Tuplarokotettu

Tässäpä aihe, jota ei ehkä kannattaisi ottaa puheeksi. Aihe, joka jakaa ihmisten mielipiteet ympäri maailman ja on sellainen, että tällä tulee sohaisseeksi ampiaispesään aivan varmasti. Mutta haluan kuitenkin kertoa oman tarinani liittyen rokotuksiin. Tarkoitus ei ole houkutella ketään ottamaan tai jättämään ottamatta rokotetta, vaan kertoa miten itselläni tarina meni, kun olen tuplarokotettu.

Rokotteet ja lääketiede

Olen aina ottanut ihan kaikki rokotteet, mitkä rokoteohjelmaan kuuluvat. Joskus on täytynyt ottaa jotain myös rokoteohjelmien ulkopuolelta. Muistaakseni silloin, kun matkustin Tansaniaan tekemään graduhaastatteluja, minun tuli ottaa keltakuumerokote. Siitäkin piti olla matkassa jonkinlainen todistus, jota ei kylläkään ikinä kysytty. Itselleni ei ole tullut koskaan muita oireita rokotteista, paitsi kerran jäykkäkouristus piti käden kipeänä viikkokausia.

Influenssarokotetta en suoraan sanottuna koskaan oikein ajatellut. Asuimme monta talvea poissa ja ei sitä vaan tullut parikymppisenä mietittyä. Ensimmäisen kerran törmäsin influenssarokotteeseen odottaessani esikoistani. Sanoin neuvolassa, että lähden joulukuussa ulkomaille ja terveydenhoitaja oli ehdottomasti sen kannalla, että ota rokote. Koneessa tarttuu tauteja ja joulukuu on influenssa-aikaa. Minä sitten otin ja sen myötä siitä tulikin vakiorokote perheessäämme. Halusin suojella pieniä lapsia ja sen sai heidän myötään kätevästi vanhemmillekin neuvolassa. Influenssarokotteistakin on monesti puhuttu sen suhteen, kuinka hyvin ne suojaavat juuri sen talven pöpöiltä. Sama asiahan on nyt ollut esillä, kuinka hyvän suojan saa, kuinka pitkäksi aikaa ja niin edespäin.

Koronarokotteet

Ensimmäisen rokotteeni otin silloin, kuin se oli mahdollista varata ikäryhmälleni, eli kesäkuun alussa. Otimme miehen kanssa saman ajan ja kävimme Ratinassa rokotteilla. Kaikki sujui todella hyvin, vaikka kyllä minulle tuli olo, että olisin jossain tieteisleffassa. Jotenkin se massa joka käveli eteenpäin, istui penkeillä odottamassa vuoroaan ja… No, en ole kokenut sellaista aiemmin.

Koska minulla on lääkeyliherkkyyksiä, minut laitettiin lähelle hoitajia erityistarkkailuun ja istuin odotteluteltassa jälkikäteen 30 minuuttia 15 minuutin sijaan. Minusta oli kivaa, että oloa tarkkaillaan. Mitään akuuttia ei tullut ja seuraavana päivänä olin jo lenkillä, käsi oli jonkin verran kipeä mutta ei muuta. Kaksi päivää rokotteen jälkeen alkoi inhottava hermosärky, joka säteili niskaan, kyynärpäähän ja ranteeseen. Lenkille ei enää tehnyt mieli, sillä juostessakin kättä on pidettävä taitettuna ja se alkoi särkeä enemmän. Keho oli levoton ja kärsin unettomuudesta.

Homma jatkui lopulta 6 viikkoa. Kärsin tiputteluvuodoista, unettomuudesta ja jatkuvasta käden särystä. Itkien tein välillä läppärillä hommia. Otin yhteyttä myös lääkäriin, joka totesi, ettei voi johtua rokotteesta, minulla on joku paikka vain kädessä jumissa. Mitäpä siihen sanomaan. Lopulta heinäkuun lopussa oireet alkoivat helpottaa ja lähellä oli jo seuraava rokote. Arvaatte, että jännitti.

