Ihana kiire!

Eilen illalla leivoin lasteni kanssa sämpylöitä ja pysähdyin miettimään, miksi teen sitä niin harvoin. Ajanpuute ei ole vastaus. Enemmän vaakakupissa painaa ehkä se, että se tuntuu vaivalloiselta ajatukselta. Todellisuudessahan se ei sitä ole. Miksi sitten leivoin sämpylöitä juuri niinä päivinä, kun on eniten töitä koko syksynä? Ja leivoin juoksuvaatteissani tultuani suoraan 10 kilometrin juoksulenkiltä. Tämä kaava oli oikeastaan hauska huomata.

Aikatauluttomuus ei sovi minulle

Syyskuussa oli ns. liian vähän töitä. Ja aika paljon aikaa. Tuolla ajallahan mistä ei voi suoraan laskuttaa täytyy toki markkinoida ja myydä, ideoida, tehdä hakemuksia sekä erilaisia yrittäjyyden taustatöitä. Samalla voisi aivan hyvin jonain päivänä olla vaikka kaksi tuntia lenkillä. Käydä vaikka jumpassa. Sen sijaan sitä jämähtää lorvimaan ajatellen, että ”minulla on koko päivä aikaa”. Yhtäkkiä on iltapäivä, lapset palaavat koulusta ja olet saanut hyvin pieniä asioita aikaan.

Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia, mutta minulle sopii vähän täydempi kalenteri. Aamulähtö työtehtävävään piristää ja ainakin tulee pukeuduttua (unohdan sen usein, jos jään vain kotiin tekemään töitä). Kun olet saanut aamulla kello 10 tehtyä haastattelun, olet jo täynnä virtaa ja iloa. Siitä on kivaa lähteä kirjoittamaan. Saan hirveästi energiaa haastatteluista ja ihmisten kohtaamisesta!

Sen sijaan, jos aikatauluja ei ole, saatan vielä kello 10 pläräillä Instagrammia sekä lehteä ajatellen ”ei ole kiire”. En tarkoita, että aina tulisi olla kiire, mutta se, että on mielekästä tekemistä työpäivän ajan tekee omasta olosta ihan erilaisen. Siinä tulee aikataulutettua töiden lisäksi urheilu, kotihommat ja lasten harrastukset. Yhtäkkiä huomaat, että illassa on ihan hyvin aikaa leipomiselle ja hommatkin ovat edistyneet hyvin.

Yrittäjän on vaikeaa nauttia lorvailusta

Hieman provosoiva väliotsikko, tämäkin varmasti riippuu luonteesta, elämäntilanteesta ja monesta muusta asiasta. Kun hommia riittää, on aamulla selkeää, mikä on tehtävänä ensimmäisenä pois alta ja mihin siirryt seuraavaksi. Nautin ihan poikkeuksetta kaikesta, mitä saan tehdä. Kun saan tehdä sitä, mitä rakastan, tulen toki hyvälle mielelle. Se luo sellaista onnistumisen ja positiivisen olon kierrettä. Siinä flowssa menee sitten kotityöt ja urheilutkin vauhdilla. Enkä tarkoita, että aina tulisi olla kalenteri täynnä, levätäkin täytyy. Mutta liika luppoaika on liikaa.

Kun taas on niitä pidempiä hiljaisempia hetkiä, minulle iskee helposti epätoivo ja lamaantuminen. ”En kelpaa enää mihinkään” ”Rahat loppuvat, paniikki!”. Sen sijaan, että toteaisin – tänään näyttää olevan hiljainen päivä, käyn lenkillä ja siivoan kodin. Olen edelleen todella huono sietämään epävarmuutta ja varsinkin sitä tulojen epävarmuutta.

