Avainsana-arkisto: palju

Joulun 2020 yllärit, tunnelmat ja ihanimmat jutut!

29.12.2020
2

”Äiti, ihan hirveän haikea olo. Kaikki oli niin kivaa. Miksi se meni niin äkkiä?” kyseli esikoiseni eilen nukkumaan mennessään. Näinhän se on. Joulua odotetaan ihan hirveästi ja pitkään ja hetkessä se on ohitse.

Minä mietiskelin myös iskevää haikeutta kotona, mutta samalla myös sitä, että oikeastaan on ihanaa päästä omaan sänkyyn ja saada tavarat paikalleen sekä kaappiin. On se aikamoista hössötystä koko ajan, kun ihmisiä on useampi. Serkuksia on vain kolme, mutta kyllä hekin saivat kaikenmaailman uimahyppyleikkejä aikaiseksi mummilan sohvalta ja ääni nousi jatkuvasti porukassa niin, että he jotka halusivat katsoa leffaa, katsoivat sitä luurit päässä.

Jouluna 2020 olin päättänyt ottaa enemmän kuvia ihmisistä kuin aiemmin, sillä monesti tulee otettua ns. blogiin sopivia kuvia. No sain aattoiltana sentään porukan yhden pöydän ääreen niin, että koko porukasta on kuva.

Joulun parhaat ruoat

Edelleen ne juustot ovat minun juttuni. Suklaata ei tehnyt edes mieli. Kalaa ja juustoja meni ja paljon. Riisipuuro oli ihanaa. Samoin ihastuin kovasti kokeilemaamme lehtikaali-päärynä-vuohejuustosalaattiin, lämmin suositus! Tämä ei ole edes mikään jouluruoka, mutta kaipasin vähän jotain kevyempää joulupöytään ja suorastaan ahmin tätä salaattia, rosollia sekä sienisalaattia.

Joulun ihanimmat ulkoilut

Niinhän se oli, että Jyväskylän keli ei pettänyt taaskaan. Lunta oli, joskin niin vähän, että mäkeä laskiessa karahti välillä pylly käpyyn, eikä luonnonlumille ollut vielä vedetty hiihtolatuja. Olin jo miettinyt miten erilaista on istua paljussa katsellen vihreää ruohoa, mutta ei tarvinnut. Lunta kyllä riitti valkaisemaan maiseman. Niin kaunista! Laskimme mäkeä, lapset tekivät ison lumiukon enonsa kanssa ja olimme lumisotaa. Tapaninpäivänä kuopus pääsi Laajikseen lautailukouluun, jota oli toivonut ja me laskimme muut kolme myös. Eilen kun ajoimme kotiin, pysähdyimme kolmeksi tunniksi Himokseen. Aivan ihanaa oli olla mäessä. Mietin siellä illan pimetessä, että yhdet rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät viikkoihin Iso-Syötteellä. Kun hissit jo sulkivat ja vielä kerran halusit laskea. Lähtisin mäkeen kyllä joka päivä, jos se olisi mahdollista.

Joulun paras leffa, telkkariohjelma sekä kirjat

Meilläkin katsottiin Disneyn Soul kuten monen muunkin perheessä, mutta vähän meni ohi tai aika paljonkin. Samalla grillattiin Nakki-Hannun makkaroita (joo, joulupäivänä, kaverin perustama firma!) ja juteltiin, joten tuo pitäisi nähdä uudelleen. Sen sijaan Laulu Rakkaudelle osui suoraan sydämeen ja oli ehkä joulun ihanin ohjelma! Katsomatta jäi Lumiukko, Samu Sirkan joulu ja muut perinteiset. Olin tästä vähän hädissäni. Olin lenkillä Lumiukon aikaan, enkä tajunnut pyytää nauhoittamaan. Kirjoja oli mukana läjä, mutta onnistuin vain äänikirjana kuuntelemaan (elämäni eka fiktiivinen äänikirja!) Suljettujen ovien takana, joka oli hirveän huono mielestäni.

Joulun suloisimmat

Olivat kyllä tällä kertaa kolme serkusta. He eivät ole viettäneet kunnolla aikaa koko vuonna, eivätkä ikinä viittä päivää yhdessä. Heidän halejaan ja leikkejään oli aivan ihanaa seurata. Priceless.

