Korona-ajatuksiani Aamulehdessä ja muutenkin

Kaikkia ahdistaa. Toisia enemmän, toisia vähemmän tämä muuttunut arki ja uhkana oleva virus. Minä olen puhunut ahdistuksistani aika suoraan muun muassa Instagrammissa. Elämä muuttui hetkessä aika paljon töiden loppuessa lähes kokonaan ja lasten ja miehen jäädessä kotiin. Olemme olleet nyt neljä viikkoa nelistään ja ikävä on kova. On ikävä isovanhempia, isoisovanhempia, lasten enoja, ystäviä, ihan kaikkia. Toisaalta aika on mennyt äkkiä, miettikää että huomenna on se 13.4., jolloin poikkeusolojen piti ensimmäisen säädöksen mukaan loppua.

Aluksi näin paljon painajaisia. Ne ovat helpottaneet, mutta tuntuu, että olen koko ajan eristäytynyt enemmän ja enemmän. Kun ahdistaa, ei tee mieli edes jutella naapureille. Ajattelin aluksi, että varmaan tappelemme enemmän kun olemme niin tauotta yhdessä, mutta ei, päinvastoin. Olemme enemmänkin lähentyneet ja kun arjen kiirettä ei ole, emme ole tapelleet stressin ja aikataulujen kanssa, olleet vain.

Sainkin viestin, että olen puhunut ahdistuksestani ääneen, mutta kuitenkin vaikuttanut kohtuu täysjärkiseltä, voisinko avata ajatuksiani Aamulehden haastatteluun. Ja näin tein. Juttu on luettavissa täältä (valitettavasti vain tilaajille) ja printtiin se tulee ensi viikolla. Jutussa on muuten hirvein kuva ikinä, missä oikaisen mekkoani ja huudan jotain ympärillä juokseville lapsille. Miksi ihmeessä se sinne on valittu, voi apua. No, pikkuvikoja.

Minkälaisia asioita on tullut tässä viime viikkojen aikana huomattua? Jaatteko nämä ajatukset?

– Mietityttää kovasti, palaako mikää enää ennalleen. Milloin näen muut ihmiset niin, että en juokse heitä pakoon tai loiki lenkillä autotien kautta ohi? Että halaisin taas ihmisiä?

– Koti on karmeimmassa kunnossa ikinä. Kun olemme siellä 24/7, on lasten leluja, vaatteita ja värityskirjoja ihan joka puolella. Imuria on saanut heiluttaa joka päivä, kun ulkoa tulee hiekkaa ja lehtiä tauotta. Luulin, että nythän on aikaa siivota ja koti pysyy siistinä, totuus on täysin päinvastainen.

– Olen tehnyt oman henkilökohtaisen ennätyksen siinä, paljonko olen leiponut ja tehnyt ruokaa. Olemme testanneet todella monta uutta ruokalajia, on ollut aamupalapöydässä tuoreita sämpylöitä ja kaksi kakkuakin on syntynyt! Mietin että pitäisikö tuoda näitä ruokajuttuja blogiin, jos saisitte uusia ideoita kun ruokaa tarvitsee monen tehdä nyt huomattavasti useammin kuin ennen?

– Olen pukeutunut kahdesti johonkin muuhun kuin juoksutrikoisiin ja Adidaksen verkkatakkiin. Miksi pukeutua? Sama meikkauksen kanssa.

– Olen aina inhonnut kotitreenejä. En vain saa itsestäni irti samoja asioita kotona, enkä aikaiseksi treenata olkkarissa. Nyt olen tehnyt salilta facebookiin tulevia jumppia jopa neljästi viikossa. Kun ei ole vaihtoehtoja. Ja teen kuin ohjaaja näkisi minut ihan täysillä.

– Siinä missä jalassa on aina samat trikoot eikä pyykinpesukone pyöri, astianpesukone jyllää joka päivä ja roskiksia saa viedä myös jatkuvasti.

– Olen aina ollut todella huono suunnittelemaan ruokia etukäteen ja käymme kaupassa liian usein. Nyt on ollut pakko suunnitella ja uskon, että tämänkään puolesta ei ole paluuta ns. entiseen elämään. Osaamme suunnitella kun on pakko.

