Tämän vuoden Disney-kurpitsa + nainen joka vihasi Halloweenia

Minä olen eilen ollut kirppiksellä ostamassa jotain paitaa lapselleni, jonka voi sotkea tekoverellä. Ostanut Tigerista tekoverta ja kasvomaaleja ja luvannut, että huomenna lapsesta taiotaan koulun Halloween-perjantaihin jonkinlainen hahmo. Minä! Minä olen aina vihannut Halloweenia, mutta vuosi vuodelta olen lämmennyt sille enemmän. Nyt lasten innon myötä alan näköjään olla aivan menetetty peli, lupasin että voin keksiä Halloween-herkkuja ja olemme aiemminkin osallistuneet pieniin Halloween-ohjelmiin, tänä vuonna ajattelimme Niihamassa olevaa Revenneen lakanan reissua. Mutta miksi olen inhonnut Halloweenia?

Halloween on liian amerikkalainen, minä suomalaisten perinteiden ystävä

No siinäpä se tiivistetysti. Koska Halloween ei ole kuulunut omaan lapsuuteen, ei se ole alkanut siirtyä lapsillenikaan. En ole ymmärtänyt, miksi haluaisin tehdä pienistä lapsista kummituksia ja mihin muka voi mennä karkki ja kepponen-kierrokselle? En minä edes tiedä mikä on oikea päivä siihen, enkä tiedä onko yksikään naapuri siihen varautunut! Sellaista ei siis ole koskaan tehty ja sanoin, että ei vielä tänäkään vuonna. Eikä meidän ovella ole kyllä ketään käynyt. Minä olen alkanut lokakuun lopulla laittaa joulua esiin ja kaikki luuranko-koristelu yms. synkkyys on jotenkin inhottanut.

Nyt kun meillä on koululainen, asian näkee aika eri valossa. Into on kova huomiselle, kun saa pukeutua ja koulussa on erilainen päivä. Ymmärrän, että alakoululaisista on jo kivaa leikkiä kummitusta tai vampyyria siinä missä pienemmän Halloweenin viettäjät ovat ehkä mieluummin kissoja tai muita naamiaishahmoja. Koulussa joku oli puhunut myös karkki ja kepponen kierroksesta, eli sekin alkoi mietityttää koululaista. Mikä se on?

Niin ja tiedättekö! En ole ikinä osallistunut millään tapaa itse Halloweeniin, en ole koskaan saanut kutsua Halloween-kemuihin tai pukeutunut millään tapaa. Mutta kyllä moni ainakin somen perusteella näyttää pitävän Halloween-juhlia! Miksiköhän ne puuttuvat täysin omasta tuttavapiiristä?

Halloween  – iloa synkän ajan keskelle

Tämä on se peruste, minkä usein kuulin aiemmin Halloweenista innostujilta. Ja totta, ovathan kurpitsalyhdyt nyt aivan ihanan värikkäitä pilkkuja ja meilläkin tehtiin Disney-kurpitsa jo viidettä kertaa (tai mies teki). Tällä kertaa syntyi Irvikissa! Harmi kun ne alkavat nahistua niin äkkiä, saisi säilyä vaikka kuukauden!

Edelleen olen sitä mieltä, että kaikki pelotteluhommat sopivat vähän isommille. Nelivuotiaan päikyssä oli leikitty, että mansikkahillo on verta jne. ja hän irvisteli vähän illalla ruoan kanssa, kun alkoi kuvitella kaikenlaista. Mutta selkeästi koululaisten hommaa tämä on ja asia, mitä on odotettu koko viikko ja äitiä jännittää ihan hirveästi, en ole koskaan taikonut mitään Halloween asuja tai tehnyt kasvomaalauksia, voi toivottavasti onnistun edes vähän sinnepäin huomenaamulla!


paita SILVERJUNGLE/ housut ESMARA by HEIDI KLUM LIDL (saatu)/ kengät PALMROTH (saatu)/ korvikset UHANA DESIGN/ takki

Nämä kuvat ovat päivältä, kun menimme Särkkään Karmivaan karnevaaliin. Onhan siitäkin tullut jo monen vuoden iloinen ja värikäs perinne, mitä olen aina rakastanut. Kelkka on kyllä alkanut kääntyä vauhdilla!

Millä mielellä itse suhtaudut Halloweeniin? Onko teillä tiedossa Halloween-kemuja?

Näppilän kesähaaste!

Eikö nyt ole oikea aika laittaa kesä pakettiin, kun syysmyrsky on täällä ja tämän vuoden Blossa on julkistettu. Tiesittekö sen maistuvan mintulta ja vihreältä teeltä? Kuulostaapa muuten jännältä glögimaulta! Tällä viikolla on vielä saanut juosta lenkkinsä t-paidassa ja viime viikolla menin paljain säärin hameessa, mutta nyt taitaa alkaa kelkka kääntyä syksyyn. Lueskelin pitkästä aikaa blogeja ja Nooran blogista bongasin tämän kesähaasteen, jolla aion summata kuluneen, erilaisen kesän. Kuvat ovat muuten otettu entisen keskustakotimme takapihalla, se oli sitten ihana koti, joka meillä oli 8 vuotta ja jonka pihalle päädyimme täysin vahingossa ottamaan näitä kuvia!

