*ruoat ja juomat saatu

Jatketaanpas vähän Mansen mestojen hehkutusta, nyt kun allekirjoittanutkin on vähän paremmin kartalla. Tiedättekö, tammikuussa avattiin pitkästä aikaa Tampereen Mustavuoren laskettelurinne ja menimme melkein heti avajaisten jälkeen käymään iltamäessä. Kuopuksen jo uuvahtaessa odottelimme muita kahvilassa kaakaolla ja hämmästyin kahvilan kokoa, siisteyttä ja ruokalistaa. Sehän oli oikea ravintola! Oli pastaa, hampparia, siipiä ja esimerkiksi rieskaa täytteillä. Hämmästyin todella, onpa hyvä lista, tännehän täytyy tulla ensi kerralla niin, että syödään samalla reissulla!

Vain hetki tuon laskettelureissun jälkeen sain Tampere Food Club Bloggersien kautta kutsun syömään Kattilaan. Siis täh? Mutta sehän meni konkurssiin loppuvuodesta! Niinpä meni, mutta aloin sitten ihmeissäni asiaa googlettelemaan ja selvisi, että Bistro Kattila ehti olla kiinni noin viikon päivät ja siellä taustalla hääriikin nyt Hopealinjojen ravintolatoimenjohtaja Anette Mellin. Sama upea nainen, joka loihtii esimerkiksi Viikinsaaren mielettömän brunssin kesäisin ja itse asiassa sama nainen on siellä Mustavuoren bistronkin taustalla. Laskettelukeskuksessa on käynyt paljon väkeä syömässä ilman, että ovat menneet mäkeen. Wau!

Kotiläksyni tehneenä ja vähän nolona siitä, etten ollut kartalla asioista kävelin eilen Kattilaan maistelemaan menua läpi. Pikkubistro Kattila sijaitsee kivenheiton päässä Keskustorilta, Hallituskadulla ja on nimensä mukaisesti kohtuullisen pieni ja sympaattinen paikka ja erittäin viihtyisä sellainen. Ruokafilosofia on Anetten käsissä muuttunut hieman siitä, että sen sijaan, että tehtäisiin kalliista raaka-aineista lounasta pidetään se simppelimpänä ja panostetaan enemmän iltaan. Se, mikä ilahduttaa on lähiruokaan panostaminen ja uudet ideat. Tai no se ilahdutti noin ajatuksena ensimmäiseksi, mutta voi pojat mikä menu olikaan, kyllä ilahtuivat makunystyrätkin!

Kun kuulimme mitä on tarjolla, ajattelin ensimmäisen ruokalajin kohdalla, että voi ei, unohdin ilmoittaa ruokarajoitteestani eli lihasta. Eipä haitannut mitään, mentiin kasviksilla ja kalalla! Ooh! Ainoastaan antipastossa oli hieman vasikkaa, joka oli helppo skipata. Mahtavaa, olin todella ilahtunut tästä ja niin oli muutkin pöydässä maistettuaan miten mieletöntä kasvispääruoka oli.

Ilta alkoi antipastolautasella, jossa oli selkeästi oliiveja, vitello tonnatoa, sieniä ja juustoja. Mutta hei! Oliivit olivatkin raakoja luumuja, jotka on kerätty raakana ja säilötty. Mikä idea! Ja miten hauska maku! Pointsit tällaisesta kekseliäisyydestä. ”Oliivit” eli luumut ovat kotoisin Lahtuan luomutilalta Orivedeltä ja lähiruokaa on Saloniemen juustolan juustokin. Goudaa kutun maidosta, ihan mielettömän ihanaa! Sienissä maistuu vähän joulu ja vitello tonnaton kastike ei ole tonnikalasta, vaan kotimaisesta järvikalasta. Onpa kekseliäs aloitus ja jotain ihan muuta kuin oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja ne… No perinteiset jutut ovat.

Ilta jatkuu mustajuurikeitolla, jonka seasta löytyy herkullinen pala Ahlmanin fetaisaa juustoa. Ahlmanin juustot ovat mielettömiä ja todellakin sitä lähiruokaa. Keitto on samettista ja sen kruunaa tuore foccacia. Alan olla hyvin vakuuttunut Anetten taidoista keittiön puolella. Simppeliä, hyvää, lähiruokaa, kasvista, ai jai!

Seuraavaksi nautimme lohta piparjuuren ja retikan kera ja sitten se on sen annoksen vuoro, joka räjäyttää pankin: kasvispääruoka. Kuvitelkaa, olen jättänyt punaisen lihan ruokavaliosta 23 vuotta sitten ja totuin siihen, että lämmitin koulun ruokalassa itselleni kuivaa kasvispihviä tai söin niin monta vuohenjuustosalaattia ravintolassa, etten halunnut enää mennä ulos syömään. Kauas on tultu siitä: edessäni on kasvispääruoka, joka hurmaa jokaisen pöydässä istujan. Annoksen saa myös vegaanisena! Siinä on pohjalla selleripyreeta, päällä vegaanisia perunagnoccheja, ruusukaalia, parmesania, haudutettua maa-artisokkaa ja annoksen kruunaa siinä maistuva tryffeliöljy. Siis järjettömän hyvät, yksinkertaiset, mutta silti niin mielettömät maut. Kylkeen tarjoiltu valkoviini Complantation Blanc 2018 Marcel Deiss sopii täydellisesti annokseen hapokkuudellaan.

Olen ihan onneni kukkuloilla, mutta Anette ei vielä päästä meitä, sillä toki on jälkiruoan vuoro. Minä en lähtökohtaisesti pidä jälkkäreistä, ne ovat usein liian makeita, niissä on viljaa tai pahimmillaan ne ovat jotain suklaakakkua, jota en todellakaan jaksa menun lopuksi. Siksi kevyt mustikkajäädyke mustikkageelillä, mehustetulla mustikoilla ja kristallsoidulla valkosuklaalla on hämmentävä: rakastan sitä. Se on kevyt, raikas, valkosuklaa rapisee ihastuttavasti suussa ja syön melkein koko annoksen. Harvassa ovat paikat, joissa saa täydellisen kasvisruoan ja jälkkärin, jonka eteen liputan.

Anette onnistui täydellisesti. Uskallan varauksetta suositella Pikkubistro Kattilan ”uusia tuulia” ja menen ehdottomasti testaamaan Mustavuorenkin listan. Päivän lounaana näyttää olevan täytettyjä paprikoita, yksi lapsuuden lemppari jota unohdan aina itse tehdä. Kehtaanko marssia päivällisen jälkeen tänään lounaalle vielä? Sympaattinen paikka sydämellisellä palvelulla, mahtavaa työtä!

Oletteko tutustuneet Pikkubistro Kattilaan ennen tai jälkeen omistajanvaihdoksen?