Eräänä elokuisena päivänä meille saapui painava paketti. Innokkaina kuopuksen kanssa avasimme sen ja hämmästyimme, miten paksu satukirja paketista tuli samanlaisella kuvituksella olevan lautapelin kanssa. Wau! Kuvat ja tyypit näyttivät hurjan houkuttelevilta niin nelivuotiaan kuin äidinkin mielestä ja aloimme välittömästi selata kirjan ensimmäistä aukeamaa, jossa on esitelty hahmot. Nappaajakuuset, Sisu Sukkela, Fifi Fantastinen…. Siis ketä nämä tyypit ovat? Lapsi halusi lukea heti kirjaa, mutta sovittiin, että jätetään iltasaduksi niin isosiskokin pääsee tarinaan mukaan, sen sijaan peli avattiin heti ja olimme seuraavan tunnin täysin sen pauloissa. Miksi? Antaakas kun kerron!

Pomenian taikamaailma – satuja, kirjoja ja pelejä

Astuimme sisälle meille uuteen Pomenian taikamaailmaan, joka oli meille uppo-outo. Taikamaailma, joka on täynnä taikaa, seikkailua ja sydämeltään suuria olentoja. Hahmoja, kuten rosvokoira tai Käämä Kemppinen, jotka tuntuivat hieman hurjilta. Tutkimme lautapeliä, joka kertoi olevansa Satuseikkailu. Siinä on kaksi eri puolta, yöpeli ja päiväpeli, joista päiväversio on vähän vauhdikkaampi kuin yöversio. Lapsi halusi kokeilla ensimmäisenä yöpuolta, joten siitä sitten aloitimme.

Pomenian taikamaailma on vaarassa, sillä Pimeydenvelho Käämä haluaa estää taikapölyn keräämisen ja säilyttää ikuisen talven. Käämä on napannut vangiksi Ruttu-keijun ja loihtinut piiloon pomenialaisten taikaesineet. Ilman taikaesineitä keijua ei voida pelastaa ja Pomenia haalistuu ja kuihtuu. Nyt tarvitaan rohkeutta, sinnikkyyttä, yhteistyötä sekä uusia taikavoimia! Pelasta Ruttu etsimällä piilotetut taikaesineet sekä Kultainen sydän, joka murtaa lopulta Käämän loitsun.

Peli näytti ulospäin vähän Afrikan tähden logiikan tyyliseltä – noppa, käännettäviä pyöreitä nappuloita ja pelastettava Ruttu. Kuka löytää ensimmäisenä kultaisen sydämen ja pelastaa Rutun? Mutta itse pelin henki ja tehtävät ovatkin jotain aivan muuta. Tunnetaitoja, temppuja ja vaikka mitä kivaa! Aloimme pelata ja yllätyimme tehtävistä iloisesti. ”Halaa pelikaveria” ”Pistä silmät kiinni ja mietiskele omaa onnenpaikkaasi” ”Tee vartalollasi kirjaimet ja sana ILO” ”Ketä sinä haluaisit auttaa ja miten?” ”Miltä näytät kiukkuisena?” ”Piirrä pelikaverin selkään taikasauva tai pölypussi ja anna arvata kumman piirsit”.

Pelin tehtäväkortit ovat niin kivoja, että se sellainen ”kuka voittaa”-tiimellys unohtuu täysin. Hahmoina seikkailee Pomenian satumaailmasta tuttuja hahmoja ja peli on hyväntuulinen, juuri täydellisesti pienille lapsille sopiva. Meillä upposi 4+7-vuotiaisiin täysillä ja naurua ja haleja on riittänyt pelin parissa! Kuvitus on kaunista pelilaudassa, ainoa miinus on, että jos pelaa yhtä usein kuin me, tehtäväkortteja saisi olla enemmänkin!

Kukaan ei oikeastaan tajunnut voittajaa, niin hauskaa meillä on ollut pelin parissa. Ja miten se kultasydänkin löytyy aina ihan vikasta ympyrästä!

