Black and white by Guess

Perjantain sadeaamu vaihtui päivän edetessä aivan mahtavaksi kesäpäiväksi. Tuo viikonpäivä on muutenkin mielestäni aina ollut paras, viikko on pulkassa ja edessä niin pitkältä tuntuva viikonloppu! Opiskelijakollegani toimitti perjantaina käteeni todistuksen, jossa luki, että olen hyväksytysti suorittanut muotitoimittajaopinnot. Oli hyvä mieli. Söimme perheen kesken keskustassa, ensimmäistä kertaa terassilla. Kyllä tuolla auringolla on vain uskomaton vaikutus fiilikseen! Terassit olivat täynnä ja Koskipuisto kuhisi, kun kaikki juoksivat sanomaan moikat auringolle.

 

 

Kotikadulla syreeni kukki ja tuoksui ihanasti. Tajusin huomaavani nekin jotenkin ensimmäistä kertaa. Koko viikko meni allapäin ja sumussa oikeudenkäyntiä ja sen tulosta miettiessä, mutta perjantaina aurinko sai hymyn kasvoille. Tunsin itseni hurjan onnelliseksi, kun istuimme ilta-auringossa syömässä miehen ja tyttären kanssa. Tuolla samalla terassilla istuin kesäkuussa 2002, kun yliopiston pääsykokeet olivat vihdoin ohi. Olin lukenut niihin tauotta joka päivä koko kevään. Muistan tuon päivän kuin eilisen ja sen helpotuksen. Istuimme miehen kanssa samalla terassilla helpottuneena, mutta tulosta jännittäen. Nyt olemme samassa tilanteessa! Mutta mihin katosi 13 vuotta?

 

Itse asu oli taas hämmentävän mustavalkoinen minulle. Hiukset sen sijaan hohtivat juuri värjättyinä auringossa. Laitetaanko jotain uutta, kysyi kampaajani Siru. Ei laiteta, vastasin. Nuo värit ovat osa persoonaani, ovatkohan ne siinä vielä kun olen kuusikymppinen? Sirukin totesi, että eihän näitä voikaan poistaa, sillä ihmiset tunnistavat minut kadulla hiusvärini vuoksi. Kyllä minä olen monesti miettinyt pitäisikö vaihtaa tukkatyyli ”aikuisempaan”, mutta ei näistä vain voi luopua!

 

 

Nuo Vamos-kenkäkaupasta löytyneet espadrillat paljaissa jaloissa tuntuivat täydellisen kesäiseltä ja Nooran pöydästä muotikirpparilta nappaamani paita on ihanan tuntuinen päällä. Toisen roska on todellakin toisen aarre, vaikken usko että tämä Noorallakaan on luokiteltavissa sarjaan ”roska”, niin ihana ja hyväkuntoinen se on!

farkut Cubus/ kengät Gaimo/ paita Guess (second hand)/

 aurinkolasit KappAhl/kello Guess/ kaulakoru Promod

 

Perjantaina oli ihana fiilis, johon voi palata näiden kuvien myötä. Nyt sataa ja uusi viikko on aluillaan, toivotaan että se on kaikilla kiva!

 

Mitä sinä pidät mustavalkoisesta kokonaisuudesta?

Stailausharjoittelun tulos

Jos muistatte, niin maaliskuun opintopäivillä vietimme kaksi pitkää päivää Marica Rosengårdin studiolla, missä jokainen Helsinki Design Schoolin muotitoimittajaopiskelija sai tehdä oman stailauksensa. Studiolle oli opettajamme, stailauksia itsekin pitkään tehnyt Susanna Björklund hommannut erilaisia vaatteita, kenkiä ja asusteita, joista saimme omamme valita. Hauskaa mielestäni oli, että stailauksista näki jotenkin kenen ne ovat, opiskelijat tekivät ”oman näköisiä” kuviaan. Arvaatte siis, etten minäkään pukenut malliani mustaan.

 

 

Minua jännitti aluksi kamalasti tämä, osaanko, mitä vaatteita siellä on tarjolla, onko mallini vaalea, brunette vai punatukkainen, miljoona kysymystä pyöri päässäni. Arvoimme kuvausjärjestyksen ja olin ekojen joukossa, eli näihin kysymyksiin oli vastattava heti perjantaiaamuna. Kun osaa vaatteista vielä purettiin kasseista, kampaaja kysyi jo millainen meikki tehdään ja millaiset hiukset sekä millaisen asun kanssa ne yhdistetään. Siinä oli kyllä pää pyörällä!

 

Hain alkujaan ns. rantafiilistä, hieman märkää tukkaa ja pelkistettyä yläosaa. Asun rakentaminen lähti tuosta Max Maran oranssista hameesta, tiesin heti, että haluan rakentaa asun sen ympärille. Se oli kuin henkäys kesästä ja auringosta, juuri siitä fiiliksestä mikä mielessäni oli. Opin päivän aikana muuten myös, kuinka haastava kuvattava vekkihame onkaan!

 

 

Kuvauspäivät olivat valtavan opettavaisia ja opettivat paljon stailauksesta, valokuvaajan ja mallin työstä ja kaikesta mitä siellä taustalla tapahtuu. Tämän jälkeen onkin katsellut lehtien kuvia ihan eri tavalla! Uusimman Gloria-lehden kannessa on muuten Marican ottama kuva ja sisäsivuilta löytyy Marican kuvaama vekkimekkokin. Hymyilytti ja tuli oma kokemus mieleen, kun katselin noita muotikuvia. Upeita ammattilaisia oli koko päivän kehissä, joilta ammensimme oppiamme!

