Avainsana-arkisto: papu design

Pysähdys.

29.5.2023
2

Puolitoista viikkoa meni kuin siivillä ja on aika taas puhallella pölyjä blogistakin! Minulla on listattuna monia aiheita, mistä haluaisin kirjoittaa ja yritän saada niitä pian ulos, sillä joukossa on esimerkiksi kesälomatekemiseen vinkkejä. Nyt alkanut viikko on ainakin täällä ja varmasti monella muullakin aikamoinen metatyöviikko – koulu on joka päivä normaalista poikkeavaan aikaan, on kevätjuhlia, harrastusten päättäjäisiä, opettajien muistamisia ja leipomista kevätjuhlien kahvilaan. Sitten alkaakin pitkä kesäloma, joka on vielä vähän arvoitus sen suhteen, miten hoidetaan työt ja lasten loma. Mutta ainapa tuo on järjestynyt!

Pysähtyminen on tärkeää

Toukokuu alkoi paluulla Rukalta ja sisälsi puolimaratonin Helsingissä, reissun esikoisen kanssa Kööpenhaminaan, Masked Singerin nauhoitukset Helsingissä ja muuta pientä. Kaikki todella ihania juttuja (kuten partioparaati ja päivä Särkänniemessä sen jälkeen), mutta kyllä sitä uuvahtaa, kun koko ajan on liikkeessä. Huomasin, että väsymys alkoi taas hiipiä salakavalasti elämään. Niin paljon kuin rakastankin puuhata ja olla menossa, kotiviikonloput ovat välillä aivan mielettömän tärkeitä. Jännitin myös pientä operaatiota ja jännitän sen tuloksia, joten sekin söi yöunia. Välillä on pakko pysähtyä ja olla vain rauhassa. Huomasin, että aloin olla superäreä, joten se on myös merkki siitä, että väsymys vie mennessään.

Viikonloppuna olikin ihanaa istuttaa kesäkukkia, urheilla rauhassa, käydä leffassa ja siivota! Meillä ei ollut kotiviikonloppua ehkä kuuteen viikkoon, joten tuntui, että joka paikka alkaa vähän repsottaa. Sain esikoiselle eilen onneksi hetkeksi kaverinkin, sillä lauantaina hänellä meinasi käydä aika tylsäksi. Isomman kaverit asuvat valitettavasti vähän kauempana kaikki, kun kuopuksen kaverit ovat korttelin ympärillä. Toivottavasti kesällä löytyy kavereita!

Mikä maadoittaa?

Ehkä tiedätte, ehkä en ole koskaan kertonut, etten tykkää yhtään tehdä käsilläni. Askarteleminen, piirtäminen, neulominen… Kaikki ovat täysin ei ei-listalla. En osaa, eikä ole innostusta opetella. Mutta! Olen löytänyt tarpeeksi simppelin asian, mitä tykkään tehdä! Esikoinen on saanut paljon partiomerkkejä kevään aikana ja niiden ompeleminen on tarpeeksi yksinkertaista, mutta samalla puhelin pysyy poissa käsistä.

Huomasin lauantaina onnellisuustasojeni kohoavan ja väitän, että siihen vaikutti oleellisesti se, miten paljon puhelin pysyi poissa käsistä. Juoksin 16 kilometrin lenkin, jolloin ei voinut selata ”muiden upeita elämiä”, istutin kädet mullassa kukkia ja katselin Pieni Merenneito-leffaa. Liian usein se puhelin eksyy käteen ja liian usein iskee se olo, että ”kaikilla muilla on asiat paremmin”, vaikka se on vain suuri somen luoma illuusio. Kaikilla on vaikeutensa, mutta selkeästi, kun keskittyy elämään somen ulkopuolella, voi paremmin.

Asia, mikä pitää myös pois somesta, ovat kirjat. Ne ovat parasta rauhoittumista itselleni ja olen koko ikäni rakastanut lukemista. Luin samalta istumalta alusta loppuun Kotiapulainen-kirjan ja nyt on hyvin paljon vaikeuksia laskea käsistäni Huonetoveri-kirjaa. Molemmat sellaisia psykologisia trillereitä, joista tykkään eniten.

Toukokuu on mennyt kauheata vauhtia ja nyt kun sitä miettii taaksepäin, onhan siihen mahtunut kaikkea aivan ihanaa. Äitienpäiväristeilystä reissuihin. Vähän on harmittanut, etten ole revennyt kirjoittelemaan blogiin raporttia puolimaratonista tai perinteistä äitienpäiväpostausta, mutta toisaalta tuntuu, että ne ovat asioita, jotka on jo ns. sanottu. Katse eteenpäin ja juoksuvalmentajan avulla kohti seuraavaa puolikasta!


mekko PAPU DESIGN/ neule VILA/ kengät CONVERSE/ korvikset MAMAKORU/ aurinkolasit GINA TRICOT/ rannekoru BY PIA’S

Ajattelin kirjoitella teille jotain Kööpenhaminasta ja pitkään olen halunnut kertoa Ruotsin Korkearannikosta, jonne suosittelen lämpimästi kesäreissua. Ne siis ainakin tekoon seuraavaksi!

