Kuten Instagram-seuraajat ovat voineet huomata, sillä aikaa kun ajastetut Porvoon postaukset pyörivät blogissa, me lomailimme Splitissä, Kroatiassa. Seuranamme perheellämme oli vanhempani ja veljeni, eli lastenhoitoapua oli joka tilanteessa kivasti saatavilla. Olen todella onnellinen nähdessäni, kuinka läheinen suhde taaperolla on kehittynyt mummiin, ukkiin ja enoon, vaikka emme asu samassa kaupungissa. Arkielämässä juuri tällaista pientä apua kaipaisi, mutta ihanaa oli nauttia siitä viikon verran (tai oikeastaan lomalla apu oli hyvin suurtakin).
Minun on ollut vaikeaa katsoa reissukuvia läpi ja toisaalta taas se on ihanaa. Kuvia matkasta kertyi 1300 kappaletta ja alkaessani miettiä, mitä niistä toisin blogiin, pohdin ylipäätään mennyttä kesää ja sitä, mikä teki reissusta niin ihanan. Ennen kuin tuon niitä ”kiiltokuvia” blogiin, haluan sanoa pari sanaa siitä, mitä niiden taustalla on tapahtunut. Kiiltokuvilla tarkoitan sitä siloteltua pintaa ja parhaita tarkkaan valittuja kuvia, jotka päätyvät yleensä blogiin. Se tuntuu kuitenkin joskus tylsältä, joten haluan avata teille, miksi matka ja kuvat tuntuvat aivan erityisiltä minulle.
Tämä kesä oli meidän perheelle ns. uusi alku, jota odotin kärsimättömänä. Edessä oli muutto takaisin kotiin, miehen pitkät lomat sekä odotettu Kroatian reissu. Nyt kaikki tuo on ohi ja edessä paluu arkeen. Luulen, että saatte katsella näitä Kroatian kuvia vielä pitkään, jos haluat tietää miksi, lue vielä seuraava kappale.
Viime syksy oli perheellemme ja minulle raskas. Vauva saattoi herätä 10 kertaa yössä, talomme sisäilmaongelmat ajoivat meidät tekemään valtavan yllätysremontin ja etsimään uuden, väliaikaisen kodin. Samalla piti löytää remontin tekijät ja ja ja… Monta seikkaa piti käydä läpi. Jouduimme etsimään rakkaalle koirallemme uuden kodin ja itkimme asiaa illat vauvan mentyä nukkumaan. Valvoimme niin vauvan kuin stressin takia, pakkasimme, muutimme pimeään kerrostaloasuntoon vuoden pimeimpään aikaan. Itkin valtavasti. Väsymys ja epävarmuus saivat minut näkemään kaiken mustana, enkä nähnyt enää hyviä asioita elämässäni. Laitoin blogin tauolle, koska en nähnyt mitään kivaa, mistä olisin voinut kirjoittaa tänne. Koko syksy ja talvi olivat perheellemme synkkää aikaa (totta kai sekaan mahtui kivojakin hetkiä, mutta yleisfiilis oli synkeä) ja minä koin pahimman aallonpohjan tähänastisessa elämässäni. Mieheni sanoi kymmeniä kertoja sanat ”me selviämme tästä”, kun jälleen kerran itkin kodin menetystä ja unettomuutta. Eristäydyin monista ystävistäni, koska en jaksanut pyytää ketään käymään tai lähteä mihinkään. En jaksanut vauvan valvotuksen ja remontin keskeltä kysyä ihmisiltä mitä heille kuuluu, joten tuntui helpommalta laittaa pää pensaaseen. Kuuntelin paljon Haloo Helsingin biisin sanoja ”jos ei se tapa niin se todellakin hajottaa”, tuo kappale saa minut vieläkin joka kerta itkemään. Liian paljon isoja asioita tapahtui liian lyhyellä ajanjaksolla.
Kevään ja auringon myötä aloin saada voimiani takaisin ja remontin tilanne rupesi näyttämään paremmalta. Toki väsyneitä täällä ollaan edelleen (ei, meillä ei vieläkään nukuta täysiä öitä), mutta väsymystä jaksaa jo ihan eri tavalla ja olemme päässeet muuttamaan takaisin. Olemme saaneet olla kesän yhdessä ja reissussa, missä olivat matkassa lähes kaikki läheiseni, nautin aivan valtavasti. Nautin auringosta, seurasta, viikon kestävästä huolettomuudesta, kun en stressaisi ja itkisi. Nukuin. Näen näissä kuvissa sen onnellisuuden, minkä saimme kokea kamalan talven jälkeen.
