Terveisiä bloginkin puolelle! Lokakuu oli aikamoista haipakkaa. Tuli oltua viikko Kreetalla kirjoituskurssin merkeissä, vietettyä synttäreitä ja naputeltua töitä. Kävin lasten kanssa myös elämäni ensi kertaa Nokia Arenalla jääkiekkopelissä. Nuorimmainen oli aivan haltioissaan kyseisestä tapahtumasta. Lokakuun viimeisenä päivänä saimme kauniin lumipeitteen Tampereelle. Kaikki näyttää niin valoisalta lumen myötä!

Ajattelin kuitenkin lumiasioiden sijaan laittaa muistiin ihanan vinkin Kreetalta. Se jäi ehkä eniten mieleeni vierailemmme puutarhan lisäksi tuolta lokakuiselta viikolta. Kreetalta löytää aina jotain uutta, onhan saari suuri. Tämä vinkki löytyy niin sanotusti aivan ytimestä, eli suurimmista turistikeskittymistä Plataniaksesta. Pieni patikointi ja hups – olet aivan toisenlaisessa maailmassa!

Drakiana Taverna – paikka missä appelsiinipuut kukoistavat ja joki solisee

Drakianaan pääsee tasaista asfalttia pitkin autolla, pyörällä tai kävellen suoraan Plataniaksen keskustasta. Terhi on kirjoittanut hyvät ohjeet tästä vaihtoehdosta. Kirjoituskurssimme tukikohta oli Plataniaksen yläkylässä, jonne todella moni näytti pääkadulta lenkkeilevän. Rohkaisen kovasti jatkamaan matkaa vuoren (vai kukkulan?) yli Drakianaan, matkalla maisemat ovat mielettömät ja palkintona herttainen taverna hyvällä ruoalla.

Reitti lähtee Plataniaksen yläkylästä, jossa mäen päällä sijaitsevat kirkko sekä monelle turistille tuttu Astrea-ravintola. Kirkon edestä lähtee hiekkatie mutkittelemaan yli vuoren. Aluksi noustaan vuoren päälle, josta maisemat ovat henkiä salpaavat. Kun kurssin oppaamme näytti, että määränpää on tuolla alhaalla, se näytti todella kaukana olevalta. Mutta äkkiä sinne lopulta patikoi. Kurssimme järjesti siis Kreetan maku ja oppainamme toimivat yrityksen vetäjät Raila sekä Kim, kirjoitusosuudet veti Taija Tuominen.

Mutta takaisin patikointiin. Reitillä on niin nousua kuin laskua, joista jälkimmäisen koin itse haastavammaksi. Tiellä on irtosoraa, joka jyrkemmässä kohdassa meinaa luistaa jalan alta, eli hyvät kengät kannattaa laittaa jalkaan. Sanoisin silti, ettei kyseessä ole mikään vaikea reitti. Meidän porukalla meni matkaan noin tunti, siihen sisältyi aika monta kuvauspysähdystä.

Vuoren päällä ihastelimme kirkkoa ja loppumatkasta appelsiineja, jotka olivat vielä lokakuussa vihreitä. Noustessa katselimme vuohia ja niiden pääkalloja aidassa. Reitti oli hyvin hiljainen, vaikka lähtee turistikeskittymästä. Niin upea pala paratiisia aivan lähellä Plataniasta!

Drakiana taverna tarjoaa hyvää palvelua ja suojaisan ruokapaikan

Perillä Drakianassa ei meinannut malttaa istua alas, niin kaunis paikka on. Teki mieli kuvata niin puut, eläimet kuin vieressä virtaava Keritis-joki. Aika moni meistä riisuikin kengät pois patikoinnin jälkeen ja asteli jokeen viilentelmään. Virtaava vesi todella viilensi! Paikassa on myös ihania tuoleja, riippukeinu ja valtavan ystävällinen palvelu.

Nurkan takaa löntysteli pöytämme viereen myös valtava koira. Valtavan pörheä ja valtavan leppoisa kaveri. Kuva ei ehkä kerro totuutta, mutta suorastaan säpsähdin mikä nurkan takaa ilmestyi. Ihana.

Ruoka oli hyvää, tilasimme porukalla jaettavia annoksia ja istuimme puiden suojassa vihkojen ja kirjoitustehtävän kanssa. Saganaki ja tsatziki toimivat kuten aina, salaatti oli raikasta ja kana mureaa.

Oli kyllä valtavan inspiroiva paikka ja juuri sellainen, mihin uskoisin palaavani niin keskikesällä kuin syksylläkin, jokaisessa vuodenajassa on omat viehätyksensä. Kreetan kevät onkin kokematta, sekin voisi olla ihastuttava! Ja jos jotain, niin Drakiana olisi kivaa kokea myös illalla pimeyden laskeuduttua. Se muuttaa tunnelmaa varmasti.

Jos siis suunnittelet reissua Kreetalle, pistä tämä korvan taa. Ja jos kaipaat viikoltasi jotain muuta kuin tavallisesti, kurkkaa Kreetan maun matkat. Railalla ja Kimillä on valtava määrä paikallistietämystä niin kulttuurista, majoituksista kuin ravintoloista ja patikointimahdollisuuksistakin.

Myös ensi vuonna on kirjoituskurssi tulossa, tämä vinkkinä!