Oikein hyvää uutta viikkoa, onko ruudun takana sellaisia, joilla alkaa kesäloma tämän viikon jälkeen! Hei ja pysy kuulolla, vinkkaan ainakin Instan puolella ns. kesätyöstäni, joka julkistetaan tällä viikolla!

P.S. Mielelläni otan vastaan kirjavinkkejä tai postaustoiveita jälleen!

Rautainfuusio – päivä on täällä. Miksi pelottaa niin?

8.1.2021
6

On suorastaan hullua pysähtyä ajattelemaan, että olen ollut yli puolet elämästäni enemmän tai vähemmän sairas. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta raudanpuute ilman anemiaa (=matala ferritiini eli varastorauta) ei ole virallisesti sairaus, sen sijaan anemia (eli alhainen hemoglobiini) on verisairaus. Olin 14-vuotias, kun se ensi kerran bongattiin. Söin kuurin rautaa, verikoe ja siinä se. Kärsin valtavan runsaista kuukautisista ja kukaan ei sen koommin kiinnittänyt hemoglobiiniini huomiota. Ei ikinä. Vaikka lähtöarvo oli ollut hb 90.

Olen oppinut, että tällainen minä olen. Tämä paha olo ja sumu ja kiristyvä pinna ovat vain luonteeni ja miettinyt usein, olisinpa leppoisampi. Raskausaikana vuonna 2012, ollessani 30-vuotias hemoglobiini tietenkin mitattiin. ”Onko se aina näin alhainen?” kysyi terveydenhoitaja ja pisti rautakuurille raskausviikolla 8, jolloin rautojen ei pitäisi vielä romahtaa. Uskon, että olin ollut aneeminen aina, eikä se liittynyt niinkään raskauteen. Pohjamudissa menin taas vuonna 2018, kun arvoikseni mitattiin hb 90 ja ferritiini 3.

Oli kyse sitten anemiasta, kilpirauhasoireista tai monesta muusta asiasta, on tietenkin aivan mahdoton laittaa kaikkea selkeästi anemian piikkiin. Mutta kun vuoden 2018 jälkeen toivuin hetkellisesti anemiasta, tajusin miten hirveästi se on vaikuttanut olooni. Olen oppinut paremmin tunnistamaan miksi minusta tuntuu näin pahalta ja monesti paniikin kivutessa rintaan olen pystynyt pääni sisällä sanomaan, että se on anemia joka siellä ahdistaa, et tälläkään kertaa tukehdu. Luota siihen, että henki kulkee. Ja näin olen kerta toisensa jälkeen rauhoittunut.

Anemia ja sen oireet

Viime kesäkuussa huomasin, että olo alkaa huonontua. Oireet, mitkä minulle tulevat hemoglobiini tippuessa ovat seuraavia, näistä olen pahentuvassa määrin kärsinyt viimeiset kolme kuukautta:

  • Jatkuva hengenahdistus, paino rinnan päällä. Kuin olisi sairastunut masennukseen (tai mistä tiedän, mutta voin kuvitella, ainoa miten osaan kuvata olotilaa on sanoa ääneen että mua ahdistaa!).
  • Hiustenlähtö. Kesäkuussa pahentunut olo alkoi näkyä puoli vuotta myöhemmin tukassa, joka kirjaimellisesti jäi käsiin, aivan kuten vuonna 2018. Se on iso merkki pahasta anemiasta, kun hiukset irtoavat, ainakin omassa tapauksessa.
  • Happi loppuu lenkillä. Kun syke alkaa nousta, se ei nousekaan enää niihin lukemiin kuin ennen, vaan jo aiemmissa lukemissa tulee vastaan olo, ettei henki kulje.
  • Paniikkiolot. Liittyy siihen hengenahdistukseen, painoon rinnan päällä, siihen, kun välillä hengästyn kodin portaissa niin, että pakko ottaa yläkerrassa seinästä tukea.
  • Unettomuus ja levottomat jalat, sydän joka hakkaa korvissa öisin kun uni ei tule.
  • Voimaton olo. Ei väsynyt, ei sellainen, että haluaisin nukkua tauotta, vaan voimaton. Voimat ovat lihaksista poissa.
  • Lyhentynyt pinna. Sellainen aivosumu, joka saa pinnan kiristymään.
  • Kohina korvissa. Tätä on oikeasti vaikeaa selittää, mutta välillä veri kohisee korvissa kun pyörryttää ja en kuule kunnolla. Olo tasaantuu istumalla yleensä. Teen edelleen usein sen virheen, että pomppaan vauhdilla ylös esimerkiksi makuuasennosta.
  • Alakulo. Vaikka kuinka ajattelen ja tunnen, että olen hirveän onnellinen ja koen onnenhetkiä liikkuessa sekä perheen parissa, mieli vetää alas. Siinä ei ole mitään järkeä, kun ei ole oikeasti alakulo päällä! Mutta onko ihme, jos rinnan päällä istuu virtahepo ja kunnon unta ei ole ollut puoleen vuoteen, jos pukkaa sen alakulonkin päälle?
  • Palelu. Ei sellainen vähän kylmä pakkasessa, vaan ajoittain iskevä tärinä, jota ei saa loppumaan, iskee erityisesti iltaisin ja yritän ostaa aina vain paksumpia peittoja, mennä villasukat jalassa kahden peiton alle miehen kainaloon nukkumaan.
  • Mielialanvaihtelut. Tämäkin asia, mitä on vaikeaa panna yhden asian piikkiin, mutta itkuherkkyys on kova!

