Kintulammi on unelmien retkikohde varsinkin lapsiperheille

Ei se paljoa tarvitse, tuli sanottua useamman kerran lauantaina ollessamme muutaman tunnin metsässä. Lapset rakastavat metsäretkiä, mutta viikonloput menivät pitkälti rinteessä tai hiihtäessä talven ajan. Nyt kun oli mahdollisuus mennä sulaan metsään viikonloppuna niin lähdimme heti! Kintulammilla mies ja esikoinen ovat yöpyneet ensi kerran kesällä 2018 ja viime vuonna se valittiin vuoden retkikohteeksi, jolloin porukan määrä lisääntyi aika hurjasti. Jännitti mikä tilanne on nyt ja yritimmekin suunnata metsään heti aamusta, ettei ruuhkaa olisi. Ei siellä kyllä lähtiessäkään ollut ruuhkaa, suht täynnä parkkipaikka oli, muttei viime kevään muotoista yleisöryntäystä kuitenkaan!

Kortejärven tila ja parkkipaikka

Me ajoimme tutulle Kortejärven tilan vieressä olevalle parkkipaikalle tälläkin kertaa, sinne ajelee vajaan puoli tuntia Tampereelta. Olemme muuten kaksi kesää sitten käyneet saunomassakin Kortejärven rantasaunassa, siellä oli joku avointen ovien päivän ja olimme illalla viimeisinä paikalla perheemme kesken. Ihana muisto! Paikan saa varata ryhmille ja sauna on ihana! Tähän väliin muuten pakko kommentoida, että onko millään retkeilypaikalla noin kauniit ja upeasti toteutetut nettisivut kuin Kintulammilla? Pistää ihan silmään!

No mutta, lauantaihin. Me kävelimme saman reitin kuin aiemminkin kerran, eli suuntasimme Kaukaloistenkallion laavulle. Todella kaunis paikka syödä eväitä. Lapset varmasti jaksaisivat pidemmänkin reitin, mutta energiaa palaa aika paljon, kun jokainen kivi pitää kiivetä, jokaisen juurakon yli hypätä ja aikaa menee muun muassa muurahaisten tutkimiseen. He hokivat ”täällä on tosi kivaa” ja me olimme iloisia, ei se paljon vaadi, että lapset ovat hurjan innoissaan ja nauttivat. Polut ovat heille kunnon parkour-ratoja ja metsä ihanan vehreä jo siinä missä kaupungissa on vielä aika harmaata ja pölyistä. Aurinko siivilöityi upeasti puiden välistä ja linnut sirkuttivat kilpaa.

Kaukaloistenkallion laavu

Eväät maistuivat Kaukaloistenkalliolla, missä mies ja esikoinen muutama kesä sitten yöpyivätkin. Yksi porukka oli suunnannut paikalle rattaidenkin kanssa, eli silläkin pelillä näköjään reitin pääsee kiertämään. Vähän haasteellista se kyllä näytti olevan, mutta parkkipaikalta Kirkkokivelle kulkee esteetön reitti.

Meiltä reittiä kyseli laavun jälkeen ihastuttava vanhempi rouva ja käveli kanssamme hetken kohti Kirkkokiveä. Totesi, että lapsemme vaikuttavat aika vilkkailta ja tytöt yrittivätkin saada rouvaa kinkkaamaan yhdellä jalalla pitkin pitkospuita. Ei hän innostunut, mutta minua nauratti kauempana lasten touhotus valtavasti.

Parkkipaikalta kurvasimme vielä tutkimaan Kortejärven tilaa, kilpajuoksulla edeten tietenkin. Pienimmälle annettiin viisi sekuntia tasoitusta ja esikoiselle kolme sekuntia. Siellä sitten ryntäili tuo kolmikko pitkin metsää. Aika yllättävää, että kotimatkalla kuopuksemme näytti olevan erittäin sikeässä unessa.

Todella kiva kohde perheen kanssa, muutama tunti metsässä antaa kyllä valtavasti virtaa ja piristää. Kintulammi on suuresta määrästä kävijöitä huolimatta säilynyt todella siistinä ja puhtaana (mahtavaa että ihmiset ovat huolehtineet roskansa!) ja on kivan lähellä Tamperetta. Ehdottoman suositeltava päiväkohde niin perheille kuin muillekin.

Suunnatessamme kotiin automme alkoi ensimmäisellä kilometrillä kolista aika pahasti ja mietimme, että tulikohan pidempikin reissu metsään, mutta pääsimme valuttelemaan rauhaisaa tahtia kotiin asti. Onneksi hajosi suht lähellä kotia!

Mitä retkeilypaikkaa suosittelisit itse Pirkanmaalla tai sen lähistöllä? Muun muassa Seitsemisessä ja Isojärvellä olemme aiemmin käyneet. Kerro vinkkisi!

