Huoli ihmisten hyvinvoinnista ja mieletön syysloma

Vikaa syyslomaviikon päivää viedään! Tytöillä oli mielettömän onnistunut ensimmäinen virallinen syysloma, itse sain töitä tehtyä ties missä väleissä ja hassuihin kellonaikoihin ja kaikki nautittiin lomautusviikolla olleen miehen läsnäolosta. Mietin joskus kesällä, että mitenköhän koulujen syyslomakin menee, miten saan viihdytettyä lapsia ja hoidettua työt samalla, kun olen heidän kanssaan viikon yksin. Lopulta kävikin niin, että olimme perheenä viisi päivää Rukalla, pääsimme kaikki Karmivaan karnevaaliin, sain uuden tukan, kävin yksin teatterissa (olikohan muuten eka kerta ikinä) ja esikoinen oli vielä yökylässä koulukaverillaan. Maskin käytöstä on tullut tällä viikolla arkea, kun se päässä on istunut niin teatterissa kuin kampaajallakin ja käynyt kaupassa aina maski päässä. Enää se ei tunnu hullulta, enemmän nolottaisi istua esimerkiksi teatterissa ilman maskia!

Talvi tuli syyslomalla

Jos vietät syyslomaasi alkavalla viikolla, on Rukallakin jo talvi. Sinne on satanut eilen kymmenisen senttiä lunta! Me arvoimme lähtiessä, pärjäämmekö kesärenkailla ja päätimme olla vaihtamatta renkaita. Lähtöpäivänä, jolloin nämä kuvat on otettu tuli ensimmäiset hiutaleet taivaalta, auton ikkuna oli jäässä ja ja lämpötila alkoi painua pakkasen puolelle. Lähdimme sillä hetkellä, kun sinne alkoi tulla talvi! Se on jännä, miten näistä maisemista on tullut ihan hirveän rakkaita. Rinteet ovat tulleet tutuiksi ja erilaisia metsiä on valloitettu. Paikassa on aina ollut luonamme jonkinlainen rauha ja hyvä olo, pelkästään näitä kuvia katselemalla suuni kääntyy hymyyn. Voi milloin sitä pääsisi taas palaamaan!

Syyslomalla tuli juostua, pyöräiltyä, vaellettua metsässä, hiihdettyä ja lautailtua – en muista tällaista viikkoa olleen, että pääsisi kaikkea harrastamaan!

Luovuus pääsee valloilleen, kun vaihtaa maisemaa

Sen lisäksi, että oli ihanaa olla perheen kanssa, sujuivat kirjoitustyöni paremmin kuin aikoihin. Rukalla läsnä ollut hyvä olo ja luonnossa liikkuminen saivat luovuuteni palaamaan. Ennen monet tekstit syntyivät junamatkoilla Helsinkiin, jotenkin läppäri vain sauhusi maisemien vilistessä. Nyt kun junassa ei ole istunut yli puoleen vuoteen, on tekstin tuottaminen välillä ollut aikamoista pusertamista kotona. Siihen auttaa heti esimerkiksi juoksulenkki – aivot saavat happea ja teksti alkaa syntyä päässä juostessa. Mutta välillä samat lenkkimaisematkin puuduttavat. Pyöräillessäni Rukalla kaksi tuntia syntyi päässäni viisi eri tekstiä – olin todella iloinen, sillä kirjoittaminen on henkireikäni ja välillä sitä tuntee olonsa ahdistuneeksi, kun tekstiä ei vain synny keittiönpöydän äärellä. Tiedättekö tunteen muut kirjoittavat?

Koronan aiheuttama ahdistus sekä arvontavoittaja

Pahoitteluni, että sain aikaiseksi arpoa voittajan keskiviikkona sulkeutuneeseen arvontaan vasta nyt! On ollut aikamoista haipakkaa tämä viikko ja se on jäänyt. Lueskelin ajatuksen kanssa vastauksianne arvontapostaukseen ja nieleskelin. Toki siellä oli niitäkin vastauksia joissa luki, että hyvin menee, mutta hyvin monesta vastauksesta paistoi ahdistuneisuus tai väsymys pandemiaa kohtaan. Epävarmuus töistä ja ikävä sosiaalisia kontakteja. Minä niin ymmärrän. Olisin halunnut halata jokaista vastaajaa, kiitos kun kerroitte fiiliksiänne. Päätin arpoa ison hyvinvointipaketin myös marraskuun alussa, lokakuun asuäänestyksessä, jotta voisin ilahduttaa jälleen. Arpoja kertyi yhteensä blogissa ja Instagrammissa reilut 400 kappaletta, joten tuntuu suorastaan väärältä arpoa vain yksi paketti. Ensi kuussa sitten toinen!


mekko ja takki VILA/ huivi SILVERJUNGLE/ sukkikset KAIKO/ korvikset MAANANTAIMALLI/ pipo EVEREST/ kengät PALMROTH (saatu)

Kiitos kun vastasitten ja avasitte mietteitänne. Minulle tuli jotenkin entistä isompi huoli ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta. On silti aina ilahduttavaa lukea kommentteja, niitä tulee nykyään niin hirveän vähän. On ihanaa huomata, että kyllä teitä siellä on ja ei ole noloa kertoa olevansa epävarma ja ahdistunut tilanteesta, niin moni jakaa fiilikset. Kyllä me tästä selviämme, eikö!

