*pressimatka made tourism
London baby! Tämä huudahdus tuli kuultua useasti kiertäessä Lontoon The Friends Experiencessa viime viikolla. Siellä oli otettu kaikki irti Lontoossa kuvatuista Frendien jaksoista!
Tämä oli yksi täysin uusista kokemuksista, joita Lontoossa näin. Oli suorastaan erikoista olla kaupungissa näkemättä Big Beniä tai London Eyeta, mutta te kaikki tiedätte niiden olevan siellä. Tässä postauksessa siis toivottavasti uusia näkökulmia maailman ihanimpaan suurkaupunkiin (my humble opinion).
Olen tallustanut tammikuisessa Lontoossa kaatosateessa kengät märkinä ja ostin jopa pipon tuolla tammikuisella matkalla. Nyt ei tarvinnut sen enempää sateenvarjoa kuin kovin paksua takkia – Lontoon keli on kolmen päivän ajan hämmästyttävän upea! Luvassa on piiitkä postaus, mutta poimi kiinnostavimmat vinkit itsellesi!
James Bondin maisemissa – IFS Cloud Cable Car sekä O2
Kävellessäni metroasemalta kohti Good Hotel-majoitustamme, joka sijaitsee Royal Victoria Dockilla, näin kauempana siintävän IFS Cloud Cable Carin, jonka alla näkyy omaleimainen O2-areena.
Pelkästään tuo maisema jotenkin sai hengähtämään ihastuksesta ja pian jo opin isältäni, että James Bond kruisaili Thames-jokea pitkin hotellimme maisemissa ja putosi laskuvarjosta O2-keskuksen katolle. Leffa on The World is not Enough, enpä ollut Bondejani katsonut! Katsoin kyseisen kohdan ja koska elokuva on vuodelta 1999, ei Cable Caria vielä näy. Se on rakennettu vuonna 2012 ja O2-areena oli nimetty Millenium Domeksi vielä 1990-luvulla.
O2-areenan yhteydessä toimii ICON-outletmyymälä sekä pubeja ja esimerkiksi tuulitunneli iFly. Siellä voi kokeilla, miltä laskuvarjohyppy tuntuu ja moni porukasta tekikin tämän, minä jätin jalkaongelman takia väliin.
Esille nostaisin puolestaan iki-ihanan Hotel Chocolaten-myymälän (olen jopa tilannut postitse Suomeen heidän suklaataan) sekä All Bar Onen, missä söin varmasti elämäni parhaat nachot! Todella hyviä!
O2-areenalla ovat soittaneet esimeriksi Spice Girlsit ja keväällä on tiedossa niin Sabrina Carpenterin kuin esimerkiksi Usherin keikat. Olisipa ollut ihana jäädä jollekin keikalle tuonne!
Entä se Cable Car eli köysirata tai gondolihissi, kuten hiihtokeskuksissa sanotaan? Se kulkee O2-areenan päässä olevan Greenwich Peninsulan aseman sekä Royal Docksin väliä. Gondolit ovat suurempia, kuin mihin rinnetouhuissa olen tottunut ja kyyti hyvin tasaista. Noin kilometrin matkalla näkee erilaisia nähtävyyksiä ja matka kestää kymmenisen minuuttia. Kyyti maksaa kuusi puntaa/suunta ja 12 puntaa edes takaisin. Sen voi maksaa myös Lontoon matkakortilla eli Oyster Cardilla tai lähimaksulla. Hop in!
The Postal Museum sekä jännittävä Mail Rail-ajelu
Salainen, unohdettu ja aiemmin hylätty, lukee Postimuseon verkkosivuilla kuvaus postijunasta. Ainakin minulle oli aivan uutta tietoa kyseinen postijuna eli Mail Rail! Se on kulkenut Lontoon alla vuosina 1927-2003 ja yleisölle avoin kohde siitä tehtiin vuonna 2017. 14 vuoden ajan paikka oli siis tyhjä ja unohdettu.
