Mitä teen näille aarteille?

Lapsuuden muistoihin tulee palattua useilla eri tavoilla. Niihin johdattaa maut, hajut, ruoat, telkkarimainokset tai musiikki. Itse eläydyn musiikkiin hyvin vahvasti ja jollottelen edelleen lapsuuden mainoksia ulkoa. Repertuaarissani on muun muassa ”Ostoparatiisi ostoparatiisi A&P, A&P” (nykyään taitaa olla Malmin Prisma), Smartiesin tunnari ”…kun Smartien pistät sä huulelle, Smarties saa sut hyvälle tuulelleeeeee…!” tai ”aamupalaan kuuluu Cocopops!”. Kuinka outoa on laulella 1980-luvun mainosbiisejä vai tekeekö tätä joku muukin?

No, oli miten oli, lapsuuden lelut ovat yksi varma muistojen herättäjä. Äitini on säilönyt itse asiassa aika paljonkin rakkaita leluja ja pehmokoira Ressu, jonka sain jouluna 1985 löytyy tyttöjemme huoneesta. Kun he alkoivat innostua poni- ja barbieleikeistä, kyselin äidiltäni My little ponyjen perään. Barbiet löytyvät laatikosta mummilasta ja niillä leikitään joka ikisellä Jyväskylän reissulla. Äiti etsi niitä aikansa varastoista, tuloksetta. Väitti sitten, että olen myynyt ne kirpparilla. No en varmasti ole, hermostuin. Mihin nuo ponit olivat mystisesti menneet? Muistelin mitä kaikkia niitä olikaan ja katselin haikeana mummilassa olevaa, 1980-luvulla Amerikasta tuotua ponikampaamoa vailla asukkeja. Mihin katosivat ponini? Muistan edelleen aamun, jolloin täytin 5 vuotta. Sain lahjaksi kaksosponit ja istuin niillä olohuoneen lattialla leikkimässä itsekseni, kun tuolloin vielä vauvaiässä ollut veli karjui menemään. Voi ei, kaikki ovat kadonneet!

Marraskuun lopussa päädyin ulkovarastoomme, jossa en käy ikinä. Se on nimittäin epämääräinen kaaos, josta mies mystisesti löytää välillä asioita. Hämmästyin, hän oli nimittäin siivonnut siellä kun me olimme tyttöporukalla Tukholmassa! Aloin naputella sieltä montaa asiaa myyntiin hoitotasosta tauluihin. Juuri kun olin poistumassa, kurkkasin yhteen pahvilaatikkoon miettien, mitä miehen aarteita siellä onkaan. Henkäisin ihastuksesta – siellä oli muovikassillinen poneja ja barbien matkailuauto! Mitä! Miten ne sinne ovat päätyneet!

Selvisi, että pari vuotta sitten kesällä vanhempani tulivat kylään ja toivat pari laatikkoa minun vanhoja tavaroita heille. Olin siinä vauvahöyryissäni ja kurkkasin toiseen, siellä oli nukenvaatteita, joita on otettu meille käyttöönkin. Toinen vain päätyi varastoon ja oli siellä jemmassa 2,5 vuotta kunnes älysin kurkata. Tällä välin äitini, joka oli tuonut jotain aarrelaatikoita etsi poneja Jyväskylästä ja saimme suunnilleen tappelun aikaiseksi asiasta onko niitä myyty. Kyllä nauratti. Mutta VOI PONIT!

Istuin haltioissani olohuoneessa niitä tutkimassa. Niin monta muistoa. Oli hassua nähdä omat lapset leikkimässä niillä, miettiä, miten aika on juossut sukkelaan. Olin juuri itse 5-vuotias ja leikin niillä. Ihastuin, kun poni, jonka häntää saa vedettyä pidemmäksi toimi moitteetta. Mieleen tulvi monet leikit lapsuudesta. Ja niin tuli teillekin, vitsi että sain Instassa monta viestiä näistä poneista! Ja matkailuautosta! Jopa käly viestitti, että hänellä oli identtinen matkailuauto lapsena. Ihanaa, että niin moni jakoi muistonsa!

Lapset innostuivat enemmän melkein matkailuautosta, sillä heidän ponimaailmassaan ovat Rarityt, Pinkie piet ja kumppanit. Olin vähän surkeana tästä, juniori onneksi innostui leikkimään myös äidin aarteilla. Mietin mitä teen näille vihdoin löytyneille aarteille, säilytän, myyn, mitä? Tuon iltapäivän vietin kuitenkin hymyillen onnellisena kuin pikkulapsi, tutkien ponejani ja miettien niiden kanssa vietettyjä tunteja. Itkeä tihuutin ja hymyilin vuorotellen. Olipa tunteikas matka muistoihin!

