Top 10 tyhmintä asiaa tällä hetkellä

Mietiskelin pari päivää sitten, miksi on niin helppo listata kivoja asioita tällä hetkellä ja pitäisikö välillä tehdä negatiivinen lista. En itsekään lue ”täydellisiä” blogeja, vaan niitä, missä kirjoittajan mielipide näkyy. Luen mielelläni esimerkiksi Sannin blogia, jossa sanotaan asioita suoraan ja perustellaan hyvin. Tavatessani hänet eilen mietin, että hän on yhtä napakka ja fiksu nainen myös livenä. Myös Karoliina kirjoittaa monesti aika kärkkäästi ja on hyvin mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan mm. päivähoidosta.

Miksen sitten itse herkästi tartu negatiivisimpiin asioihin ja sano suoraan? Ehkä pelkään pas**myrskyä, joka kommenttiboksiin saattaa tulla. Tai pelkään loukkaavani jotain. Olen ehkä vähän arka paukuttamaan tiukempia mielipiteitä julkisesti. Tuo oma asenteeni sekä pelkoni alkoivat ärsyttää ykskaks niin paljon, että peruin kaikki ajastamani postaukset ja istuin kirjoittamaan tämän. Listasin 10 randomilla mieleen juolahtanutta asiaa, jotka eivät ole kivoja tai mistä en tykkää ja jotka pyörivät päällimmäisenä mielessä. Kadunkohan vielä tätä postausta? Saanko jonkun ärsyyntymään tai loukkaantumaan (huomautan heti, että tämä ei missään nimessä ole tarkoitukseni).

Kuvina toimii asukuvat, joista en niistäkään tykännyt. En juuri ikinä aamuisin ehdi seistä vaatekaapin edessä ja miettiä, mitä pukisin. Iltaisin olen niin väsynyt, etten todellakaan jaksa miettiä mitään vaatteita. Joten jos olen johonkin lähdössä, mietin asuni lenkillä, jumpassa tai sängyssä valokuvamuistini avulla. Puen kokonaisuuden ja joskus toimii, joskus ei. Tämä yöllä päähän pulpahtanut kokonaisuus, jonka piti täyttää kriteerit ”lämmin, jaksan matkustaa ja kävellä Tallinnassa” ei toiminut vaan näytti jotenkin homssuiselta, mitä ei edesauttanut tuuli Tallinkin kannella tai silmiin killittävä aurinko.

parttwo5

Mutta sitten niihin ärsytyksiin!

1. Pukeminen. Talvi vaatii sisävaatteet, villavaatteet, toppavaatteet. Pukemisessa pitää auttaa isompaa ja pukea pienempi, joka huutaa ja rimpuilee koko ajan. En voi olla miettimättä, että olisipa aika, kun kengät ja lippis piisaisi!

2. Muovi. Tämä uutinen toi mieleeni ajat Thaimaassa. Vaikka kuinka ohjeistettiin turisteja siitä, ettei tumppeja heitetä mereen, niin aina niitä sinne päätyi. ”Mitä minun yksi tumppini siellä meinaa”. Se välinpitämättömyys saa minut ihan silmittömän raivon valtaan. Muovi tukkii meret ja tekee tuhoja, mutta moni ei välitä. Onneksi esimerkiksi luonnonkosmetiikka on jyrännyt markkinoille ja näin on vähennetty veteen pääsevän muovin määrää. Ylipäätään asenne ”ajan kilometrin matkan autolla, pyydän pakasteet ja rahkat pieniin muovipusseihin kaupassa, heitän roskia maahan enkä jaksa lajitella roskia” suorastaan vi****aa. Saa näkemään punaista ja pahasti. On totta, että yksi lomalento Thaimaahan on niin paha asia luonnolle, että purkkien lajittelu voi tuntua ihan paskanhaileelta, mutta yritetään edes!