Olisin halunnut aikaistaa rokotetta hieman, mutta minulle sattui mm. kolme työhaastattelua yhdelle viikolle enkä uskaltanut ottaa aikaa väliin. Lopulta väliä tuli 11,5 viikkoa, aikaistin siis ihan minimaalisesti väliä. Jonotella ei taaskaan juuri tarvinnut ja Ratinassa kaikki sujui jouhevasti. Taas jouduin siihen 30 minuutin erityistarkkailuun.

Kaksi rokoteannosta

Minua jännitti kovin, miten keho reagoi. Tällä kertaa ohjeistettiin ottamaan rauhallisesti pari päivää, eli ei lenkkejä. No, jo rokotteen jälkeiseinä iltana hoipuin eteenpäin, minua väsytti ja huimasi kovasti ja yö oli kamala. Suurin oire oli oksetus, nieleskelin armottomasti läpi yön, hikoilin ja palelin vuorotellen ja lopulta seuraavan aamun aamupala tuli ulos. Mutta jo iltapäivällä, vuorokausi rokotteesta olo alkoi olla parempi. Seuraava yö oli täysin normaali, käsi toki kipeä, mutta ei muuta. Nukuin hyvin.  Parin päivän päästä olin juoksulenkillä, joka sujui paremmin kuin ikinä. Rokoteviikolla ehdin neljästi lenkille. Olin ihan superkiitollinen! Ihanaa!

Kävi siis varmaankin niin kuin moni ennusti – eka rokote ”pöhisi” (lääketieteellinen termi lienee eri) niin hyvin kehossani, että vasta-aineita oli ja toinen menikin sitten helpolla vuorokauden mittaisilla oireilla. Vitsi että oli iloinen olo, todella kiitollinen ja helpottunut.

Rokotteen halusin ottaa, sen myötä on helpompi tavata sukulaisia ja edessä on myös Kreetan kirjoituskurssi. Koen lentokoneessa turvalliseksi sen, että ihmiset siellä ovat tulleet reissuun joko kahden rokotteen tai testin kautta. Toki voi rokotettunakin levittää, eikä mikään ole täysin varmaa, mutta josko ne pahimmat tautimuodot eivät iskisi.

paita ADIDAS/ lippis XXL/ kengät NIKE/ housut HALTI (saatu)

Katselin äsken rokotetodistusta OmaKannasta ja tunsin siitä ihmeellistä ylpeyttä. Siis kyllä, jotenkin se on kuitenkin toivonpilkahdus normaalimmasta, vaikka maskit ovat käytössä ja edelleenkään en ole osannut sopia kuin ulkotreffejä, mutta josko tämä tästä normaalimmaksi menee!

Millaisia kokemuksia itselläsi on rokotteista? Mukavaa alkanutta viikkoa!

P.S. Kuvat ovat keväältä, ei täällä ihan noin harmaa luonto onneksi vielä. <3

Matkustus poikkeusaikoina – millaista oli Kyproksella?

Hyvää alkanutta viikkoa! Täällä ollaan, parin viikon hiljaisuuden jälkeen. Oli muuten varmastikin oma ennätykseni lähes 10 vuoden bloggaamisen jälkeen. Päätin laittaa reissun vuoksi blogin tauolle ja kun palasimme, oli vaikeaa alkaa kirjoittaa mistään muusta kuin reissusta. Oli varmasti kesän upein viikko, mutta samalla siitä oli vaikeaa kirjoittaa mitään, sillä ilmastoasiat ja pandemia-asiat jakavat tällä hetkellä aika rajusti mielipiteitä siitä, onko matkustaminen hyväksyttyä. Päätin sitten olla vain perheen kesken karanteenissa ja hoidella reissupyykkejä ja somen ulkopuolisia töitä. Nyt on arki alkanut, lapsi pääsi kouluun ja minä ajattelin kertoa teille, millaista oli reissaaminen poikkeusaikoina. En aio yllyttää ketään reissuun ja toivon, että pidetään tunteet kurissa kommenttiboksissakin. Keskustella toki voi, mutta toivottavasti pysytään asialinjalla eikä mennä henkilökohtaisuuksiin!

