Kiitos otsikon, itselläni soi taukoamatta päässä Whigfieldin ysärihitti Saturday Night. Da da dan dededeee…! Muistaako kukaan? Aloin kuunnella kyseistä biisiä YouTubesta ja päädyin kuuntelemaan mm. Peter Andrea, Eiffel 65:n biisiä Blue ja muuta teiniajan laatumusaa. Apua miltä kuulostaa nyt 20 vuotta myöhemmin!
Lauantai-iltana kävin istumassa iltaa naispoppoolla ja pitkästä aikaa tuli tukkaakin kiharrettua. Kivaa vaihtelua arkilookeille! Tosin tämä tekonahkahame ja saappaat on nähty blogissa aika monta kertaa, mutta minkäs teet kun ovat niin suosikit!
Sisällä kuvaaminen on monessa mielessä haastavaa, täytyy löytää sopiva tausta, kuvaajan pitää onnistua suuntamaan ulkoinen salama oikein (kameran takaa kuului useamman kerran äh) keltaisuudesta nyt puhumattakaan. Tuo salama tekee itselleni lisäksi sen, miksi vihasin aikanaan valokuvaamista – minulla menee silmät väkisin välkkeestä kiinni. Illalla oli kuitenkin turhaa kuvitella menevänsä pihalle kuvaamaan, joten räpsimme kuvat kodin uumenissa.
toppi Kaiio/hame Vero Moda/bolero Vila/takki Desigual/
korvikset Glitter/kello Guess
Toppikin on blogissa ollut, mutta edellisen kerran muistaakseni vuonna 2012 New Yorkin postauksessa, tuskin sitä enää kukaan muistaa? Kamalaa katsoa noita vanhoja postauksia, kuka tunkee 30 kuvaa samaan juttuun? No, kehitys kehittyy. Sain aikanani pakkomielteen tästä topista, kun näin sen Sokoksen mainoksen kannessa. Sainkin hakemalla hakea, että löysin oikean koon. Muistaakseni se jostain minulle tilattiin. Ihastuin totaalisesti tuohon värikkääseen printtikuvioon, joka näyttää kyllä paremmalta vähän vähemmän valkoisen ihon kanssa.
Tällä lookilla siis mentiin lauantaina. Ilta oli huippukiva, kiitos asianosaisille jos teitä tänne eksyy! :) Ja jos Aleksanterinkadun Glohairin Siru sattuisi tätä lukemaan, niin kiitos tästä tukasta, olet todellakin onnistunut sen värjäyksessä ja tykkään hurjasti!
Sitten vielä loppuun arvonnan voittaja. Taapero sai taas toimia onnettarena joogalahjakortin arvonnassa ja nappasi kulhosta nimimerkin HUKKAKUKKA.
Onnea voitosta, olen sinuun yhteyksissä!
Tämän viikon ajan voitte vielä osallistua kivan ylläripaketin arvontaan täällä!
Mukavaa uuden viikon alkua kaikille! Oliko teillä onnistunut viikonloppu?
Mun sielunsisko ja supernainen
Instagram-tiliäni seuraavat varmasti huomasivatkin, että olin perjantaina Kaija Koon keikalla. Isäni osti nuo liput äidilleni lahjaksi ja minua ajateltiin seuralaiseksi. Totta kai lähdin, sillä Kaijaa tuli kuunneltua 1990-luvulla ja kun Toni Wirtanen oli myöhemmin tehnyt Kaijan kanssa yhteistyötä, mietin että tykkään mistä vaan kun se on Tonin tekemää. Heh, tykkäsin kyllä oikeastikin kappaleesta Vapaa ja sen tahdissa on muuttolaatikot tehokkaasti pakattu!
Janetin blogiarvonnasta voitetut luomivärit, tykkään todella paljon!
Äidin ja tyttären blingblingiä.
