Talviloman parhaat Jyvässeudulla (lapsella tai ilman, lumella tai ilman!)

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Loma tulossa eikä mitään tekemistä? Viikonloppu, että haluaisit ottaa irtioton johonkin, ei liian kauas, ehkä lähimatkailua suosien? Minulla on ilo jakaa teille nyt iiiiso läjä suosituksia Jyvässeudulta kiitos viime viikonlopun. Suurin osa paikoista on sellaisia, että toimivat myös vaikka pariskuntana ilman lapsia ja ihan kaikki kohteet ovat lapsiperheen unelmakohteita, varsinkin jos on touhunpesiä perheessä! Lisäksi näitä on siitä kivaa jakaa, että toimivat jos on kaunis luminen talvipäivä, mutta jos taivaalta roikaa vettä ei hätää – monta vinkkiä niillekin päiville löytyy!

Meillä oli odotettu viime viikonlopun reissua todella hartaasti. Esikoinen odotti ehkä eniten aikaa kaksin äidin kanssa, mutta myös suosikkilajejaan laskettelua ja uimista. Hän hoki koko viikon voi kun olisi perjantai ja minä mielessäni hiljaa ”anna hänen säilyä terveenä”. Ja matkaan päästiin! Tervetuloa reissutunnelmiin mukaan, napatkaan teidän lomaan sopivia vinkkejä!

BEACH JUMP & PARK

Perjantai aloitettiin Beach & Jump Parkista, josta löytyy trampoliineja, hiekkakenttä jossa voi pelata vaikka lentopalloa ja pienimuotoinen kuntosali, jossa voi vanhempi treenata lasten pomppiessa. Kiva idea! Jo ensimmäisessä kohteessa lapseni totesi, että ihanaa kun reissusta saa uusia kavereita ja alkoi mennä ja touhuta Yli pyykkivuorten Hannan tyttären kanssa. Suloiset tytöt! Trampoliiniparkki on Seppälänkankaalla, noin 7 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

PEURUNKA

Kun on tarpeeksi saatu hiekkaa varpaisiin on aika siirtyä uimaan. Siirryimme siis Peurunkaan Laukaaseen, jossa meitä odotti illallinen sekä tietenkin kylpyläpuoli. Peurungasta olen useasti teille kertonutkin, se on oikea pieni aktiviteettiparatiisi mistä löytyy lenkkimaastot, hiihtoladut, fatbiket, jumpat ja kuntosalit, mutta toisaalta myös hemmottelupaikka, josta löytyy kauneushoitola, infrapunasauna ja porealtaita. Yllättäen lapseni ei suostunut juoksemaan Suomen pisintä vesiliukumäkeä ylös ja alas, vaan siirtyi kavereiden kanssa leikkimään kun äitinsä yritti rikkoa ennätystään. Kisasin itseäni vastaan, eikä muuten ollut eka kerta kun teen näin Peurungassa! Wibit-rata on myös hitti, siinä on kivaa niin äidin kuin lapsen kiipeillä. Siirryimme kylpytakeissa huoneeseen, jossa lakkasimme varpaankynnet turkooseiksi ja söimme parit matkaan ostetut karkit. Lapsi vaikutti ihan superonnelliselta (ja väsyneeltä, käväisin vessassa ja vastassa oli nukkuva tyttö <3).

Peurungassa oli ihan hurjan hiljaista ja ihanaa nukkua ja tein jotkut omat nukkumisennätykset tuona yönä. Siltä pohjalta olikin hyvä ponnistaa seuraavaan aktiviteettiin kohti Laajavuorta! Laajavuori eli Laajis on ihan huikea paikka monesta syystä – siellä on hyvät rinteet niin pienille kuin isoille, hyvä vuokraamo ja sijainti on mieletön, vain nelisen kilometriä keskustasta. Paikallisella Linkillä pääsee suoraan eteen hetkessä! Hiihtoladut lähtevät suoraan rinteen alta, jos osa poppoosta haluaa mäkeen ja toiset ladulle.