Me olimme siis reissulla, joka oli varattu ennen näitä pandemia-asiota ja lähdön piti olla toukokuussa 2020. Tuolloin vaihtoehtoina oli ottaa rahat takaisin tai jättää ne Tjäreborgille, jolloin he lisäsivät 10 % jo maksettuun summaan arvoa. Ajattelimme, että sehän on kiva bonus, lähdetään sitten loppukesästä 2020, silloin tilanne varmasti helpottanut. Vähänpä tiesimme… Kun buukkasimme reissun uudelleen toukokuussa 2021, ajattelimme, että loppukesästä rokotukset ovat jo hyvässä vauhdissa ja tilanne helpottanut, lähdetään elokuussa! Eihän se aivan näin mennyt, mutta pääsimme kuitenkin matkaan.

Ennen matkaa – koronatesti ja lomakkeita, eristäytymistä ja jännitystä

Vielä 14 päivää ennen reissuamme Suomi kuului ns. vihreisiin maihin, joista olisi saanut tulla Kyprokselle testittä. Meidän tilanteen pahentuessa Kypros luokitteli Suomen oranssiksi, joka tarkoitti, että matkustusta varten tarvittiin kaksi rokotetta ja todistus niistä tai maksimissaan 72h vanha testitodistus. Alle 12-vuotiaita lapsia ei tarvinnut testata. Itse asiassa minusta tämä käytäntö oli ihan hyvä, tiesi astuvansa koneeseen porukan kanssa, joka on käynyt testissä tai rokotettu.

Koska tilanne kiristyi, päätimme perua yökyläilyt ja muun muassa urheiluleirin lapselta, ettei tule uusia isoja porukoita ja mahdollista karanteenia juuri ennen lähtöä. Olimme siis jo ennen reissua vähän eristyksissä.

Lähtö oli maanantaina ja perjantaina kävimme miehen kanssa testissä, Tjärerborgin suosittelemalla PR2You-yrityksen kautta. Sepä oli kuulkaa kumma kokemus – sama tyyppi, joka vastaili puhelimeen hoiti testit pitkin Tamperetta ja sain soittaa kuudesti, jotta onnistuin varaamaan ajan. Aina oli ottamassa testiä. Kun aika oli sovittu, me ajoimme Pyynikin johonkin sivukadulle, mies tuli autosta, tökkäsi ikkunasta nenään molempia. Sitten maksoimme tästä 99 euroa/naama ja hän jatkoi matkaansa. Hämmentävää. No, todistukset tulivat lauantaina sähköpostiin, tosin passinumerot olivat keikahtaneet molemmilla vähän väärin, mutta onneksi vastasivat viikonloppuna ja saimme korjatut versiot.

Testitodistusten lisäksi jokaiselle matkustajalle piti täyttää Cyprus Flight Pass, jossa kysyttiin tarkasti lennon numero, hotelli ja hotellin osoite, passin numero ja yhteyshenkilö Suomessa ja niin edelleen. Valmis kortti tuli sähköpostiin ja se tuli olla matkassa koko viikon ajan Kyproksella, jos sitä kysytään. Tallensimme kaikki neljä korttia sekä miehen että minun puhelimiin.

Olemme monesti menneet kentälle junalla, sillä se on ajoissa ostettuna todella edullista ja juna vie kentälle asti. Koimme, ettei paluumatkaa voi taittaa junalla, sillä omaehtoisessa karanteenissa tulisi olla heti, joten matka taitettiin tällä kertaa omalla autolla.

Lentokentällä saapuessa sekä palatessa – miten homma erosi entisestä?

