Avainsana-arkisto: mistä anemia johtuu

Mistä raudanpuute johtuu? Miten olen sitä yrittänyt korjata? Ovatko anemia ja ferritiinitjutut muotisairauksia?

10.12.2020
12

Aika ajoin kirjoitan aiheesta nimeltään anemia. Nyt olen taas yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni sen hoitamisen suhteen ja jos mainitsen sanallakaan anemiaa Instassa, saan ihan hirveästi yksityisviestejä. Mistä se johtuu? Mitä rautaa syön? Olenko kokeillut tätä? Onko kilpirauhasarvoni katsottu? Miten jaksan urheilla? Eikö rautainfuusion saa, sen kuin kävelee yksityiselle ja maksaa? Muun muassa näitä kysymyksiä satelee tasaisesti yksityisviestein ja siksi päätin taas kirjoittaa laajemmin aiheesta, joka niin monia koskettaa. Koska siitähän viestien määrä pitkälti kertoo, että aihe kiinnostaa monia ja koskettaa monia. En tiedä lukuja moniko nainen kärsii rautavajeesta, osalla on anemia, osalla taas raudanpuutos ilman anemiaa (eli matala ferritiiniarvo), mutta paljon meitä varmaan on. Oma anemiani analysoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 (hb oli tuolloin 90, ferreistä ei puhuttu silloin), eli kirjoitan tasan omien kokemusten pohjalta, mikään lääkäri en tietenkään ole.

Mistä anemia ja raudanpuute johtuu omalla kohdallani?

Osahan tästä on arvailua, sillä mitään kiveen hakattua totuutta ei ole lääkäri kertonut, mutta aika selvältä kaava osaltani vaikuttaa. Kun anemia analysoitiin 14-vuotiaana ensi kertaa, oli syynä raju verenvuoto. En selvinnyt yläasteella yhdestä 45 minuutin oppitunnista ilman vessareissua, eli määrä oli kuukausittain varmasti aika iso.

15-vuotiaana lopetin punaisen lihan syönnin, eli ruokavaliosta tippui rautaa paljon pois. Olisi varmaan pitänyt jo tuolloin ottaa rautalisä heti käyttöön. Söin kyllä rautaa anemiaan ja maha kesti sitä ihan hyvin tuolloin teini-iässä, mutta söin sen 3kk:n kuurin ja siinä se.

Homma pysyi suhteellisen hyvin kurissa mm. syödessäni ehkäisypillereitä, mutta tietenkin raskaudet ja imetykset heittivät homman toiseen suuntaan. Raskauksissa rautatasoni pysyivät ihan ok tasoilla, keskimäärin hemoglobiini oli 117. Sen laskiessa arvoon 110 otin rautalisän käyttöön. Raskaana ollessa. Kun vauva oli maailmassa, molemmilla kerroilla, ei kukaan enää testannut äidin veriarvoja, eikä kukaan neuvonut, että imettäessä ja raskauden jälkeenkin kannataisi varmasti jatkaa rautakuuria. Kuopuksen vauvavuonna olin päivät kahden pienen kotiäitinä, eli aktiivisuus oli huipussaan, urheilin, aloitin juoksuharrastuksen ja imetin. Ja en syö sitä punaista lihaa. Siinä on sellainen kombo, että kuopuksen ollessa 1,5-vuotias juoksu alkoi tökkiä. Ahdisti, en saanut unta. Miehen mielestä olin urheillut liikaa ja en palaudu. En itsekään saanut kiinni, mistä olo johtuu.

Kestävyysurheilu syö rautavarastoja, eli rakastamani juokseminen pahentaa osaltaan anemiaa ja naispuolisilla juoksuharrastajilla sitä tavataan paljon. Siinä siis minun komboni, ruokavalio, raskaudet ja imetykset, juoksuharrastus sekä endometrioosi ja runsas verenvuoto sen myötä. Ja koska tätä usein kysytään, kyllä minulla on testattu mm. kilpirauhasarvot sekä keliakia, jotka aiheuttavat usein sitä, ettei rauta imeydy ja anemia ei parane.

Millaiset ovat oireet raudanpuutoksessa?