LAAJIS

Olen laskenut Laajiksessa monet kerrat ysärillä, mutta noista ajoista keskus on kehittynyt hurjasti. Kahvilassa on todella kiva lasten leikkipaikka, kesällä Laajiksessa toimii seikkailupuisto ja lapsille on niin naru- kuin mattohissi. Muistan kuinka kaiuttimista soi isollaan Neon 2-bändin Kemiaa, kun olimme koulun kanssa rinteessä ja hymyilytti, kun nyt radiosta soi isollaan No Doubtin iso 1990-luvun hitti Don’t Speak, kun laskin alas. Ihanat muistot tulvahtivat mieleeni!

Laajikseen saapuivat meidän kanssamme laskemaan myös mies ja kuopus ja olimme erinäisillä kokoonpanoilla rinteessä. Anoppi otti kuopuksen hoiteisiinsa kahvilan leikkipaikalla kun hän väsyi ja pääsimme kolmistaankin mäkeen. Rinteet olivat niin upeassa kunnossa, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Oli todella ihanaa olla pitkästä aikaa laskemassa ja älyttömän hyvä idea olla siellä sillä hetkellä, kun rinteet aukeavat. Ei jonoja ja koskematonta lunta piisasi! Lapset saivat Laajis-pipot muistoksi ja muuta pipoa esikoinen ei ole tällä viikolla eskarissa pitänyt!

AALTO ALVARI

Posket punaisina ulkoilusta ja suupielet ruskeina kaakaosta siirryimme Aalto Alvariin, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Vuonna 1955 avattu Aalto Alvari oli yksi Suomen ensimmäisistä uimahalleista. 1991 sinne avattiin kylpyläpuoli ja täytyy sanoa, että kokonaisuus on huikea. On aaltoallas, vesiliukumäki, uimaratoja, koskiallas, poreita ja hyppypaikkoja. Vastikään rempatut pesutilat ansaitsevat hatun noston siisteydestään – jopa sunnuntaina siistijä kävi paikalla jatkuvasti! Kun lapsena pääsin koulun kanssa aina uimaan tähän kaupungin uimahalliin, luulin, että kaupungin uimahallit ovat näin upeita aina. Hämmästyin kun tajusin Tampereella, että kaupungin halleissahan on monesti vain ne perusaltaat. Aalto Alvari on lapsenkin mielestä huippupaikka, olemme siellä välillä mummilan reissuilla käyneet.

ALEXANDRA + FRANS & SANDRA

Laskettelu ja uinti uuvuttivat ja mietin, jaksaako lapsi illallista. Siirryimme keskustaan hotelli Alexandraan, jossa meitä odotti hotellin tervehdys, smoothieta ja karkkeja. Ja hotellissa näkyi Disney junior-kanava! Uutta virtaa tuli hetkessä, kun sai pötkötellä ja juoda smoothien. Lapsi huudahti ovelta, että äiti täällä on vain yksi sänky ja luulin, että se on huono juttu. ”Lohduttelin”, että ei hätää, kyllä me siinä pärjäämme ja hän totesi, että ei kun se on IHANAA! Voi pientä!

Illallisen söimme alakerran Frans&Sandrassa, jossa oli jälleen ihan mielettömän ihana palvelu ja herkullinen ruoka. Lapsi tykkäsi erityisesti lastenlistan alkuruoasta friteeratuista kukkakaaleista ja kaikki kehuivat annoksiaan. Allergiat otettiin upeasti huomioon ja illallinen oli todella onnistunut.

Ajattelin, ettei lapsi jaksaisi enää mitään, mutta niin me vetäisimme kylpytakit niskaan ja menimme vielä Alexandran saunaan. Siellä ei ollut ketään ja tiesin sen olevan todella ihana, joten halusin näyttää paikan lapselle. Saunassa on todella hyvät löylyt, siellä on Lumenen hoitotuotteita ja lainauikkareita. Saunan ulkopuolella on poreammeet, hedelmiä ja vettä. Ihan luksuspaikka hotellin saunaksi, käy ehdottomasti jos yövyt siellä!

Tarviiko sanoa, että kaaduimme sänkyyn päivän jälkeen ja nukuimme jälleen todella sikeästi? Alexandran aamiainen on kaupungin parhaita – millaista oli aloittaa sunnuntai vihersmoothiella, haudutetulla teellä, mielettömän hyvällä puurolla ja lähituottajien leivillä? Lapset halusivat olla yhdessä lasten pöydässä, joten nautin aamiaiseni rauhassa lehtiä lukien. Ihan mahtava sunnuntain startti!