 

Lopputuloksen näette tässä. Yläosa vaihtui lennosta ja hiuksiakin vähän muuteltiin, joten lopputulos on hieman erilainen kuin alkuperäinen ajatus, mutta olen tähän kyllä tyytyväinen. Yksi ehdoton ajatus oli myös kuvata malli paljasjaloin. Mitä pidätte?

 

 

Kuvaaja: Marica Rosengård. Stailisti: Katja. Malli: Nika.

Meikki ja hiukset: Aarni Mikkola.

Hame, Max Mara. Sandaalit, Max Mara. Toppi, Edblad. Kaulakoru, Edblad.

Copyrights ©: Helsinki Design School.

Kaksi ylempää kuvaa studion tapahtumista napsaisi Misorella, kiitos niistä! Tämä oli mahtava mahdollisuus ja parissa päivässä ehti oppia stailausprosessista paljon, toivottavasti tällaista pääsee tekemään jatkossakin!
 

 

Muotitoimittajaopiskelijan tajunnanvirtaa

”Muoti tuottaa silmäniloa ja mielihyvää. Se puhuttaa,
kohahduttaa ja jakaa mielipiteitä. Tämä ilta on omistettu kaikille muodin
ystäville. Muoti on myös intohimoa, bisnestä ja kovaa työtä.”

Näillä sanoilla Maria Veitola avasi Elle Style Awards-illan viime viikolla.

 

”Vastuullisuus on muotia ja muoti voi myös olla vastuullista”, jatkoivat puolestaan vaatesuunnittelija Mert Otsamo sekä Magnumin Heidi Rantala jakaessaan vuoden ekologisen muotiteon palkinnon.

 

Olen itse pysähtynyt muotitoimittajaopintojen myötä miettimään omaa suhtautumistani muotiin. Luen niin blogeista kuin lehdistä uusimpia trendejä, muttei se tarkoita, että juoksisin kauppaan aina hommaamaan oman versioni asusta. Olkoot seepra- tai leopardikuosit miten muotia tahansa, minä en niitä päälleni laita. Toisaalta ostin peplum-helmaisen paidan ihan vain koska se on muotia, enkä ole vieläkään varma oliko se nyt sitten hyvän näköinen päälläni.

Kiitos kuvasta Misorella, takki Desigualin.

Ihmisten reaktiot ovat olleet hauskoja, kun olen kertonut muotitoimittajaopinnoistani. Toiset ovat katsoneet pitkään ja ihmetelleet, että mitä muotitoimittaja tekee, toiset ovat sanoneet ”wau” ja todenneet sellaisen työn olevan varmasti hienoa ja osa suhtautuu varmasti hieman tuhahtaen tällaisiin hömppäopintoihin. Lause, mikä kaikkien suusta on tullut on ollut ”se on varmasti ihan sinun alaasi”. Niinkö? Minulla ei ole ollut rohkeutta kysyä, mikä kenenkin saa sanomaan näin.

Tätä viimeistä lausetta olenkin jäänytkin pohtimaan. Muotialalla täytyy varmasti olla oikeasti kovaa intohimoa, sillä alan kilpailu on kovaa. Uskon, että intohimolla, innostuksella ja itseensä uskomalla ponnistaa pitkällekin. Minulla on ollut pienestä pitäen kova intohimo kirjoittamiseen ja kyllä minä muotia tarkasti seuraan, vaikken vuosituhannen trendsetteri olekaan. Miksi tuntuu välillä niin väärältä olla kiinnostunut siitä, sopivatko korvakorut asuni värimaailmaan? Tarkoittaako se automaattisesti sitä, etten ole kiinnostunut kuin pinnallisista asioista? 

 

Rohkenen silti olla innoissani opinnoistani. Opettajat Helsinki Design Schoolissa ovat tähän mennessä olleet vailla vertaansa. Viime kerralla saimme kuulla Sami Sykköä, jonka kokemus alalta on niin vankka, että hänen tarinoitansa voisi kuunnella päiväkausia. Mitä kaikkea hän onkaan ehtinyt kokea. Toinen rautainen ammattilainen, Susanna Björklund, joka I love me-messuillakin nähtiin, on korostanut puolestaan vastuullisuuden tärkeyttä. Maailman luonnonvaroja. Kestävää kehitystä. Niin toimittaja kuin bloggari on mielipidevaikuttaja, joten sillä mitä kirjoittaa on suurikin merkitys.

 

Susannan sanoja mietin eilen, kun ostin mekon ensi lauantaita varten Forget me not-kaupasta. Tarkoituksenani on mennä sillä niin Indiedaysin tilaisuuteen kuin viettää omia syntymäpäiviäni illalla. Tulin aika fiiliksissäni kotiin. Paljolti myös mielettömän palvelun ansiosta mitä kaupassa sain (tästä lisää myöhemmin), mutta myös mekon vuoksi. Mikä mekossa oli niin hienoa? Se oli secondhandia. Se on jo ollut jonkun ostama ja hänellä käytössä, enkä rasittanut luontoa sen enempää haalimalla sen kaappiini. Lisäksi sellaista ei tule heti toista kadulla vastaan. En tuntenut syyllisyyttä sen hankkimisesta.

Opinnot eivät ole kestäneet kauaa, mutta jo näinkin lyhyessä ajassa olen alkanut tarkastella muotia ja vastuullisuutta uusista näkökulmista ja toisaalta taas olen hurjan innostunut siitä, mitä alalla on annettavanaan. Muodin eri näkökulmat, eettisyys ja vastuullisuus ovat niin valtava aihe, että tämä jää nyt pintaraapaisuksi ja toivottavasti herättää kommentteja ja sen kautta keskustelua.

Saitteko yhtään kiinni ajatuksistani näin keskiviikkona?

Mitä muoti sinulle merkitsee?