Näitä kysymyshaasteita tuli ykskaks vastaan monessa blogissa. Itse olin juuri viiden kysymyksen haasteeseen vastannut, kun sain seuraavana päivänä seitsemän kysymyksen haasteen. Unohdin koko asian, kunnes näin Tuitiinan blogissa vastaukset ja mieleeni pärähti, että hei, minutkin on haastettu tuohon! Toivottavasti jaksatte vielä lukea toisetkin vastaukset, täältä tulee vastaukset upean Lady of the Messin kysymyksiin!
1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?
En voisi sanoa olevani hengetär. En esimerkiksi juuri perusta leipomisesta, ruuat ovat usein jotain hyvin peruskauraa kuten kanapastaa tai kalakeittoa. Synttäreilleni leivoin donitseja ja juustokakkuja tykkään tehdä. Lähes aina väännän itselleni salaatteja. Osaan kyllä laittaa ruokaa, mutta mielikuvitus on kateissa, kun yrittää miettiä lapselle maistuvia juttuja ja itse en syö punaista lihaa. Kasvissosekeitto olisi oma lemppari, mutta ei lapsen. Viime aikoina köökissä on onnistunut hyvin pataleipä (jonka taikinan mies on vaivannut, eli aikamoinen keittiön hengetär minä :D)!
2. Mitä harrastat? Muuta kuin bloggaamista ;)
Tähän vastauksen tietävät kyllä varmaan kaikki. Mutta liikuntaa. Rakkaimpina lajeina bodyattack ja bodystep, perässä tulee bodycombat sekä bodypump, muokkaus, cxworks jne. Pitkät kävelylenkit ovat myös erittäin mieluisia, niitä tein paljon kun lapsi vielä viihtyi kärryissä. Metsässä juoksu suunnistuksen parissa oli mieleeni, pyöräily lapsikärry perässä, voisin juosta vaikka kerrostalonportaita! Mitä tahansa liikuntaa, niin minä innostun, ainakin viitenä päivänä viikossa.
Tähän vastauksen tietävät kyllä varmaan kaikki. Mutta liikuntaa. Rakkaimpina lajeina bodyattack ja bodystep, perässä tulee bodycombat sekä bodypump, muokkaus, cxworks jne. Pitkät kävelylenkit ovat myös erittäin mieluisia, niitä tein paljon kun lapsi vielä viihtyi kärryissä. Metsässä juoksu suunnistuksen parissa oli mieleeni, pyöräily lapsikärry perässä, voisin juosta vaikka kerrostalonportaita! Mitä tahansa liikuntaa, niin minä innostun, ainakin viitenä päivänä viikossa.
Periaatteessa harrastan myös muskaria ja lorupiiriä tällä hetkellä, yhdessähän me niissä käydään. :) Lukemisen olisin voinut listata ennen mukaan, nykyään pyrin tarttumaan kirjaan 1-2 krt viikossa, joten eteneminen on hidasta…!
3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveelle kävi? – tämä oli niin hyvä kysymys, että rosvosin sen Daralta;)
Kyllähän minä heppatyttö halusin olla eläinlääkäri. Se kaatui siihen, ettei maistu matikka eikä fysiikka ja ahdistaa kaikki piikit ja neulat, matematiikka ja muutama muu asia mitä tuohon koulutukseen vaadittiin.
 |
| Viimeisin marsuni asusti meillä vuodet 2001-2008. |
4. Sisustuksesi kulmakivet? Värit, materiaalit, tyyli – vai jokin muu?
Tuleeko yllärinä? NO VÄRIT! :D Sisustuksessamme näkyy niin värit kuin matkustelu, on turkoosia, pinkkiä ja violettia ja joka paikassa matkakuvia tai jotain muita matkamuistoja.
 |
| Kirahvi matkasi matkustamossa Tansaniasta kanssamme. |
 |
| Pinkkiä, violettia, turkoosia, niitä minä rakastan! |
 |
| Näyttävät tapetit ovat myös lähellä sydäntä. Thaimaasta palattuamme toimme mukanamme kuvaajan ottaman valokuvan, jonka kehystimme. |
 |
| Englannissa vietystä ajasta muistuttaa tämä kangas ja vessan seinä vie Thaimaahan. |
5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?
