Onkos tullut kesä jo talven keskelle?

Vastaus: ei ole, kun ei ole tullut sitä talveakaan vielä! Mietin juuri, että lapsuudessa marraskuu oli jo talvikuukausi ja nyt saamme vain rämpiä vesisateessa päivästä toiseen. Huoh.

Fiilis tuli eniten pintaan siitä, kun laitoin lämpöisen neuleen kaveriksi tennarit. Mitä sitä talvikenkiä käyttämään, kun ei ole sitä talveakaan! Aina kun laitan nämä New Yorkista ostetut Converset jalkaan, fiilis nousee ja hymyilyttää. Miksi? En tiedä yhtään, ne vain ovat hyvän mielen kengät! Kenkiinhän on siis painatettu NYCin maisema sivuun, lähikuva löytyy tästä postauksesta.

Aika rento työasu, muttei aina jaksa pingottaa. :)

Kengät Converse/neule KappAhl/housut kälyltä saadut mammafarkut, en katsonut merkkiä (KIITOS näistä!)

Viikonloppu onnistui yli odotusten, ehkä juuri siksi etten sitä erityisesti odottanut. Mahtava fiilis lähti perjantai-illasta, kun treffasin kaveria kaupungilla ja lueskelin uusinta Oliviaa. Kannesta bongasin otsikon ”Kestätkö kestoilun, miksi äitiydestä tulee aate” ja luin suorilta tuon jutun läpi. Juttu oli aivan mahtava ja fiilikseni oli vielä seuraavana päivänäkin hyvä. Koko tämä hypetys kestovaippailuista, kantoliinoista ja perhepedistä ahdistaa ja pelottaa ja tunnen jo valmiiksi huonoa omatuntoa siitä, jos en itse vauvaa nukuta perhepedissä. En sano, etteikö nämä olisi hyviä asioita, vaan se hurja vouhotus niistä ahdistaa. Jos et tee niin, olet huono äiti. Vaan enpä ole, on muitakin jotka ajattelevat samalla tavalla! Ja artikkelin kohta ”lapsuudessani kestovaippailu ei ollut yhtään sen enempää ”vaippailua” kuin vessapaperin käyttö oli ”vessapapereilua” ” hymyilytti kovasti. Kiitos Olivia, you made my day. Uskallan tehdä niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu.

Lauantai sisälsi mm. kampaajan, ravintolapäivän ravintoloiden kiertelyitä ja illanviettoa ystävien kanssa. Täytyykin toiseen postaukseen kirjoittaa noista ravintolapäivän rafloista, kävimme mm. eläinravintolassa ja haukku sai maksalaatikkoa broilerinsydänkastikkeella! Ihanan höperöä! Eilen viipotimme paikasta toiseen koko päivän ja kun illalla kävimme katsomassa uuden Twilightin, oli minun todella vaikeaa pysyä siellä hereillä. Toivottavasti en pilaa kenenkään elokuvaelämystä kommentoimalla, että leffa oli itselleni suuri pettymys, mutta pakkohan se oli nähdä.

Tämä harmaa aamu alkoi aurinkoisesti, kun töihin ajellessa kuuntelin viikonloppuna hankkimaani levyä.

Jep, olen höperö, hoilotin täysillä autossa Ihmettä ja kummaa. :D Luulin muuten inhoavani vain Maija Vilkkumaan biisejä, mutta näköjään inhoan ääntäkin, sillä Maijan versio biisistä Karhunpoika sairastaa oli aivan kamala! No, onneksi se on vain yksi biisi levyllä.

Näissä höperöissä tunnelmissa aloitellaan viikkoa! Oliko muilla onnistunut viikonloppu?