– Olen aina harmitellut, ettemme ehdi pelata lautapelejä tai katsoa leffoja. No nyt on tehty sekin. Pelattu niin paljon Trivialia, että on opittu kysymykset lähes ulkoa.

– Emme lähtisi pubivisaan pääsiäisenä, mutta olipa hauskaa osallistua siihen Aamulehden sivujen kautta! 20 kysymystä ja voitin miehen pisteellä, hahaa!

– Lapset kehittävät ihan uskomattoman paljon tekemistä kun on aikaa. Montako tuntia jaksoivat leikata vanhoja lehtiäni ja tehdä unelmakarttoja? Maalata itsensä vesiväreillä, kun kananmunat oli maalattu? Pitää kauneushoitoa kylppärissä?

– Kodin on nähnyt ihan eri tavalla. Ehtinyt kurkkia ikkunoista maisemia. Kiitellyt, että onneksi on kohtuu iso koti ja saamme kaikki omaa tilaa. Miettinyt, että onneksi on piha.

– Kaikki se kunnianhimo, joka vielä kuukausi sitten oli on painunut johonkin piiloon. Piti tehdä yritykselle nettisivut, myydä ja markkinoida. Olin ihan tarmoa täynnä ja innoissani. Nyt kun lapset ovat kotona, en ehdi edes blogia päivittää, saatikka että ehtisin yritystoimintaa kehittää. Elämä on vähän kuin tauolla.

– Hiljaisia hetkiä ei ole. Kotona on tauoton meteli ja yksin tulee oltua, jos käy juoksulenkillä. Välillä mietin ihan ihmeissäni, miten osasin olla päivät yksin töitä tekemässä hiljaisuuden vallitessa?

– Mikä onni on, että naapurissa on esikoisen paras ystävä. Pihalla ovat jatkaneet leikkejään. Ja nyt ei tarvitse sumplia aikatauluja, kaikki ovat ja aina kotona.

– Olemme tehneet ihan ihme juttuja kun aikaa on. Mies muun muassa kuvasi videota rairuohon kasvusta. Kylläpä muuten kasvaa ja paljon päivässä!

– Alun innostus eskaritehtäviin on laimentunut niin äidillä kuin lapsella ja häntä saa vähän puskea tekemään niitä. Pihalla leikkiminen kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin laskea tuoleja sisällä (teimme tuolinlaskutehtävän lopulta paljussa yhdessä muistellen tuolien määriä)

– Kiitos koronan ja eskaritehtävien, tiedän että meillä  on 27 ikkunaa, 29 pistorasiaa, 19 tuolia ja…. Lamput on muuten laskematta vielä!

– Miehen lomautukset alkavat pyöriä ensi viikosta alkaen ja niitä on paloissa ainakin kesäkuun loppuun asti. Tiedossa on mm. viikon mittainen vappu vailla mitään tekemistä. Sen lisäksi että vaikuttaa taloudellisesti, ahdistaa kyllä kovasti. Kuinka iloinen joskus olisi ollut viikon vappuvapaasta? Nyt työtäkin arvostaa ihan eri tavalla.


mekko PAPU DESIGN/ panta VALKAMA ACCESSORIES/ sukkikset KAIKO/ kengät DR. MARTENS/ korvikset MAMAKORU/ takki GLOBAL ESSENTIALS

Lista olisi loputon. Arki on todella erilaista kuin kuukausi takaperin. Entä teillä? Asu on muuten valittu ajatuksella, että mahdollisimman monta kotimaista merkkiä päälle, kun lehteen kuvataan.

 

Tytöt korvissa energiaviikonlopun jälkeen

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille! Minä kirjoittelen täällä Työt-korvissani ihan into piukeana hetkellisestä talvesta. Kuinka olen odottanutkaan lunta? Mites teillä, onko jees vai ei, että tuli näin paljon lunta hetkellisesti?