Vastaukseni ovat ehkä ennalta arvattavia, voinko mä nyt sanoa että tykkään Apulannasta? Oletteko lukeneet sen joskus täältä? Musamakuni on aika laaja, mutta ysärihitit ja Apis ovat aika kova juttu.
6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai vuosikymmenellä eläisit, minkä valitsisit ja miksi?
Haluaisin kokeilla pitkätukkaisen hippitytön elämää trumpettihousuissa, eli varmaan palaisin 1970-luvulle. Peace & love. Ajelisin maalatulla pinkillä pakettiautolla ja kuuntelisin biisiä If you’re going to San Francisco….!
 |
| Pääsin sentäs kerran 1970-luvun naamiaisiin! |
7. Pakopaikkasi – onko sinulla sellaista ja jos on, niin mikä?
Kyllä mä sinne jumppasaliin pakenen. Kun keskittyy koreografiaan, hyvään musaan ja korkealle hyppäämiseen, unohtuu murheet. Ja jälkikäteen hymyilyttää. Liikunta auttaa. Jos en pääse liikkumaan, voin henkisesti pahoin ja tämä olikin esimerkiksi odotusaikana aika vaikea rasti, mutta eihän se lopulta pitkä aika ollut. :)
Voi änkerö, vastaukseni olivat varmaan kaikilla jo tiedossa, mutta vastasinpahan kuitenkin! Olisi ollut hauskaa vastata jotain jännittävää kuten Tiia teki vastaamalla astronautti haaveammattiin.
Kiitos Ladylle haasteesta! Minä en enää haasta ketään, kun haastoin jo siihen viiden kysymyksen juttuun, napatkaa joku tämä ja vastailkaa?
Keskellä viikkoa mennään, täällä meinataan hautautua lumeen, mites muualla? Onko Helsingissä kuraista vai talvista?
Meikittömiä kuvia sekä sitä muuta kulissielämää
Perjantaita muruset!
Sain eilen kommenttia omasta elämäntyylistäni ja asioista, mitkä minua kiinnostavat. Tämä palaute ei tullut anonyymina blogiin, vaan muuta kautta, jonka takia otin sen raskaasti. Luulen, että blogin olemassaolo vaikutti myös kommenttien laatuun. Erittäin tiivistettynä: elän kulutus- ja ulkonäkökeskeistä elämää ja perustan merkkituotteista ja pukukoodeista (tää oli todellinen wtf). Ylläpidän jotain kulissikuvaa meidän perheestämme, vaikka vietän paljon aikaa ihan verkkareissa leikkipuistossa.
Sain eilen kommenttia omasta elämäntyylistäni ja asioista, mitkä minua kiinnostavat. Tämä palaute ei tullut anonyymina blogiin, vaan muuta kautta, jonka takia otin sen raskaasti. Luulen, että blogin olemassaolo vaikutti myös kommenttien laatuun. Erittäin tiivistettynä: elän kulutus- ja ulkonäkökeskeistä elämää ja perustan merkkituotteista ja pukukoodeista (tää oli todellinen wtf). Ylläpidän jotain kulissikuvaa meidän perheestämme, vaikka vietän paljon aikaa ihan verkkareissa leikkipuistossa.
Aamulla on ihanaa haistella taaperon tukkaa.
Mä olen aika herkkä tyyppi, jolla ei ole kauhean kova kuori. Koulukiusaaminen ja ujo sisin eivät ole olleet ne parhaat lähtökohdat sille, että tällainen palaute ei minua horjuttaisi, vaikka olenkin vuosien varrella tullut paljon vahvemmaksi. Ilta ja puolet yöstä meni itkiessä ja ns. ”pää pyllyssä”. Aamulla tulin sieltä ulos, sain kannustavia kommentteja ja sisuunnuin. Tuli silti tarve puolustautua ja purkaa pahaa mieltäni.
Aamutee, mikä vaan tee, parasta!