Verkostoja on maan alla reilut 10 kilometriä. Postijuna kulkee niissä pienen pätkän edestakaisin ja matka kestää suunnilleen 15 minuuttia. Juna pysähtelee välillä, jotta kyytiläiset voivat katsoa audiovisuaalisia esityksiä postimaailmasta. Niitä heijastetaan kuvin ja videoin tunnelin seinille selostuksen tullessa kaiuttimista. Minua suoraan sanottuna jännitti istahtaa pienen junan kyytiin ja sukeltaa hyvin kapeisiin tunneleihin!
Postikäytössä ollessaan juna oli toiminnassa päivittäin 22 tuntia ja sieltä kulki neljä miljoonaa kirjelähetystä vuorokaudessa. Se on hirveä määrä. Junassa demonstroidaan jopa lyhyt sähkökatkos ja kyyti on todellinen sukellus entisaikaan. Rankkaa työtä!
Koska juna on suunniteltu postille eikä ihmisille, se on hyvin pieni. Pitkät ihmiset eivät mahdu kyytiin ja jos junaan meno ei onnistu, voi pyytää alennettua hintaa pääsylipusta. Veikkaan, että kyseinen Mail Rail on monen lapsen unelmakohde, olihan se nyt ainutlaatuista sukeltaa postitunneliin!
Vastapäätä junarakennusta on varsinainen museo, josta en voi kirjoittaa laulamatta postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo…! Nähtävillä on postin historiaa, erilaisia asuja, tapoja jakaa sitä, postimerkkejä ja voipa paikassa suunnitella oman postimerkkinsäkin!
Museosta löytyy myös kahvila sekä myymälä, joka oli erityisen ihana. Vinkkaan postittamaan sieltä jotain kotiin, sillä lähetykseen saa erikoisleiman. Ensimmäinen posti, mikä laitoin menemään Charlesin kuvalla varustetulla merkeillä ja vielä erikoisleimalla! Kortit tiputettiin itse asiassa pihalla olevan puhelinkoppiin, jonka seinässä oli laatikko.
Miten päästä tänne ja paljonko elämys maksaa? Itä-Lontoossa sijaitseva museo on kävelymatkan päässä esimerkiksi King’s Cross St Pancras-asemalta. Liput ovat noin 17,60 puntaa aikuiselta sisältäen juna-ajelun ja halvemmat ostaa ennakkoon verkosta. Ja pysähdy ihailemaan King’s Crossin aseman kattoa, jos tulet sieltä!
Huom! Kuten monet museot, tämäkin on maanantaisin suljettu!
Special tip: Oppaamme kertoi tuntevansa Katie Wignallin, jonka kirjaa Look up London myytiin museossa. Kehui sen olevan aivan mainio ja avaavan uusia näkökulmia Lontooseen. Ajattelin jakaa vinkin!
Lightroom London Coal Drops Yardissa
King’s Crossilta pääsee kävellen myös Coal Drops Yardiin, joka oli ihastuttava alue täynnä ravintoloita sekä kauppoja. Kävin vauhdilla Beyond Retro-liikkeessä ja siellä olisin viihtynyt pidempäänkin! Nappasin miehelle paidan ja kipitin muun ryhmän kiinni. Suositus kyseiselle kaupalle!
Varsinainen kohteemme paikassa oli Lightroom – jälleen paikka, josta en ollut aiemmin kuullut. Sieltä löytyi valtava taidetila, jossa pystyi katsomaan muotinäytöksen historiaa seinälle heijastetun videon muodossa (video IG:ssa @optimismikatja ehkä selventää tätä paremmin). Näytös on tehty yhdessä Voguen kanssa ja puhujaäänenä on Cate Blanchett.
Yksi esitys kestää noin 45 minuuttia ja liput tänne maksavat 25 puntaa aikuiselta. Jokaisen muotifanaatikon unelmakohde ja aika erityinen tapa nähdä muotiesityksiä. Screen on valtava! Voguen show pyörii aina 25.4.2025 asti.