Oli ihanaa aloittaa arkiviikko lumessa kahlaten ja palaten rutiineihin. Mutta yhtä ihanaa oli lomailla viime viikolla lasten kanssa muutama päivä ja toisaalta rikkoa arkirutiineita viemällä heidät päivystäviin hoitopaikkoihin. Kyllä voi piristää arkea, että aamulla ajaa eri paikkaan kuin normaalisti!

Ja mikä muu vaikutti mielialaan: se, että loputon marraskuu taitaa nyt taittua. Mieletön energia tuli, kun aamukasilta aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli 12 astetta, kun kävin perjantaina lenkillä. Siitä oli hauskaa jatkaa Helsinkiin GoExpoon messuilemaan ja intoilemaan juoksemisesta. Palata pitkän messupäivän jälkeen kotiin ja juosta lauantainakin upeassa kelissä. Käydä metsäretkellä. Syödä eväitä pihalla. Kaiken kruunasi eilinen lumisade ja laskupäivä Sappeessa. Miten paljon sitä on odottanut lunta ja valoa ja nyt oli viikonlopun ajan tarjolla molempia.

Lisäksi sain teiltä ihan hurjan määrän yksityisviestejä Instagrammissa. Meillä on ollut perheessä muutama todella iso asia päällä, jotka ovat huolestuttaneet ja mietiyttäneet ja joita ei kuitenkaan voi alkaa somessa avaamaan. Yksi onneksi ratkeaa tällä viikolla ja sitten olemme viisaampia. Unohdin kaikki huolet viikonloppuna, kun luin viestejänne ja ulkoilin perheen kanssa. Ihminen on elossa, kun saa puuhata metsässä tai möyrytä lumessa. Niin se vain on. Koko perhe oli hymyssä suin ja onnellinen. Yksi iso puute laskupäivässä oli: sen jälkeen on vain päästävä saunaan! Ja kiuas otti ja meni rikki viikko sitten, joten jäimme saunatta. Viikonloppuun kuuluu todella oleellisesti koko perheen sauna ja ulkoilupäivien jälkeen sitä kaipaa oikein ekstrapaljon.

Olen saanut lukea, kuinka saatte stooreistanne voimaa IGssa, kuinka joku sanoi oikein odottavansa niitä, olen lukenut monta kiitosta siitä, että olen aito (voi olla että taas murheissani itkeskelin julkisesti) ja yksi kovimmista kommenteista (ei sillä että niitä arvottaisin, mutta läikähti lujaa sisällä): äidinrakkauteni loistaa kuulemma kilometrin päähän. Kun juoksin lauantaina auringonpaisteessa, mietin todella paljon noita kaikkia kommenttejani ja sitä, miten paljon maailmassa on kuitenkin hyvää. Hetkellisten ammattillisten vastoinkäymisten ja epäonnistumisen myötä, perheen murheiden ja loputtoman marraskuun takia ei aina tunnu siltä. Nyt tuntui. Viikonloppu oli ihana ja kiitän teitä hirveästi, että jaksatte viestitellä. Toivottavasti pystyn jakamaan hyvää eteenpäin!


mekko PAPUSTORIES/ takki VILA/ housut KATRI NISKANEN/ kengät DR.MARTENS/ reppu GASTON LUGA/ korvikset MAMAKORU (saatu)

Niin ne Tytöt korvissa. Muistatteko helmikuisen postaukseni Mamakorun LOVE-koruista? Uusin lisäys valikoimaan ovat nimeltään Tytöt, joita on kahdessa eri värissä sekä koossa. Kun sain viestin, haluaisinko sellaiset, vastasin heti että kyllä. Rakastan isoja korviksia, haluan tukea kotimaista käsityötä ja elämäni määrittää hyvin pitkälle sana tytöt. Mitä tykkäätte, eivätkö ole hauskat?

Yhdeltä tytöltä irtosi vielä viikonlopun lopuksi ensimmäinen ylähammas edestä (tai isänsä kiskaisi siimalla, hui Luulin, että se on joku urbaani legenda). Kouluportti auki sanotaan kuulemma Oulussa. Niin on. Minun iso tyttöni. Se olisi maaliskuu, joka nykyään sykähdyttää jotenkin erityisesti, sillä olen kaksi kertaa maaliskuussa saanut tyttären. Tytöt ovat siis oiva asuste laittaa maaliskuun asut käyntiin!

