ollut niin Elsana kuin Tähkäpäänä, vaan prinssoja on viisi! Jasmine oli vapaana ja ei ole ollut kuulemma juhlissa koko keväänä ja muutenkin elänyt eristettyä elämään, eli koimme turvalliseksi hänen tulonsa. Toiveena oli, että prinsessa saa kyydin, sillä eivät halua saapua julkisilla.

Kun mies oli hakemassa Jasminea, ohjeistin lapsille, että vaikka prinsessa tulee, ei halita. Joku sanoi hööööh, mutta kirkkain äänin lapset olivat pääasiassa sitä mieltä, että ei halita, nyt on koronaa, voi etähalia! Hyvin siis meni sen suhteen. Jasmine saapui, veti pihalla leikkejä ja tanssia. Onpa muuten tilaa tanssia kun ollaan ulkona, wau! Kun kuopus kävi piilottamassa esinettä Jasminen kanssa pihalla, joka muiden tuli sitten etsiä, mietin että siinä on kyllä juttu, jonka lapsi muistaa ehkä lopun ikäänsä. Miten erityistä olla kaksin prinsessan kanssa!

Kannattiko järjestää juhlia korona-aikana?

Minä koen, että todellakin kannatti. Eskariryhmässä ovat kaikki tytöt paikalla tällä hetkellä, eli ovat jo päivät samoissa tiloissa. Lapset ovat upeasti oppineet etähalimisen eikä kukaan kysellyt miksi käskin useammassa välissä ottaa käsidesiä. Pihalla oli tilaa tanssia ja leikkiä. Lapset ovat olleet pitkään erossa toisistaan ja vaikka on oltu viikko koululla, oli tämä selkeästi tosi spesiaalia ja odotettua. Sellainen iloinen positiivinen juttu! Ja eskariryhmä ei sellaisenaan enää ekaluokalle siirry, joten oli ihanaa juhlia vielä tällä porukalla.

Kun vieraat olivat naapurin bestistä lukuun ottamatta lähteneet, Disney-musa soi ja tytöt tutkivat lahjakasaansa (siis oikeasti, enemmän lahjoja kuin jouluna, miten niitä tuli noin paljon!) oli minulla todella onnellinen olo. Keli oli suosinut, kakusta ei ollut jäljellä kuin muruja ja lapset vaikuttivat todella onnellisilta. Oli ihan kesäolo. Ja Pilvilinnan leipomon Anna oli onnistunut jälleen täydellisesti, kakku oli ihana. Tuoreet mansikat viestivät nekin alkavasta kesästä ja jotenkin olo oli pitkästä aikaa toiveikas kevään raskaiden hetkien jälkeen. Itketti.

Kiitos kun olitte juhlimassa pienet ihanat. Itkettää vieläkin tätä kirjoittaessa. Oli niin… Toiveikas ja iloinen ilta!

Onko teillä järjestetty nyt juhlia? Tai suunnitelmissa pihasynttäreitä tai muita kesän juhlia?

Mä pääsin kakkuun!

Voi että, olipahan taas viikonloppu. Vanhenin vuodella ja sain ehkä ihanimman yllärin ikinä Pilvilinnan leipomon takana olevalta Annalta. Hän oli kuulemma jo keväällä saanut idean kakusta, jonka haluaisi minulle toteuttaa. Sain viestin, että saako hän tehdä minulle kakun, hänellä on visio jonka haluaa toteuttaa. Sanoin tietenkin kyllä ja odottelin jotain juoksu-aiheista kakkua, se tuli itselleni ensimmäisenä mieleen. Kun mieletön nainen vielä kuljetti kakun kotiovelleni, hämmästyin! Olin itse kakussa Valkaman rusetti päässä ja hiusvärini oli toteutettu värikkäillä ruusuilla. Ihanaa! Kuinka hauska kakku!

Ja itkuhan siinä tuli, kun kortin luki. Kaunis, rohkea, periksiantamaton, perheelleen omistautunut, menevä sporttimimmi, tunteikas supernainen, vaimo, äiti, yllättävä Katja. Inspiraatio kakun takana luki kortissa. Olin todella hämmentynyt, siis miten joku voi kuvailla minua noin? Apua! En tiedä millaiset kiitokset Annalle voisi välittää tästä eleestä!

Olin siis jo perjantaina ihan fiiliksissä ja synttäriaamunikin valkeni ihanasti. Muu perhe lähti kolistelemaan keittiöön ja jättivät minut nukkumaan. Ei uni enää tullut ja kun keittiössä tuntui kestävän, huikkasin saanko vaikka läppärin makkariin odotellessa? Mieheni toi sen ja totesi, että yrittäjä-äitiä ei yllätetä vällyjen välistä synttäriaamuna vaan läppärin takaa. Eh. Se taisi olla totta. Ihanan aamiaisen olivat laittaneet ja väsäilleet kortteja. Iloisena lähdin pyörällä kohti jumppaa, jossa mietin kiitollisena kaikkea. Sitä, miten kiva perhe minulla on, miten ihania tyyppejä elämään on tullut, miten kivaa on, että omat vanhemmat ovat vielä terveitä ja jaksavia. Synttäripäivässä on jotain erityistä taikaa, olin ihan yhtä hymyä ja kiitollisuutta täynnä koko päivän. Tuli roska silmään jumpan venyttelybiisissä, kun mietiskelin elämää.

Vanhempani saapuivat meille yökylään ja päästivät minut ja miehen kaksin viettämään staycationia, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Haaveenani oli rauhallinen aamu ja ajatus siitä, että jos vaikka nukkuisi pitkään. No, heräsin 6.15 uutta aikaa, rytmi on verissä. APUA! Toisaalta aamu oli hyvin hidas ja rento, mutta pitkiä unia siihen ei sisältynyt. No, siitä lisää myöhemmin! Nyt näissä onnellisuuspöhinöissä uutta viikkoa (ja lastenlääkäriä taas) kohti!

Mitä tykkäätte kakusta? Eikö ole ihana?