HUTUNKI

Startin jälkeen suuntasimme kohti Vaajakoskea ja Hutunkia, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Aivan käsittämätöntä, etten ole ikinä siellä käynyt. Vannoin innostuneena, että tulen isovanhempien ja lasten kanssa ainakin keilaamaan, miten kivaa! Hutungissa voi keilata, pelata salibandya, sulkapalloa, kiipeillä, pelata hohtominigolfia ja jumppiakin näytti olevan. Kiipeilyseinä nousi aina 15 metriin asti ja sai minun polveni lyömään loukkua, kun katsoinkin ylöspäin. Wau! En ole koskaan tajunnut, että Hutunki on niin korkea. Keilakenkiä löytyi jopa koossa 26, joten ehdottomasti haluaisin perheen kanssa keilailemaan. Keilarata tunniksi, mihin nelihenkinen perhe hyvin mahtuu maksaa 22 euroa. Ei paha!

HÄKÄRINTEET

Keilailu jäi vähän kesken, kun aika oli jo jatkaa matkaa Hankasalmelle ja Häkärinteille, noin 50 kilometrin päähän Jyväskylästä. Olen käynyt siellä kerran 1990-luvulla, enkä muistanut paikasta enää paljoa. Siellä olikin alkamassa Dumle-laskukisa, jossa tarkoitus oli laskea kaksi kierrosta mahdollisimman samaan aikaan ja kaikki lapset innostuivat osallistumaan! Hissejä löytyi sompahissistä naruhissiin ja ankkureihin. Ja ruoka! Se yllätti! Häkärinteillä on lähi- ja luomuruokaa buffassa tarjolla ja se oli todella hyvää. Paikan omistaja Jukka kertoi, että heillä on paljon erilaisia tempauksia keskusessa – lauantaina oli ollut hiihtokoulu kympillä, sunnuntaina sitten Dumle-kisa. Hän näytti luotsaavan Häkärinteitä täydestä sydämestä!

Dumle-tikkari suussa sanoimme heipat rinteille ja iloisena lapseni kyseli ”mihin sitten mennään?”. Jouduin kertomaan reissun olevan ohi ja hän oli todella pettynyt, intoa olisi vielä piisannut. Kun olen yrittänyt kysellä mikä oli kivointa, ei yhtä suosikkia ole noussut. Kaikki oli kuulemma ihan mielettömän kivaa. No niin oli minustakin!

Ja tiedättekö mitä? Tämä viikko on ollut jotenkin erilainen. Lapsi on lähestynyt minua ihan eri tavalla. Jutellut jotenkin eri tavalla. Pitänyt enemmän kädestä. Tuo viikonloppu kaksin lähensi meitä niin paljon ja avasi silmiäni, että täytyy ottaa jollain tapaa tavaksi. Sillä oli niin valtavan suuri merkitys, kun isompi on jäänyt uhmailujen keskellä vähän paitsioon, etten etukäteen osannut arvata. Ehkä paras blogireissu minkä olen ikinä tehnyt. Korvaamaton. Se hetki kun kaikki oli ohitse ja lapselta pääsi itku.

Toivottavasti saitte inspiraatiota Jyväskylän seudulle matkaamiseen ja ideoita mitä kaikkea siellä voi puuhata! Onko suunnitelmissa talvilomaa Keski-Suomessa?

Kiitos seurasta bloggaakollegat ja minityypit! Reissulla oli mukana Yli pyykkivuorten, Ready Steady Flow, Valkoisen vuoren rinteillä sekä Outdoor family-bloggaajat lapsineen. Täältä voit lukea toisen jo ilmestyneen jutun reissustamme, jonka Johanna ehti kirjoittamaan!

Mikä oli parasta viikonlopun minilomassa?

*kaupallinen yhteistyö Peurungan kanssa

Huomenta ystävät ja ihanaa uutta viikkoa! Meillä onkin oikea juhlaviikko tiedossa. Viikonloppu menikin reissussa ja kone pysyi kiinni, mutta aloitetaan uusi viikko kertomalla missä piipahdimme!