Onko suosituksia? Mitä itse tekisit näille? Vilahteleeko kuvissa tuttuja poneja? Mikä vie sinut parhaiten lapsuuden muistoihin?

Söpösiä verkkokauppalöytöjä

Jos niitä vaatteita myy pois, niin täytyy tietysti hankkia jotain tilalle, eikö niin? Tosin en mä sillä idealla ole mitään hankkinut, vaan kun sattuu joku must have-kohdalle, niin klik klik painan nappia ja se on tulossa postissa. Ja olen niin huono palauttamaan verkkokaupasta ostettuja juttuja! Multa pitäis kyllä bannata koko verkkokaupat.

Mutta, katsokaa mitä posti toi mulle, tämän söpösen t-paidan. Se on ihana! <3 Mukana oli vielä jotain karmeeta banaani-toffeeta, olikohan sekin olevinaan joku kasarimuisto? Tuotelappukin on niin söpönen, etten malta leikata sitä pois. Voi Poni!

Myös Pepperberry muisti minua söpöllä paketilla ja sehän oli kuin joululahja. Paketista paljastuivat nämä mekot.

Kuvat menevät näköjään vähän suttuisiksi kun niitä suurentelee, mutta ei anneta sen häiritä. Molemmat mekot ovat kertakaikkisen ihania, mutta ehkä sentin verran liian piukeita. Mutta isompi koko olisi taas iso. Mikä ratkaisuksi? Leuka pystyyn ja tuulta päin, tiukka mekkohan saa aikaan vain hyvän ryhdin. ;) Noin ihanista mekoista en kyllä luovukaan!

Josko vähän sentäs katsoisin mitä suuhuni laitan, nimittäin viikonloput ja lomat tulee syötyä ja juotua ihan mitä sattuu. Sitten arkena mennään salaattilinjalla. Olis kiva saada tämä homma vähän enemmän balanssiin, joka on helpommin sanottu kuin tehty. Tässä on vielä kolmena peräkkäisenä viikonloppuna kolmekymppisbileet ja sitten vappu. Huhheijaa! Onko muilla tätä ongelmaa, että arkena jumpataan ja syödään salaattia ja viikonloppuna valvotaan ja syödään hyvin ja maataan sohvan nurkassa? Kaikki treeniblogit hehkuttaa viikonloppuisinkin sunnuntaitreenejä ja lounaaksi syötyä kanaa ja raejuustoa ja mä mätän suklaata viikonloppusin. Pitäisi mieluummin sallia sitä itselleen arkenakin, niin saisi homman enenmmän balanssiin. Hih!

Se siitä tylsästä aiheesta. Mukavampiin aiheisiin: Tuija oli ihana ja huomioi minut blogilistallaan omassa blogissaan. *tähän väliin pieni jee-tuuletus!*

Hauskaa, että minut huolittiin aikuisten naisten blogeihin ponipaidasta huolimatta! :D Olin erityisesti otettu noista sanoista, että kirjoittaja on rohkea värienkäyttäjä. Niin kai? Kun itse pukeudun mielestäni ihan ”tavallisesti”, mutta ehkä kun on aina pukeutunut väreihin, sitä ei enää itse tajua. Päivän piristys oli tämä! Kiitos siis Tuija!

Mitä näihin verkkokauppaostoksiin tulee, menin lukemaan Nelliinan blogia ja tutustumaan sen innoittamana Olivia Rouge-kauppaan. Virhe. Meinasin seota niistä cupcake-, sydän-, kirsikka ja ties mistä kuoseista! Olisin ottanut vaikka kaikki ne kaappiini, mutta valitsin yhden, jota nyt odotan jännityksellä saapuvaksi. Voi kun se olisi sopiva ja istuisi! Ainakin kuvassa se on aiiiivan ihana! Valkoisella pohjalla on siis käsilaukkuja. Katsokaa ja ihailkaa:

Kuva: Jarno Lindholm (lupa kuvan käyttöön kysytty)

On muutenkin mukavaa kannattaa suomalaista yrittäjyyttä ja käsityötä, joten senkin puolesta hommasin mekon hyvillä mielin. Ensi viikkoa odotellessa…!