3. Sokeri lapsille. Niin. Meidän lapsi on vesilapsi. Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Kerhossa haluttaisiin juottaa monta kertaa viikossa mehua lapsille. Ja juotetaankin. Ei meidän lapselle, koska sanoin kaksi vuotta sitten aloittaessamme mehun olevan meillä ”juhlajuoma” tai saunajuoma. Niin lapsemme on sitten vesilapsi. ”Joskus meillä näitä vesilapsia on”. Näin punaista, taas. Miksi lapsen pitäisi oppia juomaan mehuja? Miksi mehun juominen on normi eikä veden? Miksi olen huono äiti, jos en hemmottele lastani herkuin? Saan esimerkiksi isomummojen kanssa vääntää joka ikinen kerta siitä, ettei lapsilleni tungeta pullaa tai jätskiä ruokailujen välissä. Limppari on meillä aikuisten juoma, lapseni ei ole ikinä maistanut limpparia neljän elinvuotensa aikana. Hän sai juuri ensimmäisen kaakaonsa ja sanoi, että maito on parempaa. Tiedättekö mistä se johtuu? Tottumisesta. Minä ja mieheni vanhempina päätämme mihin hän lapsuudessaan tottuu ja jos hän oppii olemaan ilman sokeria, se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Jokainen perhe tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta miksi sokerin karttamista pitää perustella niin kamalasti? Ja kuinka vaikeaa se on, joka nurkan takaa tuntuu tulevan keksi tai mehu.

Mieheni luki juuri jenkkiläistä kirjaa, jossa todettiin, että kiitos elintapasairauksien kuten 2. tyypin diabeteksen tulemme olemaan todennäköisesti ensimmäinen sukupolvi, joka elää pidempään kuin lapsemme. Eikö ole hirveä ajatus? Ja silti sokeria työnnetään joka ikisessä välissä lapsille. Muroissa, jogurteissa, mehuissa, ketsupissa, karkeissa. Lista on loputon. Toinen hirveä ajatus on syöttää pienelle lapselle aspartaamituotteita, jotka ovat omissa silmissäni suorastaan myrkkyä lapselle. Miksi minua katsotaan nenänvartta pitkin, jos haluan suojella lastani ”pahalta” ravinnolta? Olen niuho ja nipo ja lapsia pitäisi hemmotella. No, toki lapsi saa synttäreillä ottaa karkkia tai syödä jouluna piparin ja brunssilla juodaan kyllä appelsiinimehut. Minä olen tässä sokeriasiassa itse asiassa lepsumpi kuin mies.

4. Ihmisten pahoinvointi. Kävin eilen Helsingissä junalla, joka myöhästyi pahasti jonkun päädyttyä edellisen junan alle Jokelassa. Ohittaessamme paikan näin pelastushenkilökunnan keräävän palasia jätesäkkeihin. Paha olo meni aaltona lävitseni ja koska tämä turma tapahtui suoraan asemalla, mietin kuinka paha olo on tapahtuman nähneillä. Ehkä lapsilla? Veturinkuljettajalla? Kuinka moni voi pahoin. Asia sai minut aika surulliseksi.

5. Facebookin messenger. Käytän kyseistä välinettä paljon, koska en monesti pysty soittamaan ja päiväuniaikaankin pitää olla hiljaa. Jos minulla olisi aikaa soittaa, voi kaveri olla nukutushommissa. Mutta. Messenger on aiheuttanut paljon väärinkäsityksiä. On väärä hymiö, väärät sanat, jotka tulkitaan väärin, äänensävyt puuttuvat jne. Eniten ehkä nyppii se messengerin ”luettu”-ilmoitus. Miksi sinä luit viestini viikko sitten etkä ikinä vastannut? Unohditko, etkö halua vastata? Kysynkö uudelleen? Ahdistelenko sitten? Voisitko kuitata ettet halua vastata, et ehdi? Mutta vain luit sen ja unohdit minut sitten? Typerä ominaisuus joka saa minut pyörittelemään mielessäni kaikenlaista. Välillä tekisi mieli heittää puhelin seinään kun ottaa niin päähän vaihdetut viestit, joista tulkitaan puolin ja toisin väärin.