Joulun yllätyslahjat

Mies vietti joka ilta noin 1,5 viikon ajan meidän sekä naapurin autotallissa (!!) ennen joulua. Meinasi jo tuskastua, että aika loppuu kesken, mutta sai maalia vaille valmiiksi lahjani. Ihmettelin suuresti mitä on mahtanut tehdä ja aatona se selvisi. Paketissa oli latauslaatikko, jossa on 6 erilaista päätä, kun niitä tarvitsevat mm. langattomat luurini, puhelin ja juoksukello. Oli ilmeisen tuskastunut jatkuvaan piuhojeni etsimiseen. Lisäksi kannessa on langaton lataus. Enpä olisi osannut odottaa mitä paketista paljastuu! Niin paljon aiheutti kyselyä IG:ssa, että mies lupasi tehdä näitä maksua vastaan seuraajillekin!

Vanhemmiltani saimme jo etukäteen lahjaksi kodinkoneet, joten en odottanut kuin miehen lahjaa, mutta veljeni sekä kälyt olivat ostaneet lahjakortin meille Hellaan ja Huoneeseen. Can’t wait milloin päästään sinne, aika kivaa!

Tytöt saivat Frozen-nuket, joista Elsa jäi mummilaan, kuopus sai nimikoidun unikaverin, esikoinen toivomansa poika-LOLin ja lisäksi saivat monta puuha/tarrakirjaa. Mummoni oli kutonut hirveän läjän villasukkia, vaikka meinasi ettei enää jaksaisi.

Kuopus sai kummeiltaan Inkan aarteen lahjaksi ja sitä pelattiin ehkä 30 kertaa. Uudestaan ja uudestaan. Oli lasten suosikki!

Joulun 2020 poikkeusratkaisut

Pukki oli tilattu autokatokseen, johon lämmitettiin glögiä ja käly teki saaristolaisleivästä pieniä herkkupaloja. Pukki oli aivan yhtä mahtava kuin viimekin vuonna ja lauloimme hänelle autokatoksessa. Raahasin ulos myös rengasvaloni, jotta sain pimeydessä kuvia. Isomummo tuli maski päässä autokatokseen katselemaan joulutunnelmaa ja kävi äitini kanssa kaksin hautuumaalla. Pitkästä aikaa meillä muilla jäi hautuumaa väliin. Kun lahjat oli jaettu, 4-vuotiaamme nosti vakavan näköisenä kätensä ylös, viittasi ja kysyi tomerasti ”monessako kodissa sä olet jo käynyt?”. Pukki kertoi lopettaneensa laskemiseen kolmannen triljoonan kohdalla ja tämä kelpasi. Nutun alla on muuten näyttelijänainen, aivan ykkönen!

Lapset kantoivat innoissaan paketteja pihalla ja kun pukki oli lähtenyt, mokasimme. Samaan aikaan kun piti hyvästellä isomummo ja olisin halunnut jutella hänelle hetken, olivat lapset paketteineen rynnänneet sisään ja repineet puolet auki keskenään. Jäi siis näkemättä se riemu ja se harmitti eniten. Ihan loppuun asti ei suunniteltu autokatoskeikkaa!

Niin se hurahti, joulu 2020. Nyt olemme takaisin Tampereella, ainakin kolme asiaa jäi Jyväskylään joten ajatuksissa on, voisimmeko palata uutena vuotena. Pitäisi rohkaistua kysymään äidiltä, jaksaako uudelleen.

Vähän kauhuissani ajattelin miten selviämme näistä päivistä, kun teemme miehen kanssa töitä ja lapset ovat lomalla, mutta hyvin on sujunut. Näitä päiviä varten ystävät soittavat naapurista ja pyytävät pulkkamäkeen ja pakkasessa on jotain syksyn makaronilaatikoita. Aivan hyvä. Selvitään. Kaikki oli hetken aikaa niin ihanan tavallista jouluna oudon vuoden jälkeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kiitos joulu 2020. En aio luopua kuusesta vielä hetkeen, täytyyhän sen pari kuukautta olla!

Miten oma joulusi sujui?

P.S. Vikan joulukalenteriluukun arvonta keräsi yhteensä 705 arpaa! Arpaonni potkaisi Saria blogin puolella. Onnea!

Dresscode uikkari, oli juhannus, joulu, pääsiäinen tai vappu!