P.S. Pidetäänhän huolta jatkossakin, että metsä pysyy siistinä, viedään roskat takaisin kotiin autolla, ei poimita mitään mukaan ja kuljetaan merkityillä reiteillä! <3

Tunteikas veneretki Vesijärvellä

Eilen se vihdoin tuli, eka lämmin päivä! Voi että miltä tuntui auringon lämpö iholla. Oli vielä ihan mielettömän tyyni keli ja suuntasimme iltapäivällä järvelle naapurin veneellä. Hän on sitä ehdottanut useamman kerran lainaan, mutta ei olla jotenkaan muka koskaan ehditty. Edellisen kerran kävimme tuolla yhdessä heinäkuussa 2015. Siis lähes viisi vuotta sitten! Muistaako kukaan tätä tekstiä vähän epäonnisesta reissusta, kun moottori ei toiminut ja päädyimme soutelemaan? En tuolloin kertonut mitä itse asiassa puhuimme reissussa, sillä oli menossa raskausviikko 7 tai 8. Mutta siellä ulapalla päätimme kuopuksen nimen.

En ehkä ikinä unohda sitä, kun mies nyki moottoria ja minä googletin nimiä ja juttelimme, että tämä voisi olla kiva, jos lapsesta tulee tyttö. Ja kyllä, toukokuussa, lähes 10 kuukautta tuon tapahtuman jälkeen me annoimme hänelle sen nimen, josta päätimme aivan raskauden ensimetreillä keskellä järveä.

Ensimmäinen kesäpäivä Kangasalan Vesijärvellä

Eilen tuntui aivan kesältä. Pakkasimme hodarijämiä synttäreiltä reppuun ja suuntasimme veneeseen. Kuopus oli ihan superinnoissaan, hän ei ole juuri Suomessa veneillyt. Tuijotti hyvin kiinnostuneena vettä sanoen, että olen mä vettä nähnyt, mutta katson silti. Kangasalan Vesijärvi vaikutti aika linturikkaalta paikalta, eilen näimme muun muuassa kaksi joutsenta ja monta isoa lintua, jota emme osanneet tunnistaa. Miehen kädelle istahti sekunniksi kaksi perhosta kesken tanssinsa, hyvin ohikiitävä hetki, mutta jotenkin todella ihana. Huudahdimme ihastuksesta. Istuimme rantakivillä pitkään ja lapset möyrysivät saaressa. Ketään muita ei näkynyt, oli vain luonto ja me.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan

Näin totesi mies siinä rantakivellä istuessamme. Totta. Olisimme mielellämme lähteneet ensi viikolla Kyprokselle, mutta monesti sitä on lähtenyt lomalle aika väsyneenä. Tekee täysillä asioita lomaan asti, pakkaa ja sitten on ekat päivät lomalla ihan uuvuksissa, usein lennot ovat vielä inhottavaan aikaan. Tänä keväänä tahti on hiljentynyt aivan valtavasti, on ollut aikaa tehdä vaikka mitä ja vihdoin päästiin sinne veneellekin! Siis ei olla muka ehditty kesän aikana, aina on joku reissu tai meno. Nyt ei ole. Pieni ajelu ja edessä on iso tyyni järvi, upea luonto ja todella nautinnollinen retki perheen kanssa. Ja mikä parasta, vielä ei tarvinnut huitoa yhtään itikoita! Siinä kivellä istuessa tuli kyllä aikamoinen Suomi-idylli olo. Hyvin kiitollinen kaikesta, mitä ympärillä on. Perhe ja luonto. Jotka molemmat kiittävät tänä keväänä hidastuneesta tahdista.

Lapsilla oli menossa jatkuva leikki, oltiin merirosvoja, paettiin isoa mustekalaa ja saari oli täynnä keijuja. Retkeilimme siis Keijupoukamassa ja näimme ainakin Helinän! Ihanaa, kun jaksavat innostua luonnosta niin mielettömästi. He halusivat myös kokeilla soutamista ja siinä heitä katsellessa en voinut olla miettimättä, että hetki sitten, viimeksi kun istuin tässä veneessä, tuo pienempi oli nuppineulan pään kokoinen ihmisen alku ja mietimme hänelle nimeä. Ja siinä hän nyt soutaa. Voi miten aika juoksee!

Kannattaa kyllä nauttia luonnosta, nyt se on niin parhaimmillaan, oletko samaa mieltä? Mutta hei – viedään ne roskat mennessämme, ihmettelin kovasti kivillä ollutta puolikasta makkarapakettia, eikö sen olisi voinut viedä mennessään.

Onko sinulla viikonlopuksi retkisuunnitelmia?