Yksisarvisprinsessataikoja Muumeille!

Kaikki ovat olleet tällä viikolla Turussa tai Naantalissa tai Muumimaailmassa, siltä alkaa tuntua, kun Instaa selaa! Eilen kävelin Turun markkinoilla ja huomasin, että kaksi muutakin tuttua menivät siellä yhtä aikaa. Muumimaailmassa näin tamperelaisia kasvoja. Ja ymmärrän kyllä, nuo kaksi kaupunkia ovat aika mahtavia kesäkohteita!

Me päädyimme Turkuun ja sieltä Naantalin Muumimaailmaan vähän sattumalta. Suunnitelmia ei ollut ja aamulla mietimme mitä tehdä, pohdimme jaksaako mennä Muumimaailmaan, kun olemme olleet siellä pari kertaa aiemmin. No, edellinen kerta oli 3 vuotta sitten, kun kuopus oli vauva ja kun ehdotimme ääneen ajatusta, hän oli aika liekeissä, samoin kuin 6-vuotias siskonsa. Sanoisinkin, että nyt oli ihan paras kombo iällisesti tytöillä nauttia tuosta reissusta!

Miksi Muumimaailma on sellainen hitti? No, Muumit ovat tietenkin mahtavan suosittuja (ihania aasialaisrouvia käveli vastaan muumimörkö maalattuna poskeen!) ja onhan se aikuisestakin kiehtovaa, kun sadut heräävät eloon. Että oikea Muumitalo! Ja miten hieno se onkaan! Tämän kesän uutuutena lasten rannekkeisiin oli laitettu taikatarra ja kun sitä näytti simpukoille Muumitalon tai tämän kesän uutuuden Niiskun talon seinässä, alkoi tapahtua asioita. Oli muuten hieman hitti tuo juttu!

Minunkin on aivan pakko halia pehmeitä muumihahmoja. Oma suosikkini oli Haisuli, joka varasteli lapsilta lippiksiä ja sai kaikki mukaansa. Muistelin sitten siinä ääneen, että kun esikoinen oli 1-vuotias ja olin Muumimaailmassa ensi kertaa, hän uskasi vain hieman vetää hahmoja hännästä. Arvaatteko mitä lapseni suuntasivat tekemään seuraavaksi…? Hah. Alkuinnostus oli kyllä maailman yllättävin reaktio, sillä kun Nuuskamuikkunen käveli ensimmäisenä vastaan elävänä, 3-vuotias kääntyi kannoillaan ja juoksi niin kovaa, etten ehtinyt reagoida muuta kuin hämmästyksellä. Mikä sille tuli? Ilmeisesti oli aluksi hieman hurjaa, että sadut todellakin elävät siinä vieressä, mutta jännitys laukesi aika pian.

Myös Satupolku on vertaansa vailla. Siellä kuljetaan metsän keskellä noidan mökille, jossa lausuttiin taikoja ja tytöt juttelivat noidan lapsenlapselle Aliisalle. He keittivät räkäsoppaa ja tytöt jakoivat suuren salaisuuden siinä höpöttäessään, sillä noidalla on taikavoimia, mutta meidän tytöillä onkin yksisarvisprinsessavoimat! Aliisa lupasi säilyttää salaisuuden!

Satupolulla pääsee myös kurkkaamaan niin hattivatteja kuin mörköä ja nämä piti pienemmän hoitaa isin sylistä. Yksinäisillä vuorilla kiivetessään tytär hoki ”me selvittiin mörön luolasta, se on ihan kiva vaikka näyttää hurjalta!”. Jännitys oli ollut todellista.

Niiskun talo aiheutti ihan hervottoman innostuksen… Miehessä. Siellä oli kasa hiekkaa ja kun teki hiekkaan erilaisia muotoja, yltä piirtyi erilaisia korkeuskäyriä hiekkaan. Miehen mielestä tuo tekniikka oli niin hieno, että hän oli ihan oikeasti liekeissä hommasta. Siellä saattoi myös uutena ohjelmana katsoa nukketeatteria.

