*Lidlin pr-tapahtuma, vaatteet saatu
”Apua, kaatuuko tämä, tostako pitää mennä!”
”Anna mennä Katja, sä olet rämäpää, hyvin menee!”
”IIIK, tämä on paljon hurjempaa kun ikinä kuvittelin, miten noi muut mimmit ei yhtään pelkää”
”Katja, äitiyden myötä pelottaa paljon enemmän ja iän, se vaan pahenee iän myötä!”
”No on tossa edessäkin kahden lapsen äiti ja menee vaan!”
40 minuuttia minun ja Tiian meno mönkijäsafarilla kuulosti jokseenkin tältä. Lähdin ajamaan ihan innoissani, Tiia kyydissäni ja pellolla sekä tiellä meno oli huisia. En ollut uskoa silmiäni, kun näin mihin letka meni, yli möykkyisen kallion, yli kantojen, kuopista ja mutalätäköstä. Vesi ei haitannut mitään, mutta kivien päällä ajo sai sydämen hakkaamaan. Siis miten tästä kuuluu mennä? Kiviä päin, yritää väistää isoimmat vai miten? Tämä kaatuu! Ei kuulemma hevillä kaadu ja Pois tieltä-yrityksen henkilökunta oli ohjaamassa ajolinjojamme monessa kohtaa ja sanoi, mitä linjaa ei kannata ajaa. Seurueen varmasti kokenein kuski, autoharrastaja Emma Kimiläinen sanoi, että aika hiljainen vauhti. Apua, kuka tässä vauhtia ehtii miettiä, kun yrittää lähinnä selvitä ja olla kaatumatta?
RÄKS. Kuulitteks te? Huusin taakse. Ei muilta kuulunut tollaista! Mä rikoin tämän huusin 40 minuutin kohdalla. Tuli ahdistus, ajoin varmaan väärin enkä saa mönkijää pysymään pystyssä. Tuli sellainen kokovartalomakaronius, tietäjät tietää. Emme olleet puolivälissä vaihtaneet kuskiakaan Tiian kipeän käden vuoksi, joten kaikki jännittäminen uuvuttikin. Yllättävän fyysistäkin hommaa! Pelästyin tosissani kovaa ääntää mönkijän alta, mutta ei se tainnutkaan hajota. Yritin hetken jatkaa, kysyin Tiialta haluaako hän ajaa ja kun ei halunnut, totesin, että luovutan. Ei olisi ollut enää pitkä matka tielle pois metsästä, mutta liian monta kivenmurikkaa minulle. Tosin, jos olisin tiennyt, että kun hyppäämme maastoauton kyytiin ja kuski vetää omien sanojensa mukaan hardcore-reittiä, olisinko valinnut mönkijän. Hui hirveää, en ole varmaan ikinä nähnyt pelkkää kalliota auton ikkunasta, miten se ei mennyt ympäri kun oli niin pystyasennossa? Vaistoimaisesti kiljuin ja kuski mutisi, että meidän kanssa olisi pitänyt olla korvatulpat. Hah!
Sellainen iisi aamupäivä oli isolla porukallamme Lohjalla, Pois tieltä-firman safarilla. Mönkijä itsessään oli huippuhauska vehje, mutta olisin voinut hurjimmat mäet ja lohkareet skipata. Kun alkoi epäröimään, uskon, että se hitaasti sutien kivien ylittäminen oli vielä pahempaa kuin reippaasti eteenpäin meno. Perillä osa porukasta vaan hihkui riemusta, osa ei ollut ajanut ollenkaan ja osa oli myös ollut vähän kipsissä, kuten allekirjoittanut. Mutta ylitin monesti jo oman mukavuusalueeni ja testasin uutta lajia. Uskoisin, että mieheni olisi nauttinut tuolla menosta ja mietinkin, mistä saan hänelle tuollaisen setin lahjaksi (vinkatkaa, jotka tiedätte vastaavaa esimerkiksi Pirkanmaalta!).
Päivän oli meille järjestänyt Lidl yhdessä PR-toimisto Marsaanan kanssa. Testasimme ajaessamme huomenna kauppaan tulevia ulkoilumallistoa, jossa erityisesti tykkäsin trikoista ja ulkotakista, jossa on irrotettava fleece-vuori. Värit olivat tällä kertaa todella onnistuneita ja kauniin syksyisiä! Koko malliston näet täältä ja se on saatavilla kaikissa Lidlin myymälöissä.
Ja jos joku kaipaa vauhtia elämäänsä, niin ei kun Lohjalle. Paikka on todella ihana ja sieltä löytyy kuulemma saunakin, jos haluaa viettää koko päivän kreiseillen. Aika ykkösmesta hurjille polttarisankareille tai työpoppoolle (no, kyllä sieltä kaksi äiti-ihmistäkin ihan hyvin selvisi takaisin, hih!).
Kiitos järkkäilyistä, kiitos Tiia kun uskalsit olla kyydissä ja kiitos Pois tieltä kokemuksesta! En kyllä hetkeen unohda! Vitsi miltä ruoka maistu ulkona kokemuksen jälkeen!
Oletko testannut kyseisen paikan tai mönkijähommia muualla?
P.S. Tiialla oli vauhdissa kypärä päässä, älkää huoliko!