Kun neljä henkeä reissuun lähti…

..niin siinä oli otettava jo ihan eri asioita huomioon kuin aiemmin. Oi niitä aikoja, kun sai heittää bikinit ja mekon kassiin ja lähteä reppu selässä reissuun. Siis mitä aikoja? Nyt horisen omiani. Totuus on, että minä olen aina ollut hieman höyryheikki pakkaaja, joka otti festareille omat vessapaperit ja viikonlopuksi seitsemän paria kenkiä mukaan ihan varmuuden vuoksi. Lentomatkustus asettaa omat rajoitteensa ja toisaalta hellekelit takaavat sen, ettei kurahousuja tarvitse pakata, mutta yleensä aina pakkaan liikaa. Minusta ei uskoisi kuinka paljon olen pakannut ja matkustanut, sen verran syvästi vihaan pakkausta edelleen.

Neljän hengen perheenä pakkauksessa tulee vastaan vielä uusia asioita kuten se, ettei mahdu autoon! Kaksi matkalaukkua ja tuplakärryt ovat takakontille liikaa, mutta oikeastaan se olikin vain hyvä asia. Juna vie suoraan kentälle kiitos uuden kehäradan ja junasta maksoimme 19,80 euroa neljältä hengeltä. Miettikää mikä hinta, versus että ajaisi omalla autolla ja maksaisi parkinkin!

Sitten se pakkaus. Me olemme niin usein reissussa, että sinänsä pakkaamisen pitäisi olla helppoa, mutta kyllä minä yritän miettiä järkeviä asukokonaisuuksia valmiiksi ja kengät, siinäpä vasta miettimistä. Ne vievät hirveästi tilaa. Uikkarit kaikille, uv-puvut, crocs-kopiot lapselle, hatut, aurinkorasvat jajaja… Nyt kun lähdimme ensimmäistä kertaa pidemmälle neljän hengen poppoolla mietinkin, mitä paikan päältä ei voi ostaa, mikä on ihan ehdoton mitä ei saa unohtaa? Kamera ja sen laturi, viihdykettä esikoiselle lennoille. Unipussia ja esikoisen unipupuja ei saa missään nimessä unohtaa. Ihan varmuuden vuoksi täytyy olla puuropusseja iltapalaksi, särkylääkettä niin lapsille kuin aikuisille sekä apua kiukkuisten hyttysten puremiin. Vaippoja, tutteja, minigrip-pussissa vähän pesuainetta ja sappisaippuaa. Kameraan toisia objektiiveja. Ja lista jatkuu. Ai kato puurot tuli syömättöminä takaisin ja pakolliset pyykit vietiin pesulaan. Tuttua?

Tuiki tarpeellisia valmisteluja oli myös lakata kahden naisen varpaankynnet, totta kai! Passejakin pitää olla jo neljä, luonnollisesti nuorimmalla ei passia ollut ja minun passini, joka sisälsi leimat Australiasta, Thaimaasta, Indoista, Tansaniasta, Etelä-Afrikasta ja jossa oli vaikka mitä viisumeja oli tullut tiensä päähän. Niin täyteen leimattu passi täynnä muistoja oli mennyt voimasta. Kun hommasin uuden passin nimen vaihtuessa 11 vuotta sitten, ajattelin sen olevan ”ikuisesti” voimassa. Ei, 10 vuoden passi oli mennyt loppuvuodesta voimasta ja sekä äidin että juniorin piti hommata passit. Se kävi kyllä hyvin nopeasti ja kivuttomasti, mitä nyt erehdyin vertaamaan 11 vuoden takaista passikuvaa uuteen. Huh, olenpa rypistynyt! :D

Pieniä juttuja reissuja varten tein melkein päivittäin sen jälkeen, kun äkkilähtö varattiin 1,5 viikkoa ennen lähtöä. Huolehdin esikoiselle hepatiittirokotteen tehosteen (sekin vaati lääkärin reseptin, apteekkireissun ja pistoreissun), kuopus sai rokotukset, kävin apteekista ostamassa laastareita yms. pientä, tein tax free-tilauksen etukäteen, jotta koneessa meitä odottaisi Frozen-kumivene lapselle yllärinä. Tilasin alesta Lekmeriltä uv-puvun, ostin Citymarketista kolmella eurolla crocs-kopiot, ostin hihattomia bodyja kuopukselle fb-kirpparilta ja pyysin naapuria huolehtimaan posteista ja kukista.