30.4.2020
4

Mahtavaa vappuaattoa! Aurinko paistaa ja tiedossa on varmasti monella kotona serpentiiniä ja ilmapalloja, munkkeja ja herkkubrunsseja! Illalla klo 19 tulisi facebookista Vuonna 85 livestream ja klo 21 tulee taas Aamulehden pubivisa. Saa nähdä mihin osallistutaan vai osallistutaanko, sillä taidamme olla pihalla paljussa. Eilen se haettiin ja huomenna on palautus, joten tänään uidaan ja pitkään. Vähän alkoi hymyilyttää, juhannuksena olimme naapurin paljussa kukkaseppeleet päässä, jouluna mummilassa vuokratussa paljussa ja pääsiäinen ja vappu menee omassa pihassa paljuillessa. Ehkä juhannuksena taas sama koodi? Dresscode uikkari, oli juhla mikä hyvänsä! Paljuilu on aika nastaa vai mitä?

Eilen meinasi paljuilusta tulla remuamista, joten jakauduimme niin, että minä lähdin istumaan saunaan pienemmän kanssa ja mies jäi esikoisen kanssa paljuun. Meno rauhottui ja pienempi oli onnellinen leikkiessään muumeilla äidin kanssa saunassa, siinä missä esikoinen oli tentannut isältään lapsuuden ihastuksista kaiken. <3 Välillä kannattaa kyllä jakautua ja sitten taas puljata nelistään.

Oikein ihanaa vappuaattoa kaikille, mitä suunnitelmissa?

Kummat pääsiäismuistot tulipalosta koronaan

10.4.2020
8

Minulla on ihan hassu tapa miettiä aina päivämääriä, vuosia ja ihmisten ikää. Pyörittää asioita niiden kautta. Mietin joskus muun muassa sitä, että äitini sai minut, esikoisensa hyvin samaan aikaan kun prinsessa Diana synnytti esikoisensa. Ja sitten minä sain hyvin samaan aikaan esikoiseni vuonna 2013, kun prinssi William omansa. Kuka siis miettii tällaisia? Ja näitä sattumuksiahan riittää, jos alkaa tosissaan miettiä!

Aloin siis eilen miettiä pääsiäisiä ja niiden muistoja. Sometilit täyttyivät eilen jotenkin ahdistuksesta, ihmisiä selkeästi ahdisti ensimmäinen juhlapyhä, joka poikkeusoloihin osuu. Minuakin ahdisti. Siksipä sain kuningasidean (ainakin omasta mielestäni) keskiviikkona, että vuokrataan palju! Ja näin teimme. Pari päivää siis lilliimme siinä, tekee vähän arjesta juhlaa. Tai ei kai pääsiäinen mitään arkea ole, mutta nyt ei juuri poikkea tavallisesta.

Aloin miettiä myös mitä minä tein pääsiäisenä ollessani esikoisen ikäinen. Millainen muisto hänelle jää tästä poikkeusajasta, mitä muistan omasta pääsiäisestä vuonna 1989? Hämmennyin, kun tajusin, että se oli itsellänikin poikkeuksellisin pääsiäinen ikinä. Ihme kohtalo taas.

Vanhemmillani on ollut vuosikymmenet ihana ystäväpariskunta. Todella ihania, sydämellisiä ja mukavia ihmisiä. Vanhempani viettivät heidän kanssaan aikaa yhdessä ennen lapsia. Sitten meitä alkoi putoilla, hassusti molempiin perheisiin esikoistyttö ja kaksi pikkuveljeä. Matkustimme yhdessä, olimme muun muassa Kyproksella vuonna 1988. Kun muutimme Helsingistä Jyväskylään vielä samana vuonna, oli tuo perhe yksi asioista, joita eniten kaipasin entisestä kodista ja sen ympyröistä. Mutta silloin alkoi perinne, että he tulivat aina pääsiäiseksi Jyväskylään. Aina. En muista yhtään pääsiäistä, etteivät olisi saapuneet Kinder-munien ja ruokakassien kanssa eteiseemme (kuusi lasta syö ja paljon, kilon juusto oli hyvä tuliainen!). Se pulinan määrä ja iloiset halaukset. Siitä lähti pääsiäinen käyntiin. Se hiljaisuus mikä laskeutui heidän poistuttuaan oli kamalaa.

Oli siis ensimmäinen Jyväskylän pääsiäinen ja ystäväperhe meillä. Heräsin  aamukuuden aikaan siihen, että pikkuveljiä juoksutetaan patjoilla huoneeseeni, jossa me tytöt nukuimme. Kuului hirveä piipitys. Kaveri luuli että mikro huutaa. Tiesin, ettei tuo kyllä ole mikro. Äiti tuli ovelle ja iski valot päälle sanoen ”pue jotain päälle, nopeasti ja ulos. Täällä palaa”. Olin todella hämmentynyt, mutta tein työtä käskettyä. Puin turkoosin Minni Hiiri-paitani, housut, ulkovaatteita ja painuin pihalle. Lopulta olimme pihalla kaikki, samoin kuin paritalon toisella puolella asunut perhe ja katsoimme, kun palokunta painoi sisälle. Äiti itki. Kävelimme lähellä asuvan mummoni luokse aamupuurolle, ystäväperhe lähti kotiinsa takaisin Helsinkiin. Tunnelma oli yllättävän lämmin, joskin häkeltynyt. Miten kotimme kävi? Olime asuneet siinä puoli vuotta. Muistan senkin, että suurin hätä oli äidin itku. Halusin, että hän voisi hyvin. En ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.