Arvatkaa mistä minä innostuin, sillä en ole niin muoti-ihmisiä. Oma all time-ykkösnäyttelijä Tom Hanks vie sinut alkuvuoden ajan (27.4.25 asti) kuukävelylle Lightroomissa! Se olisi mahtavaa kokea!
Paras musikaali Lontoossa jo 25 vuotta – The Lion King
Lontoo ja musikaalit kuuluvat yhteen. Valittavana on vaikka minkälaisia musikaaleja, joista The Lion King sai ensi-iltansa vuonna 1999. Leijonakuningas pääsee sijalle kuusi pisimpään West Endilla esitetyistä musikaaleista ja Scaria esittävä George Asprey sekä Mufasan roolissa nähtävä Shaun Escoffery ovat olleet mukana kunnioitettavat 16 vuotta.
Lyceum-teatteri löytyy Lontoon Covent Gardenista, joka on muutenkin aivan ihanaa aluetta. Itse teatteri on saanut alkunsa jo vuonna 1765, koko rakennus on upea!
Näin musikaalin edellisen kerran vuonna 2006 ja se oli vielä upeampi kuin muistinkaan ja osittain erilainenkin. Olen toki hyvin puolueellinen puhumaan Leijonakuninkaasta, kuten moni ehkä tietää. Sitä laulettiin häissämme, Simba on tatuoitu jalkaani ja ykkösreissuni edelleen on Tansanian safari juuri siinä maisemassa, jossa Disneyn piirtäjätkin saivat leffaan innoituksensa.
Musikaalin näyttelijät ovat tähtiä isolla t-kirjaimella. Muistelin vuodelta 2006 lapsinäyttelijöiden jääneen eniten mieleeni ja upeita he olivat nytkin. Kukaan ei voi olla myöskään rakastamatta Pumbaa ja Timonia. Tällä kertaa suorituksellaan nousi ehkä eniten esiin Rafikia esittänyt eteläafrikkalaisen taustan omaava Thenjiwe Nofemele. Olen ajatellut roolin miehen rooliksi, mutta tämä nainen oli kerta kaikkisen upea ja rooli sopi kuin nakutettu hänelle.
Biiseistä toki Can You Feel The Love Tonight yhdessä Circle Of Lifen kanssa ovat aivan ihania, mutta He Lives In You putosi tällä kertaa lopussa aivan täysillä. Siinä yhdistyvät jotenkin afrikkalaiset sanat rytmeineen ja kaikki kaipaus. Se upposi syvälle tunteisiin ison porukan esittämänä. Olen kuunnellut kyseistä musikaaliversiota viikon Spotifysta, enkä vieläkään selviä itkutta. Kokeile!
Pääsimme myös tutustumaan teatterin kulisseihin, missä konkretisoituu se, kuinka paljon esityksen eteen on tehty töitä. Asujen suunnittelu on upeaa ja esimerkiksi gasellien täytyy juosta kovaa ja asujen olla kevyitä. Muutama fakta taustalta: yksi esitys työllistää 150 ihmistä, joista 100 kulisseissa ja 50 lavalla esiintymässä. Lavalla nähdään 232 erilaista nukkea, joiden rakentamiseen meni 37 000 tuntia.
Voisin puhua tästä loputtomiin, mutta postaus on jo muutenkin pitkä. En voi kuin suositella! Näyttelijöiden liikkuminen ja laulu on maailmanluokan esitys! Vielä aplodit sen lisäksi Elton Johnille ja Tim Ricelle, jotka ovat neroja. Heidän sävellyksensä elävät ja koskettavat vuosikymmenestä toiseen.
Jos olet menossa, niin ole tarkkana lippujen kanssa. Luotettava verkkosivusto ostaa lippunsa on ainakin tämä sivusto!