Lisäksi sitä voi myös vähän pillastua. Kaikki ne ihanat hellemekot ja vauvan kesäasut, jotka jäävät Suomen kesässä käyttämättä, voiko nämä kaikki pakata! Sitten taas lasketaan kauanko olemme reissussa ja työnnetään mekkoja takaisin kaappiin. Esikoisen on pakko saada oma matkalaukku, siispä ostan hänelle prinsessalaukun! MITÄ, se maksaa ALESSA 90 euroa. Alkaa armoton metsästys lasten matkalaukusta, koska minulla on siitä pakkomielle. Uuvahdan etsiessäni sitä pitkin Ideaparkia ja lopulta löydän halvan ja siistin prinsessalaukun tori.fista. Sitä voi saada ihan pakkomielteen jostain, lapsi ei omaa laukkua edes pyytänyt.

Ihan noin vain ei neljä henkeä siis reissuun lähde, 1,5 viikkoa onneksi riitti hyvin kaiken järjestelyyn, kun päätimme äkkilähdön ottaa. Ja sitten toisaalta taas lähtee, riippuen siitä kuinka paljon äiti töhöttää turhia asioita. Missä sitten olemme? Kreetalla, Kreikan lämmössä. Kreikassa olimme esikoisen ollessa 4 kk ja sinne lähdimme nyt kuopuksen ollessa 3,5 kk. Kerron sitten jälkikäteen, mitä unohdin. Lähtöä edeltävänä iltana minulla oli vielä hieronta ja lähtöaamuna miehellä parturi. Saimmeko kaikki kamat kasaan ja ehdimme junaan…? Tunnelmia on varmasti voinut seurata Instagrammistani, eli katja_oeblog seurantaan jos haluat tuulahduksen Kreetalta!

Ja niin, minä naputin myös jossain välissä teille kahden viikon postaukset talteen ajastuksella, eli juhannuksesta eteenpäin kaikki on pyörinyt täällä itsekseen, minä olen pakkaillut ja lomaillut perheen kanssa. Kun tämä postaus pärähtää eetteriin, lomamme on jo loppusuoralla ja olemme palaamassa kotiin.

Joku voisi kysyä, onko reissuun lähteminen kaiken vaivan arvoista. Omasta mielestäni on, toivoen tietysti että kaikki menee putkeen emmekä esimerkiksi sairastele. Kun perille on päästy, on arkiympyröistä irtauduttu. Viikon ajan emme siivoa ja pyöri kotona, vaan olemme yhdessä, saamme keskittyä perheeseemme ja viikon ajan joku muu tekee ruoatkin. Hyvät kelit ovat taattu ja lapsi pääsee varmasti uimaan. Todennäköisesti tarvitsemme aurinkorasvaa, uikkareita ja pyyhettä. Ja hattuja. Saamme nauttia perheajasta kun se ikävä pakkaus on ohitettu. 

Niin ja vikana aamuna mies heittää kassiin t-paitoja ja shortseja ja kyselee, miksi olen hikoillut koko viikon, pakkaaminen on yksinkertaista. Tiedättekö tunteen? Hänen tehtävänsä on survoa kiinni ne minun täyttämäni laukut ja jupista ”mihin näitä kaikkia tarvitaan”. Kyllä, me olemme aika usein reissanneet yhdessä ja kuviot ovat tutut ja turvalliset lauseita myöten. ;)

Kuka muu ”rakastaa” pakkaamista? Oletko ali- vai ylipakkaaja?

Spa spa spa spa vesipuisto – Flamingon lämmössä!

Viime lauantaina meidän poppoolla oli superkiva päivä. Koko perhe sai kutsun Vantaalle vesipuisto Flamingoon. Ennen pääsyämme altaaseen meille kerrottiin muutamia faktoja Flamingon tiloista – uskomattomalta tuntui muun muassa, että paikka vetää 1000 ihmistä kerralla! Nautiskelimme mangosmoothieita, joka nousi erityisesti tyttären suosikiksi ja kuuntelimme iloista Evaa sekä Johannaa.

Menimme sanomaan tytöllemme jo etukäteen, että hän pääsee uimaan, joten matka Tampereelta Vantaalle ja odottelu altaaseen palkittiin vihdoin, kun pääsimme koko poppoo polskimaan! Pukuhuoneessa otin huomioon heti tilavat kaapit sekä useat vessat, joista löytyi potat. Haastava osuus olivat puolestaan suihkut; lapsi halusi ehdottomasti omaan suihkuun, muttei onnistunut painamaan automaattisuihkua päälle ja minä pompin kahdessa suihkussa edes takaisin. Voi sitä pienen riemua ja äidin helpotusta, kun hän hoksasi miten suihkun saa päälle! Myös sauna oli ihanasti monessa tasossa, joten lapsi pärjäsi alatasolla viileämmässä, kun itse istuskelin ylempänä.

