Voihan omena! Ja se paras omenasose?

Omenia siellä, omenia täällä. Vitsi mikä omppuvuosi tuli! Siitä ei koskaan tiedä kuinka käy, viime kesänä haimme omenaa kavereiden puusta, kun omamme piti välivuoden. Tänä vuonna on tuntunut, ettei omenasta tule loppua. Meillähän on tasan yksi omenapuu, yksi ja silti näin. Tosin hänellä on ikää (sanoi hän, koska on niin kunnioitettavan upea puu) varmaan aika paljon, sillä kotimmekin juhlii pian 100-vuotissynttäreitään. Omenahommia on nyt kestänyt kolmisen viikkoa ja viime päivinä olen kerännyt pudokkaita ämpäritolkulla ja samalla keikkunut tikkailla omenakerurin kanssa, jotta saisin parhaat omput soseeksi. En tiedä yhtään mitä lajiketta puumme on, mutta omenat kypsyvät aikaisin ja lajike on suhteellisen jauhoinen ja makea, eli sopii kyllä loistavaksi soseeksi.

Miten tehdä parasta omenasosetta?

Tästä on nyt tullut IGn puolella niin paljon kyselyä, että ajattelin höpöttää omenasoseesta blogiinkin. Teillä on varmaan paljon erilaisia ohjeita ja itse asiassa, ei minulla ole edes kunnon ohjetta, fiilispohjalla menty! Mutta tässä se tyyli, millä meillä on sose tehty.

  1. Pilko omenat pieniksi paloiksi (joskus otin omenaporalla keskustan pois, mutta tällaisena hukutaan omppuun vuonna ei maksa vaivaa).
  2. Laita isoon kattilaan, itse olen käyttänyt pääasiassa 5 litran kattilaa.
  3. Laita pohjalle vähän vettä. Tuohon kukkurallaan olevaan 5 litran kattilaan olen laittanut vettä pohjalle noin 1,5 dl.
  4. Pehmennä omenat kannen alla, saavat poreilla kevyesti, ei täysillä etteivät pala pohjaan. Keittoaikaa en ole koskaan katsonut tarkasti, mutta sanoisin, että noin 10-15 minuuttia. Sen kyllä huomaa, kun omena alkaa olla hyvin pehmeää kattilassa ja riippuu varmaan lajikkeesta.
  5. Lisää loppuvaiheessa sokeria ja kanelia. Olen ripsottanut suoraan purkista, mitäköhän sanoisin määriksi? Kattilalliseen 3 ruokalusikallista sokeria? Riippuu varmasti lajikkeen makeudesta, kannattaa maistaa!
  6. Soseuta sosemyllyllä. Helppo ja halpa laite, jota meillä säilytetään jääkaapin päällä olevassa hukkatilassa. Sillä pyörittämällä saa soseen kippoon ja kuoret jäävät myllyyn, josta ne täytyy tyhjentää aina välillä.
  7. Annostele pakasterasioihin, anna jäähtyä. Olen yrittänyt jäähdyttää nopeasti esimerkiksi kylmäkallen avulla, sitten jääkaappiin ja lopuksi pakkaseen.

Vitsi on hyvää puuron päällä! Meillä syödään ihan joka ikinen aamu puuroa, joten pakkanen täytyy saada kesäisin täyteen omenaa, mansikkaa ja mustikkaa. Vattuakin tuli pihasta jonkin verran. Nyt alkaa pakkanen pullistella, vaikka omenaa riittäisi edelleen. Isäni haki eilen työmatkallaan pyykkikorillisen ja pari ämpäriä päälle, ystävä pari ämpäriä viikonloppuna, naapuri lupasi tulla hakemaan. Montakohan omenaa puussamme on ollut tänä vuonna? Hurja määrä. Upea vanha puu täytyy kyllä sanoa!

Tehdäänkö siellä omppusosetta? Mehustamista moni on ehdottanut, mutta siihen ei ole vielä lähdetty, olen epäillyt ettei säilytystilaa löytyisi. Mitä muuta ompusta tehdään kuin mehua ja sosetta ja piirakkaa? Joku on kuulemma tehnyt siideriä! Wau, sitä haluaisin kokeilla! 

Laittakaa parhaat omppuvinkkinne jakoon!

Erilainen omenaherkku

Meillä on ollut hurja omppukesä. Niistä on väännetty pakkanen täyteen sosetta, on annettu vanhemmille ja kavereille ja silti piisaa. Oikeastaan niistä ei sitten muuta ole tehtykään kuin sosetta, koska en jotenkaan innostu perinteisistä omena-kaurapaistoksista tai piirakoista. Mutta sitten silmiini osui vähän erilaiselta kuulostava resepti uusimmasta Trendistä ja kun kaapissa sattui olemaan sitruuna, niin teimme sunnuntaiherkun tästä. Ihanan kirpeä ja erilainen herkku tulikin, eikä tippaakaan kuiva. Innostuin niin, että oli pakko jakaa resepti teille saman tien, kun omppuja vielä piisaa puissa!