Sitten ne asukuvat. Tuija jo kommentoikin, että olisi hyvä hommata jalusta ja käyttää kameran itselaukaisevaa. Ei ole tarvis hommata, meiltä kamerahullulta pariskunnalta löytyy niin useampi kamera, kuin jalusta ja vedenalainen kotelokin sukelluksia varten. Mutta… Niin kuin Tuijalle selitin, minulla ei oikeasti ole aikaa säätää kuvien kanssa. Yleensä tulen kotiin n. 16.15 töistä, juoksen makkariin nappaamaan kuvan ja vaihdan lenkkivaatteet, kipitän koiran kanssa ulos ja heitän lenkin, jonka jälkeen nappaan salikamat ja juoksen 18.15 alkavaan jumppaan. Viikonloppuisin menen niin paljon jumppa/lenkkivaatteissa, että silloin olisi ehkä aikaa kuvata, muttei mitään kuvattavaa. Tiedostan kyllä itse kuvieni laadun ja tylsyyden ja lupaan yrittää tsempata niissä! Toisaalta miehen voisi pyytää välillä kuvaamaan, mutta tämä touhu jotenkin nolottaa mua enkä kehtaa pyytää…

Saatte kuitenkin nyt torstain asukuvan erinteisessä mallissa.

Mä löysin ton neuleliivin kaivaessani vaatekaappiani, meinasin laittaa myyntiin, mutta annoin vielä mahdollisuuden. Ehkä menee myyntiin kuitenkin., joten ihme roikku. On ostettu aikanaan Sokokselta. Paita alla on viime viikon Vila-löytö ja siitä tulee ihan lemppari. Toi rusetti ja läpikuultavuus, ihana! Farkut on Vero Modan ja nilkkurit lähti matkaan viime kesänä Firenzestä.

Tänään kipitin suoraan töistä kampaajalle ja kun tulin sieltä, päätin tsempata tän kuvahomman suhteen ja laitoin mieheni kuvaamaan. Kehtasin pyytää! Huomasin heti miksen halua että kuvia otetaan alaviistosta, en vain tykkää näkymästä. Mutta yritin! :D Ja naamankin söhräsin tosi hienosti. Tukka ei oo toispuoleisesti leikattu, vaan kampaaja kiharsi sen ja laittoi kiinni toiselta puolelta, jonka jälkeen talsin sateessa ilman sontsaa bussiin -> PLÄTS. No, muutenhan tämä perjantai 13. päivä on mennyt ihan hyvin! Toinen kampaaja tuli ihastelemaan oranssia ja violettia väriä hiuksissani, en vain malta luopua niistä.


Päällä siis Desigualin mekko ja koska siinä on lyhyet hihat ja töissä kylmä, Vero Modan neuletakki lämmikkeenä. Vinkkinä muuten, että kyseinen mekko on Hulluilla päivillä perjantaina ”tarjouksessa”. Laitoin lainausmerkkeihin, koska itse maksoin siitä ulkomailla saman verran kuin mitä tarjous on, mutta Suomessa nuo Desigualit ovatkin kalliimpia. Kohta noita siis tullee vastaan.

Eläinhöperön ihmisen päivän piristys löytyy täältä. Tästä tuli mieleeni meidän haukun yksi vauvakuva, eli tämä:


Kuva on otettu kun haukku on ollut meillä pari viikkoa. Se pettyi muhun ensi metreillä? :D

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan taas tän piiitkän postauksen, iloista viikonloppua harmaudesta huolimatta!

-Amanda

Vapaapäivää, sarjakuvia ja upeita kevätlöytöjä!

Vapaapäivä! (= superpitkä postaus) Ajattelin eilen, että tänään nukun ruhtinaallisesti ainakin kahdeksaan, mutta toisin kävi. Arkirytmi on niin tiukassa, että ponkasin seiskalta pystyyn, mutta onpahan pitkä päivä aikaa nauttia vapaasta! Olen ehtinyt pyöriä vaatekaupoilla, nauttia aurinkoisesta lenkistä koiran kanssa ja hikoilla bodystepissä. Aivan ihanaa.

Koska jaoin jo Apulanta-rakkauttani, voisin kertoa teille toisesta rakkauden kohteestani, sarjakuvahahmoista. Rakastin lapsena mm. TaoTaoa ja se kuuluu edelleen suosikkeihin. Meille tulee Aku Ankka ja se on aivan hulvaton hahmo ja esimerkiksi Halinallet ovat sydäntäni lähellä. Disneyn hahmoista monet ovat suuria suosikkejani, etupäässä eläinhahmot kuten Simba ja Nemo. Kuinka noloa tällainen on? Mikä niissä viehättää? En osaa sanoa. Suurin rakkaus kautta aikojen on ehkäpä ollut Nalle Puh. Siihen liittyvää tavaraa alkoi vuosien varrella kertyä niin hirveästi, että sitä on tarvinnut aivan systemaattisesti jo hävittää. Rakkaimmat olen säilyttänyt, kuten veljiltä saadun Nalle Puh-maatuskanuken ja neljä puolen litran Puh-aiheista mukia, jotka olivat myös tässä aamussa läsnä.

Mistä tämä sarjisaihe tuli mieleen? Seikkailin blogimaailmassa ja löysin Nuken blogista nettikaupan linkin, joka myy tiukkaa Ariel-paitaa. Muuten tuolla sivustolla ei juuri minun tyylisiä vaatteita ole, mutta voi tätä paitaa.