Olin tehnyt lähtöselvityksen etukäteen netissä ja kun menimme viemään laukkuja, kysyttiin meiltä koronatestitodistuksista (tai rokotetodistus, jos meillä olisi ollut kaksi rokotetta). Kentällä ja koneessa toki oli maskipakko. Olimme ostaneet reissuun ns. parempia FFP2-maskeja suodattimella ja kuulimme myöhemmin, ettei niitä muun muassa Finnair hyväksy käytettäväksi. Lensimme eri yhtiöllä, jonne ne kelpasivat. Tosin kun ihmiset syövät ja juovat koneessa ilman maskia, en tiedä millainen merkitys loppujen lopuksi on, mutta onhan siinä pitkä aika istua maski päässäkin ja liikkua esimerkiksi vessaan.

Kentällä oli superhiljaista, eli siellä kyllä turvavälit ihmisiin säilyivät. Osatekijänä varmasti kellonaika aamuviideltä, mutta hiljaista oli.

Perille saapuessamme meiltä kysyttiin ne Flight passit ja otettiin valokuvat (en muista että sellaista olisi ennen tehty) sekä skannattiin passit. Hyvin nopeasti pääsimme ulos, eikä kummassakaan päässä ollut mitään normaalista poikkeavaa viivytystä.

Takaisin Helsinkiin saapuessamme ihmisiä ohjattiin kolmeen jonoon – tuplarokotetut, yhdesti rokotetut ja rokottamattomat. Viimeisimmät ohjattiin suoraan testiin ja meidän ei tarvinnut ottaa testiä kentällä, täytimme yhden kaavakkeen ja lähdimme kotiin. Omalla autolla, ilman pysähdyksiä tai kontakteja. Kun pääsimme perille, kaveri toi ovelle tilaamani ruokakassit Prismasta. En ollut uskaltanut tilata kotiinkuljetusta mahdollisten myöhästelyjen takia. Kentällä vielä täyttelimme Finnentry-kaavaketta, jonka kautta pääsee sitten Suomessa koronatestiin. Suosituksena oli vähintään 72h karanteenia ja sitten testiin ja näin teimme. Tähänkään suuntaan lapsia ei ollut pakko testata, mutta me testasimme koko perheen ihan varmuuden vuoksi. On niitäkin tapauksia tiedossa, että yksi perheestä sairastaa ja hyvinkin pienin oirein, niin yritimme minimoida riskit esimerkiksi koulun suhteen. Toki lapset olivat poissa koulusta ja päikystä viime viikon.

Näkyikö korona Kyproksella? Millaista oli kohteessa sen suhteen?

Tämä vähän mietitytti etukäteen. Sääntöjen mukaan maskia tulee käyttää ulko- ja sisätiloissa, pois lukien ranta ja hotellin uima-altaat yms. Mietimme, kuinka ahdistavaa on olla +38 lämpötiloissa maski päässä. Mies oli lähdössä pari kertaa maantiepyöräilemään, joka ei tietenkään tapahdu rannalla. Miten maski?

Onneksi huomasimme heti ensimmäisenä päivänä, että sen käytössä sai käyttää maalaisjärkeä. Tyhjillä kaduilla sai kävellä ilman maskia, rantatiellä lenkkeillä ja todellakin käydä pyörälenkillä maskitta. Maskin laitoimme päähän aina kun kävimme kaupassa, liikuimme hotellissa tai istuimme esimerkiksi taksin kyydissä. Ja näin näytti tekevän hyvin jokainen hotellivieras, en nähnyt yhtään maskitonta esimerkiksi ottamassa aamiaista. Ruokailuissa oli tarjolla hanskoja buffaa varten, käsidesiä löytyi aina jokaisesta kohteesta. Ruoan otimme sisätiloista mukaan ja siirryimme ulkoilmaan terassille syömään. Ylipäätään söimme aina ulkona.

Matkailijoita oli selkeästi vähemmän. Aurinkotuoleja oli joka päivä paljon vapaana, ravintoloissa ei ollut ruuhkaa ja vaatekaupassa olimme ainoat asiakkaat. Paikalliset, jotka työskentelevät turistien kanssa, käyvät 3 kertaa viikossa testattavana. Apteekeissa pääsi sylkitestiin halutessaan milloin vain, hinta oli 10 euroa ja tulos tuli 10 minuutissa.

