Oletteko olleet kovia kiipeämään puuhun? Onko se oikeasti niin, että tytöt kiipeävät vähemmän kuin pojat? Olen useasti kuunnellut mieheni lapsuusmuisteloita Tarzan-puusta ja sinne kiipeämisestä ja miettinyt, että taisin kerran lapsuudessa, tarkemmin 9-vuotiaana kammeta itseni puuhun. Siellä sitten tutisin ja funtsin, etten taida päästä alas.
Jotain ihanaa ajatuksessa puun oksalla istumisesta on. Istua siinä kesäpäivänä ja heilutella jalkoja lämpimässä säässä… No, nyt jouduttiin vähän oikaisemaan. Ensinnäkin, kiipesin puun oksalle, mistä yletti jalat maahan. Oikein sopivaa minulle! Toisekseen, tähän aikaan vuodesta minun piti pitää tätä mekkoa ilman sukkiksia, huivia ja takkia. Mutta mitä vielä, tuuli on niin kova ja kylmä koko ajan, että pakko topata vaatetta.
mekko Me&I/ huivi Pieces/ korvikset Poola Kataryna/ takki Gap/ tennarit Desigual/ kello Guess/ arskat KappAhl
Siinä me sitten istuimme, puussa. Tyttäreni halusi ehdottomasti olla joka kuvassa mukana, joten jätin edes yhden sellaisen mistä häntä ei ole rajattu pois. Kuvaushetken päätteeksi hän sanoi ”valmis, kiitos avusta!”, tarkoittaen varmaan kehua itseään. Sydämeni suli, käsittämättömän suloinen pieni tyttö.
Tämä mekko toimii hienosti kotiäidin univormuna (edelleen protestoin miksi sana uniformu on nykyään univormu!) ja piristyy huivilla kummasti. Minusta tuntuu, että olen aina farkuissa leikkipuistossa, niin oikein tsemppasin ja laitoin välillä mekon. Tosin mies kysyi meidät nähdessään haluanko blogiin asukuvia vai miksi istun puistossa hameessa. Buah! Eli selkeästi täytyy mekkoilla enemmän puistoreissuilla. :D Yksi samanlainen huivi muuten tuli vastaan Pikku Kakkosen puistossa!
Moni taitaakin karata tänään juhannuksen viettoon? Siis keskikesän? Käsittämätöntä. Ottakaahan varovasti mökeillä, kaupungissa ja liikenteessä, missä olettekaan, älkää kiivetkö liian korkealle puuhun!
Minulla olisi viime viikolla arkistoissa niin kotelomekkokuvia kuin Disneyn trikoissa hypittyjä kuvia. Kaksi ihan ääripäätä, joista nyt päädyin tuomaan blogiin ensimmäisenä nuo trikookuvat, koska kyllä nämä pöksyt ja kuvat ovat jotenkin niin minua. Ja noitahousuthan sopii pääsiäisviikkoon kuin nenä päähän, eikö?
Inspiroijana toimi jälleen Nelliina. En ole oikeasti kenenkään muun blogista ottanut niin montaa vinkkiä talteen kuin Niinan! Hän innoitti minut Olivia Rougen mekkojen pariinkin vuosia sitten. Hänen blogissaan Black Milkin trikoot ovat vilahdelleet useamman kerran useamman vuoden ajan.
Tähän asti olen pystynyt niitä vastustamaan. Maaliskuun alussa päätin kuitenkin tilata Disneyn prinsessoilla koristellut leggarit. Leggarit, en edes ikinä käytä leggareita! Ajattelin, että niistähän tulee päheät jumppapökät. Kysyin mieheltäni, lähdetkö kanssani ovesta ulos, jos jalassani ovat Disneyn pökät. Vastaukseksi sain naurua (tiesin kyllä, että hän ei ottanut minua tosissaan).
Klikkailin pökät tilaukseen ja viime hetkellä hoksasin, etten voi tilata prinsessapökiä, sillä meillä asuu yksi suuren suuri prinsessafani, joka olisi varmasti vaatinut itselleen samanmoiset. Vaihdoinpa prinsessat siis Disneyn pahiksiin.
Leggarit saapuivat Australiasta (en muuten tajunnut, että niistä pitää maksaa 14 euroa tullia!) ja laitoin niistä kuvan Instaan, odotin liutaa ”what were you thinking?”-kommentteja. Kuvasta tuli hetkessä tykätyin Instagram-kuvani ja leggareiden alkuperää kyseltiin. HÄH?