Kuten aiemmin mainitsin, pohjakosketus olossa alkoi tulla keväällä 2018 kuopuksen ollessa parivuotias. Veriarvoni testattiin ihan muun sairauden ohella ja tulos oli hb 90 ja ferrit 3. Olin todella, todella aneeminen. Viime viikon arvoni oli hb 115 ja ferritiini alle 12 (eivät mittaa Mehiläisessä tarkemmin), eli anemian puolella ollaan ja rautavarastot tyhjinä, muttei niin pahasti kuin pari vuotta sitten.

Oireita on aikamoinen kirjo ja on mahdoton osasta sanoa, ovatko juuri raudanpuutteen aiheuttamia, mutta tässä omaa listaani:

  • Kun hb oli 90 minulla alkoi ns. pinna katkeilla ja aloin kärsiä pahasta unettomuudesta ja levottomuudesta yrittäessäni nukkua. Luulin olevani ylikierroksilla ja yliväsynyt, kun uni ei vaan tullut.
  • Nyt kun anemia ei ole niin paha, uni yleensä tulee, mutta nukun koiranunta ja sydän hakkaa öisin.
  • Pyörryttää aina kun nousen sohvalta ja tartun jostain kiinni (en tiedä onko syynä kovin alhainen verenpaine, anemia vai ne yhdessä).
  • Hiukseni katkevat ja irtoavat rajusti.
  • Jos urheilen kovaa, en saa sykettä enää nousemaan niin ylös kuin se nousee paremmilla rauta-arvoilla. Se aiheuttaa sen, että vaikka kroppa jaksaisi ja jalkoja ei väsytä, en saa happea ja tuntuu kuin tukehtuisin.
  • Tukehtuminen ja paniikkitunteet tulevat myös välillä arkisissa tilanteissa. Rinnan päällä on paino, luulin kärsiväni aiemmin paniikkihäiriöstä, nyt tiedän, että se on raudanpuute joka siellä huutelee.
  • Eräänlainen aivosumu ja keskittymisen puute. Voin olla paikalla ja periaatteessa jutella, mutta aivoni eivät monesti ota vastaan varsinkaan iltaisin, mitä toinen juttelee.
  • Unohtelu. En unohda ikinä mitään päivämääriä, työjuttuja tms., mutta jos teen illalla paljon kropan ollessa väsynyt, en välttämättä muista aamulla tehneeni. Väsyneenä en todellakaan ota mitään enää vastaan, vaikka olisin kirjoittanut ihan järkeviä juttuja illalla.
  • Alakuloisuus sekä itkuisuus. Olen kyllä herkkä, mutta aneemisena en saa yhtään itkua hallintaan. Tämä on muuten asia, joka olisi pitänyt huomata teininä, kaikki laitetaan aina vain sen murrosiän piikkiin! Olin hirveän alakuloinen ja onneton yläasteella, no tietenkin, kun olin 14v. Ei, olin pahasti aneeminen. Minusta tämä pitäisi ottaa huomioon kasvavilla teineillä!

Väsyttääkö anemia ja raudanpuute aina?

Ei. Sen sijaan EN koe olevani valtavan väsynyt ja uupunut, mikä yleensä anemiaan liitetään. Päinvastoin, kroppani käy vähän kierroksilla, uni jää huonoksi ja sydän paukuttaa vähän liikaa. Tosin aivoni ovat välillä todella väsyneet enkä oikein jaksa keskittyä, mutta onko se rautojen vika vai joku muu, vaikeaa sanoa.

Tunnen myös, että alhaiset rautavarastot eli ferritiinit eivät vaivaa niin paljoa kuin huono hemoglobiini. Jaksan kyllä hyvin urheilla tyhjillä varastoilla, mutta en jos hb putoaa. Toiset sanovat tuntevansa heti huonot ferritiinitkin. Oireet ovat hyvin moninaisia ja ihmiset erilaisia ja sanon, että osaltani taisteltuani kaksi vuosikymmentä anemian kanssa, olen myös jollain tapaa tottunut oloon, jonka se aiheuttaa – se on normitilani! Raudanpuutos voi oireilla niin monella ei tavalla.

Miten hoitaa anemiaa ja raudanpuutosta?