parttwo4 parttwo3

6. Kateus. ”Ovatko nämä vaatteet saatu blogin kautta vai ostitko itse?” minulta kysyttiin pari viikkoa sitten. Olin aika tyrmistynyt. Mitä _ihmettä_ se kenellekään kuuluu ja mitä väliä sillä on? En tiedä tarkoittiko kysyjä mitään ”pahaa”, mutta minulle tuli kyllä paha mieli. Vastasin niin asiallisesti kuin pystyin, että ”ihan omalla rahalla ostin, tilasin ystävän kutsuilta”. Lapsilla oli siis Noshin samisvaatteet. Nieleskelin nurkan takana. Ostan lapsillte ihan valtavasti vaatetta käytettynä pääasiassa nettikirppareilta, uutena olen ostanut lähinnä samisvaatteet. Mutta mitä se on joltain toiselta äidiltä pois mitä kautta ne ovat tulleet meille? Ostinko itse, toiko joulupukki, ostiko mummi?

7. Väsymys. Kuulin, että meillä kuulemma nukutaan hyvin ja lapset nukkuvat, kun en ole valitellut facebookissa uniasioita. Jätän facebookista muutenkin suurimman osan ikävistä asioista pois. Nukkumiseen liittyen, kärsin edelleen ajoittain unettomuudesta. Olen oppinut väistelemään asiaa (nukun paljon sohvalla yksin), elämään asian kanssa (välillä sitä ei nuku ja silti selviää) ja lakannut puhumasta siitä (mitä enemmän sitä vatvoo, sitä vähemmän nukkuu). Nukuin maanantai-tiistai yönä 2 tuntia, olin vielä klo 04 hereillä ja nousin 6.15. Jaksoin painaa päivän Helsingissä, jaksoin vielä illalla tilaisuuden Tampereella. Olen tottunut vähempään uneen, liikunta ja sokerin karttaminenkin auttavat jaksamaan. Sitten taas tasaan seuraavana yönä. Pienten lasten kanssa ei ikinä tiedä mitä seuraavasta yöstä tulee ja nyt kun isompi nukkuu kuin tukki, pienempi heräilee luvattoman paljon. Että ei, meillä ei nukuta monesti kauhean hyvin, mutta kun niin on ollut neljä vuotta, olen lakannut sitä mutisemasta.

8. Ryysääminen. Kuljen todella paljon julkisilla. Olisi niin helve**n paljon helpompaa, jos päästäisitte ihmiset minut ensimmäisenä tuplakärryjen kanssa ulos bussista. Paljonko säästyy minuuteissa, kun tönitte minua molemmin puolin ja työnnytte ahtaasta välistä? Helsingissä on luvattoman vähän automaattiovia. Kun eilen potkin ovea auki rautatieasemalla ja revin kärryjä perässä, näin keski-ikäisen miehen lähestyvän. Ajattelin että tulee pitämään ovea auki. Ei, HÄN TUNKI OVEN JA MINUN VÄLISTÄ SISÄÄN ja jatkoi matkaansa jättäen minut, kärryni vauvoineen ja kolme kassiani oven väliin. Olin niin järkyttynyt että seistä jökötin siinä ovenraossa sitten. Sama toistui, kun hain lastenruokaa Sokoksen alakerrassa olevasta S-Marketista. Ikäiseni nainen huokaisi kun olin oven ja kärryjen kanssa niin hidas ja sen sijaan, että olisi auttanut, meni viereisestä ovesta. Kahden tunnin unien väsyttämänä teki mieli kirkua, paljonko minua olisi auttanut, kun olisit pitänyt sitä ovea 10 sekuntia huokailusi sijaan?

