Stars on Stage – maailmanluokan tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä ei mennä massatapahtumiin ja mielettömiin maailmanluokan konsertteihin. Muistan jo joulukuussa, kun kävimme Tukholmassa ja näin siellä Green Dayn keikan mainokset, että sanoin miehelle – tuonne mennään alkukesästä! Olin siis menossa Tukholman keikalle, mutta huomasin, että bändi tulee Suomeenkin. Olen nähnyt Green Dayn viimeksi elokuussa 1995 Helsingissä (siis voitteko kuvitella, 25 vuotta sitten!), eikä mikään ole ollut niin hienoa, kuin tuo kokemus. Olin 13-vuotias ja pääsin päiväreissulle näkemään fanittamani bändin, kummisetäni osti lipun. Olen aina rakastanut musiikkia ja keikkoja, festareita, hallikeikkoja, vesisateessa tampattuja keikkoja. Maailmanluokan tähdillä, kuten Pinkillä on olleet mielettömät showtkin mukana menossa, puhumattakaan kotimaisista tähdistä kuten Kaija Koosta tai Apulannan hallikeikoista. Mutta nyt niitä ei pääse kokemaan, tämä poikkeuksellinen aika vei meiltä sen mahdollisuuden.

Stars on Stage – tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä artisteja pääsee kuitenkin ihailemaan Tampere-talossa. Eilen olin Stars on Stage-näyttelyn ennakkoavajaisissa ja se oli jotenkin haikean ihanaa. Kukaan ei arvannut näyttelyä buukatessa, että siitä tulee kesän keikkakokemus. Maailmankuulu kiertuevalokuvaaja Ralph Larmann on tuonut näyttelynsä Tampereelle ja sitä pääsee ihailemaan aina 18.8.20 asti. Eilen hän kertoikin avajaisissa, että Suomi on hänen toinen kotinsa – ja totta tosiaan, näyttelystä voi bongata muun muassa Cheekin tai Helsingin oopperan! Tyylilajeja on monenlaisia ja kuvia 60 erilaista. Niitä voi muuten jopa tilata ja ostaa itselleen, ne lähetetään sitten näyttelyn päätyttyä. Minä jähmetyin Kaija Koon kuvan eteen – olen tuolla, ei vitsi! Nenä taulussa kiinni sitten tihrustin, sillä kyllä, olimme äitini kanssa tuolla Hartwall-areenan keikalla, löysin vielä kohdankin missä istuimme, mutta se oli liian kaukana tarkennuspisteestä, en ollut varma mikä pää oli minun ja mikä äidin. Mutta olipa hämmentävää ajatella melkein olevansa maailmankuulun valokuvaajan teoksessa!

Ensimmäinen näyttely, joka on tehty täysin itse

Ralph Larmann kertoi meille eilen kongin kumeasti soitua avajaisten merkiksi, että tämä näyttely on ainoa laatuaan, hän ei ole koskaan tehnyt kaikkea ihan itse. Tällä kertaa hän on kuvaamisen lisäksi hoitanut myös printit itse ja näin ollen tämä on hänellekin aivan uusi kokemus. Kaikki ympärillämme näkemä on miehen pitkän uran tekosia, hän on aloittanut jo 1980-luvulla. Sen lisäksi, että kuvat olivat minusta upeita (se värimaailma!) on mieskin ihan omaa luokkaansa. Hän sanoi haluavansa vangita aina sen YEAH-hetken kameralle. Sen, kun artisti antaa kaikkensa yleisölle ja se näkyy kuvasta. Upeita ilmeitä ja lähikuvia oli myös paljon. Tosin hän muisti mainita, että Tampere-talon porukka on tehnyt valtavan upean työn valaistuksessa ja esillepanossa. Totta!

Jos vaikutuin miehen töistä Tampere-talossa, niin vaikutuin kyllä eilen lukemastani Aamulehden henkilökuvastakin. Hän kertoi siinä olevansa täydellisen onnellinen mies, jopa maailman onnellisin mies. Tuo yksi lause kertoo jo paljon siitä, kuinka paljon mies rakastaa työtään ja millä intohimolla hän sitä edelleen tekee, vaikka kuvausvuosia ja valokuvia on jo aikamoinen määrä takana.

Maailmanluokan keikkatunnelmaa Tampere-talossa

Jos Kaija Koon kuva pysäytti minut etsimään äitiä, niin kyllä pysäytti Green Daynkin keikkakuva muutaman vuoden takaa. Tuijotin sitä samalla vähän kuin hypnotisoituna kuin surumielisenäkin. Kuinka moni artisti jatkaa vielä pandemian jälkeen? Voi kuinka olisin halunnut nähdä bändin nyt kesällä! Hämärässä tunnelmassa, savukoneen pöhistessä päässäni alkoi soida Basket Case, tuo ikisuosikkini. Tuijotin Billie Joen kasvoja lavalla hoilottaen päässäni biisiä ja olin kuin hetken aikaa sillä keikalla, jota ei sitten tullut. Ja itse asiassa monikin biisi soi päässäni jälkikäteen, sillä kajareista tulee esillä olevien artistien musiikkia. Kotiin lompsiessa päässäni soi Depeche Moden Personal Jesus ja silmissä näkyi upea lähikuva heidän keikaltaan.

Jos rakastat värikkäitä valokuvia, keikkatunnelmaa ja upeita hetkiä eri puolilta maailmaa, käy ihmeessä katsomassa Larmannin näyttely tänä kesänä! Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa, joten ei ole minusta paha hinta. Tässä teille muutama maistiaispala kuvista, mutta ne täytyy kyllä nähdä läheltä!

Kuka pääsi keikkatunnelmaan? Onkohan näyttelyssä oma lempparisi?

Näyttely avoinna 30.6.-18.8. tiistaista sunnuntaihin klo 10-17 Tampere-talossa.