Peli vahvistaa upealla tavalla lapsen tunnetaitoja, joita on myös hyvin tärkeää harjoittaa. Nelivuotiaan ilme oli mieletön, kun luin tehtävistä, että halaa pelikaveria. Oikeasti äiti? Haliiiii! Sen lisäksi, että halattiin ja puhuttiin hyvistä tunteista, oli todella tärkeää päästä puhumaan kiukusta ja vihasta – ne kun ovat myös tunteita, joita kaikilla on. Äidilläkin.

Pomenia – Taikamaailman suuri seikkailu iltasatu

Pelissä seikkailevat samat hahmot pitkälti kuin kirjassa, kirjassa hahmoja on vielä enemmän. Hihittelevä ja taikapölyä heitteleviä keijuparvi taitaa olla meidän tyttöjen suosikkeja. Kyseinen kirja on vasta trilogian ensimmäinen osa, eli näistä saadaan nauttia pitkään, sillä tässä ensimmäisessäkin osassa on lähes 170 sivua. Ja se sivumäärä on pääasiassa tekstiä, kuvia on suhteellisen vähän, eli riittää iltasatua!

Ajattelin aluksi, ettei nelivuotias jaksa kuunnella niin pitkiä tekstejä, mutta hyvin hänkin on eläytynyt satuun, kun olemme lukeneet muutamia sivuja illassa. Molemmat tytöt kuuntelevat hyvin tarkkaavaisena ja otsa kurtussa. On hihitetty pylly edellä puuhun menevälle ja ranskaa puhuvalle hiirelle ja ihmetelty, miksi Käämä-velhosta tuli niin ilkeä ja kiukkuinen. Kirja tuo hienolla tavalla esiin hyvin erilaisia persoonallisuuksia, unen ja todellisuuden rajamaita sekä tunnetaitoja. Maailman hyviä ja pahoja asioita käydään läpi sadun keinoin. Minusta on ihanaa, että yksi keijuista on Ruttu muiden ollessa perinteisiä Kultakutreja ja Fifejä. Ruttu nukkuu pitkään ja tekee asiat omalla tavallaan. Kirja on yhtä aikaa hyvin kiehtova ja erilainen satu, kuin mitä olen lukenut, mutta vitsi siellä on taustalla paljon ns. asiaa! Ei kaikkien keijujen tarvitse olla kultakutrisia prinsessoja ja hihittää menemään prinsessamekoissa!

Petronella Grahn ja muu Pomenian maailma

Pomenian taikamaailma on kuvataiteilija Petronella Grahnin luoma maailma, jonka luulin olevan minulle ihan vieras. Mutta, kun tutkin asiaa enemmän, ei näin ollutkaan! Sillä jo 10 vuotta sitten näin muun muassa tyttöjen serkuilla tinttu.comin tuotteita – lohikäärme ja peikkohattuja. Tinttu on lopettanut toimintansa, mutta en tiennyt että noiden päähineiden takana on sama Petronella kuin Pomenian taikamaailman! Ensimmäinen kirja on julkaistu vuonna 2015 ja Petronella on herättänyt satuja henkiin muun muassa seinämaalauksissa. Ihanan kiehtovat värit ja satumaailma, ovat ihastuttaneet meitä nyt pelin ja kirjan muodossa. Täältä voi kurkata lisää Pomenian historiasta.

Jos haluat testata erilaista peliä, jossa halataan, tanssitaan, irvistellään ja piirretään selkään, testaa ehdottomasti pienten lasten kanssa tämä Pomenian peli! Aivan mahtava! Kirjastakin tykkäämme, mutta sanoisin, että sen ikäsuositus +6 voi olla ihan paikallaan – sen sijaan peliä rakastaa erityisesti kuopuksemme! Pelissä aikuisetkin pääsevät irrottelemaan ja eläytymään ihan uudella tavalla satumaailmaan ja puuhamaan lasten kanssa. Se todellakin tarjoaa ihanaa yhdessäoloa, lämmin suositus! Lähde rohkeasti matkalle Pomeniaan ja tutustu Käämään, Ruttuun ja muihin ihaniin hahmoihin!

Ovatko tuttuja teillä?

*kirja ja peli saatu ilman kirjoituspakkoa