Niin ja Flight Pass kysyttiin meiltä kahdesti – mennessämme vesipuistoon ja viimeisenä iltana mennessämme ravintolaan syömään. Molemmissa paikoissa olimme vain ulkotiloissa (vessaa lukuun ottamatta).

Millainen oli yleinen ilmapiiri Kyproksella?

Ylipäätään olen kokenut ihmisten Kyproksella olleen hyvin ystävällisiä, mutta tämä kokemus ns. räjäytti pankin. Meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä. Matkailusta elantonsa saavat ihmiset olivat todella onnellisia turisteista. Useamman kerran meidän vastatessamme, että olemme Suomesta, saattoi taksikuski sanoa, että ”jee, ekat suomalaiset tänä vuonna, meillä on ollut teitä skandeja ikävä!”. Olette toiset suomalaiset tänä vuonna ketä hän kohtaa, sanoi toinen. Varatessamme lasivenereissun, sanoi sitä myynyt rouva ”oi, niin suloinen pieni lapsi, mamma tarjoaa”. Hinta lapsilta reissulle olisi muutenkin ollut kaikki 5 euroa. Mutta heistä näki niin pitkälle, kuinka turisteja on kaivattu.

Näimme useamman tyhjillään olevan hotellin ja ovensa sulkeneen ravintolan. Kun ostin tytöille mekot, niitä myynyt nainen sanoi, että on joutunut tänään laittamaan kaiken alennukseen eikä ole ikinä myynyt mitään näin halvalla. Tilanne on kurittanut tapahtuma- ja matkailualaa ympäri maailman ja se kyllä näkyi. Ihmiset olivat silti erittäin toiveikkaita ja iloisia.

Mennessämme aivan uuteen Protaraksen huvipuistoon (se oli avattu kesäkuun lopulla), kyseli yksi laitteita pyörittänyt mies, tiedänkö ketään sairastunutta. Hän ei tiedä ketään ja on aivan kyllästynyt maskiin ja siihen, että testissä tulee käydä kolmesti viikossa. Kerroin tietäväni todella monta ja hänen reaktio oli rehellisen yllättynyt ”really?”. Kyproksella kuitenkin tartuntoja piisaa, liekö ne sitten enemmän kaupungeissa ja sisämaassa, kuin turistirannikoilla, ainakin sellainen olo itselleni jäi.

Normaalia eloa ja toiveikkuutta

Kaikkein parasta oli pieni kosketus siihen, miten normaalilta elämä tuntui. Maskipuljaukset ja käsidesit tuntuvat niin arjelta, että reissun soljuessa ulkotiloissa pääasiassa ilman maskia, elämä tuntui todella tavalliselta. Turvavälit säilyivät suht automaattisesti, paikalliset olivat iloisia ja toiveikkaita ja ottivat avosylin vastaan. Uutisia ei tullut luettua, enkä edes tiedä, ovatko ravintolat öisin auki, eli onko paikalla baarielämää. Varmaankin on.

En tietenkään tiedä mitään kyproslaisten somekirjoittelusta tai uutisoinnista, mutta minut on vallannut ainakin todella paha negatiivisuuden kehä Suomessa. Ihmisiä haukutaan somessa, maskittomien päälle käydään ja toisia kytätään. Uutiset ovat pelkkää pandemiaa ja ihmisviha on jotenkin käynyt liian raskaaksi viimeisen 1,5 vuoden aikana. Reissussa oli ihmisissä iloa ja toivoa, vaikka heilläkin näytti vaikeaa olevan. Oli aikaa jutella ihmisille ja hymyillä. Oli niin iloinen ja normaali olo (no toki aina reissussa on), että oli vaikeaa palata kotiin. En halunnut kirjoittaa siksikään heti mitään tänne, että halusin leijua jossain kuplassa. Arvasin, että blogiin varmasti negatiivisia kommentteja matkustuksesta saan.