9. Kiltteys. Näihin edellisiin kohtiin liittyen. Minä otan paskan niskaani ja syytän itseäni, että tein kai väärin. En monesti sano ihmisille, että voisitko auttaa, vaan jupisen mielessäni. En sano suoraan, miksi en halua lapseni syövän sokeria kylässä, vaan itken kotona miehelle, että pitävät minua ihan outona natsimutsina. Olen liian kiltti monesti edelleen ja nielen kiukut ja pahan oloni. Sitten kun räjähtää, niin tuleekin tuutillinen kerralla. Haen aina konfliktitilanteessa syytä itsestäni ja mietin, mitä tein väärin. En osaa pitää puoliani. Tämä johtuu paljolti huonosta itsetunnosta ja koulukiusaamisesta, opin vetäytymään kuoreeni ja opin, että olen huonompi kuin muut. Olen petrannut paljon, mutta kyllä vielä monesti jurppii oma kiltteys tai erityisesti miellyttämisen halu. Mies puolestaan sanoo suoraan ryysäävälle mummolle että lopeta ja minä revin häntä hihasta kauhuissani että ole hiljaa, ei noin voi sanoa vieraille. Annan kohdella itseäni liian usein huonosti. Hyvin harvoin ajattelin ennen, että kenessäkään muussa olisi vikaa, että jos kaverin kanssa menee sukset ristiin, se oli minun vika. Nyt olen oppinut jo näkemään, että ei, aina kaikki ei ole minun syytäni. Pitäisi ehkä arvostaa itseään enemmän.

10. En osaa enää valita vain yhtä. Myöhästely? Muistikortista huolimatta tukkoon menevä älypuhelin? Ruuhkavuodet, kun tuntuu, että kavereiden treffaaminen vaatii viikon viestittelyn ja järjestelyn? Vauvajumppa oli tänään tylsä? Paras tee loppui aamulla? Huh, näitä piisaisi!

parttwo2 parttwo1

paita ja neule VERO MODA/ housut PART TWO/ kengät SO WHAT/ rannekoru VIA MINNET

Kuten huomaatte, kivat asiat tuli sanottua hieman tiiviimmin kuin huonot. Ja näitä piisaisi vaikka kuinka. Mikä fiilis itsellesi tuli tällaisesta postauksesta? Nousiko sanottavaa, ärsyttikö, tuliko surullinen mieli? Itselleni tulee monesti iloinen mieli postauksesta, mutta nyt tuli ihan itkuinen olo, kun jäin vatvomaan pieleen menneitä kaverisuhteita ja vastaamattomuutta viesteihin. Huh!

Palaan taas normilinjaan varmasti, mutta olipahan puhdistavaa välillä älistäkin positiivisuuden sijaan! Kaikkea pitää kokeilla siis!

Iloista keskiviikon jatkoa tästä huolimatta!

Ne Parikat ja muut parhaat asiat just nyt!

Apua, otsikko kuulosti kyllä niin pinnallisen materialistiselta että huh. Mutta olivathan ne Parikan puputennarit nyt ihanat ja tammikuuta uhmaten pompin niillä kaupungille sekä lumihankeen, jotta ne ikuistuisivat kuviin. Asu oli kyllä niin minun näköiseni kuin mahdollista farkkuine ja tennareineen ja sopi viikonlopun rientoihin.

Nähtyäni alla olevan ensimmäisen kuvan tuli mieleeni monta kivaa asiaa tällä hetkellä, kun moni asia on hyvin. Jumppaendorfiinit jylläsivät kehossa, oli sunnuntai ja päätinkin listata randomilla 10 kivaa asiaa tällä hetkellä. Ensimmäisen kuvan piti päätyä ei julkaistaviin, sillä repesin aivan täysillä mieheni jutuille ja yritin olla nauramatta ääneen. Mutta sitten tuo onnellinen höhötys ja outo ilme sopikin tähän aiheeseen ja kuva päätyi tänne.

parikka1

Hyvä mieli koostuu välillä ihme asioista. Tässä random-järjestyksessä mitä sunnuntaina tuli mieleen:

  1. Pulkkamäki: oli aivan älyttömän kivaa olla pulkkamäessä lauantai-iltana koko perheellä. Keli ollessa nollan pintaan tai -1, en minäkään valittanut jäätyviä varpaita ja mäkeä juostessa sai treeniä. Kaikille tuli punaiset posket ja lapset onnellinen kiljunta oli ihanaa kuunneltavaa. Kaikki tällainen ulkontaan ja liikuntaan liittyvä yhdessätekeminen tekee tosi hyvän fiiliksen verrattuna sisällä oloon!
  2. Jumpat: 144 askelkyykkyhyppyä attackissa eilen ja sen päälle hyppypotkuja combatissa. Tunnen jumpissa olevani todellakin elossa ja rakastan sitä, kun hiki valuu silmiin ja jalkoja hapottaa. Olen varmaankin parhaimmassa fyysisessä kunnossa nyt kahden lapsen jälkeen ja hypyt nousevat korkealle, enpä olisi ikinä uskonut että näin voi käydä. Iloitsen imetyksten pienentämästä etumuksesta, sillä hyppiminen ja juokseminen on nykyään paljon mukavampaa.
  3. Vauva: hän, josta on tulossa hyvää vauhtia taapero. On ilahduttavaa nähdä ensiaskeleita ja kuunnella ”äitiiii äitiii”-jokellusta.
  4. Lasten ulkohaalarit: tein järkyttävän pitkän googletusurakan etsiessäni haalareita mahdollisimman edullisesti (mm. sama Molon haalari löytyi hintaan 69/129 euroa) ja kolusin samalla nettikirppareita. Kun löysin vk-haalarit -50% alella, ensi talven toppahaalarit -40% alella ja myin saman päivän aikana kaksi meille pientä haalaria fb:ssa, olin hyvinkin tyytyvänen. Ei tarvitse hetkeen tätä miettiä!
  5. Viikonloppu: viikonloppuna ehtii perheen kanssa asioita, mitä ei arkena kykene. Lisäksi jääkaapissa on ruokaa ja koti siivottu.
  6. Loma: miehen talviloma häämöttää jo suhteellisen lähellä, jännitän pysymmekö terveinä.
  7. Apulanta: ensi viikonloppuna räjähtää Jäähallissa, vuodesta 1994 se on ollut minulle ykkösbändi.
  8. Jooga: aloin joogata lauantaina 23.30 muiden nukkuessa. Youtuben tahdissa pompin menemään niin, että mies oli ihmetellyt pari kertaa kolauksia. En olisi ikinä uskonut, että kotona ja vapaaehtoisesti! Ja miten hyvä fiilis tuli!
  9. Äiti: pitkän tauon jälkeen äiti tulee taas yökylään. Kivaa vaihtelua arkeen ja esikoinen odottaa mummia kovasti.
  10. Puput: no nämä puputennarit. Otin noista korvista kiinni ja heiluttelin, minä niin tykkään! Kohta on kevätkin!

minna parikka parikka3 minna parikka, puputennarit minna parikka, puputennarit parikka6

toppi ja neule VILA/ farkut CUBUS/ korvikset RUNOKKA/ tennarit MINNA PARIKKA

Tiedättekö mitä mietin? Kun kaikki aina listaavat näitä parhaita asioita, saisiko joskus tehdä 10 tyhmintä asiaa tällä hetkellä-postauksen? Niin kuin että miksi se ihana vauva valvoo ja niin edespäin? Vai menisikö liian negatiiviseksi, luetko mieluummin kivoja juttuja?

Mikä tuottaa sinulle iloa nyt? Asusta mielipiteitä? Tai pupusista? Iloista alkanutta viikkoa!

Milloin viimeksi?

Törmäsin Anun blogissa tällaiseen postaukseen viimeksi tapahtuneista jutuista ja koska rakastan tehdä erilaisia listauksia, oli tämäkin pakko päästä tekemään heti. Asukuvat ovat uuden vuoden aatolta, silloin ei ollut tippaakaan lunta ja parissa viikossa on koettu niin lumet, vesisateet kuin paukkupakkaset. Harmitti vähän tuo nuhju tausta, mutta halusin silti ikuistaa vuodenvaihteen asun.