Jalassa nämä ovat niin mukavat, että ekana päivänä menin näillä niin Hullareilla kuin salireissulla ja kylässäkin. Äitini sanoi näitä hirveiksi, joku toinen nainen pysäytti kadulla ja totesi ”onpa hienot housut”, salilla kommentoitiin että hauskat trikoot. Trikoo on näissä leggareissa ihanan paksua ja jämäkkää, nämä ovat aivan ihanat jalassa. Noidat toimivat juuri niin kuin ajattelin, taapero hokee ”äitillä noitahousut” ja irvistelee lempiprinsessansa, Arielin, kiusaajalle Ursulalle. Huh! Onneksi valitsin nämä!
takki Esprit/tennarit Anna Field/leggarit Black Milk/mekko Me&I/
huivi Global Accessories/arskat Le Specs (saatu blogin kautta)
Miehen kommentti oli ”MITÄ, sä oikeasti tilasit jotkut tollaiset?!”. Kyllä hän kanssani lähti ovesta ulos ja suostui jopa kuvia ottamaan.
Näissä pöksyissä kuulkaa naurattaa niin itseään kuin kanssakulkijaa, ei voi olla huono päivä kun nämä vetää jalkaan!
Kerrankin kävi muuten tuuri kelin kanssa, näiden kuvien jälkeen Tampereella tuli vettä ja räntää ihan tosissaan, eikä kunnon paistetta ole moneen päivään näkynyt!
Mitä olet itse mieltä, lähtisitkö ikinä ihmisten ilmoille tällaisissa? Päheet or not?Livenä jää varmaan ne huonot kommentit kuulematta, eli katsotaan mitä täällä netissä saa osakseen kun tätä kysyy… :D
Voi väsymys. Tiedättekö vaivan nimeltä unettomuus? Kyllä moni tietää. Pirullinen vaiva, joka antoi minun nukkua nelisen tuntia viime yönä. Jos taas minä onnistuisin nukkumaan, silloin pikkuneiti valvoo. Te, jotka vaivasta kärsitte, tiedätte miten rasittavaa on kuunnella lauseita ”täytyyhän sitä joskus nukahtaa, kun tosissaan väsyttää” tai lukea naistenlehdestä vinkkejä makuuhuoneen viilentämisestä, villasukkien unta parantavasta voimasta, kofeiinin jättämisestä ilta-aikaan, liian rankasta liikunnasta illalla, telkkarin, läppärin ja kännykän käytöstä illalla jajaja. Unettomuus ei ole lämpimästä maidosta ja viileästä makkarista kiinni, se on pirullinen aivojen oppima vaiva, joka tekee ajoittain elämän aika hankalaksi. Koska se on hirmuisen yleinen vaiva, tiedän, että moni ruudun takana tietää mistä puhun. Ja jos teillä on nukkumisvinkkejä (kuka niitä nyt uskaltaa enää tämän purkauksen jälkeen jakaa), niin kertokaa!
Ja siitä asusta. Olen joskus meinannut kirjoittaa enemmänkin unettomuudesta, mutta väsymyskään ei tunnu niin pahalta, kun keskittyy elämän kivoihin asioihin sen sijaan että makaa kotona ja voivottelee väsymystään. Tällä kertaa se kiva juttu on collegemekko! Jos joku olisi kertonut minulle, että löydän ehkä mukavimman mekon ikinä me&i-merkiltä, olisin epäillyt. Tai jos olisin uskonut mekon olevan mukava, en olisi uskonut sen olevan vielä lisäksi kivan näköinen.
Mutta tämä uusimman malliston Sweat Dress on sitä kaikkea. Kun näin me&i:n uuden kevätmalliston, en edes katsonut lasten vaatteita läpi vaan päätin, että haluan tätä naisten mekkoa sovittaa. Jos se olisi roikkunut kaupassa rekissä, en olisi kiinnittänyt mekkoon huomiota, mutta mallistokuvista sen bongasin heti. Harmaa mekko on kummallinen valinta värikkäässä vaatekaapissani, mutta siinä juuri piileekin sen juju. Asusteilla sen saa muutettua vaikka mihin suuntaan. Se on käypä kaupunkivaate, mutta yhtä hyvin sillä pärjää kotiäidin arjessa muskarireissulla tai lattialla leikkiessä. Keksin saman tien monen monta tapaa tätä mekko asustaa, mutta aloitetaan tutusta ja turvallisesta: harmaan ja roosan liitosta. Koska se ei vielä riitä, mukana on ripaus violettia huivin ja sukkisten muodossa. Huivi on nähty blogissa monta kertaa, mutta yleensä kukkapuoli päällepäin, nyt vaihdoin ruutupuolen näkyviin. Tiedättekö, vuonna 2011 ollessamme Prahassa eräs mies sanoi minulle ”YOU LOOK LIKE GERMAN HOOLIGAN” ja viittasi hiusväreihin ja tähän huiviin. En unohda tätä kaunista kohteliaisuutta ikinä! :D