I’ll be there for you – The Friends Experience
Kuten alussa mainitsin, Lontoossa sijaitsevassa The Friends Experience-näyttelyssä on otettu kaikki irti Lontooseen sijoittuvista Frendien jaksoista. Toki sieltä löytyvät myös kaikki muut legendaariset lavasteet sohvasta suihkulähteiseen, Central Perkista Joeyn ja Chandlerin asuntoon. Yksi seurueemme irlantilaisista istui Central Perkissä Phoeben penkille, otti kitaran ja laulaa lurautti Smelley Catin. Pyysi minua videoimaan tapahtuman ja sain tsempata, etten hihittänyt videota pilalle. Ihana heittäytyminen, aivan ihana esitys!
Paikan tarkoitus on siis fiilistellä Frendejä ja ottaa kuvia lavasteissa. Aivan unelmapaikka varmasti tosifanille. Seinillä on myös avattu esimerkiksi puvustajien työtä ja löytyypä sieltä hahmojen ”suhdejanakin”. Kuka oli ja kenen kanssa ja milloin?
Näyttelystä löytyy myös Rachelin 18-sivuinen kirje, josta moni oli innoissaan. Itse olen katsonut sarjaa sen verran harvoin, etten tiennyt mistä puhutaan. Sen sijaan kuunneltuani Matthew Perryn elämäkerran viime vuonna katselin eri kauden kuvia hänestä hyvin eri silmin. Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa, varsinkin hänen itsensä lukemana englanniksi!
Paikoissa otetaan hienoja kuvia henkilökunnan puolesta ja ne voi lunastaa lopussa, mutta olivat mielestäni suht tyyriitä. Onneksi sai kuvata omallakin kameralla! Ihanan fiiliksen antaa taustalla soiva ysärimusa ja kaikki lavasteista löytyvät 1990-luvun tavarat. Ysäriteini lauleli menemään!
Näyttely löytyi kävelymatkan päässä hotellistamme, täältä löytyvät tarkemmat tiedot. Hinnat ja aukioloajat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi viikonloppuisin liput ovat kalliimpia kuin arkena.
The Good Hotel – haluatko uimaan Thamesiin?
Hotellimme Good Hotel kävelymatkan päässä Elizabeth Linen metropysäkiltä oli hauska kokemus. Se oli vähän kuin kelluva hotelli, jonne mentiin siltaa pitkin. Ikkuna rajoittui suoraan Thamesiin ja katselin siitä aamuin illoin näkymää Cable Carille.
Huoneet ovat nimetty jokainen omalla nimellään ja henkilökunta on superystävällistä. Aamiaiselta löytyi kaikki, mitä englantilaiselta aamiaiselta voi odottaakin munakokkelista makkaroihin ja hedelmiin. Hotelli on rauhallinen ja ilmeisen suosittu kokouksille, siellä oli aina aamuisin palaveri menossa.
The Good Hotelin tarina on hämmentävä – kelluva hotelli on nimittäin siirretty Amsterdamista Lontooseen ja siinä majoittuminen kyllä kieltämättä tuo mieleensä Amsterdamin kanavat. Tarinasta lisää täällä.
Yllättävä näky oli Thamesissa kauhonut uimari märkäpuvussaan ja tämän jälkeen huomasinkin, että hotelli tarjoaa avovesiuintia Thamesissa kahdeksan punnan hinnalla. Jännittävää, en osaisi heti sinne lähteä polskimaan, mutta näin voi hotellin takapihalta tehdä.
Kesäaikaan katolla on myös kattoterassi. Hotellilta on kävelymatka sekä Cable Cariin että The Friends Experienceen ja lähellä on metroasema, joka vie tunnissa suoraan Heatrow’n kentälle.
Tulipa pitkä tarina ja paljon jäi vielä kertomattakin. Lontoo on loputon kokemusten mekka! Linkkaan tähän vielä edellisen reissuni Lontooseen, jolloin koin mm. elämäni parhaan afternoon tean.
Mitä sinä suosittelisit Lontoosta?