Altaasta pientä ei sitten saanut pois ei millään. Kolme tuntia täyttä polskintaa, riemunkiljahduksia ja naurua. Päikkäriaika ohitettin, mutta väsymyksestä ei ollut tietoakaan, niin riemuissaan toinen oli. Flamingossa oli lauantaina syyskauden avajaiset, joten ohjelmaa ja hulinaa piisasi. Juontajana toimi Janne Kataja, oli hierontapiste, hattaraa lapsille ja meidän perheen ykkösohjelmaksi noussut pellehyppyshow! Pieni on puhunut siitä koko viikon, niin hassuja hyppyjä ja erilaisia hahmoja showssa oli ja vitsit naurattivat kyllä aikuistakin väkeä.

Pellehyppyjen jälkeen mies ja tytär jäivät polskimaan koko perheen puolelle ja minä hipsin yksinäni K20 kylpylän puolelle, josta löytyy ihania erilaisia saunoja sekä altaita. Edellisen kerran olimme täällä aikuisporukalla lokakuussa 3 vuotta sitten juhlimassa minun 30-vuotissyntymäpäiviäni. Odotin silloin tuota pientä polskijaamme ja olimme pitkään mineraalivesialtaassa, joka tekee toki hyvää iholle ja bonuksena altaassa kuuluu myös vedenaltaista musiikkia. Silloin esikoinen sai sitä mahassa kuunnella, joten tasapuolisuuden vuoksi menin sinne taas. Mahtoiko pikkusisarus jo kuulla tuon musiikin? Puolisen tuntia nautin kylpylän puolella niin perinnesaunasta kuin ihanasta mangohöyrysaunasta sekä altaista ja palasin sitten koko perheen puolelle.

Koska lasta ei kiinnostanut lähteminen, kävimme syömässä altaan reunalla olevassa kahvilassa. Ilokseni sieltä löytyi mm. tofuhodari, joten nakkeja välttelevä äitikin sai murkinaa. Flamingossa on niin ihanan trooppinen ilma, että siinä missä kaksi tuntia polskintaa ja altaan reunalla uikkarissa istuminen olisi uimahallissa saanut lapsen siniseksi, hän ei palellut kertaakaan kylpyläreissullamme.

Vesiliukumäessä isin kanssa laskeminen oli reissumme ykkösjuttu, montakohan kertaa sanoimme sanat ”tämä on viimeinen kerta, sitten päiväunille”? Kun lähdimme pois polskimasta pikkuneiti simahti kärryihinsä ja minä ehdin vielä pikameikkiin, joka myös kuului avajaispäivän tarjontaan. Tulos olikin nähtävissä tässä postauksessa, kun minulle loihdittiin pikameikki Bohon luonnonkosmetiikkasarjalla.

Flamingon ympäristössä voisi kyllä tehdä vaikka mitä hemmotteluhoidoista uimiseen ja hohtogolfauksesta shoppailuun, jopa leffateatteri löytyy. Me purimme energiat altaaseen ja suuntasimme illasta ystäväpariskunnan luo kyläilemään.

Aivan mielettömän mukava päivä meillä oli ja on ihanaa saada joskus kutsu, mikä koskee koko perhettä! Kiitämme siis Flamingoa tästä kutsusta, koko viikko on puhuttu uimahallista ja pellehypyistä, kerrottu niistä kaikille vieraille ja pidetty aarteena Flamingosta saatua ranneketta. Huippu koko perheen yhteinen päivä (mitä nyt äiti karkasi vähän kylpylän puolelle. ;)).

Onko Flamingo itsellesi tuttu paikka? Oikein mukavaa viikonloppua!

