Parhaat (talvi)juoksuvaatteet

Ihan ensiksi haluan huomauttaa, että juoksuvaatteita saa kyllä monessa värissä. Näistä omistani kolme ei ole itse ostamiani, mutta jotenkin pinkeröksi on vaatetus mennyt. Mutta näkyykin paremmin kuin musta vai mitä?

Saan usein kysymyksiä siitä, mitkä ovat parhaat juoksulenkkarit, mitä trikoita käytän talvella juostessa, omistanko nastakenkiä ja niin edespäin, joten ajattelin koota juoksusta (ja muusta talviurheilusta) innostuneille tähän, mitkä ovat minun luottojuttuni. Ehkä saat vinkkejä! Kaikki jutut eivät toimi kaikille ja esimerkiksi lenkkarista on aivan mahdoton sanoa, mikä on yleisesti hyvä. Jalat ovat niin erilaisia samoin kuin ihmisen askellus. Koska kaupassa hakeminen on vaikeaa, suosittelen lenkkaria etsivälle ehdottomasti XXL:n tarjoamaa 30 päivän palautusoikeutta. Siinä ajassa tietää jo, jos lenkkari on täysin väärä omalle jalalle. Tarjoaisikohan joku muukin kauppa tätä jo, en muista?

Parhaat alusvaatteet ja rintaliivit juoksuun

Aloitetaan kerrosten alta. En itse tykännyt juoksusta aiemmin, sillä se täryytti niin paljon, että mitkään liivit eivät pitäneet rintavarustusta paikallaan. Sattui aina ja tuntui epämiellyttävältä. Luonto (=kaksi lasta) hoiti asian pienentämällä minua kahdella kuppikoolla ja sitten löysin napakan Changen urheiluliivin, joka on pehmeä ja samalla kuitenkin todella tukeva. Peittosi hetkessä Shock Absorberit, joiden nimeen olin vannonut jumpilla. Toppimallinen liivi hengittää, tukee ja on mennyt +30 kelillä juostessa ihan sellaisenaan.

Sitten talven juoksupaita, jolla pärjää hyvin muutamien asteiden pakkasessa. Joulupukki toi minulle muistaakseni viime jouluna (vai sitä edellisenä?) Ulvangin villapaidan, jossa on mm. eristävää merinovillaa. Pehmeä päällä, lämmin olematta kuitenkaan tukala ja näillä keleillä, kun räntää tulee vaakatasossa ja tuuli vihmoo on poolokaulus ehdottoman hyvä! Sama paita on lämmittänyt lautaillessa hupparin alla ja toiminut myös hiihtopaitana.

Trikoot ovat olleet minulla 1,5 vuotta käytössä, toki ei kesäaikaan. Ne ovat kohtalaisen paksua matskua olevat housut, jotka voi ottaa käyttöön suunnilleen lokakuussa, aiemmin tulee tukala olo. Olen hyvin pärjännyt pelkästään niillä ilman aluskerrastoja vielä. Ja ostopaikka? Housut ovat Lidlistä! Ovat kyllä hyvin kestäneet jatkuvaa käyttöä, pesua ja trikoissa on myös pienet heijastimet.

Paras talvijuoksutakki sekä pipo

Entä mitä päähän? Jotenkin saattaisi ajatella, että samapa tuo, kunhan on pipo. Mutta kun sataa räntää, pää kastuu ja tuuli vihmoo, sillä onkin entistä suurempi merkitys mikä päässä juokset tunnin pihalla. Vielä maanantaina oli niin lämmin (!), että juoksin pelkästään Haltin juoksupanta päässä, mutta sen jälkeen olen laittanut taas Asicsen juoksupipon. Siinä on lämmin vuori, minkä huomaa, kun eilen tuuli juostessa niin että ajattelin otsani jäätyvän ja nyin pipon ihan kulmakarvoihin kiinni. Jo helpotti!