Lasten suosikki oli mielestäni vähän yllättävä, sillä he viihtyivät loputtomiin, lähes tunnin piirtämässä Sosulin kanssa! Sosulin heille tekemät kortit olivat suuri aarre ja niitä kannettiin ylpeydellä kotiin. Minä pötkötin osan ajasta Huilipuistossa, jossa on riippumattoja ja fatboy-säkkituoleja. Siinä möllötin ajatuksissani ja kuuntelin hiljaa kaiuttimista tulevaa ”Kuka lohduttaisi Nyytiä”-satua ja mietin, että osaan jo ulkoa. En lapsena koskaan syttynyt sille, se oli mielestäni liian kumma, mutta nyt meillä on hyllyssä miehen lapsuudesta säilynyt Nyyti-kirja. Olen lukenut sitä satua lapsille usein, oppinut sen ulkoa ja vasta ymmärtänyt koko tarinan. Muumit eivät siis todellakaan ole vain lapsille!

Muumimaailma on ihana ja erityisesti lapset nauttivat tauotta. Aikuisen näkökulmasta superkuumaksi vetävä Muumitalo, ruuhka ja jonotus sekä ruokailu ovat vähän tuskaista hommaa. Lapset eivät jaksa jonottaa ruokaa ja heinäkuun aurinkopäivänä joka ravintolaan oli aika ruuhkaa. Pointsit kyllä hyvälle salaatille, jotka söimme miehen kanssa, mutta jono oli hurjan hitaasti liikkuva ja kuumuus sisätiloissa tuskainen. Homma oli helpompaa sateessa ja tuulessa vuonna 2014, mutta toisaalta maailma on niin paljon pihalle rakennettu, että kyllä siellä kivempaa aurinkoisella kelillä on. Päivää kannattaa ehkä vähän suunnitella ja aloittaa esimerkiksi teatteri Emman esityksestä, eikä kävellä ruuhkassa edes takaisin, kuten me teimme.

Lasten toteamus lähes kuuden tunnin muumeilun jälkeen oli, että ”oli aivan ihana aurinkopäivä Muumimaailmassa” ja kuopuskin sai nyt ensikosketuksensa paikkaan. Suosittelen lämpimästi muumifaneille, mutta varaa aikaa ja ehkä omat eväät kylmälaukkuun olisi fiksuin teko näin keskikesällä!

Mitä mieltä sinä olet Muumimaailmasta?

Räkäsoppaa ja muita hellepäivän ihanuuksia

Jos lähdet mukaan, lupaan sen,

saat muumihetken mieluisen,

vaikka Mörön märinä

voi värisyttää välillä.

Käy Muumilaaksoon!


Olen lauleskellut tätä biisiä päivätolkulla sen jälkeen, kun vierailimme Muumimaailmassa. Koska meillä ovat vallallaan tällä hetkellä My little ponyt ja prinsessat ajattelin, ettei saaristokierroksemme aloitus Muumimaailma olisi niin kova juttu. Heh, vähänpä tiesin, se oli jälkikäteen 3-vuotiaan mielestä kuulemma parasta koko reissussa!

Pääsimme ajelemaan yhtä soittoa Tampereelta Naantaliin (!), jossa auto jätetään Muumiparkkiin ja siirrytään bussilla lähemmäs puistoa. Puistokierroksen aloitimme teatteriesityksestä, sillä kuopus kaipasi ruokaa ja esitys alkoi kun astuimme sisään. Olimme paikalla varmaankin kesän kuumimpana päivänä ja teatteriesityksen viihdyttäessä isompaa pystyi siellä katoksen alla hyvin suojassa syöttämään pienemmän. Suosittelen käymään heti, sillä teatteri Emma on vähän jotenkin erillään sisäänkäynnin vieressä, eikä sinne tule herkästi enää palattua.

Sitten lähdimme kiertämään. Tytär siirtyi pomppimalla eteenpäin into piukeana ja täytyy myöntää, että äitikin rakastaa niin teema- kuin huvipuistoja, joten intoa piisasi. Muumitalon näkeminen aiheutti hihkuntaa, mutta se oli aika äkkiä katseltu, sillä kuumuus oli talossa aika hurja. Olimme varanneet uimavarusteet mukaan, sillä Muumimaailma sijaitsee meren rannalla, mutta emme koskaan ehtineet uimaan. Koska halimme. Niiskuneidit, Hemulit, mammat ja muut moneen kertaan. Aluksi itseäni nolotti se haliminen, ajattelin sen kuuluvan lapsille, mutta sitten pääsin meininkiin. Halataan vielä kerran, joo! Oli hauskaa seurata tyttöä touhuamassa, sillä edellisen kerran olimme muumeja katsomassa kaksi vuotta sitten ja hän vain varovasti kiskaisi hännästä niitä. Toinen meno oli nyt!

