Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt…! No todellakin piti paikkansa tällä kertaa, voi wau miten upea luonto meillä Suomessa onkaan! En ihmettele, että kansallispuistot ovat täynnä ihmisiä tällä hetkellä, mutta muistakaa käyttäytyä kun lähdette luontoon. Hämmästyimme tosissamme, ettei ihmisille ole itsestään selvää se, että roskat täytyy kantaa metsästä ihan itse pois. Lapset puolestaan pettyivät hieman, kun Karhunkierroksella ei nähtykään luonnossa oikeaa karhua, mutta sanoin, että äitiä tämä fakta ei kyllä haitannut yhtään! Millaista olikaan käydä Karhunkierroksella lasten kanssa?

Karhunkierroksella lasten kanssa

Ajattelimme alkujaan, että tukehdumme Kuusamossa hyttysiin. Itse asiassa ehkä sateisen ja tuulisen kelin vuoksi (?) hyttysiä oli hyvin vähän. Suihkutimme vähän Offia päälle ja siinä se. Suurin purema tuli matkalla Kuusamoon, kun esikoisen silmä turposi umpeen mäkärän puremasta, mutta kukaan meistä ei rapsutellut itseään reissun jälkeen. Pahemmin on käynyt Hankasalmella ratsastusleirillä! Jos siis on miettinyt, ettei lasten kanssa viitsi mennä ”syötäväksi”, niin siitä ei ole huolta. Ainakaan nyt ei ollut! Tai oli, muttei mustissa parvissa. Kyllä lapset tykkäsivät pitää huput päässä, ettei korvia ja niskaa syöty, joten suositus hupputakille!

Mutta miten lapset jaksavat Karhunkierroksella? Lyhytkin kierros on 12 kilometriä pitkä ja meillä ainakin lapset ovat sellaisia, että juoksevat edes takaisin ja kiipeilevät mennessään, eli kilometrejä tulee vielä enemmän kuin aikuisilla. Päätimmekin oikaista kahdelle P-paikalle autolla, toinen oli Oulangan luontokeskus ja toinen Oulangan basecamp. Näin saimme lasten voimat riittämään ja näimme mitä olimme toivoneet – upeita koskimaisemia sekä pääsimme sille riippusillalle!

Kiutaköngäs ja Myllykoski – Karhunkierroksen parasta antia

En tiedä voinko sanoa näin, että paikat olivat Karhunkierroksen parasta antia, jos en ole muualla käynyt, mutta palvelivat hyvin toiveitamme ja nelivuotias jaksoi hyvin mukana. Oulangan luontokeskukselta on noin kilometri Kiutakönkään koskelle ja itse asiassa siinä pyöriessämme ja tutkiessamme maisemaa kilometrejä kertyi 1,6. Huomaamatta niitä askelia tulee. Maisema on vaikuttava samoin kuin kosken kohina – upeaa! Sateen jälkeen kävellessä sai kyllä olla todella tarkkana ja hereillä lasten kanssa, kalliot ovat liukkaita ja koski pauhaa loppujen lopuksi aika lähellä. Lapset kävelivät hokien, että kaikki on kaunista ja upeaa ja sadekin taukosi meidän lähtiessämme metsään. Oulangan luontokeskukselta saa hyvin karttoja, tulitikkuja ja ohjeita. Siitä mekin kysyimme, missä pääsisimme sinne riippusillalle ja meidät ohjattiin Myllykoskelle.

Myllykosken riippusillalle oli noin kilometri basecampin P-paikasta. Eli yhteensä kävelimme päivän aikana noin 5 kilometriä ja lapset jaksoivat hyvin. Maasto on kohtuu helppokulkuista, mutta riippusillalle on jyrkät portaat edessä. Pahemmat olivat pienen kanssa alas kuin ylös, mutta hyvin meni! Mylly oli mielenkiintoista tutkia myllyn edessä on nuotiopaikka ja puita, siinä istuimme eväitä syöden ja tilaa oli. Eikä niitä hyttysiä juuri ollenkaan! Siinä istuessamme tuli porojakin viereen, emä vasansa kanssa. Niitä on todellakin joka puolella! Kosken pauhu oli korvia huumaavaa ja maisema hyvin vaikuttava, suosittelen kyllä lämpimästi!

Älä roskaa tai tuhoa luontoa

Tämä. Kun kansallispuistoissa on porukkaa enemmän kuin ehkä koskaan, tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Kunnioita ympäristöäsi äläkä jätä itsestäsi jälkeä luontoon. Facebookin kansallispuistoketjussa oli kuva, kuinka jäkälät oli ajettu maastopyörillä lyttyyn, kun haluttiin oikaista. Tiesitkö, että Suomen jäkälistä peräti viidesosa on tätä nykyä luokiteltu uhanalaisiksi ja sitä ei saisi esimerkiksi kerätä mukaansa?

Toinen asia ovat roskat. Metsässä ei ole roskiksia. Jos jaksat kantaa eväät sinne, jaksat ehkä kantaa ne tyhjät rasiat toiseen suuntaan? Tai tietenkin jaksat. Olimme hämmentyneitä laavupaikalla, kun vieressämme istunut perheenäiti poltti muovimukinsa sekä pillimehupurkit nuotiossa. Kylteissä vielä erikseen mainittiin, että ÄLÄ POLTA MUOVIA, sillä siitä irtoaa haitallisia kaasuja. Vielä kun palava muovi savutti meidän makkaroihin, oli pakko mainita asiasta. Hän valitteli, ettei paikassa ole roskiksia. Ei ole ei. Jonkunhan ne jätteet täytyy sieltä kantaa pois. En jaksa ymmärtää, miksei tyhjiä pillimehupurkkeja jaksa kantaa pois metsästä?

Myöskään metsässä kuulunut huuto ”katso poro, mene silittämään sitä vasaa” ei ollut minusta luonnon kunnioittamista. Vaikka poro on puolikesy eläin, en itse lähestyisi eläimiä vauvojen kanssa. Tai no, juurikaan muutenkaan eläimiä. Kyllä se porokin ehkä osaa aika kovaa potkaista? Todennäköisesti luikkii karkuun, mutta annetaan luonnon ja luontokappaleiden olla rauhassa.

Metsä on elämys – Karhunkierros todellinen sellainen

Vaikka Karhunkierros on supersuosittu reitti, ei ruuhkassa tarvinnut mennä ollenkaan. Metsä on aina elämys, mutta kyllähän upeat kosket, joita en ole etelässä nähnyt olivat jotain mielettömän vaikuttavaa. Tai se riippusilta! Käytiin vain yhdellä, mutta joskus ehkä vielä pääsen kiertämään vaikka sen pienen kierroksen! Lapsille jäi todella hyvin mieleen miten upea luonto Kuusamossa on ja ne parhaat asiat, nehän oli ne porot. Itse loikin jalat märkänä kuvaamaan suloisia tupasvilloja, ne ovat jotenkin pohjoisemman Suomen merkki. Kaikki oli niin erilaista kuin talvella ja todella kiehtovaa, olen onnellinen kun päästiin! Niin ja ne porot – P-paikoille ajaessa oli aikamoinen sarvijengi kulman takana odottamassa, eli kannattaa ajella varovasti siellä! Mitä kaikkea paikalla onkaan annettavana – pidetään se kunnossa!

Onko sinulla kokemuksia Karhunkierroksesta? Missä olet käynyt? Onko teltassa ihan mahdoton nukkua sääskiltä?