Luojan kiitos ei käynyt pahasti. Palo oli saanut alkunsa rakennusvirheestä ja kun poltimme vastakkain olevia takkoja naapurin kanssa, takan polttaminen lähti kytemään seiniin. Selvittiin kamalalla savunhajulla (itkin, että kaikki barbiet ja ponit ovat pilalla, mutta ei, savukäsittely pelasti!) ja seinän purkamisella. Lapsena minusta oli hauskaa vilkutella naapuriin, kun väliseinä purettiin. Aikuisilla oli varmasti vähemmän hauskaa asioita selvitellessä. Ja tiedättekö mitä mietin siinä pihalla seistessäni ja palokuntaa tuijottaessani? Että nuo ystävät eivät tule enää ikinä meille kylään, kun kävi näin. Lapsen aivoni miettivät näin. Kuinka väärässä ne onneksi olivat. Tuo perhe saapui meille jokaisena pääsiäisenä, ovat olleet läsnä kaikissa perhejuhlissa ja viimeksi näin heidät elokuussa pikkuveljen häissä. Kuinka mieletön ystävyyssuhde ja meille lapsillekin tärkeät, ihan korvaamattomat rakkaat aikuiset.

Monta pääsiäistä on mennyt, kun vanhempani ovat viettäneet pääsiäistä taas kaveripariskunnan kanssa ilman lapsia. Tahti on hidastunut, naurua on ollut vähintään yhtä paljon. Tänä pääsiäisenä ei kyläillä. Tämä on poikkeuksellinen pääsiäinen ja hämmästyin, kun tajusin, että siinä missä esikoiseni viettää erikoista pääsiäistä tänä vuonna, minä pakenin tulipaloa saman ikäisenä. Siitä kirjoitettiin myös lehtiin ja pääsiäisenä julkaistaan haastatteluni lehdessä. Kohtalo? No on!

Mutta onpa ollut hauskaa. Nelistään neljä viikkoa ja selvitty on, vaikka ikävä jäytää. Isovanhempia ja isoisovanhempia olisi niin ihanaa nähdä. Paljussa on oltu pari päivää. Mieheni pidättää hengitystään maksimissaan noin 4 minuuttia ja tytöt opettelevat perässä, onpahan näky katsoa heitä pinnalla. Minun uimarit. <3

Mietittekö muut aina läpi sitä, mitä itse tein kun olin lapseni ikäinen? Eilen meillä alettiin myös puhua ihastuksista – voi apua ymmärrän vanhempiani taas paremmin. Eiväthän he olekaan niin idiootteja kuin 15-vuotiaana luulin. Tällaista tajunnanvirtaa täällä käydään läpi. Entä siellä?

Ja ihmiset. Pysytään siellä kotona. Sanon ihan suoraan, etten pysty edes ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että tämä homma kestää esimerkiksi syksyyn ja en näe läheisiä puoleen vuoteen. Lapset eivät näe kavereitaan, seinät kaatuvat päälle. Me voimme vaikuttaa siihen omalla käytöksellä. On aika pöyristyttävää lukea uutisia, joissa Uudenmaan rajan yli on yritetty verukkeella ”haluan viettää pääsiäistä” tai nähdä mikä määrä ihmisiä ryysäsi Citymarketiin yhtä aikaa keskiviikkona. Mies kääntyi pois ja hoidimme ostokset torstaiaamuna kahdeksalta. Me voimme vaikuttaa siihen, kauanko tämä kestää. Tämä on tuskaista, ei tehdä siitä yhtään sen pidempää pätkää kun on pakko, jooko?

P.S. Nykyisessä kodissamme on takka, jota on poltettu kaksi kertaa seitsemän vuotta sitten (vähän jäi kammo, voin polttaa takkaa muualla, mutten omassa kodissa). Palohälyttimet ovat joka paikassa. Uskon, että kaikkien nukkuessa vuonna 1989, ilman niitä olisi meille käynyt paljon pahemmin.