Voittajaksi random.org arpoi lopulta nimimerkin Inka H, onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostia!

Olisi kivaa kuulla miten siellä meni syysloma, jos sellaista teillä vietettiin, vai alkoiko se juuri? Aurinkoista sunnuntaita jokaiselle!

Tervetuloa lempikuukauteni, vaikka oletkin vähän pelottava!

Lokakuun eka! JEEEE! Kuulaat aamut, ehkä ensimmäiset jäätyneet lätäköt missä hyppiä. Syysloman odotus, synttärikuukauteni. Kuukausi, mikä on ollut täynnä kaikkea ihan älyttömän kivaa yleensä, yhtenä kohokohtana ovat olleet muun muassa I love me-messut. Hullarit ovat tuoneet väriä ja hulinaa harmaaseen katukuvaan lokakuussa. Lokakuu on toivoa täynnä, herään eloon kun se alkaa! Johtuuko oikeasti siitä, milloin on syntynyt? Että lapsuudessa on oppinut riemuitsemaan lokakuusta? Tällä kertaa kaikki on vähän toisin, lokakuu näyttäytyy vähän pelottavanakin. Oli se sitä muuten 26 vuotta sittenkin, kun eri mittaiset jalkani leikattiin synttäriviikolla. Silloin suurin pelko oli jäädä kotiin toipumaan ja kulkea monta viikkoa kepeillä, silloin putosi täysin kavereiden jutuista ulos. Muistan vieläkin sen ulkopuolisuuden tunteen, kun pääsin taas normaalisti kävelemään. Sairaalasta kotiin pääsin 12-vuotissyntymäpäivänäni. Lokakuuhun liittyy muistoja!

Lokakuun suunnitelmat: HCR huonoilla treeneillä

Tänä keväänä minun (meidän) piti juosta neljättä kertaa Helsinki City Run. Toukokuun tapahtuma siirrettiin keväällä tulevalle viikonlopulle. Johonkin hamaan tulevaisuuteen. Sanon ihan suoraan, että koronan ja kaikkien tapahtumien perumisen myötä motivaationi treenaamiseen laski kuin lehmänhäntä. Olen kyllä juossut kymmeniä kilometrejä viikossa, mutta kaikki tavoitteellisuus puuttuu. Lisäksi treenit ovat humpsahtaneet aivan liian yksipuoliseksi, syyskuussa uskalsin kolmesti käydä salilla ja jumpassa. Se ei riitä sitten mihinkään. Kesällä analysoity anemia ja maailmantilanne… Ajattelin, että en osallistu puolikkaalle. Mies totesi, ettei polvi anna periksi, sen verran alkoi vihoittelemaan alkuviikon pyöräilypäivästä.

Mutta sitten aloin ajattelemaan sitä fiilistä. Kun lennän pitkin Helsingin katuja ja ehkä pääsen maaliin, ehkä kontaten, sillä kroppa ei ole parhaassa tikissä. Mutta ajasta viis, se maaliin pääsyn euforia on jotain, mitä en ole saanut mistään muualta. Kysyin mieheltä, lähteekö mukaan vaikkei juokse. Että jos mennään omalla autolla ja josko hän vaikka olisi juomapullon kanssa kannustusjoukoissa, että olisi helpompi välttää ruuhkia. Pakko päästä! Veri vetää sinne ja samalla ajattelen, että olen hullu kun lähden. Kai siellä pohjalla joku peruskunto on, mutta ei se varmasti hyvältä tunnu, kun pitkät lenkit ovat olleet minimissään. Pakko vähän työntää itsensä yli rajojensa! Mutta jännittää siis aivan kamalasti, aivan kamalasti.

Ruka ja Karmiva karnevaali. Vai eikö sittenkään?