Iloista alkanutta maaliskuuta!

Duracellin voimaannuttava viikko

Ihanaa, lumista ja aurinkoista maanantaita täältä Mansesta! Olen hieman fiiliksissäni viikonlopusta ja koko viime viikosta. Kävelimme käsi kädessä aamulla eskariin esikoiseni kanssa ja hän kyseli, milloin pääsisi uudelleen tuollaiseen viikonloppuun. Järjestetäänkö niitä joka viikko? Anteeksi että jatkan jo toisessa postauksessa tätä hehkutustani, mutta oli niin mieletön tunne, että hän viihtyi superhyvin, oli onnellinen ja kun lähdimme ajamaan illalla mummilasta kohti kotia, tuli lohduton itku siitä, että nyt viikonloppu on ohi. Ihan mahtavaa, että hänelle jäi niin vahva, iloinen ja pysyvä muisto. Sinne paineli eskariin Laajavuori-pipo päässä!

Mietiskelin itsekin, miksi tänä aamuna oli niin onnellinen, joskin samalla vähän stressaantunut olo. Se johtui ihan varmasti kaiken kaikkiaan mahtavan onnistuneesta viikosta ja ennen kaikkea hyvistä yöunista. Koska perjantaina lapsi nukahti hotellissa 21.30, olin minäkin perään aika pian unessa ja nukuin vailla kuopuksen herätyksiä järjettömän sikeästi. Eilen tajusin taas miten tärkeää uni on ja kun mies kysyi, riittikö vain puolikas jakso Blacklistia sanoin että joo, kävelin ylös ja olin unessa 22.30. Pitäisi nyt tsempata tässä, illat venyvät meillä liikaa. Lapsen ilo, hyvät unet ja monenlainen puuha sekä suuri ulkoilun määrä tekivät sen, että heräsin ihan Hangon keksinä tänään. Ja minä olen muuten aika aamuäreä tyyppi.

Mutta jonkin sortin ennätysviikon tein. Vai mitä sanotte, siihen mahtui:

  • 3 juoksulenkkiä
  • 1 jumppa
  • yksi hyvin hektinen Helsinki-päivä
  • kolme eri laskettelukeskusta ja rinteessä oloa
  • viikonloppu Jyväskylässä
  • trampoliiniparkissa riehumista
  • kaksi eri kylpylää ja niissä polskimista
  • keilausta
  • lasten viemistä harrastuksiin, reitti jonka mies aina hoitaa ja minä meinasin sekoilla
  • pressitilaisuus Tampereella
  • ja tietenkin ne työt, monen monet markkinointisähköpostit, kirjanpitäjän kanssa pidempi säätö, junassa tehty starttirahan jatkohakemus ja… Yrittäjän perussäätö

Tästä huolimatta en koe oloani yhtään väsyneeksi, vaan hyvin onnelliseksi ja voimaantuneeksi. Rakastan puuhata, rakastan olla ulkona ja rakastan lastani niin että halkean. Ei, en ole ottanut mitään teetä kummempaa onnellisuuspilleriä tänä aamuna. Lisäksi koko kodin valaiseva valo ja se LUMI tekee ihan hirveästi. Voi miten paljon tammikuun vesisade ja pimeys söikään voimia, nyt sen vasta ymmärtää!


mekko PAPU STORIES/ huivi & pipo SILVERJUNGLE/ sukkikset MARY A JALAVA/ korvikset INGA CECILIA/ kengät DR.MARTENS

Nämä kuvat ovat myös taitavan Mimi & Nöde Photographyn Dilanin käsialaa. Olin todella iloinen, että sain asuun yhdistettyä neljä eri kotimaista merkkiä. Uskotteko, että ostin nuo sukkahousut odottaessani esikoista? Siis kyllä, yli 7 vuotta sitten ja konepesussa ovat aina käyneet. Miten ne voivat edelleen olla hyvässä kunnossa, niissä on kyllä laatu kohdillaan!

Oliko sinulla onnistunut viikko ja viikonloppu? Millä mielin kohti helmikuuta?