Kun lokakuussa vierailin nopeasti Peurungassa, ajattelin kylpylän puolella koko ajan lapsiani. Kuinka he tykkäisivät tuosta ja tuosta ja kuinka haluaisin heidät sinne viedä! Silloin käsitykseni Peurungasta muuttui aika tavalla. Se ei tosiaan ole mikään pelkkä kylpylähotelli, vaan kokonainen iso hyvinvointiin ja liikuntaan satsaava alue, jossa voi näin talviaikaan vaikka hiihtää, liukulumikenkäillä, läskipyöräillä tai käydä uimassa avannossa. Vuonna 2011 tehtiin iso remontti, jonka myötä Peurungasta löytyy nyt muun muassa Suomen suurin sisällä oleva vesiliukumäki, jolla on mittaa 130 metriä, siellä olisi tehtävä ennätys! Suunnittelimme lisäksi, että voisimme uimisen lisäksi esimerkiksi käydä hiihtoladulla, kun suuntasimme Keski-Suomeen viikonloppuna yhdeksi yöksi.

Kun saavuimme Laukaassa sijaitsevaan Peurunkaan, oli miehelleni yllätys, että sitä niin vahvasti leimannut kupoli oli poissa. Hän asui lapsena vuoden Laukaassa ja sanoi katselleensa bussista aina tuota punaista kupolia, jonka itsekin muistan ja on poistunut remontin myötä.

Siirsimme auton Peurantähti-rakennuksen eteen, joka on ihan kylpylähotellin vieressä oleva ns. kerrostalo, jossa on huoneistoja. Meille oli varattu kaksio, joka sekin kyllä päihitti tavallisen hotellihuoneen perheen kanssa matkustaessa 10-0. Oli hämmästyttävän hyvin varusteltu keittiö isoine jääkaappeineen, iso parveke, erillinen makuuhuone ja saunallinen kylppäri. Sieltä pääsee hetkessä kävelemään päärakennukseen joko sisä- tai ulkokautta. Kun saavuimme kolmen jälkeen iltapäivällä paikalle ja aloimme mutustaa välipalaa, alkoi meille valjeta, ettemme saa tuohon iltapäivään mahdutettua kunnolla kuin hyvän uintireissun sekä illallisen. Tytöt odottivat kaikkein eniten juurikin uimista ja esikoinen sanoi, ettei suostu ulos, siellä tuli taivaan täydeltä märkää räntää.

Siirryimme siis uimahommiin, joita koko perhe rakastaa. Itse asiassa mietin, että se on yksi kivoimmista jutuista joita voi tehdä yhdessä. Puhelimet ovat kaapissa lukkojen takana, koko perhe saa puuhata ja esikoinen viihtyy pääasiassa pinnan alla. Kylpylästä löytyy wibit-rata, joka on veden päällä kelluva kiipeilyrata. Ei kovin pitkä, mutta mietin siinä lapseni perässä kiiveten, että kyllä ihan jokainen lihas taisi tehdä töitä kun sitä meni useaan kertaan. Kunnon treeni ja loppulasku otti mahasta!

Entäs se liukumäki sitten ja ne ennätykset? Pääsin lokakuussa 20 sekuntin aikaan, mutta viikonloppuna ei mennyt 22 sekunnin alle. ÄH! Ennätys oli kuulemma n. 18 sekuntia, mutta sunnuntaina tauluun rävähti yks kaks lukema 15,6 sekuntia, en ehtinyt nähdä kenellä. Oikeasti, pääseekö sen niin nopeasti! Kuopus laski pariin otteeseen isänsä kanssa mäen, mutta totesi sen olevan liian hurja ja jätti hommat muille. Esikoinen laski aikansa mäkeä yksin, kunnes totesi, että isipatjalla pääsee kovempaa. He vetivät kaksin 21 sekuntiin, tasaväkinen kamppailu, mutta voittajaksi pääsi nyt isipatja-systeemi!

Uinnin jälkeen olimme ajatelleet mennä tyttöjen synttäri-illalliselle A la carte-ravintolaan, mutta kun kyselimme tilannetta saapuessamme, oli se jo täyteen varattu. Harmi, sillä syksyllä siellä syömäni illallinen oli todella hyvä. Päädyimme siis kahdesta buffetista siihen vähän laadukkaampaan maistelubuffeeseen. Illalliselle valmistauduttiin muun muassa tuulettamalla tukkaa, ihan parasta! Majoituksesta löytyi kyllä kaikki tarvittava.