Tietenkin syömällä rautaa vai mitä? Olen pyrkinyt ottamaan ruokavaliossa huomioon rautaa sisältäviä aineita parsakaalista katkarapuihin ja punajuuresta papuihin. Miettinyt, etten söisi maitotuotteita niiden kanssa (tällöin esim. täytyy poistaa salaateista rakastamani juusto, se on usein heikko kohtani!) . Maitotuotteiden lisäksi mm. tee, kofeiini (eli Pepsi Max), sinkin syönti ja monet muut estävät raudan imeytymistä. Ruokailu on välillä ihme puljaamista. Nythän markkinoilla on tuote SiderAL, jonka kanssa ruoilla ei pitäisi olla merkitystä, on vielä minulta testaamatta.

Rautalisistä olen syönyt muun muassa Ferronolia, Maltoferia, Obsidania sekä suun kautta suihkutettavaa Nordic Healhtia. Olen yrittänyt lääkärin määräyksestä verenvuotoa vähentäviä lääkkeitä. Kun aloin hoitaa anemiaa vuonna 2018 oli hyvin pian selvä, että perinteiset rautatabletit ns. lentävät läpi. Yritin laimeammalla mehulla eli Ferronolilla ja otin satsin tyhjään mahaan aamuisin ja toisen iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tällä sain arvoni nousemaan kolmessa kuukaudessa arvoista hb 90 ja ferrit 3 arvoihin hb 127 ja ferrit 39. En olisi ikinä uskonut, että kolmessa kuukaudessa voin päästä noin paljon ylös ns. laimealla mehulla!

Kun olin vuoden päivät tankannut rautaa (sanotaan muuten, että paras tulos tulee kun ottaa joka toinen päivä!), maha sanoutui irti. Aamulla otettu rauta paisutti mahan kipeäksi palloksi, johon sattui iltaan asti. Ruoka ei maistunut, kun maha oli niin kipeä ja oli vaikeaa olla. Aloin taas kokeilla eri valmisteita läpi, mutta ei. Maha ei halua enää. Tiedättekö miten kävi kun olin ilman? Ei kauaa mennyt kun putosin anemian puolelle takaisin.


mekko LINDEX/ kengät DR.MARTEN (second hand)/ takki PBO/ korvikset UHANA DESIGN (saatu)

Auttaako rautainfuusio anemiassa?

Kiistelty kapula nimeltään rautainfuusio! Minulta on kysytty viimeksi tällä viikolla, eikö sen vain saa kun pyytää? Ei, ei saa. Kun anemia oli pahimmillaan ja olin vähän hädissäni, kuinka jaksan kahden pienen kotiäitinä painaa täysillä, kysyin Terveystalosta infuusiosta. Arvoni olivat ne hb 90 ja ferrit 3. Sisätautilääkäri naurahti ja katsoi minua ”syö nainen rautaa, infuusioita annetaan syöpä- ja munuaispotilaille!”. Voi että hävetti kun olin kysynyt. Luikin häntä koipien välissä kotiin syömään sitä rautaa.

Miksei niitä sitten vain saa? Tämä ei ole fakta, mutta mitä olen ymmärtänyt lääkäreiden puheista, on suuri syy niiden aiheuttamat sivuoireet. Infuusio ei ole ihan vaaraton toimenpide ja olen kuullut hurjistakin sivuoireista. Kova kuume on noussut, jalat ovat sähköttäneet omiaan. Rautainfuusiossa siis tiputetaan rautaa suoraan suoneen ja allergiset reaktiot voivat olla rajujakin.

Lisäksi infuusio ei ole mikään oikotie onneen. Että kun se saa, se oli siinä. Yhtä lailla ne varastot alkavat huveta, eli rautaa pitäisi syödä ainakin ajoittain jatkossakin. Ja, rautainfuusio on kallis, noin 600-700 euroa ja se ei esimerkiksi mene omaan sairaskuluvakuutukseeni, koska on lisäravinne.

