Kesäloma ja hetket rannalla ja riippukeinussa kirjan kanssa lähestyvät monella. Minä kuvasin teille yöpöydällä olevia kirjoja jo huhtikuussa, mutta lukiessa ja postaamisessa on kestänyt hetken. Minä edelleen kulutan vain näitä perinteisiä kovakantisia kirjoja, joten lukeminen vaatii ihan oman pysähtymisensä. Kaikkia kuvissa näkyviä kirjoja en ole lukenut, sen sijaan näissä vinkeissä on monia, mitä taas ei ole kuvissa. Eli älä jämähdä liikaa kuviin, vaan kurkkaa tekstit! Tässä kirjoja, joita olen vuonna 2022 lukenut.

Sebastian Fitzek: Potilas sekä Ikkunapaikka 7 A

Jutellessamme jouluna veljeni kanssa Fitzekin kirjoista olimme yhtä mieltä – ne ovat järjettömän koukuttavia. Kirjassa tapahtuu viimeistään toisella sivulla jotain kamalaa ja teosta on pakko alkaa ahmimaan välittömästi. Yksikään Fitzekin kirja ei ole ollut kahta päivää kauempaa kesken ja jokainen niistä on yllättänyt käänteillään. Välillä on tullut mieleen, miten kirjailija voikaan keksiä näin kamalia juonenkäänteitä toinen toisensa perään. Tarinat ovat yleensä julmia ja väkivaltaa riittää, eli mitään hyvän mielen kirjoja Fitzekit eivät ole. Ne ovat kuitenkin juuri sellaisia, mitä tykkään hirveästi lukea ja uusinta olen jonottanut pitkään kirjastosta! Ikkunapaikka aiheutti kyllä vähän vilunväristyksiä, en ole mikään lentämisen ystävä ja eläydyin kirjaan ehkä liiankin vahvasti.

Alex Schuman: Eloonjääneet

Vähän surumielinen kirja, jossa kolme veljestä lähtee ripottelemaan äitinsä tuhkia lapsuudenmaisemiin. Kirjassa käydään läpi lapsuutta ja veljien suhteita. Lapsuudesta palajstuu erilaisia asioita vasta aikuisuisena, kun veljekset kertovat mietteitään ja sitä, kuka oli syyllinen mihinkin. Yllättäviäkin käänteitä. Jotenkin apea mieli jäi, ei mikään kevyt kesäkirja, mutta tunteita herättävä kyllä.

Nita Prose: Hotellisiivooja

Luin tämän kirjan ex tempore hiihtolomalla Jyväskylässä parissa päivässä, kun se oli äitini VIP-lainana. Hirveästi kehuttu teos, joka kyllä piti otteessaan ja oli helppo lukea hetkessä. Kirjassa kuvataan erityislaatuisen hotellisiivoojaan mielenmaailmaa ja tsemppausta selviytyä elämässä. Hän on nöyrä, erittäin suorasanainen ja vähän liiankin naiivi, välillä jopa hermostutti se piirre päähenkilössä. Siivooja joutuu keskelle murhamysteeriä ja tämäkin kirja pitää sisällään yllättäviä käänteitä.

Jojo Moyes: Yömusiikkia

En ole saanut varmaan ikinä Moyesin kirjoja loppuun. Ne eivät ole pitäneet otteessaan. Mutta Yömusiikissa oli jotain hyvin kiehtovaa. Rakastan Englantiin sijoittuvia kirjoja ja Englannin maaseudulla ajatuksissani vaellessa halusin ahmia tämänkin teoksen loppuun. Sinnikäs viulisti jää yllättäen leskeksi ja muuttaa lapsineen maaseudulle. Kirja kuvaa hyvin ihmissuhteiden vaikeutta sekä ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Erittäin osuva teos juurikin kesän rantapäivää varten.

Ruth Ware: Valhepeli

Taas mennään Englantiin! Pala sydämestäni on tuossa maassa ja olin ajatuksissani vaihto-oppilasajoissa pienessä kaupungissa, kun tätä luin. Kirjassa ystäväporukka, joka on ollut hyvin tiivis teinivuosina tapaa kouluaikojensa kaupungissa yli 10 vuoden eron jälkeen. Tämä vähän tökki – kaikki jättivät ns. elämänsä kesken ja riensivät paikalle, kun yksi porukasta kutsui yllättäen yli 10 vuoden eron jälkeen. Olisiko tällainen uskottavaa? Jos tuon yli pääsee, niin tarina on koukuttava ja käänteet yllättäviä. Myös ympäristön, luonnon ja Englannin näkymien kuvaaminen on minusta ilahduttavan tarkkaa.

Lisa Jewell: Näkymätön tyttö

Miten nämä sattuivatkin peräkkäin, siis tämäkin kirja vie sinut Englantiin. He, jotka ovat Jewellin kirjoja lukeneet, tietävät, että kirjat koukuttavat hurjan paljon. Niissä on aina jotain samaa, vaikka tarina on eri, tuntuu, että kaikki Jewellit lukeneena alkaa jo arvaamaan, miten tarina menee. Kirjat ovat psykologisia trillereitä, joka on eniten rakastamani kirjalaji. Teinityttö katoaa, kun saa tietää liikaa psykologinsa yksityiselämästä. Samaan aikaan yksin elävän opettajan elämä alkaa mennä alamäkeä ja ennakkoluulot kaatuvat hänen niskaansa. Miten nämä kaksi tapausta liittyvät toisiinsa ja mihin teinityttö katosi? Niinpä, pakko lukea äkkiä!

Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo Taipumaton

Nyt täytyy heti alkuun sanoa, että kieliasu tökki minua hieman tässä kirjassa. Muutaman sivun sisään oli käytetty kolmesti muistaakseni ilmaisua ”sehän oli ihan kelpo suoritus”. Meinasin jättää kesken, kun en tykännyt kirjoitustyylistä, mutta Kaijan vaiheet kiinnostivat enemmän kuin kirjan jättäminen kesken.

Kaija avaa elämäänsä hyvinkin avoimesti teoksessa, joka on mielestäni hieman liian pitkäksi venytetty. Olen itse kuunnellut Kaijan biisejä ysäriltä asti ja oli todella mielenkiintoista lukea tarinoita niiden takaa. Kaija myös kertoi avoimesti, miten tiukkaa taiteiljaelämä on ollut tai miten avioliittonsa päättyi. Lukemisen arvoinen, muillekin kuin tosifaneille.

Lisa Marklund: Napapiiri

Marklund oli jossain vaiheessa elämääni aivan ykköskirjailija. Rakastin hänen teoksiaan, joissa toimittaja Annika Bengtzon joutui mitä tiukimpiin tilanteisiin. Myös muut hänen teoksensa ovat olleet hyviä. Siksi tartuin innolla tähän kirjaan, joka aloittaa uuden sarjan. Täytyy sanoa, että oli pettymys. Viimeiset sata sivua tapahtui tosissaan ruotsalaisessa pikkukaupungissa, josta löytyi ruumis 40 vuoden takaa. Mutta kokonaisuudessaan kirja oli vähän tylsä, eikä jättänyt mitään langanpätkiä auki, miten tästä voi jatkaa sarjaa? Oletteko lukeneet, tästä olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja?

B.A. Paris: Romahduspiste

Psykologinen trilleri, jossa ei tiedä ketä uskoa ja ketä ei. Jos olet lukenut Parisin edellisen teoksen Suljettujen ovien takana, tämä on hyvin samanlainen juonenkäänteiltään. Aavistelin todella aikaisin osan ratkaisusta, mutta mies, joka ei ole lukenut Suljettujen ovien takana-kirjaa, ei taas arvannut. Hyvin koukuttava teos, jonka ratkaisu on pakko saada tietää muutamassa päivässä!

Lina Areklew: Juhannusruusut

Ruotsalaisen kirjailijan esikoisteos. Vahva sellainen ja odotan innolla seuraavaa. Kirjassa on monta kiinnostavaa näkökulmaa. Siinä käydään läpi Estonian uppoamista ja siitä syntyneitä traumoja, samalla kun luodaan Tukholman edustalle pienelle saarelle murhamysteeri. Päitä putoilee paljon, mutta samalla pääosien henkilöhahmoista kerrotaan hyvinkin paljon. Heidän tunne- ja sielunmaailmaa avataan hienosti ja mielenkiintoisesti. Varasin heti seuraavan kirjan, tämäkin on nimittäin sarja ja uskon, että viihdyn sen parissa mainiosti!

Heather Morris: Kolme sisarta

Tätä kirjaa ei pysty kuivin silmin lukemaan. Kun Morris kirjoitti teoksen Auschwitzin tatuoija, vei eräs mies sen äidilleen lahjaksi. Äitikin oli ollut aikoinaan keskitysleirillä. Yllättäen hän tunsi juurikin kyseisen tatuoijan ja tätä kautta Morris päätyi kertomaan kolmen sisaruksen tarinan. He kaikki päätyivät keskitysleirille ja ne kauhut, mitä he kertovat ovat sanoinkuvaamattoman kamalia. Tämä kosketti vielä enemmän kuin Auschwitzin tatuoija, ehkä siksikin, että kirjassa taistelee elämästään kolme sisarta, jotka ovat aina yhdessä toisiaan tukien. Kosketti sisarten äitinä jotenkin vielä syvemmin. Ajatuksia herättävä teos, jota lukiessa ei voi olla ajattelematta, miten lähihistoriaa tämä kaikki on. Lopussa on vielä kuvia, jotka oli pakko katsoa läpi useaan otteeseen.

Satu Rämö: Vuosi Islannin maaseudulla

Sadun kirjoitustyyli on ihanan hersyvä ja hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa. Teos kertoo Sadun perheen muutosta Reykjavikista Islannin maaseudulle, jota ystävät kauhistelivat. Siellä he kuitenkin ovat edelleen kolmen vuoden jälkeen. Aiheuttaa pahaa Islanti-kuumetta. Todella mukavaa luettavaa. Minulla on seuraavaksi lukulistalla Sadun Hildur-dekkari, jonka julkkareissa Helsingissä olin pari viikkoa sitten. Se on saanut hurjan määrän suitsutusta somessa ja oikeudet on myyty jo Saksaan. Kyllä Sadulla pysyy kynä kädessä!

Oliko tuttuja kirjoja mukana vai uusia sinulle? Mitä itselläsi tällä hetkellä yöpöydällä, kirjavinkit ovat aina tervetulleita!