Tuossa Arielissa on asennetta! Aikani tuijottelin paitaa ja mietin, että ehkä en tilaa sitä, koska en tiedä missä tuota paita tulisi pidettyä.
Kun tästä olin selvinnyt, kävin Nelliinan blogissa ja siellä vastaani tuli My Little Pony-paita. EI! Miksi näitä tulee nyt joka puolelta!? Kun asuimme Englannissa, näin tuollaisia paitoja enemmänkin ja yritin etsiä itselleni sellaista, tuloksetta. Eilen googlettelun tuloksena löysin kuitenkin Truffle Shuffle-nettikaupan , joka lupaa myyvänsä retroja paitoja. Melkein sekosin, kaikki lapsuuteni suosikit Halinalleista Gremlinseihin ovat siellä! Koska en edelleenkään tiedä, missä pitäisin jotain Gremlins-paitaa ja käytän todella vähän t-paitoja muutenkin, hillitsin itseni ja tilasin vain tämän. 

Nyt minun pitäisi vihdoin siis saada oma ponipaitani. Niitä löytyi kyllä paljonkin, mutta monissa oli omasta mielestäni jokin pöljä teksti. Tämä teksti sen sijaan kolahti minuun, olen vähän tuollainen sateenkaarien tavoittelija ja haavemaailmoihin unohtuva tyyppi. :)

Sarjakuvat ovat periaatteessa jääneet myös iholleni. Periaatteessa vain siksi, että tatuointini on otettu ajatellen vuokkokalaa, eli clown anemone fishia. Sen enempää en sen taustoja selitä, mutta ajattelin ihan oikeaa vuokkokalaa sen ottaessani. Kaikki kuitenkin tuntevat sen nykyään Nemona kiitos Disneyn, joten löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun ”Nemo” jäi nahkaani.

Kaamea valokuva, olipa vaikea kuvata itseään selkäpuolelta.

Huh, siinäpä sarjakuvatilitys! Jakaako kukaan muu aikuinen tätä kanssani? Vai olenko ihan yksin?

Päästäkseni asukuviin, jatkan tästä sujuvasti eiliseen asuun.

Kyseessä on siis tuo Seppälän mekko, jonka ostin viikonloppuna. Ihana väri, mutta tuo halpa trikookangas tekee sen, että sieltä paistaa joka ikinen muhkura läpi! Olin vähän epävarma eilen tässä liikkuessani, enkä tiennyt näytänkö hyvältä vai typerältä, mutta väri oli kuitenkin ihana. Mekon päällä on Piecesin bolero.

Mutta nyt vapaapäivän vaateanti: tein IHANIA löytöjä! Ja TAMPERELAISET huomio, nyt saatte spesiaalin huivivinkin. Menin siis Vilaan ja sieltä matkaani lähti valkoinen röyhelökauluspaita, punainen jakku ja vihreä huivi. Jakku oli viimeinen laatuaan ja siksi alessa. HUOM.! Huivi puolestaan oli vaan somiste, mutta niitä oli saatu Tampereen Vilaan 12 kpl, joista minä nyt vein yhden, eli jos tykkäät vihreästä, hae tuo huivi äkkiä itsellesi, niitä oli tänään vielä 11 kpl jäljellä!

.

Valitettavasti tuo väri ei toistu kuvissa oikein, luonnossa huivi on paljon kirkkaampi ja aivan älyttömän ihana. Noissa kuvissa se on tosi valju. Menkää katsomaan pian, jos kiinnostuitte!

KooKengässä puolestaan oli aletarjouksessa maailman söpöimmät tennarit, pakkohan nekin oli ottaa matkaan.

Voiko olla söpömmät? Ja niin kesäiset, mä lennän kun laitan noi jalkaan, niistä tulee niin kevyt olo. Hintaa popoilla oli 19 euroa. :)

Vilassa oli muuten asusteita tarjouksella ”ota 3 maksa 2”, joten sieltä lähtivät matkaan vielä turkoosit sukkikset sekä sulkakaulakoru ja -korvikset.

Olen supertyytyväinen löytöihini. Kun vaan lumet sulaisivat, että pääsisi paremmin tennareissa köpöttään.

Tästä tulikin piiiiitkä viesti, mutta taidan nyt hiljentyä pääsiäisen viettoon ja olla useamman päivän hiljaa, joten jääkööt tämä tänne hiljaisia päiviä paikkaamaan.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

– Amanda

P.S. olin tänään tosi tylsässä asussa kaupungilla, löytyy minultakin harmaita vaatteita… Ylikasvaneet hiukset pelastin pinniviritelmällä.

Farkut Object, trikoopaita Esprit, neule Only.