Mutta tällaisin ehdoin ja säännöin sujui siis meidän viikkomme! Nämä maahantulosäädökset ja muut muuttuvat ihan koko ajan ja ovat erilaisia riippuen kohdemaasta, eli kannattaa tarkkaan seurata tilannetta, jos lähtee reissuun. Ja matkavakuutus on mielestäni aina ollut aivan ehdoton, nyt sen tarve vielä korostuu. Kannattaa muuten tarkistaa omasta vakuutuksestaan, onko siinä jotain reunaehtoja koskien pandemiaa, ettei tule yllätyksiä!

Mukavaa uutta viikkoa!

P.S. Kuten kuvista näkyy, suurin osa lomasta kului merellä, kävimme neljällä eri veneellä. Meri ja vedessä oleminen on muutenkin parasta, mittarikin näytti +38 astetta, eikä merellä ollut yhtään tukalaa.

Elokuun eka ja kesän onnellisimmat pienet hetket

Se on elokuu! Kuinka monelle kalskahtaa syksyltä? Elokuuhun liittyy edelleen se omasta lapsuudesta syksyä tarkoittanut kouluun meno, mutta monestihan elokuu saattaa olla täyttä kesää. Itse rakastan pimeneviä iltoja ja öitä, se on elokuussa parasta. Nukun todella paljon paremmin pimeässä, vaikka kuinka on pimennysverhot, aina niistä kajastaa valoa.

Heinäkuu meni kyllä hurjaa kyytiä, sen ensimmäisen viikon olimme kaksin kotona ja töissä, sitten oli mummilan reissu, festarit ja… Lähinnä kotoilua. Pieniä juttuja veneilystä kesäteatteriin. Suhteellisen perinteinen heinäkuu, josta pari juttua jäi mieleen ylitse muiden.

Pandemia ja yksinäisyys

Me olemme niitä, jotka ovat edelleen olleet todella pitkälti keskenämme kiitos vallitsevan maailmantilanteen. Heinäkuussa meille piti tulla yhdet yövieraat eli kaveriperhe kylään, mutta peruivat. Näin ollen meillä on ollut kavereita kylässä viimeksi heinäkuussa 2020. Emmekä mekään ole olleet missään, emmekä kyläilleet. Heinäkuussa Pirkanmaalla räjähtänyt pandemiatilanne aiheutti sen, ettei uskaltanut sitäkään vähää mitä ennen. Emme käyneet ravintoloissa loppukuusta kuin terassilla kaukana muista, ei tehnyt mieli mennä mihinkään missä enemmän ihmisiä kuten huvipuistoon ja niin edelleen. Olemme olleet hyvin tiiviisti keskenämme. Se alkaa jo tuntua. Tai emme keskenämme, lapsilla onneksi pyörii kaverielämä, mutta me aikuiset olemme olleet keskenämme. On todella ikävä ihmisiä!

Olemme ottaneet osaltamme vähän ylivarovasti, sillä meillä on reissu tulossa. Osaltaan asiaan on vaikuttanut omat työt – jos minä en niitä reissutöitä tee, ei kukaan mukaan ja jää ansiot saamatta. Eli olen varjellut niin terveyttä kuin taloutta kesän ajan. Onneksi on perhe ympärillä, mutta tiedätte miten erilaista on välillä jutella ystävälle!

Heinäkuun parhaat

Heinäkuussa, reilu viikko sitten teimme päiväretken Helsinkiin. Sellaisen taas ylivarovaisen, söimme ulkona ja näimme ihmisiä lähinnä ulkona. Mutta keli salli sen, oli lämmin muttei helle ja tuosta päiväreissusta Helsinkiin tuli yksi kesän onnellisimmista päivistä!