Joten tällä pohjustuksella aion elää Kroatian kuvien matkassa pitkälle. Toivottavasti jaksatte niitä katsella. Aloitetaan asukuvista, joissa valkoinen pitsihame yhdistyy peplumiin, sillä niiden taustalla näkyy kivasti myös Splitin kaupunkia. Tämä hame oli ihana löytö Sokokselta ja sopi jotenkin täydellisesti kesään. Itse kaupungissa vietimme kohtuullisen vähän aikaa, kiertelimme jonkin verran ympäriinsä, tutkimme kauppoja (alet olivat kovat!) ja vietimme yhden illan mieheni kanssa istuskellen eri paikoissa (ihania mojitoja tuolta saakin!). Jos shoppailemaan oikein kovasti haikailisi, olisi ostoskeskuksia ollut tarjolla, mutta se ei nyt ollut pääintressimme. Sen sijaan tutkimme keskustan kaupat, aukiot, palatsialueen ja söimme parissa paikassa. Yhtenä iltana kävimme äitini kanssa kivassa viinibaarissa kuuntelemassa livemusiikkia ja maistamassa paikallista viiniä.
Ja sitten siihen kuvatulvaan!
 |
Keskustan mehukojuilla, ananas-omenamehu oli aivan ihanaa! |
 |
Kerrankin tarpeeksi iso teemuki. :D |
 |
Splitin pääostoskatu Marmontova osasi olla aikamoinen pätsi. |
 |
Kalamarkkinat keskellä ostoskatua. |
 |
Missä kala, siellä lokki. |
 |
Lapset ajoivat takaa puluja… |
 |
Ja me söimme vieressä pizzaa ja katselimme. Yksi pizzapala
maksoi 10 kunaa eli n.1,5 euroa ja kasvisversio oli taivaallisen hyvää! |
 |
Rantakadulla. |
 |
Heti kun rantakadulta poikkesi pois, päätyi aukiolle, jossa myytiin ihania mojitoja ja mehuja. |
 |
Taaperolle löytyi minituoli ja pöytä. |
 |
Kujamaisemat olivat kuin postikortista. |
 |
Palatsialueella riitti turísteja. |
 |
Eräs sun toinenkin turisti nappasi itsestään selfien. ;) |
 |
Kattojen yllä eli Prima ostoskeskuksen kattoterasilla oli kauniit näkymät. |
Huh, olipa monta kuvaa ja asiaa samassa postauksessa. Nyt ei tarvitse enää ajatella
”ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan”, huominen on mahdollisuus.
Toivottavasti selvisitte loppuun asti, lisää tulossa!
Olen vältellyt pitkään näitä muodissa olevia (olleita?) peplum-toppeja, koska ne korostavat oman kroppani leveintä kohtaa. En kuitenkaan voinut vastustaa näin herkullisen väristä peplum-toppia Vero Modassa, vielä kun hintakin oli ihan olematon. Toppi on kaiken lisäksi aivan ihanan mukava päällä, joten tässä se on, ensimmäinen peplumini!
Kesäpäivä on aivan ihanaa aloittaa toriaamiaisella ja kun olimme sen tehneet, suuntasimme Sorsapuistoon ottamaan asukuvia ja leikkimään. Asukuvien ottaminen olikin sitten ihan mahdotonta, sillä 1v taapero halusi välttämättä juosta lampeen, joten hyppelehdin vain estelemässä sitä. Jälkikäteen kuvia katsellessa nauratti, kätemme ja jalkamme ovat monessa kohdassa täysin samassa asennossa, vaikka ryntäilimme sinne tänne tonne. Pakko siis jakaa pari kunnon asukuvaa ja totuus niiden taustalla.
Toppi ja shortsit Vero Moda, hattu H&M, kengät Seppälä, tähtikaulakoru Marudesign
Ja sitten siihen ryntäilyyn… :D
Huomaa kädet. :D Taaperon mekko Next.
Aikamoista tanssia elo taaperon kanssa. Ihana kesäaamu kerta kaikkiaan.
Mitä sinä tykkäät peplum-mallisista paidoista?