Itse toivoisin saavani infuusion, sillä olen niin nollissa esimerkiksi varastojen suhteen, että toivoisin sen olevan potku parempaan oloon, jota voisin sitten ylläpitää esimerkiksi pari kertaa viikossa otettavalla rautavalmisteella. Sen vuoksi lähdin nyt taas kokeilemaan kuinka naisen käy. Labrat otettiin viime viikolla, tänään on lääkärin vuoro. Pelkään tosissani mennä sinne. Pelkään, että minulle taas nauretaan selittäessäni, että ahdistaa ja tukka irtoaa. Pelkään, että saankin lähetteen rautainfuusioon ja se ei menekään hyvin. Jännittää ja pelottaa koko homma, mutta haluan yrittää tehdä sille taas jotain, sillä kyllähän tämä olo hallitsee elämää vähän koko ajan.

Toivottavasti tästä avauksesta oli apua jollekin! Näitä todella paljon kysellään ja näistä näkee vaikka minkälaisia kirjoituksia. Nyt minä lähden kohti pelottavaa päivää! Kärsitkö itse anemiasta?

Huono hemoglobiini ja tyhjät rautavarastot – miten tähän taas päädyttiin?

3.7.2020
22

Kyllä harmitti. Olo oli lyöty pari päivää sitten, kun verikokeen tulokset tulivat. Vaikka olinhan minä sen tiennyt. Tunnistin jo olostani, lykkäsin menemistä verikokeisiin, ajattelin että kyllä se siitä korjaantuu. Oli kiire, oli paljon tehtävää, en nyt muka ehdi sinne verikokeisiin. Ja kun vihdoin päätin mennä miehen loman alkaessa, totuus oli silmieni edessä – olen taas pahasti aneeminen. Itketti. Lähinnä harmista, sillä raudan jatkuva syöminen on kamalaa. Itketti, kun tiesin, että on pakko, se korjaisi niin montaa asiaa. Itketti, kun haluaisin olla pitkäpinnaisempi ja elämäniloisempi, mutta välillä ei vaan pysty. Miksei? No tiesin jo vastauksen, toivoin, ettei ihan näin huonoilla arvoilla mentäisi.

Anemia 20 vuoden ajan

Tästä saattaa tulla aika pitkä postaus, ounastelen jo nyt. En hirveän mielelläni puhu ferritiineistä ja rauta-asioista, sillä siitä on tullut viime vuosina oikea ns. muotisairaus. Ja olen edelleen sitä mieltä, että ihmiset kokevat sen eri tavalla. Hemoglobiini ollessa pari vuotta sitten 100 ja ferritiinien 3, olin lähdössä puolimaratonille. Olin tottunut oloon. Ennätykseni sen korjaamisessa on hemoglobiini 127 ja ferritiini 39 ja sillä arvolla olen jo ns. liekeissä.  Lisää taistostani alhaisia tasoja vastaan ja tekemistäni muutoksista löytää mm. täältä ja täältä.

Olin ensimmäisen kerran hemoglobiinissa 90 15-vuotiaana. Maha kesti ihan kohtalaisesti rautaa ja arvo nousi, mistään ferritiineistä ei ysärillä puhuttu. En tiedä sitten, missä arvoissa menin 2000-luvun, mutta raskausaikana jouduin taas rautakuureille. Kahden lapsen jälkeen mennä painoin täysillä juoksua ja olin menettänyt synnytyksissä verta, muttei kukaan tutkinut äitiä enää vauvojen ollessa maailmassa. Kävin valittamassa lääkärissä unettomuuttani ja… unilääkkeitä oli tarjolla. Kun vahingossa todettiin 2,5 vuotta, että rauta-arvoni ovat onnettomat ja kun sain ne nousemaan – tadaa! Unettomuus oli poissa ja nukuin todella hyvin. Miksei kukaan ollut kiinnostunut tarkistamaan niitä, kun puhuin etten nuku?

Anemian oireita

Näitä on varmasti ihmisillä lukuisia. Ajatellaan, että ihmiset ovat väsyneitä ja haukottelevat eivätkä jaksa tehdä. Minulla anemia ei oireile näin. Tämän kevään myötä uneni loppuivat. Syytin stressiä ja koronaa, mutta kun kesäkuussa korona-ahdistus helpotti ja elämä tuntui jo aika normaalilta ja samalla unet vain huononivat, aloin aavistella. Nukahdin hyvin, mutta heräsin jo tunnin päästä ja torkuin tuskaisesti aamuun asti koiraunta. Joka tietenkin teki sen, että aamulla en ole kovin virkeä ja pari ekaa tuntia menee vähän sumussa. Yöt ovat hirveitä, jos uni ei vain tule.

