Muistatte varmasti viime viikon keskiviikon? Oli luvattu lumipyryä, mutta kyllä se lumen ja tuulen määrä yllätti, sai putsata oven edustaa koko ajan!
Tuosta lähtökohdasta sitten päätin lähteä käymään siellä Putiikki Rannalla loppuunmyynnissä. Ajattelin, että kun Onkiniemeen mennään, käydään samalla samaisessa rakennuksessa olevassa Bistro Pannu ja Huoneessa lounaalla. Ihan nolottaa sanoa, mutta kävin siellä viimeksi kolme (?) vuotta sitten, kun esikoinen oli taapero. Rakastuin paikkaan. Miksi en sitten käy siellä? Mielessä on ollut monesti, mutta sitä pyörii niillä samoilla kulmilla esimerkiksi keskustassa, eikä mene Onkiniemeen, varsinkaan, jos on bussilla liikenteessä. Se jotenkin unohtuu ja tämä on todella, todella sääli. Onkiniemessä piileskelee nimittäin aikamoinen helmi, johon suosittelen todella lämpimästi menemään!
Me siis suuntasimme lounaalle ja tytöt ottivat lohikeitot, minä kalkkunasalaatin. Meidät otettiin ihan hurjan ystävällisesti vastaan ja lapsiasiakkaat myös, kiinnitin heti siihen huomiota ja ilahduin. Nurkasta löytyy pieni leikkipaikkakin, jossa tytöt viihtyivät, kun viimeistelin teeni.
Minä itse olen jo aiemmin ihastunut paikan sisustukseen ja henkeen. Siellä on parikin ystävää järjestänyt mm. ristiäisiä, eli paikan saa varata myös yksityiskäyttöön! No, esikoinen ei enää muistanut meidän edellistä reissua täällä ja hän oli todella vaikuttunut monesta seikasta. Ensinnäkin siitä, että kaikki sisustustuotteet ovat myytävänä. Hän oli todella hämmentynyt ajatuksesta, että voisimme ostaa pöydän, jota käytimme syömiseen. Ihan mieletöntä! Toinen mistä hän oli vaikuttunut, oli alkusalaatti. Siis meille lapsille? Erillinen alkusalaatti? Kolmantena hänet vakuutti prinsessa-astiat. Hopeinen lautanen oli kuulemma huikean hieno ja hän ei arvannut, että tulisimme näin upeaan paikkaan.
Minä rakastin kalkkuna-juustosalaattiani. Pohjassa oli vaikka mitä pavuista herkkujuustoon sen perus kurkku-tomaatti-salaattilinjan sijaan. Lounaaseen kuului tee, haudutettu tee, jota oli kahta erillistä sorttia. Täydellistä. Tuoreet korvapuustit tuoksuivat nenään ja ulkona vihmoi talvimyrsky – ostin tytöille puoliksi vielä pullan.
Olimme niin fiiliksissä pienestä lounasretkestämme, että selitimme illalla kolmistaan miehelle ihanaa reissuamme. Nyt kyllä varmasti menen tänne uudestaan aiemmin kuin kolmen vuoden päästä, nautimme yhden kaupungin parhaista lounaista tällä retkellämme! Ainoa pieni miinus oli pilalle mennyt meloni, muuten kokemus oli 11/10!
Ja tiedättekö mitä. On päiviä, ettei kamera ole matkassa. Harvoin on, nyt oli. Eli jouduin taipumaan ja tekemään elämäni ensimmäisen postauksen, jossa oli kännykkäkuvat. Pahoitteluni, mutta saahan näistä tunnelmasta kiinni!
Onko paikka tuttu? Häiritsikö puhelinkuvat? Suositteluni ja aurinkoista tiistaita itse kullekin!