Rauhan tyyssija Lakeuksilla

Go live your life. Olen välillä sanonut miehelle, että elämä menee kotona pyöriessä ”hukkaan”. Tämä on toki kärjistetysti sanottu sillä suurin osa elämästä menee totta kai kotosalla,  mutta kun tuolla ulkona on niin monta asiaa mitä voi nähdä ja kokea! Nyt oltuamme vain reilun vuorokauden reissussa, mies sanoi että olet oikeassa, niin kivat kaksi päivää meillä oli. Pipo löystyy, on uutta nähtävää ja koettavaa ja todellakaan kauas ei tarvitse mennä, me ajoimme 1,5 vuorokauden aikana 350 kilometriä ja mukaan tarttui monta ihanaa juttua, 500 valokuvaa ja ihanaa yhteistä perheaikaa. Suomi on ihana maa kesällä ja vaikka vettä roikasi useamman kerran, emme kastuneet kertaakaan. Mieletön tuuri. Lapsikin on nyt siinä iässä, että hänen kanssa on ihanaa matkustaa, kun hän muistelee näkemäänsä ja kokemaansa, innostuu ihan hirveästi uusista jutuista, höpöttelee jokaiselle vastaantulijalle ja morottelee Pohjanmaalla menemään. Pelkästään lapsen naurua kuunnellessa tuntui, että taisin saada yhden elinvuoden lisää, niin hyvä mieli siitä tuli.

Ihan ensimmäisenä halusin tuoda blogiin reissulta ihanan yöpymispaikan ja välittää rauhaisaa oloa kuvien muodossa. Reissu suunniteltiin 12 tunnin varoajalla ja otettiin se majoitus, mikä oli vapaana muutamista vaihtoehdoista. Taisimme valita vahingossa parhaan. Tuurin kyläkaupan metelissä ryytyneinä ajelimme illalla Ähtäriin Hankaniemen 300 vuotta vanhalle tilalle yöpymään. Ilta tummeni, maisema metsittyi ja järvi tuli esiin. Vastapäätä tilaa, järven toisella puolella on Ähtärin eläinpuisto ja susien ulvonta kuuluu kuulemma usein Hankaniemeen.

 

Minä en ole koskaan rakastanut pidempiaikaista mökkeilyä, mutta yksi tai kaksi yötä mökillä ilman stressiä (lue vuokramökissä tai näin yömaksulla) on enemmän kuin paikallaan. Vaikka Hankaniemi oli täynnä vierailumme aikana, vallitsi vanhan pappilan paikalla ihana rauha. Meidät otettiin avosylin vastaan emännän toimesta, joka pitää tilaa 19. kesää ja sitä ennen paikka oli hänen isällään. Saimme parvekehuoneen päärakennuksesta ja samassa kerroksessa oli lisäksemme porukkaa kahdessa muussa huoneessa, jaoimme yhteisen vessan. Lisäksi tilalla voi yöpyä aitassa, pienessä ”tonttumökissä”, rantamökissä tai muissa päärakennuksen huoneissa. Ihania vaihtoehtoja!

 

Lisäksi pihamaalla on kesäkeittiö ja patio istuskelua varten sekä erilaisia pelejä, aurinkotuoleja ja savusaunakin löytyy pihapiiristä. Tekeminen täällä ei lopu, varsinkaan kauniilla ilmalla!

Me olimme varanneet elämyssaunasta perhevuoron ja väsyneinä talsimme rannassa sijaitsevaan saunaan pihan poikki. Kuinka kaunis ja tunnelmallinen sauna olikaan, en ole nähnyt moista! Istuimme ihanan leppoisissa löylyissä, juttelimme tontuista ja susista järven toisella puolella ja reippaat (siis kaikki paitsi minä) pulahtivat pari kertaa järveen. Tuon jälkeen nukuin pitkästä aikaa todella sikeästi ja tunsin olevani todella onnellinen painaessani silmät kiinni.

 

Aamupala katettiin aitan päätyyn ja söimme sen siis puoliksi ulkona. En tiedä johtuiko ulkoilmasta vai mistä, mutta kehuin vuolaaseen ääneen niin kaurapuuroa, kiisseliä kuin haudutettua teetä. Kaikki maistui mahdottoman hyvältä ja olo tuntui levänneeltä ja mieli tyyneltä. Ihmeellinen rauhan tyyssija, jonka pihalla lapsi sai juosta sydämensä kyllyydestä.

Oli täysi vahinko että päädyimme yöksi tänne, mutta toivoisin pääseväni paikkaan joskus uudelleenkin. Ja sinne saunaan. Se oli täydellinen hiljentyminen vauhdikkaan päivän päätteeksi, ihanan ystävällinen henkilökunta ja hyvä hengähdys kaikille. Ainoa miinus tuli yhdestä suihkusta, jonne piti välillä jonottaa, mutta yhden yön pysähdyksellä se ei haitannut.

Meidän perhe kiittää ja antaa täyden suosituksen paikalle, jos suuntaatte Lakeudelle!

Onko paikka kenellekään tuttu? Entä oletko itse mökki-ihmisiä?

P.S. Tietääkö kukaan kuka juo aina Sihi-juomaa? :D