Voi mikä talvihulluus on iskenyt kun on lunta! Nelivuotias haluaa luistella joka päivä, mikä onneksi on helppoa, kun kotinurkilta löytyy jää. Minä haluaisin vaan hiihtää, mutta juuri päivän Aamulehdessä luki, että Tampereella on niin vähän vielä lunta, että meinaavat hiekat tulla esiin. Voisikohan sitä lähteä Jyväskylään etätöihin ja hiihtohommiin, ihan mielettömiä latukuvia nähnyt somessa Jyväskylästä ja taitaapa Helsingissäkin olla paljon enemmän lunta! Pulkkamäki on aivan huipputouhua ja rinteeseen haluaisi mennä aina vaan kun mahdollista. Aivan ihanaa! Varsinkin lapset kehittyvät silmissä näissä harrastuksissa ja nyt täytyykin lähettää iso kiitos viime viikolla käydyistä laskettelun jatkokurssista sekä lautailun alkeiskurssista.
Mustavuoren hiihtokoulu – yhteistyössä Tampereen slalomseuran ja Varalan urheiluopiston kanssa
Kuopuksemme ilmoitti loppuvuodesta, että haluaa opetella lautailemaan ja hylätä sukset. Asia selvä. Olemme yrittäneet häntä parhaamme mukaan viedä rinteeseen ja kehitystä on tapahtunut, mutta jos yhtään menee hermo opetteluun, kyllähän se näytetään aivan täysillä vanhemmille. Esikoinen on puolestaan laskenut suksilla muutaman vuoden, tulee ihan sujuvasti alas, mutta usein unohtuu ne mutkat ja homma ei kehity, kun emme pääse häntä ohjaamaan laudalla laskijoina. Jos yritämme, kuuluu joo joo ja likka menee omalla tyylillään. Tutkiessamme tarjolla olevia hiihtokouluja, päätimmekin ilmoittaa lapset niin lautailun alkeiskurssille kuin laskettelun jatkokurssille Mustavuoreen. Kurssi pidettiin kolmena iltana viime viikolla ja kesto oli 2h/kerta yhdellä tauolla.
Kun saavuimme maanantaina paikalle, huomasin kaikkien muiden olevan aika paljon isompia lapsia lautailukoulussa kuin meidän nelivuotias. Äkkiseltään veikkaisin, että muut kuusi lasta olivat ikähaitarilla 8-12-vuotta. Kurssit olivat kuitenkin nelivuotiaasta lähtien ja tyttö reipas, eli sinne meni. Vastassa oli kaksi miespuolista ihan superkivaa opea ja homma lähti käyntiin. Esikoinen oli 7-vuotiaana aika samaa ikää muidenkin laskettelun jatkokurssilaisten kanssa ja he aloittivat kurssin monohipalla rinteen alapuolella. Tajusimme vasta vähän ennen kurssia, että mehän ostimme itsellemme tässä laskuaikaa ja painoimme sitten miehen kanssa kaksin laudoilla rinteeseen tyttöjen jäädessä oppeihin.
Ammattilaisen opeissa kehitys on huimaa
Yhtään valituksen sanaa ei kolmen päivän kurssilla tullut. Ekana päivänä kuopus oli pahoillaan, ettei jaksa roikkua Mustavuoren naruhississä (se on isollekin ihmiselle aika raskas), mutta tokana päivänä sekin lähti sujumaan. Tauolta lapsi juoksi oman ryhmänsä luokse huutaen ”ei tarvitse saattaa” ja meni mukana kuin isompikin lapsi. Viimeisenä päivänä istuimme lautoinemme ylhäällä rinteessä ja katselimme miehen kanssa lastenrinteeseen. Siellä nelivuotiaamme laski laudalla, irrotti jalan siteestä, hyppäsi vauhdissa kiinni hissiin, päästi irti, laittoi siteen kiinni ja laski. Siis itse. Tuijotimme lastamme ihan ihmeissämme, kolmessa päivässä tapahtunut kehitys oli valtava. Meidän kanssa hinkatessa hän ei olisi ikinä ollut noin sinnikäs ja kyllähän sitä vanhempana palvelee lastansa aika pitkälle, hän näköjään kykenee tekemään nuo vaiheet ihan itse. ”Olen ylpeä isä”, mies totesi katsellessaan menoa. Minä lähetin lämpimiä ajatuksia opettajien suuntaan.
Laskettelun jatkokurssilla saatiin ankkurihississä yksin menoa varmemmaksi, oltiin täti tomera-asennossa ja mentiin mm. liukuporrasharjoitteluita ja piruetteja. Lapsi oli todella innoissaan kaikista harjoitteista ja porukasta saaden selkeästi uutta innostusta hommaan.
Eikä muuten haitannut vikan kerran -21 keli! Ostimme Motonetistä laskettelumonoihin lämmittävät pohjalliset sekä hanskoihin lämpöpussit ja kävi niin, että esikoinen jätti pitämättä yhden tauon (pitivät kaksi taukoa yhden sijaan), koska oli niin hiki! Yli 20 asteen pakkasella! Lämmin suositus siis noille lämpöpusseille!
Kurssijuhlan paikka – Bistro Mustavuori
Kurssi oli ohi ja muistoksi kaikki lapset saivat Angry Birds-pehmot. Lapset olivat ihan itku kurkussa siitä, että homma loppui – heillä oli ollut niin kivaa! Olimme tilanneet valmiiksi kasvishampparin ja lasten hampparit Bistroon ja pidimme pienimuotoiset kurssijuhlat nelistään. Kaikilla oli ollut todella kivaa, niin harvassa ovat minun ja miehenkin kaksinlaskut.
Bistro Mustavuoren takana on ihastuttava Anette Mellin, joka pyörittää myös Bistro Kattilaa sekä Viikinsaaren ravintolaa. Hampparit ovat hyviä, coleslaw raikasta ja itse tehtyä ja perunat kunnon ranskiksia, eivätkä mitään lötköjä valmismössöjä. Suosittelen käymään syömässä, jos et laske. Erittäin hyvää ja aivan mielettömän ystävällinen palvelu!
Kolmen päivän kurssi maksoi 125 euroa/nenä ja mielestäni sillä sai todella hyvin rahalle vastinetta. Kuudelle tunnille ei paljon hintaa jäänyt/tunti. Opettajia oli ryhmissä kaksi ja kaikki neljä olivat aivan supermukavia alansa ammattilaisia – juuri sellaisia, jotka innostavat lajiin eivätkä tyrmää kättelyssä. Tarjolla oli tälle viikolle muun muassa aikuisten takaisin harrastuksen pariin kurssi ja yksityistunnit ovat aina mainio tilaisuus oppia. Lämmin suositus, jos Tampereelta tai lähiseuduilta kaipaa opetusta!
Harrastetaanko siellä talvilajeja nyt ahkerasti? Mikä on suosikkisi? Ja vinkkejä saa heittää, miten voisi esimerkiksi lasketteluharrastusta kehittää jatkokurssin jälkeen! Kiitos Mustavuori todella kivasta viikosta!