Elämänilo. Monet tosi kivatkin asiat kyllästyttivät tai kyllästyttävät. Ärsyttää itseänikin, olen innoissani, mutta samalla tympäisee. Mikä minua vaivaa? Tekisi mieli vain potkia kiviä ja äksyillä ihmisille, vaikka tiedostan samalla, että kaikki on ihan hyvin.

Helle ja ahdistus. Helteellä sen huomasi paremmin, ettei happi kulje. Ahdistaa. On koko ajan paino rinnan päällä ja pyörryttää. Juokseminen helteellä oli vaikeaa, kun viileällä se vielä kulki. Aloin olla varma, mikä minua vaivaa ja helteellä varasin lääkärin.

Kielen kärjen tunnottomuus. En oikeasti tiedä, onko tämä mikään oire anemiasta, mutta sykkeiden noustessa keväällä korkeaksi ylämäkeen juostessa kielenkärkeni pisteli ja puutui. Kun menin alamäkeen, tunne poistui. Mietin, että nyt on joku häikkä kropassa.

Paniikin tuntemukset. En varsinaisesti ole saanut mitään paniikkikohtauksia, mutta välillä tulee olo, että saan paniikin, koska en saa henkeä. Kun happi ei kulje kunnolla. Sitten pysähdyn hengittelemään ja huomaan, että se on vaan siitä ns. anemia-ahdistuksesta johtuvaa.

Mistä anemia johtuu?

No syitä on varmaan satoja. Kun kerroin Instassa, että huonoilla arvoilla mennään taas, sain ihan sata kyselyä, onko minulla keliakia. Eli keliakia voi ilmetä näin. Ei ole todettu, tutkittu kyllä on viimeksi viime vuonna. On tutkittu kilpirauhasjutut ja muut, eikä ole löydetty mitään yhtä oikeaa syytä anemialle. Olen ilmeisen taipuvainen, sillä jo lapsena/teininä siitä kärsin. Olen ollut 23 vuotta ilman punaista lihaa, voi että olen miettinyt, että pitäisi alkaa kiskoa verilettuja ja mustamakkaraa! Juoksen paljon ja se on sitten kuulkaa ihan parasta punasolujen pilkkomista. Tiesittekö? Tutkimuksissa sanotaan mm. näin:

Muita syitä mataliin rauta-arvoihin kestävyysurheilijoilla ovat mm. hien ja virtsan mukana menetetty rauta, alhainen raudansaanti, juoksussa tapahtuva jalkapohjan hemolyysi (punasolujen hajoaminen askelkontaktivaiheessa, tosin tästä tutkimus on hieman ristiriitaista).

Lisäksi kärsin jonkinasteisesta endometrioosista ja sen myötä rautatasojen vajenemisesta. Aika hyvä kombo vai mitä?

Yksi syy asialle on kulunut kevät. Olen juossut ja juossut. Kaikki punttitreenit ja bodybalancet salilla jäivät koronan myötä pois. Normaali arkirytmini jäi pois ja söin välillä todella huonosti, kun en jaksanut aina miettiä lapsille kelpaavaa ruokaa ja itselleni sopivaa (esimerkiksi pastasta tulee todella kipeä maha ja lapsilla taas se on lemppari). Oli niin täysi työ pitää työ, koti ja muu kombo pystyssä, että lakkasin ihan miettimästä itseäni ja omaa hyvinvointia. Oli huoli lapsesta, joka sysäsi omat verikokeet hamaan tulevaisuuteen. Ja lopputulos on… Huoh.

Miten korjata anemia?

Tämä on se kohta, joka minua masentaa. Kieriskelen tälläkin hetkellä mahakivuissa, mutta nyt on vain pakko kestää. Olen kokeillut ties mitkä rautavalmisteet läpi pillereistä kapseleihin, mehuihin ja suihkeisiin. Kaksi vuotta sitten sain todella hyvät tulokset Ferronol-mehulla, otin sitä aamuisin tyhjään mahaan ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Pidin huolta, etten syönyt tuntiin sen jälkeen aamulla tai tuntiin ennen illalla. Mietin jatkuvasti, että söin mahdollisimman rautapitoisia asioita ja välttelin kofeiinia (se Pepsi Max!), teetä ja maitotuotteita raudan yhteydessä. Mutta. Se on raskasta miettiä lopun elämäänsä näin. Sillä tuntuu, että jos lopetan, heti romahtaa. Tällä mehun ja ravinnon miettimisellä sain kuitenkin kuudessa viikossa hemoglobiinin nousemaan 25 pykälää ja ferritiinin yli 30 pykälää, että toimii!