Jo useamman vuoden olen juossut Kari Traan verkkamallisella juoksutakilla, joka toimiikin pitkään vallan mainiosti, mutta ei pidä vettä. Ja viimeisen kuukauden on tuntunut siltä, että taivaalta tulee koko ajan räntää tai vettä. Kuukausi sitten mieheni kävikin hakemassa minulle Haltin Huurre-takin, joka on ollut aivan unelma näillä keleillä. Bongasin sen -50% tarjouksesta ja näyttää olevan verkkokaupassakin alessa. On muuten napakkaa kokoa, ehdottomasti minulle normisti kokoa 36 käyttävälle koko 38 on passeli! Takki pitää kosteutta, siinä on heijastavia osia ja ennen kaikkea, se siirtää kosteutta jotenkin niin, ettei sen alla ole yhtään hikinen tai tukala olo. Samalla se pitää tuulen ja rännän poissa. Se on pehmeä ja istuva. Olen monesti hämmästynyt, kun juoksuliivit ovat ihan hikiset eikä tuntunut yhtään kuumalta! Kyllä tekninen vaate on tekninen vaate, voisin kehua tätä takkia loputtomiin. Täyskymppi näille keleille ja varmasti myös hiihtoon! Ihanan napakat hihansuut, joten tuuli ei pääse niistäkään menenmään sisään.

Parhaat juoksulenkkarit

Sitten se suuri kysymys, lenkkarit. Oma jalkani on hyvin kapealestinen ja moni lenkkari on leveyssuunnassa liian leveä. Lisäksi askeleeni on aika neutraali. Näillä perusteilla olen kuluttanut kuusi paria Niken Vomeroita puhki. Kauhistuin keväällä, kun menin vain hakemaan uutta paria kaupasta ja kas – Vomero mallia 14 on aivan eri kenkä ja tuntui kamalalta! Amazon pelasti ja sieltä tilattiin yhdet ja viime viikonloppuna menin kauppaan nöyränä – tarvitsen uudet tossut ja tiesin, ettei Vomeroa mallissa 12 enää ole. Vaan kuinka kävi, myyjä Jyväskylän Intersportista kaivoi 9 paria vanhaa tossua esiin -60% alessa. JOULU! Nyt olen ehtinyt juosta kolmen päivän aikana uusilla tossuillani 30 kilometriä ja olen ollut yhtä hymyä. Huomaan alaselästä ja pakaran piriformiksesta kun tossu alkaa olla loppu – menen hetkessä jumiin. Ei jumeja tällä viikolla! Nike on lestiltään kapea ja ollut siksi minulle ihan ykköskenkä.

Sukkien mersu on mielestäni puolestaan Bridgedalen sukka. Mieheni sitä pitkään käytti ja ostin Finlandia-maratonilta viime vuonna ensimmäisen parin. Pitkillä lenkeillä paksu sukka säästää jalkaa ja onhan lenkkarin yläosa pelkkää verkkoa – se myös siis lämmittää. Ihanan pehmeä sukka! Jotain jatkuva käyttö ja pesu oli sukille tehnyt, sillä viikonloppuna ostin uuden parin ja nauratti, miltä se tuntui 14kk kovalla käytöllä olleeseen sukkaan verrattuna. Ihmekös tuo, vuodessa kertyy yli 1000 kilometriä, joten käyttö- ja pesuaste sukilla on ollut hurja.

Suosikkikuulokkeeni lenkille

Sitten ne lisävarusteet. Itse juoksen aina musiikin tahtiin ja juoksin ennen hyvin keveillä luureilla. Pari vuotta sitten ihastuin Sudion isoihin kuulokkeisiin, sillä fiiliksen mukaan vaihtelen biisiä juostessa ja noista se onnistuu todella helposti askeleen rullatessa – aiemmat kevyet heiluivat niin, ettei biisiä tehnyt mieli vaihtaa. Kesäkuumalla meinasivat olla vähän hiessä, mutta niin minä niillä rullasin heinäkuussakin kesän kuumimpana päivänä!

Sykemittari. Minulle Suunnon kello kertoo ensinnäkin matkaa, jos reitti on vieras, sykkeitä ja vauhtia, sillä tapanani on aina mennä liian kovaa. Olen tykännyt kellosta kovasti, mutta rannesykettä en saa siinä toimimaan. Se näyttää tauotta jotain 180 tai vastavasti 90, joten siihen on liitetty vanha Polarin sykevyö, joka on luotettava kaveri. Minua ei sykevyö haittaa, mieluummin luotettava tulos! Spartan rekisteröi palautumiset, unet ja muut ja on aina ranteessa. Ja onhan se pinkki! Sekin!