Omenamurupaistos

Omenaseos
n. 1 kg omenaa
1 sitruuna
1 dl ruskeaa ruokosokeria
voita

Reseptissä ei tätä lukenut alussa, mutta vinkkaan aloittamaan siitä, että raasta sitruunan kuori. Me menimme vaan ohjetta järjestyksessä ja puristettua sitruunaa olikin sitten haastavampi raastaa… Kuori sitten omenat, poista siemenkodat ja pilko pienehköiksi paloiksi.  Laita palaset kulhoon ja purista päälle sitruunan mehu, jotta omput eivät tummu. Lisää kulhoon ruokosokeri ja sekoita.

Sulata voi pannulla. Kun voi ei enää tirise, laita omenanpalat pannuun ja anna niiden ruskistua rauhassa, kunnes sokeri, voi ja omenoiden nesteet tiivistyvät siirappimaiseksi. Sekoittele välillä. Kaada omenanpalat voideltuun uunivuokaan.

Murupäällys
100g voita
2,5dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori

Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää sokeri, raastettu sitruunankuori ja 1-2 ruokalusikallista vettä. Ravista kulhoa; veden tulisi sekoittua jauhoseoksen kanssa niin, että seoksessa on sekä pieniä että isoja murusia. Kaada muruseos vuokaan omenoiden päälle ja paista 180-asteisessa uunissa 45 minuuttia tai enemmän, kunnes pinta on ruskistunut. Meillä oli itse asiassa uuni hieman kuumempi ja paistos uunissa reilun tunnin, kunnes sai väriä.

Sitten vain nauttimaan esim. jäden kanssa, sitruuna tuoksui ja maistui tästä aivan valloittavasti!


Ompuntuoksuista uutta viikkoa kaikille! Olethan jo osallistunut  arvontaan?  Facebook-sivuilla on vielä erillinen arvonta menossa!

Haukkaa haukkaa hedelmää, omenaa tai…!

Niin, sitä omenaa vain. Omppuja on riittänyt kahdessa pihapuussa valtavasti, niitä on soseutettu, annettu niin äidille, veljelle kuin kaverille ja väännetty omenapannaria. Taaperon lenssu ei edelleenkään ota parantuakseen, vaikka 1,5 viikkoa on sairastettu ja iloksemme olemme nyt molemmat miehenkin kanssa lenssussa. Mitäpä sitä siis muuta tekisi, kuin leipoisi ja soittelisi sitten hädissä syömäreitä paikalle.

 

Nappasin nämä molemmat ohjeet facebookin newsfeedistä, minne kaverit olivat niitä laittaneet. Omenakakku muodostui näistä suosikiksi, sillä se oli ihanasti erilainen kuin tavallinen omenapiirakka.

Kinuskilla aateloidun omenakakun ohjeen löydät täältä. Oma versioni on paljon lättänämpi, sillä irtopohjavuoka oli suurempi kuin ohjeessa. Harmittelin aluksi etten tajunnut tehdä isompaa taikinasatsia, mutta eilen kylässä ollut kaveri totesi ”tässä lättänässähän on paljon enemmän sitä asiaa”. Totta! Ei siis kuivaa pohjaa, vaan mehevää omenaa ja ranskankermapäällyksenkin laitoin tuplana. Eikä ohjeen 3 dl omenaakaan riittänyt mihinkään, taisin laittaa vähintään tuplat sitäkin. Lisäksi oikaisin kinuskin kanssa (äitini keittiöpainajainen on köksäntunnilla tehty kinuski ja olen kuullut tarinan pohjaan palaneesta kinuskista niin monta kertaa etten uskalla edes kokeilla tehdä sitä!) ja ostin sen valmiina kaupasta. Manteleista en tykkää, joten itsekkäästi jätin nekin pois.

 

Perään tein Kinuskikissan ohjeella piparkakkupojan piirakkaa. Kaapista ei ykskaks piparkakkumaustetta näin elokuussa löytynyt, joten heittelin fiilispohjalta kanelia, neilikkaa sekä kardemummaa sekaan. On muuten neilikkainen piirakka. ;) Ja sen verran murenevaa, ettei kovin kaunista annoskuvaa saanut aikaiseksi, mutta maistuvaa tämäkin ja oi voi sitä tuoksua joka keittiöön levisi, sai jouluihminen fiilistellä!

Matkalla uuniin.

 

Mitä ihanaa itse olet keksinyt omenoista vai oletko syönyt ne sellaisenaan? Ihanaa alkavaa viikonloppua itse kullekin!