Anemia ei saa estää elämästä

Nyt tunnustan. Kesäkuussa, kun tajusin juoksulenkillä miten huonolta tuntuu hengityksessä ajattelin, etten sano esimerkiksi miehelle mitään. Kyllä minä tämän selvitän, kippaan rautaa ja kyllä se siitä. Mutta kun maha ei kestä enää rautaa ja homma ei korjaannu ilman sitä. Halusin ensimmäisenä kieltää asian – ei taas, onko tämä luonani aina ja ikuisesti, miksei koskaan voi olla hyvä olo! Aika pian tunnustin miehelle, että tiedän olevani anemian puolella ja hommalle täytyisi tehdä jotain.

Koska on tuntunut siltä, ettei vaiva ikinä poistu ja olotilani nyt on tämä mikä on, en ole halunnut niin sanotusti lakata elämästä. Rakastan liikkua, rakastan puuhailla ja mennä ja touhuta. Välillä se vaan on täytynyt tehdä aikamoisen ahdistuksen tai huonon olon kanssa, mutta olen silti tehnyt. Sillä tämä vaiva ei poistu esimerkiksi nukkumalla – päinvastoin, mitä pahempi anemia, sitä pahempi unettomuus. Siksi harmittaa, kun usein saan neuvoksi että nuku ja lepää. Ei se verisairaus siellä peiton alla poistu vaikka toki on totta, että esimerkiksi kestävyysurheilu syö rautavarastoja.

Siksi olen mennyt ja touhunnut ja päivittäin mielessä vilahtaa, miltä se tuntuisi ilman anemiaa? Juosta ilman painoa rinnassa? Nukkua sikeästi? Voida oikeasti hyvin? Kun sairaus ei juurikaan näy päällepäin, on mahdotonta selittää miksi olen välillä niin poissaoleva tai hermostuin vähästä.

Rautainfuusion aika on tänään – miksi se pelottaa?

Taisteltuani yli puolet elämästäni näiden olotilojeni kanssa sain vihdoin lähetteen rautainfuusioon. Alkaa kuulemma olla näyttöä aika pitkältä ajalta vaivasta. Itkin ilosta, sillä toivon todella sen auttavan. Samalla valvoin yön pelosta. Se ei ole oikotie onneen ja rauta-arvoja on pidettävä yllä jatkossakin ja toivon vatsani kestävän jotain rautavalmistetta, se ärsyyntyi jopa siitä uudesta kehutusta Sideralista.

Lisäksi olen lukenut, että jos anemiasta on kärsinyt pitkään, voi infuusio tuoda mukanaan valtavan, jopa invalidisoivan väsymyksen, joka kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Apua! Miten käy yrittäjän, jos olen jossain hirveän väsymyksen kourissa kuukausia? Ja tietenkin on mahdollista, että saan allergisen reaktion ja homma täytyy keskeyttää, eikä siitä tule ikinä toivomaani apua.

Ja jos rehellisesti sanon, viimeksi kanyylia laitettaessa pari kertaa puhkotut suonet ja se pelkkä neulan laittaminenkin jättivät kammon.

Ei auta siis kuin toivoa, että homma menee hyvin.


mekko PAPU DESIGN/ korvikset UHANA DESIGN/ takki PBO/ kengät DR. MARTENS (second hand)

Koska viime vuoden otsikoissa oli vain korona, minä mietin, etten todellakaan kehtaa alkaa puhumaan mistään anemiasta ja sen aiheuttamasta pahasta olosta. Loppuvuodesta sisuunnuin, että nyt riittää tämä olo ja menin vihdoin lääkäriin. Ei ole mikään vakava sairaus, eikä tarkoitus ole valittaa, vaan kertoa, että mitä kaikkea siihen saattaa liittyä. Miten huonossa olossa se reipas ihminen meneekään oikeasti. Ja jos voit huonosti, hae apua! <3

Sitten mennään. Koska olen tällainen jännittäjä-ihminen, mies lupasi ystävällisesti heittää minut, etten hermoa parkkipaikkaa etsiessäni vaan saan rauhassa mennä. Kohta olen viisaampi, miten hommassa kävi ja saatiinko se tehtyä.

Aiempia kirjoituksiani anemiasta löydät mm. täältä, täältä sekä täältä.