Tähän siis liittyy tuo väliotsikko. Jos on kuukauden päivät hiljaista, se alkaa ahdistaa. Siinä enemminkin laskee kauhuissaan rahojaan, kuin lähtee nauttimaan pitkästä lounaasta kahvilaan. Eri asia toki on, jos on tiedossa, että nyt kuukausi hiljaista ja sitten tiedossa hommia. Jos näyttää pitkään hiljaiselta, minä edelleen kolmen yrittäjävuoden jälkeen kauhistun. Asiaa ei toki auta, että joka puolelta toitotaan muun muassa omakotitalojen ahdinkoa sähkönhinnan noustessa ja…

Nyt siis otan suurella kiitollisuudella vastaan kaiken, mitä lokakuulle on osunut. Ihan hirvittävän kivoja hommia ja mikä parasta – kaikki niin erilaisia keskenään! Tapahtumatyötä, lehtityötä, sosiaalisen median juttuja… Ihanaa!

Ja ette usko, miten toivon, että positiivinen kierre jatkuisi ja töitä riittäisi loppuvuonnakin. Saitteko kiinni tästä, mitä ajoin takaa? Oletko yrittäjänä hyvä sietämään epävarmuutta?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Yrittäjyyden sudenkuoppia

Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, sillä yrittäjyyttä on niin valtavan monenlaista ja jokaisella on omat haasteensa. Minulla on kuitenkin pyörinyt koko kesän päässäni paljon tunteita liittyen yrittäjyyteen, joita en ole päässyt kenenkään kanssa purkamaan. Joku yrittäjäyhteisö olisi aivan mahtava! Siksi ajattelin kirjoittaa auki ajatuksiani, mikä yrittäjyydessä aiheuttaa eniten haasteita näin kolmen vuoden kokemuksella. Voivat olla aivan itsestäänselvyyksiä monelle, mutta itse lähdin yrittäjyyteen kyllä aivan puskametsistä.

Ja kyllä, aika tasan viikon päästä on kolme vuotta yrittäjyyttä kasassa ja matka on ollut aikamoista vuoristorataa, etten sanoisi! Välissä olen käynyt myös työhaastatteluissa, jotta saisin jotain ”pysyvämpää” yrittäjyyden rinnalle esimerkiksi osa-aikaisesti, mutta vielä ei ole onnistanut. Tässä siis omia ajatuksiani näin viestintäalan yrittäjänä. Mikä tuntuu vaikealta tai missä pitäisi tsempata? Mietin monta viikkoa, kehtaako tällaista kirjoittaa, kunnes päätin avata asioita. Koska ei kai se ole väärin kertoa, ettei yrittäjyys ole ihan helpoin tie, vaikka olisikin esimerkiksi kirjoittamisessa hyvä?

Fokuksen terävöittäminen, brändin selkeyttäminen

Tällä hetkellä varmaan kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mitä kaikkea teen. Kun aloitin yrittäjänä, sain yrityskummin vuodenvaihteessa 2019-2020. Hän oli sitä mieltä, että ensi töikseni minun on tehtävä verkkosivu, jossa brändään itseni selkeästi. Se vaan venyi ja venyi, ensiksi rahanpuutteen vuoksi ja seuraavaksi pandemian vuoksi, kun koko maailma meni sekaisin. Tämä nyt kyllä harmittaa ja sinulle uusi yrittäjä vinkiksi – tee nettisivut ja tee näkyväksi palvelusi, jos ei ole selvää, kenelle asiakkaille teet yms.

Olen tehnyt kolmen vuoden aikana kunnan viestintäohjeet, blogiyhteistöitä, kirjoittanut useita kymmeniä lehtiartikkeleja, tehnyt tiedotteita, tehnyt sisältöjä eri yritysten verkkosivuille, tehnyt ihan sellaisia yksittäisiä toimeksiantoja kuten arkistoinut blogisisältöjä, hoidin vuoden erään yrityksen asiakaspalvelua ja niin edespäin. Lisäksi jo ennen yrittäjyyttä tein töitä eräälle ulkomaalaiselle firmalle, jonne jatkan edelleen. En lähes koskaan sano ei töille, jos se on ns. ihan järkevä homma eikä arvojeni vastainen ja yritän aina tehdä hommat ajoissa ja tarkasti. Silti usein tuntuu, että se ei riitä. Pitäisi selkeyttää toimialaansa ja palvelujaan paremmin, jotta ihmiset tietäisivät, mitä minulta voi tilata.