Sitten se kysymys: onko sillä jotain väliä, mitkä trikoot tai takki on päällä, jos lenkkari on hyvä? On, sillä on ihan huimasti väliä, varsinkin jos tahkoat sen 1000 kilometriä vuodessa kuten allekirjoittanut. Juoksin ensimmäisen ”kunnon” lenkkini miehen kanssa lähes päivälleen kolme vuotta sitten, 23.12.2016. 8 kilometriä hölkötimme ja ärsyynnyin jo siinä päälläni olleeseen tuulipukuun. Joulukuun tuulessa se oli kuin purje vastatuuleen. Siinä on huima ero, ovatko vaatteet ns. virtaviivaiset vai lepattavat.

Kengän istuvuus on tietenkin itsestäänselvyys, mutta kyllä Suomessa täytyy olla mm. kunnon takki, jos haluaa juosta näissä keleissä mitä nykyään on. Ei ole märät kuteet lopussa, ei palele, vaan homma on miellyttävää. Myös lautailutakkini on Haltin ja olen itse hyvin vakuuttunut heidän takeistaan, vaikken sinällään hirveän merkkiuskollinen ole (paitsi Vomeroiden kohdalla!).

Älä unohda heijastinta syksyllä ja talvella juostessa!

Lisäksi vaatteissa, jotka on tehty liikuntaan ulkona ja jotka on suunniteltu Suomessa, on aina myös heijastavia osia. Haltin takissa on heijastavia osia, Lidlin housuissa ja Asicsen pipossa. Minulla on myös heijastinliivi erikseen, mutta jostain syystä useasti unohdan sen, juoksen niin paljon kuitenkin päiväaikaan! Silloin on pelastus, että edes vaatteet heijastelevat.

Tekniset takit, hyvät villapaidat ja muut ovat hirveän hintaisia, mutta toisaalta, nämä ovat käytetyimpiä vaatteitani. Kun kauhistelin voinko ostaa 80 euroa maksavan takin (ovh oli siis 160 euroa), kysyi mieheni ”mieti paljonko sitä käytät ja paljonko maksoit juuri DR. Martensin kengistä. Niin, totta. Jos käytän vaatteita tunteja joka viikko, ne kestävät vuosia ja tekevät talvijuoksusta todella paljon mukavampaa, ehkä tällä takilla oli paikkansa. Onneksi löytyi!

On suorastaan vähän hassua, että sitä monesti panostaa ihan muihin vaatteisiin enemmän kuin harrastuskamoihin, joita käyttää koko ajan. Ei muka raaski. Lenkkareita kuluu kahdet vuodessa. Onneksi joulupukki on älynnyt tuoda minulle tuon villapaidan sekä juoksupipon, niistä en enää luovu. Enkä tuosta takista! Ja viime viikonlopun lenkkarit olivat tämän joulun ennakkolahja.

Näillä kamoilla siis mennä päästelen räntää vastaan. Huh missä kelissä eilenkin juoksin, eipähän tarvitse väistellä porukkaa näillä ilmoilla, hih! Pimeän myötä juoksu henkireikänä on oikein korostunut. On pakko saada raitista ilmaa, ideat syntyvät juostessa ja endorfiinit jylläävät. Nyt jos koskaan täytyy juosta!

Minkä juoksukamojen/urheiluvaatteiden nimeen sinä vannot? Onko meillä samoja suosikkeja?

*Changen liivit, LIDLin trikoot sekä Sudion kuulokkeet saatu
* sis. Haltin mainoslinkin

Me as I am (uudet Vomerot, oi voi!)