Blogi on ollut ihana vastapaino sille ”verkkarielämälle”, mitä kotiäidin arki monissa kohdin on. Olen linjannut blogini niin, että lapsen elämä ei täällä kamalasti näy, ei nimi, naama eivätkä monet häneen liittyvät jutut. Ajattelen, että koska hän ei vielä tästä maailmasta ymmärrä, ei minulla ole oikeutta tuoda hänen elämäänsä nettiin. Mieheltä voin kysyä, saanko tänne hänen kuvansa tuoda, lasta haluan kovasti suojella. Ette usko, kuinka monesti on tehnyt mieli kirjoittaa uusista taidoista ja sanoista, mutta tämä kun ei ole mammablogi. Vaan tämä on kotiäidin paikka kauniille, kivoille asioille, joita löydän arjesta. Paikka, jossa voin vinkata kivoista kahviloista, ruoka- tai hierontapaikoista. Jakaa kivoja juttuja ja asukuvia lukijoiden kanssa. Saada itsekin vinkkejä. Paikka, jonka kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Toisaalta julkinen paikka, joten monessa kohtaa pitää miettiä, kuinka paljon sitä voi ja uskaltaa antaa itsestään, koska kuka tahansa voi sen lukea.
Aamupalan jälkeen satiini- ei kun pellava- ei kun Aku Ankka-lakanoissani möyhäsi kolme pupua ja yksi sydänpyjamapallero.
Täällä ei ole juurikaan kalliita merkkituotteita. Olen itse asiassa saanut palautetta blogiin, että vaatteeni ovat niin tavallisia, ettei niitä kannattaisi esitellä. Itse taas näen tämän niin, että jokaisella on mahdollisuus ottaa kivoja juttuja asuista omaan tyyliinsä ja inspiroitua, ilman että perässä on kalliin merkkituotteen nimi.
Hammaspesulla pudotin vahingossa hammastahnaa taaperon päähän. Siitä tuli hurja sininen vaahto pestessä ja pallero huusi vihaisena ”SOTKU”. :D
En tiedä millaisen kuvan minusta blogin kautta saa, sehän on sitten asia erikseen. Olen hyväksynyt sen, että joku joka tuntee minut vain tämän perusteella, saattaa heittää ilkeän kommentin, niin se vain menee. Mutta luotan siihen, että ihmiset tietävät tämän olevan vain osa totuutta. Toisaalta, luen itsekin paljon blogeja missä on vain asukuvia ja tiedän, että noilla ihmisillä on työ, perhe, harrastukset ja muu elämä sen asukuvablogin takana. Että eivät he perusta elämäänsä merkkituotteiden ympärille, vaikka tykkäävätkin kauniista asioista ja vaatteista. En minä ole pinnallinen, vaikka käyn kampaajalla ja tykkään värikkäistä vaatteista, kyllähän minullakin menee kaikessa perhe edellä ja suuremman onnentunteen saan monesti hyvästä jumpasta kuin vaatteesta.
Hän halusi keinua sylikkäin niin keinuttiin sitten.
Lounasta lentää lähes aina lattiallekin, mutta yhden kanssa siivoan sitä mukaan kun sotkuja tulee.
Olen yrittänyt kertoa ”oikeasta” minästä tekstin puitteissa, mutta itse tykkään kauniista ja laadukkaista kuvista blogeissa ja yritän itsekin kuvien suhteen parhaani. Jotta nyt repisin alas ne ihmeelliset kulissit mitä ylläpidän meidän perheestämme, otin tämän postauksen kuvat siitä normiarjestamme, pelkällä puhelimella, huonossa valossa, ilman meikkiä.
Kauppaan!
Tein tämän, koska olen tarpeeksi vahva siihen. Koska voin. Te lukijat olette minulle tärkeitä, tämä harrastus on minulle rakas ja tärkeä. Jatkossa palaan järkkärikuviin ja meikkaan, mutta tässä mä olen nyt hetken, omana itsenäni. This is me, like it or not. En yhtään tiedä päätyykö tämän aloittanut ihminen lukemaan tätä, mutta eipä sillä oikeasti ole mitään väliä. Tämä oli itsetutkiskelun paikka, on hyvä aina välillä miettiä mikä itselleen on tärkeää. Ja todistaa, ettei lannistu pienistä, vaan menee isommalla innolla eteenpäin.
Klo 15 sain puuteria ja ripsaria naamaan kauppareissua varten.
Ehkä kerroin teille itsestäänselvyyksiä, mutta piti päästä purkamaan oloani. Tämä helpotti, jatkossa taas palaan iloisempiin tunnelmiin, don’t worry!
Ihanaa viikonloppua kaikille. Pitäkää huolta toisistanne!