Siispä kesä 2020 pakettiin, tämä haaste oli minusta muuten aika vaikea, niin paljon kuitenkin muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua!

Kesä 2020 kahdella sanalla.


Kotimainen uima-allaskesä.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Tuli nähtyä monta ihanaa, mutta mummilassa Jyväskylässä näin kahteen otteeseen ihan mielettömän taivas on liekeissä auringonlaskun. Kahdella eri kyläilykerralla, molemmilla kerroilla muiden mentyä nukkumaan juoksin hakemaan kameraa, kun taivas oli niin upeasti tulessa. Liekö mummilan sijainti sellainen, että sinne näkyy upeimmat auringonlaskut?

Kesän itkettävin hetki?

Ehkä tihuuttelin eniten sille, miten esikoinen kasvoi jotenkin silmissä eskarilaisesta koululaiseksi. Hommattiin reppu ja iso pyörä ja hän innoissaan koulua odotti.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Nyt on paha. En ole mikään leivosihminen ja minulle eniten herkkua on yleensä suolaiset jutut. Jätskejä söin kesän aikana tasan 0, yksiäkään juhlia ei kesällä ollut missä olisin syönyt herkkuja, help! Vastaan tähän, että tuoreet marjat. Ne lukuisat mansikat joita meni pakkaseenkin 30 kg, oman pihan vatut ja omput, jotka meinasivat viedä järjen. Mikä omenavuosi! Metsästä suoraan syödyt mustikat!

Kesän kikatuttavin automatka?

En tiedä naurattiko vanhempia enää niin, mutta lapsilla tuli ihan yli äyräiden jutut Kuusamo-Jyväskylä välillä. Se takapenkin kikatus ja hepulointi naurattaa aluksi, mutta pidemmän päälle edessä olevat 200 km ja hirveä hysteerinen hepuli saavat auton tuntumaan aika pieneltä. Oli myös ihanaa ajella miehen kanssa kaksin Hankoon ja takaisin, rauhallista juttelua ja upea ajokeli. Omassa rinnassa pulppuaa aina eniten, kun ollaan matkalla johonkin – Kuusamoon, mummilaan, Hankoon tai mihin vain. Se kotimatka on sitten se mälsä pakollinen paha.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Taisi olla Ähtärissä tässä majoituksessa. Ihana puulämmitteinen sauna ilman suihkua, joka sai kuopuksen järkyttymään ja kyselemään miksi täällä on niin paljon oksennusvateja, missä suihku? Oli ihanaa pulahdella saunasta uimaan isovanhempien kanssa, sitä herkkua on niin harvoin tarjolla!

Kesän lempparilook?

Siis en edes kehtaa kertoa. Olin eniten tänä kesänä vanhoissa, noin 5 vuotta sitten ostetuissa harmaissa farkkushortseissa, bikineissä ja välillä vedin päälle Gina Tricotin reikäpaidan. Tuon paidan ja shortsit olen joskus 4 vuotta sitten jopa kuvannut tänne, hetkineeen… Täällä! Kun oli niin paljon kotona, niin tuli oltua kotipihassa tässä univormussa.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Ehkä se hetki, kun saavuttiin Rukalle ja ajettiin suoraan tunturiin, rinteen päälle. Ihasteltiin koko perheen kanssa paikkaa ja mietittiin, että vastahan tästä laskettiin laudalla alas. Lapset ihastelivat kilvan maisemaa, pitkä ajomatka oli takana, ensimmäiset porot nähty ja kaikki oli todella kaunista ja ihanaa. Meinasin alkaa itkeä, kun mieleen tulvi se maaliskuinen viikko siellä, kun korona ”räjähti” ihmisten tietoisuuteen. Että pääsimme takaisin ja saimme nähdä paikan kauneuden kesälläkin. Siitä hetkestä ovat nämä kuvat.

Toinen ihana hetki oli saapuminen Hankoon ja tähän ihanaan majoitukseen. Kävelimme rannalle ja istuimme siinä rauhassa kylki kyljessä. Se oli kivaa.


paita AMAZING TAMPERE (saatu)/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset UHANA DESIGN/ tennarit CONVERSE/ panta INVISIBOBBLE (saatu)

Tuntuu yks kaks kauhean kaukaiselta kesä kun katselee ulkona viuhuvaa myrskyä, mutta tämän päivän jälkeen onkin taas luvattu lämpöisempiä kesiä. Olisiko sinun helppo vastata näihin kysymyksiin? Mitä jäi eniten kuluneesta kesästä mieleen?