Ensi viikolla alkaa lasten ensimmäinen virallinen syysloma. Kyllä! Ensin oli kotiäitiaika, jolloin syysloma oli tyhmin viikko kaikista – perhekerhot ja muut olivat lomalla ja kaikissa harrastuspaikoissa, HopLopeissa ja uimahalleissa oli hirveästi ihmisiä. Odotin aina innolla, että viikko on ohi. Päikky- ja eskariaikoina minulla on aina ollut töitä kyseisellä viikolla ja tytöt ovat olleet osan viikosta hoidossa. Nyt edessä on ensimmäinen vapaa syysloma, ihan sellainen virallinen molemmilla! Tarkoitus olisi olla osa viikosta Rukalla, mutta pelottaa suunnitella mitään, kun voi olla hetken kysymys, että päätyy esimerkiksi karanteeniin. Samalla ei voi odottaa lähtöpäivään, vaan olisi hommattava uudet monot lapsille ja niin edespäin. Epävarmuus lapsiperheissä on sinällään tuttua, ainahan joku saattaa alkaa oksentaa tai jotain, mutta tämän laajuinen epävarmuus on kyllä aivan uutta.

Ja Karmiva Karnevaali Särkässä alkaa ensi viikolla myös! Minusta on hämmentävää, miten tarkkaan tytöt muistavat sen. Viime syksynä siellä oli kolmen vanha, joka selitti ihan into piukeana miten jännää on, kun Kantti X Kantti-autoissa istuu vieressä luuranko! Laitan muuten lippuarvontaa IGssa (optimismia_katja) huomenna kehiin tuonne Särkän syyslomatapahtumaan, olkaahan kuulolla!

Lokakuu, synttärikuukausi

Miksi sitä odottaa synttäreitään enää tämän ikäisenä? Sen täytyy olla joku lapsuudesta jäänyt juttu, sillä ikävuodet saisi nyt pikkuhiljaa hidastua. Kaiken maailman kolotuksia sitä onkin jo nelikymppisellä! Äitini kysyi tällä viikolla, miten aioin viettää juhlapäivääni? Mietin, että haluaisin ehdottomasti pitää jotkut juhlat, kutsua ystäviä, laittaa kynttilät palamaan, syödä kakkua, nauraa ja jutella, pelata jotain seurapeliä. Mutta ei se nyt käy. En halua itse mennä juhliin saman katon alle vieraaseen porukkaan, enkä uskalla sellaisia järjestää. Vanhuus kai se on, kun mikään pynttäytyminen tai ravintolaillallinen ei innosta, toiseksi eniten haluaisin mennä johonkin mökkiin ja saunoa illan pimeydessä. Mietin, että Varjolan tila ja sen savusauna olisivat kyllä ihan täydellinen vaihtoehto! Ehkä olen kotona ja halaan lapsia vain, sillä tuon saunan vuokra ei ole ihan pieni. Ehkä joku pieni vuokramökki saunoineen? Joka tapauksessa lokakuu tuntuu erityiseltä.


paita H&M/ housut KATRI NISKANEN/ takki VERO MODA/ korvikset MAMAKORU/ kengät PALMROTH (saatu)

Näissä fiiliksissä siis lokakuun ensimmäiseen päivään! Millä mielin siellä? Onko syksy ahdistavaa vai ihanaa aikaa?

P.S. Huomasitko eilisestä postauksesta, että saat koodilla Katja15 15% alennusta Palmrothin kengistä aina 11.10.20 asti? Verkkokaupan löydät täältä

Palmroth – upea uusi showroom sekä syysuutuudet. Mitkä valitsin itse?

Hei nämä kengät olivat aina meillä eteisessä, onko tämä malli ysäriltä?” Näin hihkuin eilen Palmrothin uuden uutukaisessa toimisto-showroom tilassa, jossa tutkailin syksyn uutuuksia ja ihastelin kenkien ajatonta maailmaa. Sitten hyllystä pisti silmään tuttu pari avokkaita (kuvassa alla) ja vannon, että tuo malli oli lapsuudessani usein äitini jalassa. Muistan äitini vannoneen laadukkaiden Palmrothien nimeen kun olin lapsi ja siihen, että ne kestävät Suomen säitä.

”Kyllä se on ysäriä, on niitä, jotka muistavat sen lapsuudesta, nuoria, joille se on uusi malli ja heitä, jotka käyttivät mallia jo tuolloin”, kertoo Anu Haalahti Palmrothilta. Samassa oveen koputetaan ja asiakas astuu sisään. Hän on nähnyt ikkunassa sellaisen lestin, jonka käytti Palmrothilta aivan loppuun. ”Haluaisin ehdottomasti uudet, ne olivat niin hyvät hän sanoo”. Palmrothin historia ulottuu aina vuoteen 1928 ja sen huomaa juurikin vannoutuneista asiakkaista sekä iättömistä malleista.