Aloitetaan siis listaus. Viimeksi minä…

Ilahduin… Ilahduin kun mies tykkäsi niin paljon joululahjastaan, Varalassa tehdystä syketestistä, jonka kävi juoksemassa eilen. Ilahduin myös omista jutuistani (ei näin voi sanoa). En koskaan palaa vanhoihin blogipostauksiin, mutta Bellojen myötä blogitekstin alle tulee aina tuo ”more from my site”-osio kuvineen. Olen klikkaillut siis itse niitä ja lukenut vanhoja juttujani. Eilen luin tämän Fiskarsin jutun ja hymyilin. Nukahdin tuolla reissulla keskelle nurmikkoa alkuraskauden painaessa. Blogista ja jutuista se ei mitenkään näy, mutta muistan sen fiiliksen. Samalla mietin, kuinka hirveästi lapsi on kasvanut 1,5 vuodessa ja kuinka valtavasti olen tallentanut elämäämme kuvina ja tekstinä blogiin. Siis pitänyt samalla vähän päiväkirjaa. Ilahduin tästä ajatuksesta ja jo unohtamistani kuvista eilen kovasti. Ei tämä ihan hölmöä hommaa olekaan!

Nauroin… nauran lähes päivittäin lapsen sutkautuksille, ihan parhaita ovat hassusti käytetyt sanat. Saunoimme esikoisen kanssa kaksin ja laitoin löylytuoksua. Hän lähti leuka pystyssä suihkuun, koska tuoksu oli liian haurasta hänen silmilleen ja kirvelee. :D Päiväunille nukuttaessa hän halusi kertoa minulle sadun elävistä lihapullista, jotka syövät paitaani (!). Mikä mielikuvitus!

Itkin… sunnuntaina itkin äänettömästi huutaen läheisen voinnin takia. Miehen nukuttaessa lapsia paruin vessassa niin hiljaa kuin pystyin.

rajanto, zalandolace3 

Suutuin… hmm. Menetän hermoni päivittäin. Mutta onko se suuttumista? Väsyneenä etsiessäni K-kaupan kassalla Plussakorttia jupisin, miksi joka helkutin kortti on sininen. Kirjastokortti, Pentikin kortti, salikortti, KAIKKI!. Myyjätyttö sanoi, että kannattaisi varmaan etsiä etukäteen se kortti (siis missä, ulkona pimeässäkö, huomautan vielä että olin ainoa kassalla enkä tehnyt jonoa). Meinasin hermostua, mutta nielin sanani ja maksoin ilman plussia. Hermostun kaikkialla lojuviin vaatteisiin ja aamukiireeseen, mutta että ihan tosissani suutuin? Kysyn mieheltä. Kysyin, ei hänkään osannut vastata. Hän ehdotti, että suutuin Teri Niitin saamista tappouhkauksista, jotka nousivat uudelleen esille nyt hänen kuolemansa myötä. No, ehkä enemmänkin suretti, mutta suututti myös.

Harmistuin… Eilen meni moni asia pieleen. Ehdin jo iloita meidän olevan hyvissä ajoin lähdössä aamulla bussiin ja kerhoon, kunnes tuli niin sanottu rehellinen lähtökakka nuoremmalla. Vaatteet veks ja pesulle. Päästiin ulos ja totesin, että tuplakärryjen jarru on jäätynyt kiinni, jouduin ottamaan sinkkurattaat ja isompi kävelemään. Busseja meni, kun taapersimme menemään. Siitä tuulesta en sitten edes sano mitään. Harmitti, kun pienikin matka siinä viimassa palellutti kuopuksen posken.

Häkellyin… Kun lapseni alkoi tällä viikolla yks kaks piirtää. Selkeämpiä ihmishahmoja ja piirsi isin imuroimassa, imurikin oli ihan tunnistettavissa. Oho!

Kokeilin jotain uutta… Keskiviikkona alkoi astangajoogan alkeiskurssi. SIIS JOOGAN! Minä rakastan kovan sykkeen liikuntaa, mutta kun pyydettiin blogin kautta joogaan niin ylitin itseni ja lähdin alkeiskurssille mukaan. Toinen kerta oli eilen. Voi olla että hurahdin ja voi olla, että kuulette tästä vielä aika paljon lisää….

