Itkettävän hyvää teatteria

*liput esityksiin saatu

Viime vuonna sain kokea upeita teatterielämyksiä, joista mieleen jäi erityisesti Anastasia ja sen mieletön puvustus. Toisaalta, kaikki ne esitykset jäivät mieleen ja olivat toinen toistaan upeampia. Syksyn kokemuksista kirjoitin tänne, nuo esitykset pyörivät edelleen. Muutaman viikon kuluttua äitini vie esikoiseni joululahjaksi katsomaan Anastasiaa, saa nähdä mitä hän esityksestä tuumaa.

Katrinan matkassa Ahvenanmaalla

Jos oli viime vuosi hieno Tampereen teatteritarjonnassa, niin Työväen Teatteri räjäytti pankin heti alkuvuodesta näytelmällään Katrina. Sen ensi-ilta oli viime viikolla ja en muista itkeneeni niin paljon teatterissa ikinä. Katrina kosketti syvästi. Ja kaikki meni taas niin nappiin työryhmällä. Ennen esitystä pääsin jo ajatuksissani Ahvenanmaalle, niin hieno lavastus oli. Siellä oikein tunsi meren tuulahduksen katsellessaan askeettista mökkiä.

Katrina oli aikanaan Sally Salmisen käännetyin suomalainen kirja heti Sinuhe egyptiläisen jälkeen. Salminen oli itse lähtöisin Ahvenanmaalta ja hän kuvaa niin yhteisön hyviä kuin nurjiakin puolia.

Katrina muuttaa miehen perässä Ahvenanmaalle, mutta koska mies on merimies, on hän pitkiä aikoja poissa. Lapsia syntyy ja Katrinan on taisteltava paikastaan yhteisössä. Seuraa kyllä löytyisi miehen ollessa merillä. On traagisia kohtaloita, on ystävyyttä ja rakkautta. Jonna Järnefelt tulkitsee Katrinan elämän nuoresta vaimosta aina vanhuuteen asti täydellisen upeasti. Hän on näytelmän ehdoton tähti, jota on ilo seurata. Lapsinäyttelijät ihastuttavat ja saavat kyyneleet silmiin. Ylipäätään koko työtiimi on tehnyt upeaa työtä. Myös laulut koskettavat sisintä!

Bongasin muuten, että keväälle myydään pakettia, jossa pääsee nauttimaan Katrina-esityksestä ja matkaamaan Ahvenanmaalle teatterin maisemiin! Aika ihana ajatus, joka olisi kivaa kokea! Tämä vinkkinä, jos et ole bongannut matkaa vielä.

Pienen hauen pyydystys – mitä tästä tulisi ajatella?

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys oli aikamoinen tapaus kirjana. Siitä tehtiin uusia painoksia ja sitä sai kirjastosta jonottaa. Kaikki tuntuivat lukevan sen. Minä myös muiden joukossa. En tiennyt mitä odottaa ja ehkä odotin liikaakin, sillä luin kirjan aivan huuli pyöreänä. Se meinasi olla vähän liian pitkäveteinen itselleni, enkä tiennyt mitä ajatella peijooneista, näkistä ja lappilaisista loitsuista.

Niinpä meninkin mielenkiinnolla katsomaan kirjasta tehtyä näytelmää. Miten tuo kaikki saadaan teatterilavalle? Miten näytelmä aukeaa? Kellariteatterissa esitettävä näytelmä sopii paikkaan täydellisesti, sillä Kellariteatterin tunnelma on jotenkin mystinen ja näyttelijät tulevat hyvin lähelle siellä. Siinä missä kirja oli varsinkin alussa minusta pitkäveteinen, ei näytelmä ollut. Siinä hypättiin suoraan asiaan ja Lappiin.

Elina Ylijaako palaa kotimaisemiinsa Lappiin aina kerran vuodessa ja hänen on saatava ongittua hauki, jotta kirous ei veisi häneltä henkeä. Toimintaa estää suolla asuva näkki ja peijooni syö nakkisopat tuvassa. Homman keskelle tulee etelästä naispoliisi, jota pohjoisen ihmiset karttavat. Syö varmaan hunajamarinoitua kanaleikkelettä, he toteavat.

Pienen hauen pyydystyksen dramatisointi on valtavan onnistunut. Aivan sujuvasti tuodaan fantasia lavalle, näkki on sinitukkainen nykyaikainen ja omahyväinen otus. Nukketeatteri kulkee rinnalla loistavasti ja näyttelijät tekevät valtavan hyvää työtä. Teos naurattaa, se koskettaa ja samalla se hämmentää. Ville Seivon esittämä seonnut kunnanjohtaja (kunnanjohtajan sisälle meni hattara, siis kyllä, hattara) naurattaa yleisöä ihan tosissaan.

Kuuntelin muita salista poistujia ja ainakin kuulin sanat ”hervottoman hauska” ja että ”aukesi vaikkei ole lukenut kirjaa”.

En tiedä mitä muut ajattelivat, mutta itselleni noitahattu päässä esiintyvät pohjoisen ihmiset vs. nahkatakkiset eteläsuomalaiset pisti hieman silmään. Se ei hypännyt kirjasta niin esille kuin näytelmästä, että stereotypiat kulttuureista on nostettu näin äärimmilleen esiin. Mutta tästä varmasti voi olla montaa mieltä ja olisi kivaa kuulla muiden mielipiteitä!

Jos kirja oli myös sinun mielestäsi vähän hämmentävä, niin on esityskin. Mutta siihen on täydellisesti napattu parhaat palat kirjasta ja luotu niin hyvin tunnelmaa, että suolla vaeltavat sielut suorastaan ahdistavat, niin todellisia ne ovat.

Aikamoinen aloitus teatterivuodelle 2023! Onko suunnitelmissa mennä katsomaan jompi kumpi näistä näytelmistä tai näitkö jo?