Näimme mummoani, joka täyttää elokuussa 95 vuotta. Näimme viimeksi elokuussa 2020. Hän asuu palvelutalossa, jossa ei saanut mennä käymään pitkiin aikoihin ja on aika haastavaa ajaa Helsinkiin talvella hytisemään hetkeksi pihalle. Joten näin tauko venyi aivan liian pitkäksi. Mummoni tosin sanoi, että ei saa ajaa niin pitkää matkaa tällaisen horisijan takia, mutta me ajoimme kuuntelematta mukinoita.

Oli ihanaa nähdä. Mummo on edelleen terävä kuin partaveitsi, käveli meidän kanssa lenkkiä ja ihasteli, miten paljon lapset ovat kasvaneet. Oli ihanaa nähdä. Todella tärkeää molemmin puolin. Seuraava tauko ei saa olla tällainen!

Sen jälkeen näimme veljeni perhettä leikkipuistotreffeillä. Sehän sujui älyttömän hyvin, Helsingin leikkipuistot ovat huippuja, oli eväitä, oli tilaa temmeltää. Sydämeni meni murusiksi, kun pieni ihminen huusi ”kato Katja-täti, kato!”. Minä niin mielelläni näkisin heitäkin enemmän, mutta on ollut niin huonoa tämä uskaltaminen matkustaa Helsinkiin ja kyläillä.

Vaikka nähtävyydet Kauppatorista Allas sea pooliin ja muihin nähtiin vain auton ikkunasta, tuli tuosta päiväreissusta yksi heinäkuun parhaita päiviä, joka jäi kaikille mieleen. Kuopuksen sanoin ”ilkeä äiti, kun et anna jäädä tänne yöksi!”. Kyllä perhe on paras ja tämä pandemia-aika ottanut koville suurimmaksi osaksi erona perheestä.

Viime yö ja pari kohtaamista

Heinäkuussa meillä kävi grillailemassa (pihalla surprise!) myös kaksi ystäväperhettä. Se oli suurinta mitä olemme tehneet sosiaalisella rintamalla aikoihin ja myös älyttömän ihanaa. Nuo kyläilyt jäivät mieleen!

Ja viime yö! Kuopus on pyydellyt telttailemaan, eikä muka löytynyt sopivaa väliä. Hän totesi, ettei edes kaipaa metsään vaan telttaan yöksi. Niinpä viime yön vietti isänsä kanssa kotipihalla teltassa. He grillasivat pihalla, pesivät hampaat ulkona ja olivat vähän kuin retkellä kotipihalla. Me esikoisen kanssa katsoimme kaksin leffaa ja menimme vierekkäin nukkumaan. Tulipahan mentyä kerrankin ajoissa nukkumaan ja oli kaikilla kivaa! Lapsia pitäisi ehdottomasti jakaa useammin näin, se tekee hyvää niin lapsille kuin vanhemmille. Heinäkuun viimeinen päivä jäi mieleen onnellisena lämpöisenä iltana, kun nukuttiin kainalokkain.

Suurimpana toiveena lähestyvälle syksylle on, että terveys säilyisi ja saisimme vapaammin nähdä perhettä jatkossa. Ehkä toisen rokotteen myötä jopa kyläilisimme vapaammin. Olen aikamoinen stressaaja, enkä uskalla ottaa yhtään kontolleni sitä, että levittäisin jotain tietämättä kyläilemällä, siksi olemme ihan jumahtaneet nelistään. Niin ja töitä, niitä toivottavasti saan lisää myös, onneksi heinäkuulle tuli monta onnistumista sillä saralla!


mekko ANDIATA/ kengät H&M/ aurinkolasit kirppikseltä/ korvikset IHAN PIHKASSA

Sellainen meidän heinäkuu, noin muutamiin onnellisiin hetkiin tiivistettynä. Kuinka moni palaa töihin jo? Mitkä ovat olleet kesän hyviä hetkiä, niitä olisi ihanaa kuulla!

P.S. Tuo Andiatan mekko on ihan paras ostos ikinä! Mikä laatu ja hyvän olon mekko!