Urheilin… Yleensä viikon liikuntasaldo on attackia, combatia ja steppiä, mutta kiitos joogan tämän viikon saldo torstaihin mennessä on muokkaustunti, kaksi vauvajumppaa (eli muokkauksia nämäkin), sekä kaksi joogatuntia. Ei siis yhtään sykkeennostatusjumppaa sunnuntain jälkeen, jos ei lasketa kärryjen kanssa ryntäilyä. Tilanne on korjattava tänään. Mutta harvoin on päivää, että en urheilisi.

Luin… Aloitin kirjan Piiat jouluna. Saldona 30 sivua nyt. Voi itku! Me Naiset luen aina kannesta kanteen viikottain ja toki blogeja tahkoan. Niin ja luen Aamulehden joka aamu, ehdottomasti paperisena!

zalando, oxxo rajanto

Söin… Silloin kuin kirjoitin tätä, join teetä ja söin muutamat joulukalenteriylläreistä ylijääneet valkosuklaapähkinät sekä kuivatut banaanit.

Herkuttelin… Tähän ehkä tulee nyt sama vastaus kuin edelliseen!

Ostin… Nyt vastaan tähän jotain todella erikoista. Nimittäin Parikat. Olen haaveillut Parikoista siitä asti kun perustin tämän blogin, eli viitisen vuotta. Nyt kiitos Nooran, törmäsin Luisaviaromalla -30% aleen ja sivustolla sai vielä -20% lisäalen. Näin minulle kotiutuivat ensimmäiset Parikkani ikinä. Puput. Viiden vuoden haaveilun jälkeen. WOAAAH! :D Nyt voin olla ihan oikea bloggari ja kuvata pupujani automatkoilla (kuka on nähnyt leffan Onnenonkija, jossa bloggareista väännetään vitsiä? Puputennaritkin pääsivät kohteeksi). Hahaa!

Tapasin… Muskari jatkui, eli läjän mammoja vauvoineen? Mietiskelin ääneti, että on ihanaa olla näissä ryhmissä mukana ja seurata kaikkien vauvojen kasvua. Kyllä ne ovat aika eri palleroita kuin elokuussa kaikki! Tapasin myös joogakurssilla läjän uusia kasvoja ja jäin viimeisenä salillle juttelemaan ohjaajan kanssa.

Päätin… Etten rutise. En valita. Enkä kyllä ehkä olekaan kauheasti valittanut tällä viikolla? Mutta enemmän kuin päätös olen huomannut mikä siihen vaikuttaa: uni. Ei tee mieli valittaa, jos ei kulje unettomana pää sumussa. Olen ehdottomasti mukavampi ihminen jos nukun.

Inspiroiduin… Olen viime aikoina inspiroitunut Terhin blogista. Tai siis lukenut sitä ja miettinyt, että on nainen taitava vääntämään blogia. Silloin kun työskentelimme yhdessä, en tiennyt hänen kuvaus- ja kirjoitustaidoistaan. Sitten sorrun aina siihen ”miksen minäkin ole noin hyvä”-ajatteluun. Sen lisäksi että inspiroidun hänen blogistaan tiedän naisen muutenkin ja hän on oikeastikin ihastuttavan iloinen, rempseä ja ennakkoluuloton. Anna Terhi vähän minulle sinun asennettasi! <3

lace2

toppi VILA/ hame TFNC (kyseinen hame alennuksessa ja muita samanlaisia mm. täällä*)/ rannekoru OXXO/ korvikset RAJANTO/ kengät H&M

Sellainen läjä vastauksia! Milloin sinä viimeksi ilahduit? Mitä pidät vuodenvaihteen vekkihameasusta? Oikein hyvää alkavaa viikonloppua!

P.S. Sekä blogin facebook-sivuilla että Instagrammissa (optimismiakatja) arvotaan Matkamessulippuja, käy osallistumassa!

*mainoslinkki