Ymmärrän hyvin, etteivät blogi ja Insta toimi hyvinä markkinakanavina lehtijuttuja varten. Kieliasu on niin valtavan erilainen täällä ja fokus on vähän ”minä minä”-tyylinen, päinvastoin kuin lehtijutuissa, joissa toimittaja jättäytyy taka-alalle. Sen sijaan se toimii käyntikorttina siitä, että kuvankäsittely, verkkosivujen päivitys yms. on tuttua. Mutta millä asiakkaat huomaavat, että teen paljon muutakin kuin bloggaan?

Pitkäaikaiset asiakkuudet

Tämä on asia, mihin vinkkaan, että panosta ehdottomasti jos voit! Olen itse tehnyt koko ajan yksittäisiä toimeksiantoja, vain muutamia pidempiaikaisia on ollut. Sen vuoksi palvelujaan täytyy olla myymässä koko ajan, mikä vie todella paljon aikaa, aiheuttaa epävarmuutta ja tuo tietenkin hyvin paljon ”ei kiitos”-vastauksia. Suurin osahan myynneistä ei mene läpi ja jos niitä hinkkaa joka ikinen viikko, se vaikuttaa henkiseen puoleenkin aika paljon. Jos siis voit, tee useamman jutun soppareita tms. En tiedä kuinka moni tässä onnistuu, mutta olen huomannut Instasta, että kyllä monilla niitä pitkäaikaisia asiakkuuksiakin on!

Asia, mihin ehdottomasti kaipaisin siis jeesiä, olisi hyvä markkinointi. Olen kurkkinut kaikkia erilaisia koulutuksia, mutta monesti mm. hinnat ovat aika korkeat.

Ennustamattomuus

Liittyy vahvasti edelliseen kappaleeseen. Ennustamattomuus syö naista ja perhettä. Olen todella usein sanonut perjantaina, etten tiedä mitä teen ensi viikolla. Joskus se viikko on sitten mennyt aivan peukaloita pyöritellessä ja myyntejä yrittäessä, joskus viikko onkin pamahtanut aivan täyteen maanantaina ja hommaa on piisannut. Olen aivan älyttömän iloinen jokaisesta hommasta, mutta ymmärrän, että olisi perheelle helpompaa, jos osaisin vähän enemmän kertoa voinko hoitaa tiistain harrastuskuskaukset vai en. Tähän taas auttaisi pidempiaikaiset asiakkuudet, joita voisi kalenteriin sovitella etukäteen. Toisaalta olen iloinen, että jos joku on kysynyt, voitko tehdä nopealla aikataululla, olen voinut reagoida heti.

Ennustamattomuus tuo toki ennustamattomuuden myös rahan suhteen, mikä vaikuttaa aika oleellisesti kaikkeen. Elämiseen tarvitaan rahaa ja jos kuukausi näyttää tyhjältä, se aiheuttaa unettomia tunteja yöllä ja taas syö sitä henkistä kanttia. Olen huomannut, että pääsääntöisesti hommat kyllä monesti kasaantuvat tietyille kuukausille. Eli heti ei tarvitse panikoida, jos elokuu on hiljainen, mutta aika pian kyllä. Esimerkiksi tuo ulkomaalainen firma on sellainen, johon olen laskuttanut kuukausittain kaikkea kaksinumeroisesta summasta nelinumeroisiin summiin. Arviointi on vaikeaa.

Ei sopimuksia

Herään usein öisin siihen, että olen nähnyt painajaisen. Mietin, josko tuo ulkomaalainen firma löytää jonkun tilalleni. Jos joku on parempi samassa työssä ja ns. pudottaa toisen yrittäjän pois. Tämä liittyy siihen, että vaikka olisit tehnyt parhaasi, määrittelee tietenkin esimerkiksi budjetti sen, kuinka paljon firmat tilaavat juttuja. Yritän aina sanoa, että teen tosi mielelläni ja mielelläni kuulen palautetta siitä, miten yhteistyömme on sujunut. Jotta oppisin koko ajan ja osaisin korjata, jos joku menee pieleen. Kyllä aivan varmasti monessa palkkaduunissakin murehtii usein, YT-neuvotteluja piisaa ja voi olla oma vuoro lähteä, en tarkoita sitä. Mutta tällaisella suorittajaihmisellä menee helposti ahdistukseksi, kun ei koskaan tiedä, riittikö se mitä osaan.