Olipahan buffetissa sitten se puoli, ettei tarvinnut odotella uinnista uuvahtaneiden tyttöjen kanssa. Kuopus söi savusärkeä, poroa ja jälkkärikakkua hyvällä ruokahalulla ja totesi sitten, että parhaat synttärit ikinä! Ei haitannut häntä missä syötiin. Kävimme vielä leikkimässä Hilarius-hiiren leikkipaikassa, mietimme jopa keilausta mutta totesimme kellon olevan liian paljon siihen touhuun ja suuntasimme iltasadulle.

Aamulla kurkimme ulkoilukeliä, mutta tytöiltä kysyttäessä oli uiminen taas ykkösjuttu. Sinnepä siis suoraan aamiaiselta vilkkuvan vesilelun kanssa! Mies erityisesti kehui aamiaista, josta löytyi niin neulamuikut kuin aladobit sunnuntaiaamuun. Kylpylä ja kuntosalit olivat selkeästi väljempiä sunnuntaina kuin lauantaina ja kiva niin. Sain luksushetken sunnuntaiaamupäivästä, 20 minuuttia yksin infrapunasaunassa. Istuin silmät kiinni saunassa kirjaimellisesti yksin, kuuntelin kaiuttimista tulevaa linnunlaulua ja rentouduin täysin. Siitä olikin taas hyvä lähteä LIMA-ALTAASEEN, kuten kuopus nimitti hemmotteluallasta vihreiden valojen takia.

Kropassa oli aikamoinen rentous kaikkien uintien jälkeen ja kaksi pikkunaista, joiden lauantai-illan nukkumaanmeno vähän venyi olivat täysin töttöröö, kun suuntasimme auton nokan kohti Jyväskylää ja mummilaa. Kaksi yötä olisi ehdottomasti paikallaan, jotta uimisen lisäksi ehtisi hiihtoladulle, pulkkamäkeen tai muihin aktiviteetteihin. Hulluna tekemistä Peurungassa kyllä on, eli kyllä siellä pidemmänkin aikaa ehdottomasti viihtyisi ja perhehuoneessa on mahtava lisä tuo keittiö, eli kokkailut voi halutessaan hoitaa itse. Hiihtoladut lähtivät suoraan hotellin ovelta, joten helppo niihin on mennä, tosin vesisade vähän jarrutti intoa. Me keskityimme nyt täysillä uimiseen ja se oli alle vuorokauden reissulle erittäin hyvä vaihtoehto ja tytöt onnellisia. Kuinka paljon vettä voikaan rakastaa!

Kysyin vielä tänä aamuna lapsilta varuiksi, mikä oli parasta Peurungassa, vaikka vähän arvasin vastauksen. ”Uiminen, vesiliukumäki, herkut ja uusi vesilelu!”. Viihtyivät selkeästi!

Kiitos siis Peurunka minilomasta, viikonloppu tuntui hurjan pitkältä, kun irtoaa johonkin uusiin maisemiin. Onko sinulla kokemuksia Peurungasta?

Onko Peurunka vain eläkeläisille?

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Palataan ajassa kuukausi taaksepäin, kun olin Jyväskylässä parin päivän bloggarireissulla. Ensimmäisenä iltana suuntasimme kohti Peurunkaa, josta minulla on pari aiempaa muistoa. Olemme käyneet siellä lapsuudessa uimassa ja sen lisäksi olin siellä muutama vuosi sitten Apulannan keikalla mieheni kanssa. Kyllä, Peurungassa! Tämä ihmetytti jo silloin kun keikkoja katselimme, sillä oma muistikuva lapsuudesta oli, että Peurunka on jotenkin pieni ja siellä on lähinnä eläkeläisiä uimassa. Varmasti osa mielikuvasta johtuu siitä, että paikalla on 50 vuotinen historia niinkin kunnioitettavassa työssä, kuin veteraanien kuntoutuksessa. Peurungan ovat perustaneet Korsuveljet tavoitteena kuntouttaa ja saada tukea sodassa olleilta veljiltään. Urho Kekkonen oli itse asiassa yksi toimintaa tukeneista ja Peurungan palveluita aktiivisesti käyttäneistä.

Mikä siis on Peurunka? Se on Jyväskylän kupeessa, Laukaan kunnan puolella sijaitseva kylpylähotelli täynnä aktiviteetteja. Tutkiessani Peurungan tietoja etukäteen totesin, että se on muuttunut aika tavalla jo omasta lapsuudestani 1990-luvun alussa. Yksi pääkohderyhmistä on liikunnasta ja hyvinvoinnista kiinnostuneet 30+ naiset, joten koin, että paikalla olisi ehkä paljonkin annettavaa minulle. Lähdin avoimin mielin tutustumaan Peurunkaan parin vuosikymmenen jälkeen!