Uusi showroom Aleksis Kiven kadulla

Palmrothia luotsaavat Mikko Palmroth sekä Anu Haalahti ja he esittelivät uutta tilaansa Aleksis Kiven kadulla Tampereen keskustassa. Pyynikiltä muuttanut Palmroth on nyt todellisella paraatipaikalla. Vain kivenheitto Keskustorilta tai Laukontorilta ja millainen katu tuosta pätkästä on tullutkaan! Ennen kuljin siitä useinkin viedessäni lasta kerhoon, mutta nyt harvemmin. Tänä syksynä kadulle on noussut uusia kotimaisia lifestyle-kauppoja Palmrothin lisäksi. On Culinaria keittiöelämää, on varmasti Tampereen upein sisustuskauppa Mosa Interiors, on Pura Finland sekä monta upeaa ravintolaa. Jos Tampereelle tulet, saat kulumaan varmasti useamman tunnin tuolla kadunpätkällä! Olin hirvittävän iloinen Palmrothin puolesta siitä, että uusi showroom on näin keskeisellä paikalla – varmasti niin tamperelaiset kuin turistit löytävät sen paremmin!

Showroom on avoinna torstaista lauantaihin kello 11-17 ja muina aikoina sinne pääsee ajanvarauksella.

Palmroth – säänkestäviä tyylikkäitä kenkiä

Palmrothin kengät suunnitellaan Tampereella ja valmistetaan Portugalissa. Niistä tehdään kestäviä Suomen loskaisiin oloihin, mutta samalla tyylikkäitä ja käytännöllisiä. Mokka ja nahka hylkivät likaa sekä kosteutta ja pohjat tehdään pitäviksi liukkailla keleillä. Saatavilla on lähes kaikista malleista kokoja puolen numeron välein, joka edesauttaa mukavuutta Suomen talvissa. Olen säälinyt välillä Palmrothin yli polven saappaitani, kun olen lompsinut niillä iltapäivän loskassa, mutta uskomattoman hyvinä ovat säilyneet!

Uutuutena Anu esitteli käärmeennahkan näköistä materiaalia, joka itse asiassa on vegaaninen materiaali, eikä tuossa kyseisessä nilkkurissa ole käytetty lainkaan eläinperäistä materiaalia. Wau, tuolle on varmasti kysyntää!

Kun astuin showroomiin sisälle, näin välittömästi suloiset paksupohjaiset nauhalliset Chunky-kengät, enkä sitten oikein muuta nähnytkään, ihastuin niin. Tennari-ihmisenä ja lasten kanssa paljon kävelevänä suosin tasapohjaisia kenkiä monesti ja nuo suloisuudet näyttivät niin näköisiltäni. Kun otin kengän käteen yllätyin, miten lämmin vuori siinä onkaan, eli näillä pärjää pitkälle vaikka pakkaset tulevat ja pinta kestää loskaa. Kun nelivuotiaani näki kengät kotona, hän jäi ihastelemaan, miten sisus voi olla niin pehmeää. Vastasin sen olevan lampaanvillaa, johon tyttäreni kuittasi ”mutta kun Late Lammas on valkoinen ja tämä sisus musta!”. Hah, ihana ajatus. Mutta varmasti pysyy jalka kuivana ja lämpöisenä ja samalla pysyn lasten perässä. Jäin kyllä haaveilemaan vielä näistä saappaista edustustilaisuuksiin, ovat alennuksessakin. Kummat iskevät sinuun, matalat vai korolliset kengät? Toki showroomissa on vielä kesääkin jäljellä ja Uhana Design kanssa sävy sävyyn olevia avokkaita!

Syksyn 2020 Designtori

Tampereella jo legendaarikseksi muodostunut Designtori järjestetään tänäkin vuonna ja on ehkä pakko päästä käymään keskustassa sunnuntaina, kun lueskelin mitä kaikkea siihen kuuluu. Tapahtuma järjestetään verkossa maailmantilanteen vuoksi, mutta paljon asioita tapahtuu myös livenä. Täältä voit kurkata tarkemman ohjelman, Palmrothilla pääsee muun muassa tapaamaan suunnittelijoita. Ja pelkästään Aleksis Kiven kadulla saa imeä kyllä mahtavan määrän desingia.

Nyt saa syksy ja kylmemmät kelit tulla, varpaani pysyvät lämpöisinä! Onnea ja menestystä uudelle showroomille!

Onko sinulla Palmrothin kenkiä tai muistatko merkin lapsuudestasi? Mitkä ovat suosikkijalkineesi?

P.S. Koodilla Katja15 saat 15% alennuksen kaikista Palmrothin kengistä aina 11.10.20 asti. Nyt on hyvä tilaisuus panostaa laadukkaisiin syyskenkiin, verkkokauppa täällä.

*kengät saatu