Yllättävät menot

Ei se nyt yllätys ole, että yrittäjän tulee maksaa ennakkoveroja, YELiä ja ALVitkin raksahtavat tililtä monesti vuodessa. Joku kertoi siirtävänsä aina toiselle tilille ”turvaan” sen alv-osuuden, jotta pysyi kärryillä, kuinka paljon tililtä on menossa. Ennakkoverot arvioidaan tulojen mukaan, mutta kuten jo monesti sanoin, tulot ovat monesti vaikeaa ennustaa. Kesällä nostin sekä verokortin prosenttia että ennakoita, yritin reagoida ajoissa. Viime syksynä nimittäin lokakuussa rajusti loppuvuodeksi nousseet ennakot aiheuttivat aikamoisia hikikarpaloita. Mutta siitäkin selvittiin!

Otin aikanaan yritysneuvonnassa suositellun kirjanpitäjän, sillä halusin minimoida yllätykset ja veromätkyt yms. Nyt vasta tänä vuonna heräsin siihen, kuinka suuria nuo kirjanpitäjän maksut ovatkaan, kun olen jutellut muiden yrittäjien kanssa. Eli kannattaa kyllä oikeasti vertailla heitäkin keskenään! Tuntui aloittaessa, että pää on niin pyörällä kaikesta, että otin vain suositellun. Loppukesästä sain vaihdettua kirjanpitäjän ja ero tässä kulussa on vuositasolla aika huomattava.


mekko KAIKO/ takki GAP/ tennarit CONVERSE

Yksityisyrittäjän yksinäisyys

Onko tämä ihan itsestäänselvyys? On kai. Jos yrität yksin, olet yksin. Täytyy osata markkinoida, raportoida, hoitaa sovitut hommat, muistaa kirjanpitäjälle kaikki kuitit, hoitaa laskut ja vastaavat. Osata IT-hommat, sillä mitään tietoteknistä tukea ei ole. Vastata ihan yksin mokistaan, jos sellaisia tulee (olen kerran mokannut yhden kuvauksen, kun kamera oli räntäsateessa väärillä asetuksilla ja se tunne oli kauhea!). Täytyy ihan itse nostaa pää pystyyn aina jokaisen ei kiitos-viestin jälkeen ja painaa eteenpäin. Minulla sentään on vain tämä oma pieni paletti, ei työntekijöitä ja heihin liittyviä kuluja ja hoidettavia. Eli itse asiassa palettini on loppujen lopuksi helppo!

Ehkä eniten kaipaan juttuhetkiä kollegoiden kanssa ja niiden tunteiden jakamista sekä muun muassa vinkkien ideoimista.

Tällaisia ajatuksia on noussut viimeisten kuluneiden kuukausien aikana mieleeni. Yhtä lailla voisin kirjoittaa postauksen myös yrittäjyyden hyvistä puolista. Vaikka paineensietokykyni epävarmuutta kohtaan on kasvanut koko ajan, olisi kivaa välillä ns. hengähtää hetki ilman, että jännittää tulevaa ja sitä, pärjääkö.

Toivottavasti tämä ei kuulostanut pelkältä valitukselta, sillä sitä sen ei ollut tarkoitus olla. Olen oppinut valtavasti kolmessa vuodessa ja yrittäjyys on näyttänyt paljon hyviä puolia. Jotenkin nyt kesän jälkeen iski uupumus, niin päätin kirjoittaa välillä tunteita auki. Älyttömän harvoin tulee tehtyä tällaisia postauksia enää!

Onko linjoilla muita yrittäjiä? Saa vinkata kaikista koulutuksista yms. ja mielellään jaa tunteitasi kommentteihin myös!

P.S. Kuvat ovat otettu kolme kuukautta sitten, jos näyttää luonto vihreältä ja nainen aika kalpealta.