Sain lisäksi verenvuotoa lopettavia lääkkeitä, eli jos sinulla on kovaa verenvuotoa kerran kuussa, tämäkin on mahdollista.

Sitten se kuuluisia rautainfuusio. Siis tippa käteen, josta tiputetaan rautaa suoraan suoneen. Jota olen jo kerran kysynyt sisätautilääkärillä, joka nauroi: sitä annetaan munuaispotilaille tai syöpäpotilaille, mene sinä terve nainen kotiin ja syö rautaa! Mutta samalla olen lukenut mm. Monnan tai Annan blogista, että infuusion ovat saaneet. Sanoin itsekin lääkärissä, että maksaisin itse, eli enkö saisi, olo on ollut niin pitkään huono ja maha räjähtää jatkuvasta raudasta. Ei vaikuta kuulemma. Ymmärrän kyllä, että infuusiossa on paljon riskejä ja moni saa siitä allergisia reaktioita, en tiedä onko se perimmäinen syy välttää sitä? Mutta nyt kun saisin aikaiseksi, etsisin käsiini uuden sisätautilääkärin Tampereelta, jolta ehkä saisin lähetteen infuusioon. Niitä kuitenkin paljon mm. Mehiläisessä tehdään.

Kuinka tästä eteenpäin? Voiko aneeminen juosta?

Tiistaina sain tulokseni. Rautavarastoni ovat tyhjät (ferritiini alle 10) ja hemoglobiini 110. Tiesin. Itketti hirveästi, sillä vaikkei tämä ole mikään kuolemantauti, ei tunnu mihinkään ikinä menevän. Olen todella väsynyt siihen, että mahani on aina kipeä ja olen myös väsynyt siihen, että aina äitini ollessani lähelläni kyttää että syön, koska rauta. Nyt kun mies sanoi, että minun ei pitäisi juosta meinasin ratketa täysin. Mutta tottahan se on, kovimmat treenit on parempi unohtaa, jotta keholla on paremmin aikaa toipua. Ja tiedän, että molemmat haluavat vain parastani.

Koska todella monella on kokemuksia huonoista raudoista, siihen saa myös ihan loputtomasti vinkkejä, mitä valmistetta kannattaa kokeilla ja mitä kannattaa tehdä. Ja ettei kannata juosta. No, viimeksikin sain arvot nousemaan vaikka juoksin, mutta mitään puolimaratoneja en alkanut repiä. Ja niin ironista kuin se onkin, nukun huonosti, saatan välillä olla arjessa kiukkuinen ja kulkea ns. aivosumussa unohdellen, mutta olen juossut kovempaa ja paremmin kuin aikoihin. Mikä ihme siinä on?

Toivon, että kun taas mietin tarkemmin mitä syön ja missä järjestyksessä, skippaan limpparit ja kiskon rautani ja saan sen vielä ehkä pysymään paremmin kyydissä (verenvuotoa vähentämällä!), saan myös tuloksia aikaan. Mutta oikotietä onneen ei ole ja mielialaa veti alaspäin tieto siitä, että taistelen homman kanssa ehkä (?) aina.


t-paita & hattu LINDEX/ caprit SOYA CONCEPT/ tennarit CONVERSE/ korvikset KATOKO

Tiedän tämän olevan monelle tuttu vaiva. Ihmiset oireilevat eri tavoin ja mielestäni rautatasojakaan ei voi täysin yksi yhteen vertailla, olemme kaikki yksilöitä. Suosittelen silti lämpimästi, että jos esimerkiksi uni ei maita tai helle ahdistaa rinnassa, tsekkaa rauta-arvosi. Aneeminen täällä taas hei, vitsi että harmittaa että on antanut sen tapahtua, ärrr! Tästä on tie vain ylöspäin!

Muita asiasta kärsiviä?