Sanon ihan suoraan, että tätä postausta aloittaessa tuli fiilis, etten kehtaa enää julkaista asukuvia. Että olen liitänyt viime viikon eri tilaisuuksissa, mistä olisi vaikka mitä kerrottavaa, että Kööpenhaminan kivoimmat jutut odottavat purkajaansa, että olen pyytänyt miestä vierailevaksi kirjoittajaksi ja sekin olisi mielestäni kiva, uudehko näkökulma postaamisen. Että on oikeasti hyviä juttuja tulossa, on! Mitä se niitä asukuvia aina tuuppaa!

Koska nämä ovat helpoimpia postauksia ja nopeimpia tehdä itselleni. Kun eilen istuin kello 22 koneen ääreen juostuani koko viikonlopun, oli vähän takki tyhjä. Sain vielä uuden pienen työnkuvan ja viime viikolla nimen soppariin, joten sekin vähän syö aikaani. Niin söi Helsingissä reissaaminen, juoksutreenit, lapset ja blogikirppis. Jossain välissä on jopa pyykkiäkin pesty. Lisäksi lauantai-iltana lapsenvahti, jonka piti paikata huomisen Helsingin reissuni aika joutui perumaan sairastumisen vuoksi. Siinä sitten tuskailin sitäkin lauantai-illan.

Ajattelin, että nämä kuvat toisaalta ovat ihan loistavat tähän tilanteeseen, sillä tämän näköisenä vedän aika usein joka puolella. Lenkkareilla pääsee lujaa, trikoissa on helppo mennä lasten kanssa, aurinkolasit peittävät jos ei ole ehtinyt meikata ja tukka mennä tuulettaa normiarjessa. Näissä kamoissa kävin heittämässä lauantaina kirppiskamat Finlaysonille ja näissä lenkkareissa on nyt tehty kaksi juoksulenkkiä! Siinä ovat siis minun neljännet Niken Vomeroni, kolmannet vuoden sisään. 700 kilometriä kun tulee tossuihin täyteen, ne vain antautuvat. Nämä Vomerot matkasivat ulkomailta Amazonin avulla, ei hinnassa säästänyt kuin kympin, mutta väreissä oli valikoimaa sitäkin enemmän. Ihastuin väriin vielä enemmän livenä! Minulta usein kysytään, ovatko ne hyvät juoksukengät, enkä tiedä mitä sanoa. Ovat, ihan parhaat, muuten en olisi ostanut kolmatta paria vuoden sisään. Mutta ei ole juuri kokemusta muista, joten huono verrata? Sisäliikunnassa olen käyttänyt vaikka mitä, mutta näistä, kapealestisistä Vomeroista on tullut minun juoksukenkäni, enkä tiedä paranisiko vaihtamalla.

Mietin ihan tosissani lauantaina, voinko mennä Ratinaan syömään ja tekemään yhteistyöjuttua trikoissa ja lenkkareissa, mutta kun aikaa tehdä lähtö oli vartti, tytöillä oli tappelu ja minä en halunnut olla se ketä odotetaan, ajattelin että what the hell. Tällainen olen ja tällaisena suurimman osan viikosta menen, annetaan mennä! Ja hei, yhteistyöjuttukin koski juoksijan niveliä ja vitamiineja sekä väsyneen äidin ravintotarpeita, joten tämä asuhan oli ihan passeli, eikö? Ratinassa nähtiin lauantaina Hevisaurukset ja sunnuntaina tytöt olivat halineet Ryhmä Haun hauvat, kyllä otimme nyt kaiken irti paikan avajaisista! Ja huh miten hyvä buffet oli Ratinan Kung Food Pandassa, en muista niin hyvää aasialaista buffaa syöneeni! Suosittelemme, tytötkin söivät todella hyvin!


paita INCH’/ trikoot ja lenkkarit NIKE/ takki ONLY/ arskat LE SPECS (saatu)

Enää en kyllä selittele mitään, vaan teen ne odottavat postaukset, nyt vielä mennään tällä. Kiitos kovasti kaikille, ketkä vierailitte Mansen blogikirppiksellä! En ehtinyt juuri muiden bloggareiden kanssa jutella, kun aina oli kiire seuraavaan paikkaan, mutta koska Ratina tuntui vetävän väen ja kirppiksellä oli hiljaista, ehdin sitäkin enemmän jutella teidän kanssa, jotka ostoksille tulitte!