 Tämä vaikuttaa siltä kuin Niiskuneiti lohduttaisi minua. :D

Hemuli, jos sinulla oli illalla kuivunutta kuolaa nenussa, se oltiin me! Pahoittelut.

TUU JO!

Viisi tuntia lensi puistossa kuin siivillä. Vai luudalla? Osallistuimme nimittäin Aliisan luutalentokouluun (tai olimme taustalla pikkuneidin ollen eturivissä), yritimme jutella Tiuhtin ja Viuhtin kanssa (ti-kieli sai tytön niin hämilleen ettei saanut enää sanaa suustaan), kuuntelimme Nuuskamuikkuisen huuliharpun soittamista ja testasimme paljasjalkapolkua. Tyttö nautti kun sai juosta paljain jaloin ja veti paljasjalkapolulla monen monta kierrosta, kunnes houkuttelimme hänet jatkamaan matkaa. Noita pyysi sekoittamaan räkäsoppaa, Hosuli opasti askartelemaan ja Muumitalossa olleet korut aiheuttivat ihastuneita huudahduksia. Harvoin olen nähnyt lasta näin täynnä intoa, hän nautti täysin siemauksin. 

Huolimatta suuresta ihmismäärästä kaikki toimi kivasti emmekä joutuneet ruokaa tai jätskiä jonottamaan. Kiitän kovasti salaattivaihtoehdosta, siihen sai valita täytteet itse ja niitä oli runsaasti, eikä tarvinnut syödä ranskislinjalla. Kertsiastioista ei varmaan puistossa valitettavasti koskaan päästä eroon.

 Titanic-hetki papan laivalla.

 Kortti isovanhemmille! Siihen saa erikoisleiman, kun lähettää sen Muumimaailmasta käsin.

Vaikka joka paikkaan pääsee ihan kohtalaisesti kärryillä (Muumitaloon nyt esimerkiksi ei), oli ryysis välillä niin kova, että kantoreppu oli meillä ihan must. Kärryt odottivat ravintoloiden vieressä, kun kiersimme Satupolut ja talot vauva kantorepussa, suosittelen ihan ehdottomasti! 

Meidän perheellä oli hikinen elämyspäivä ja jatkamme muumibiisin hoilotusta edelleen. Mietin useamman kerran, että 3-vuotias on aika täydellisen ikäinen tällaiseen paikkaan; hän eläytyi, kuunteli, nautti ja ihasteli aivan täysillä joka jutun ja kyseli monta päivää tämän jälkeen mihin ne muumit menivät ja miksemme voineet jäädä heidän luo yöksi?

Jo muumiperhe odottaa

ja huuliharpun repustaan

kaivaa Nuuska-Muikkunen.

Hän soittaa tutun sävelen.


Vie Muumilaksoon!

Vie Muumilaksoon!


Kenen kesäsuunnitelmiin Muumimaailma on kuulunut tai vielä on reissu edessä? Mitä pidät paikasta?

*yhteistyössä Muumimaailma

Hyistä menoa huvipuistoissa – ensimmäistä kertaa lapsiperheenä

Mainitsin jossain aiemmassa postauksessani, että olimme juhannusviikolla sekä Särkänniemessä että Muumimaailmassa. Keli oli jäätävä, Särkänniemi-päivän aamuna satoi rakeita, Muumimaailma-päivänä oli sentään jo +14 mittarissa. Sen sijaan että tämä olisi ollut huono asia, se kääntyikin aikamoiseksi plussaksi, sillä jonottaa ei tarvinnut. Itse asiassa Muumimaailma oli jopa niin täysi, etten tämän kokemuksen perusteella haluaisi sinne heinäkuun hyvillä keleillä lähteäkään!

Olimme ensimmäistä kertaa liikenteessä Särkänniemessä lapsiperheenä. Tänä vuonna sisäänpääsymaksu on poistettu, mutta se palvelee lähinnä esim. vaunujen kanssa alueella hengailevaa. Jos oikeasti meinaa käydä laitteissa ja piipahtaa Koiramäessä yms., on se ranneke ainoa järkevä vaihtoehto.

Äiti innostui näistä koiranpennuista lasta selkeästi enemmän.



Järkyttävä ruuhka, kuten kuvasta näkyy. ;)
Vaaleanpunaiset ja -siniset astiat Koiramäen kahvilassa olivat äärettömän suloisia!