Kävimme äidin kanssa syömässä Brondassa, menimme keikalle ja istuimme iltaa vielä keikan jälkeen. En lähtenyt kovin suurin odotuksin keikalle, ajattelin että se menee vähän ”humppaosastolle”. Mutta vielä mitä, sehän oli ihan huippusetti! Meidän paikkamme olivat kivasti lavan vieressä katsomossa, joten lavalle näki hyvin ja heti ensimmäisen kappaleen aikana oli pakko nousta seisomaan, sillä kaikki muutkin edessä olevat nousivat. Kaija veti aikamoisen hittiparaatin, toi lavalle Erinin, Antti Tuiskun, Jenni Vartiaisen ja Anna Puun sekä kuoron. Kaija oli rempseä oma itsensä ja hän otti yleisönsä hyvin luontevasti ja rennolla otteella. Keikasta tuli tosi hyvä mieli ja siellä sai jammailla sekä laulaa mukana. Itku tuli niin artistille kuin allekirjoittaneelle, kun Kaija omisti pojalleen encore-kappaleen ”Sydän vähän kallellaan”. Voiko näitä sanoja kuunnella äiti itkemättä?
Sinä ainoa tekoni, jota mä en koskaan kadu
Mutta mietin, miten kohtelet elämää
Mihin se sua johtaa, mitä vielä ottaa
Enkä edes tunne niin, sua nenän päästä varpaisiin
Mutta mietin, miten kohtelet elämää
Mihin se sua johtaa, mitä vielä ottaa
Enkä edes tunne niin, sua nenän päästä varpaisiin
Ja seuralaisenahan minulla oli oman elämäni sielun sisko ja supernainen, äiti. Hän on uskomattoman aikaansaava ja menestynyt nainen, jota kunnioitan ja arvostan. Samalla hän on myös äärettömän läheinen, äiti on ollut niin babyshowereissa kuin polttareissani mukana. Jälkimmäistä ihmetteli moni, kun taas minulle se oli itsestäänselvyys, että äiti on polttareissani mukana. Olemme myös sielunsiskoja samanlaisuudessamme, joten olemme usein törmäyskurssilla ja otamme yhteen, mutta Kaijan sanoin ”Mitä siitä”? Mietiskelin keikalla heiluessani, että huoliikohan oma tyttäreni minut joskus keikkaseuraksi? Se jää nähtäväksi, mutta olen superonnellinen äidistäni, tyttärestäni ja muista ympärilläni olevista supernaisista!
Kuvat ovat sitä laatua mihin kännykkä pystyi, mutta kyllä sieltä Antin erottaa!
Kuinka moni oli mukana? Tai menee ensi vuonna samaan paikkaan samaan aikaan kuuntelemaan Kaijaa?
Itsenäisyyspäivän juhlintaa
Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää 97. kerran ja oma päiväni alkoi Helsingistä hotelliaamupalalta, missä olin äitini kanssa. Takana oli pari hektistä opiskelupäivää ja Kaija Koon keikka, joka oli todella huippu! Köröttelimme aamupalan jälkeen täpötäydellä Onnibussilla Tampereelle, missä rakas aviomies oli tehnyt juustokakun, varannut itsenäisyyspäivän herkuiksi juustoja ja teki ihanaa risottoa meille. Aika täydellistä, sanoisin. Olemme olleet paljon itsenäisyyspäiviä poissa, kolme edellistä Prahan, Wienin sekä Bremenin joulutoreilla ja Thaimaassa asuessa kului useampi itsenäisyyspäivä. Tästä syystä varsinaisia traditioita ei ole siis ehtinyt muodostua. Suomen itsenäisyyttä juhlimme eilen vanhempieni kanssa, ihasteltiin Linnan juhlien pukuja, herkuteltiin ja käytiin kaupungilla katsomassa ilotulitukset. Olipa hauskaa bongata esimerkiksi Hanna Sarenin suunnittelema puku televisiosta, sillä Hanna kävi torstaina puhumassa meille Helsinki Design Schoolissa.
Kaupungilla oli ihana tunnelma ja ilotulitukset näyttäviä. Harmittaa jo nyt, että nämä valoviikkojen upeat valot ovat esillä viimeistä kertaa, tykkään niistä niin kovasti!
Kaupungilla oli ihana tunnelma ja ilotulitukset näyttäviä. Harmittaa jo nyt, että nämä valoviikkojen upeat valot ovat esillä viimeistä kertaa, tykkään niistä niin kovasti!
Mietin itsekseni kaupungilla kävellessä kuinka upeaa on, että tällaista päivää voidaan viettää ja avasimme samppanjan Suomen kunniaksi. Taaperokin oppi sanomaan ”lippu”, jokaisen liehuvan Suomen lipun kohdalla.
Mukava päivä ja mukava ilta porukalla kynttilöiden loisteessa. Tulisikohan tästä meille traditio?
Miten sinä vietät itsenäisyyspäivää, onko traditioita?