Otetaan varovasti myrskyssä, onko teillä ollut jo myrskytuhoja? Itse yritin äsken soittaa ja haloota tuli toisessa päästä, eli jokin yhteys ainakin pätkii.

P.S. On jäänyt julkaisematta elokuun asuäänestyksen voittaja, vaikka pakettikin on varmasti (toivottavasti!) jo perillä. Palkinto lähti nimimerkille saya ja teidän lemppari elokuun asuista oli asu nro 1 eli tässä postauksessa ollut asu, jossa kerroin miksi blogin nimi on tällainen tai nimimerkkini Instassa. Kiitos osallistuneille! 

Se oli sitten siinä!

Nimittäin miehen loma. Somesta voi päätellä, että monella muullakin on huomenna paluu arkeen edessä. Toisia ahdistaa, toiset ovat selkeästi saaneet akut ladattua ja ovat jo vähän innoissaankin palaamassa. Oma olotilani on lähinnä hämmentynyt. Mies on lähtenyt aamuisin toimistolle viimeksi maaliskuun alussa, pimeään aikaan. Lomautusten ja etätöiden vuoksi olemme saaneet pitää hänet hyvin lähellä ja syöneet esimerkiksi aamupalat yhdessä kuukausia. Nyt emme edes näe häntä aamuisin, sillä hän lähtee usein seiskaksi töihin kun me muut vielä nukumme. Miten sopeudun tähän, apua! Seuraavat neljä viikkoa hoidan omat työt ja kuopuksen viihdytyksen, saas nähdä miten tässä käy.

Unelmien Suomi-kesä 2020

Jotenkin meillä oli muka todella paljon aikaa tehdä ja puuhata Suomessa, neljä viikkoa tuntui loputtomalta. Ehdittiin käydä Särkässä, Ähtärissä, Rukalla ja nyt viimeisimpänä Hangossa. Lorvittiin muutamat päivät mummilassa Jyväskylässä. On pesty ikkunat, pakastettu mansikkaa ja vattua, olen lukenut kirjan siltä istumalta kannesta kanteen. On suppailtu ja käyty kaksi kertaa rannalla. On väistelty todella hyvin ihmisruuhkat, oltu aina jollain kummilla keleillä menossa. Missään ei ole ahdistanut ihmismäärät. Paljon on siis ehditty tehdä ja nähdä, mutta esimerkiksi suunniteltu Helsingin reissu jäi odottamaan aikaa parempaa. Ehkä elokuussa? Ihanaa on myös se, että on saatu yövieraita meille ja ensi viikonloppuna tulee vielä veljeni perheineen kylään. Onneksi, en ole koko vuonna nähnyt heidän pienokaistaan, kun Helsingin reissut jäivät väliin. Kauhealta on tuntunut, pienet kasvavat niin paljon puolessa vuodessa!

Koulu alkaa ja päiväkoti vaihtuu

Vaikka kesää on vielä jäljellä ja kuopus on seuraavat neljä viikkoa vielä kotona, on täällä aika jännittyneet tunnelmat. Koulureppu ja uudet tossut on hommattu ja täällä hyppelee ekaluokkalainen into piukeana. Vaikka rakennus on sama missä eskari käytiin ja luokassa odottaa parhaat kaverit, on esimerkiksi opettaja vielä arvoitus. Ja se, miten kouluun mennään, kun sinne ei viedä suoraan sisälle. Ai niin, kellojen soitosta! Kyllä se on taas ihan uusi juttu ja ilmassa on syksyn tunnelmaa, kun ollaan jo niin kouluajatuksissa kiinni.

Samaan aikaan pikkusisko ratkeaa aika ajoin itkemään, kun edessä on uuteen päiväkotiin meno. Se jännittää ja vanhoja kavereita on ikävä. Äsken hän pyysi, että jos uusi päiväkoti ei lähde sujumaan, saako palata vanhaan. Lohduttelin, että ei mene varmasti kuin hetki ja hän on osa ryhmää. Mutta vähän vanhempiakin jännittää edessä oleva elokuu, sillä meillä lapset reagoivat uuteen ja jännään aina sillä, ettei uni tule tai yöllä heräillään. Voi siis olla raskaat viikot edessä, ennen kuin uudesta tulee normaalia. Ja toivottavasti paikkoja ei enää suljeta koronan takia! Vähän sellaiset epävarmat fiilikset tällä hetkellä.


mekko VOGLIA FINLAND/ kengät ELSE JACOBSEN/ aurinkolasit RAYBAN/ villatakki VILA/ laukku VERO MODA

Mutta nyt nauttimaan miehen vikasta lomapäivästä, ajattelimme etsiä josko löytäisimme mustikkaa pakkaseen ja uida ainakin pitää vielä! Miten siellä on sujunut kesä? Onko huomenna paluu arkeen? Etätöiden loppu?