Karkkikauppa oli herttainen, mutta kaikki hirveän kallista.


Pelkästään Koiramäestä saisi pulittaa 15 euron sisäänpääsymaksun. Muovisista eläimistä ja viehättävästä ympäristöstä? Onhan siellä tietysti nuo kotieläimet, mutta 15 euron arvoinen paikka se ei mielestäni ole. Koska meillä oli taaperon kummitäti matkassa, otimme kaikki kolme rannekkeet ja pääsimme vuorotellen niin pienten kuin isojenkin laitteisiin. Kiitos kylmän kelin, kävimme jonottamatta Tornadossa, MotoGeessä ja uutuuslaitteessa High Voltagessa. Mahtavaa! Yllätyin myös siitä, kuinka moneen laitteeseen vuoden vanha pääsee; kävimme mm. Kantti x Kantti-autoissa, Tattirallissa, Pikku Hinaajassa, Crazy Bussissa, Taikajoella, Akvaariossa ja ja. Kivaa oli!


Juurihan olin itse pieni ja ajelin isin kanssa näissä autoissa. Hui ajan kulua!

Ruokapaikkana testasimme Hans Välimäen viime vuonna Särkkään avaaman Midhillin. Järkytyin kuinka likainen ja sotkuinen ravintola oli vessaa myöten, sitä ei olisi uskonut vuoden vanhaksi paikaksi (eikä ruuhkaakaan ollut eli sotkuisuutta ei voinut sillä puolustella). Palvelukaan ei ollut kovin innostunutta, sen sijaan ruuasta ei ole kuin positiivista sanottavaa. Kasvisburgerini oli mainio!

Särkänniemi-päivämme oli erittäin onnistunut ja koska taapero ei jonoissa jaksa, tuo huono keli meille oikeastaan ihan plussa. Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Naantalia ja Muumimaailmaa, minne lähdimme puolestaan kummityttömme kanssa. Siellä olin ensimmäistä kertaa niin lapsiperheenä kuin muutenkaan.

Katsoin aikanaan Muumeja pikkuveljien kanssa ja nyt kun katsomme niitä
 aamuisin taaperon kanssa, muistan edelleen lähes kaikki jaksot ulkoa.
Vaikka välissä kului 20 vuotta?

Tykkäsimme kaikki Satupolusta, jota sai kiertää pitkin metsää rantamaisemia katsellen. Tykkäsin myös kovasti siitä, että tarjolla oli kotiruokavaihtoehto Mamman keittiössä. Tai no, kotiruokaa ja kotiruokaa, nakkeja ja lihapullia ja perunamuusia, mutta sentäs itsetehtyjä pullia ja muusia ranskisten sijaan.

Kuvista huomaa kuinka paljon siellä merenrannassa tuulee.

Ongelmaksi koin ylitäydet vessat (miten oli mahdollista näillä keleillä ja väkimäärällä!) sekä lastenhoitotasojen puuttumisen, itse en ainakaan niitä huomannut, ei sillä että enää tarvitsisinkaan. Inva-vessassa oli yllättäen Muumi-vaippoja monessa koossa, mutta ei sitä tasoa sielläkään. Mihin pikkuvauva olisi pitänyt laskea jääkylmässä vessassa? Apua.

Tykkäsin myös toiminnallisuudesta Muumimaailmassa ja niin tuntui kummityttökin tykkäävän. Vuoden vanha lähinnä ihmetteli mukana, kävi vetämässä muumihahmoja hännästä ja tutki Satupolulla käpyjä, mutta eipä hänen sisäänpääsykään mitään maksanut. Muutamassa tunnissa paikka oli koluttu tehokkaasti läpi, joten joka vuosi täällä ei varmastikaan kannata käydä.

Muumitalossa oli salakäytävä.
Eipä ollut laiturillakaan tungosta, lapset saivat rauhassa tutkia Tuutikin majaa.

Itse olen aina rakastanut huvipuistossa kieppumista sekä kaiken maailman teemapuistoja. Meille on vähän naureskeltu, kun koluamme ulkomailla niin teemapuistoja, huvipuistoja kuin vesipuistoja, mutta hei, nyt saan mennä niihin ”luvan kanssa” kun olemme lapsiperhe. :D 

Ikä ei kyllä tule yksin, Tornado menee joka vuosi kovempaa ja kovempaa, oletteko huomanneet? Vai inhoatteko huvipuistoissa jonottamista ja kieppumista?