Peurungasta löytyy kylpylä, jossa on muun muassa höyrysauna ja erilaisia altaita kylmäaltaasta lastenaltaaseen. Lisäksi sieltä löytyy huimat 130 metriä pitkä vesiliukumäki, jossa porukkamme oli tarkoitus ottaa kisa, kuka kellottaa nopeimman ajan. Ajanottotaulussa vesiliukumäen alla oli aika 18,6 sekuntia, mikä taitaa olla ennätys. Meillä venyi ruokailussa niin pitkään, että olimme uimassa vasta kylpylän viimeisellä aukiolotunnilla klo 21-22 ja vain muutama jaksoin illallisen jälkeen uimaan. Otin siis kisan ihan yksinäni, ensimmäinen aikani oli 32 sekuntia ja tuosta järkyttyneenä kipitin ylös portaita uudelleen ja uudelleen. Kun kellotin ajaksi 20 sekuntia, olin tyytyväinen ja mielestäni tarpeeksi lähellä ennätystä. Sain blogisiskoilta huutelua kilpailuhenkisyydestäni, kuka nyt kilpailee itseään vastaan? Minä, en kai muuten tähtäisi parempaan puolimaratonaikaankaan. Mutta vauhti oli ihan huima ja minä kiljahtelin itsekseni syöksyessäni mäessä, lämmin suositus!

Kylpylän lisäksi Peurungassa on vaikka mitä aktiviteettteja tarjolla. Se sijaitsee hyvin kauniilla paikalla ja pelkästään lenkkeily noissa maisemissa olisi suosittelemisen arvoinen aktiviteetti. Aulasta voi vuokrata fatbiken ja lähteä polkemaan, on keilarata, curlingia, vesijumppia – siis hulluna tekemistä, kuten Peurungan nettisivuilla sanotaan! Tutkiessani onko paikassa kuntosalia hymähdin, sillä niitä olikin tarjolla kolme kappaletta. Aamulla olin yksinäni salilla treenaamassa ja siellä oli vaikka mitä tarjolla, eli hyvinkin kattava kuntosali oli tuo testaamani, joka sijaitsee kylpylän kupeessa.

Peurungassa on myös ravintoloita ja me söimme ihanan illallisen ravintola Peurankellossa saapumisemme jälkeen. Ikkunoista näkyi kauniisti auringonlasku järvelle ja seura sekä ruoka olivat mitä parhaimpia. Ravintolasta voi jatkaa helpostikin Villipeura-viihderavintolan puolelle. Kuten kerroin, vuonna 2014 katselimme Peurunka Areenalla Apulantaa ja tuona lokakuisena viikonloppuna esiintymässä olisi ollut Jenni Vartiainen. Kovia viihdenimiä siis piisaa tuolla!

Kun hipsin kylpylästä kohti hotellihuonettani kylpytakissani ja tyytyväisenä itseni voittamisesta omassa henkilökohtaisessa liukumäkikisassani, katselin Hilarius Hiiren leikkipaikkaa matkalla ja mietin, että pitäisi joskus tulla lasten kanssa tänne lomalle. Uimaan ja peuhaamaan, ulkoilemaan ja syömään. Aina sitä lähtee kauemmas, mutta puolen tunnin päässä mummilasta olisi vaikka mitä kivaa tarjolla! Itse asiassa meidän piti mennä lasten Extreme runille Peurunkaan syksyllä, mutta se jäi. Toivottavasti jo ensi syksynä sinne, varmasti olisi kaksi innokasta pinkojaa osallistumassa!

Peurunka on siis muuttunut valtavasti vuosien saatossa, vaikka kuntoutustakin toki edelleen on ja se tärkeä rooli on pysynyt. Paikassa voi viettää niin pariskuntaloma rentoutuen tai juhlien tai aktiiviloman perheen kesken. Kaikille löytyy jotain! Minä olin ainakin todella positiivisesti yllättynyt.

Onko paikka itsellesi tuttu? Kuinka kovaa olet päässyt mäen alas? Hih, tärkeitä juttuja!