Pysykää siis mukana ja kestäkää vielä välillä asukuvia, yritän saada muutakin eetteriin! Ja hei, höpötin vaan omasta viikonlopusta, kertokaahan mitä kivaa omaan viikonloppuusi kuului? Ihanaa uutta viikkoa, se on kohta jo vappu ja toukokuukin!

Sporty One

Tiistaita kamuset! Onko muualla samanmoinen keli kuin Tampereella? Taivaan täydeltä tulee vuorotellen räntää ja vettä ja kylmä on. Arki alkoi vapaiden jälkeen, eikä lapsi tykännyt olla edes leikkipuistossa keinussa kun tuuli painoi rännän silmiin. Tästä voisi jopa masentua, mutta minäpä sanon että tulta päin kivan lomapätkän jälkeen! Siksi valitsin teille harmaalle päivälle tällaiset ”tojojoing”-kuvat (että mitkä, yritin ilmaista sanallisesti sellaisen vieterin äänen). :D

Mietiskelin eräänä päivänä jumppaan mennessäni, että on hassua, miten vähän urheilu näkyy blogissani, vaikka on niin iso osa elämääni. Viikkoa ennen pääsiäistä päivitin ulkolenkkarini – edelliset olivat kahdeksan vuotta vanhat ja repaleiset, joten ehkä oli jo aika. Pääsiäisenä löysin uudet ulkoiluhousut (edelliset olivat kirpparilta ostetut vuosia sitten ja… revenneet).  Käytän jumpassa juoksulenkkareita ja näitä sisällä käytettäviä juoksukenkiä olen päivittänyt, mutta ulkotossut olivat karmeassa kunnossa.

 

 

Kun lenkkaritkin oli päivitetty, päätin että otetaanpa kuva asusta, missä minut näkee lähes päivittäin. Jumppatoppi, huppari ja vuosikausia palvellut kassi olalla. Pinkkiä piisaa aika paljonkin. Pääsiäisenä löysin vielä Davidin pinkin hupparin Jyväskylästä -50% alesta, se oli niin lämmin ja pehmoinen (vilaus näkyy Instassa, josta löydät minut nimellä katja_oeblog).

 

 

Pääsiäisviikon urheilusaldo näytti seuraavalta (sattuipas vähän yksipuoleinen viikko esimerkiksi):

 

ma: reipas kävely 7 km

ti: bodycombat

ke: bodycombat & yin-jooga

to: bodystep

pe: –

la: bodystep

su: –

Eli kuten olen kertonut, sydäntä lähellä ovat jumpat ja erityisesti ne, missä pääsee ”riehumaan”. Yleensä viikkoon kuluu attack, mutta päätän jumpan aina samana päivänä aikatauluista/yövalvomisista yms. riippuen. Usein vaihdamme läpystä miehen kanssa, näiden kuvien oton jälkeen menin steppiin ja mies jatkoi pumppiin joka sen perään alkoi. Ensimmäisen kerran olin aerobicissa 12-vuotiaana, eli 20 vuotta on jumppia tahkottu, välillä korisharkat ne syrjäyttivät ja välillä Thaimaassa asuminen, mutta noin periaatteessa. Tojojoing siis vaan!

toppi Ellos/farkut Gina Tricot/huppari Puma/

lenkkarit & salikassi Nike/takki Esprit

 

Voisin puhua urheilun ”puolesta” loputtomiin. Siitä miten valtavan hyvä mieli urheilusta tulee, miten kehityksen huomaa jaksamisessa, miten se vaikuttaa ryhtiin, uniin, ruokahaluun, miten suuri merkitys on juurikin niillä hyvillä kengillä! Minulle jumppaaminen menee samaan sarjaan ruuan ja levon kanssa – se vain kuuluu elämään. Väittäisin, etten koskaan tule jumppasalista ulos kiviä potkien, vaan punanaamaisena elämäniloa pursuten.

 

Löytyykö jumppareita ruudun takaa? Minkä väriset sporttikamat sinulla on kassissa?

 

Tsemppiä harmaaseen tiistaihin, kyllä sitä aurinkoakin vielä saadaan!