Hämmentävä viikonloppu

Iloista maaliskuuta kaikille! Se alkaakin aika keväisissä ja aurinkoisissa merkeissä, mutta ainakin vielä Tampereella onnistui hiihto, vaikka lorina ympärillä käykin jo vauhdikkaana. Meidän neitomme aloittivat loman leikkitreffeillä naapurissa ja koska maaliskuu on ehkä yksi suurimmista synttärikuukausista, on iltapäivällä luokkakaverin pienet synttärijuhlatkin luvassa. Miten ihanaa oli herätä kikattavien lapsen leikkimiseen, kyllä he taitavat nauttia lomasta täysillä!

Viikonloppu kun ”unohdin” koronan

Eihän se oikeasti ikinä unohdu vaan jyllää takaraivossa, mutta viikonlopussa oli paljon hetkiä, kun keskityin elämään enkä murehtimaan maailman menoa ja harmillisia uutisia. Mitä kaikkea viikonloppuna tapahtuikaan?

  • Perjantaina tuli valitettava tieto, että hiihtomaraton jolle tähtäsin alkuvuoden on peruttu. Harmitti tosi paljon monestakin syystä.
  • Lähdin ihan kiukuissani perheeni kanssa laskemaan Pohjois-Himokseen, joka on yleensä tyhjempi kuin Länsi. Halusimme testata onnistuuko tuolihissi kuopukselta jo. Rinteet olivat todella tyhjät vaikka pelkäsimme ruuhkaa ja tuolihissi meni erittäin hyvin lapselta, samoin kuin punaiset rinteet tulivat helposti alas.
  • Tuolihissi sulkikin yllättäen jo kello 17, joten vaihtoehdoksi jäi ankkuri. Mietimme miten selviämme siitä, kun kuopus on niin lyhyt, ettei aikuisen kanssa laudalla meno oikein onnistu. Tytöt menivät sitten kaksin. Miten ammattimaisesti he osasivatkaan homman ja me tulimme isänsä kanssa perästä hissillä. Ihan huikeaa!
  • Yhtäkkiä alkoi kaatosade. Vettä tuli tosissaan, olimme monesti ainoat ihmiset rinteessä, mutta sehän ei haitannut mitään. Vaihdettiin autolla välillä kuivat hanskat ja nautittiin tyhjästä mäestä. Onneksi emme olleet katsoneet ennustuksia!

  • Lauantaina olimme kylässä 5 tuntia ystävillä (koronaturvallisuutta ajateltu kyllä, en avaa tätä enempää julkisesti) ja miten mahtavaa se oli! Olemme olleet viimeksi kylässä jossain muualla kuin vanhemmillani elokuussa. Emme ole nähneet lainkaan ystäviä puoleen vuoteen, joten teki ihan hullun hyvää!
  • Esikoinen on kysellyt jo eskarista alkaen korviksia ja sanoin joskus, että olisiko 8 vuotta hyvä ikä. Tuumasta toimeen yks kaks ja lauantaina haimme hänelle korvikset. Voi miten ison näköinen hänestä tuli!
  • Sunnuntaiaamuna heräsin ja juttelin kuopuksen kanssa. Näytti aivan siltä, kun häneltä puuttuisi hammas. Toden totta, niin puuttuikin! Hän kertoi, että illalla oli kivi suussa, hän sylkäisi sen ulos, piilotti tyynyn alle ja alkoi nukkua. Ja tyynyn alta löytyikin pikkuinen hammas. Hih! Emme olleet huomanneet edes heilumista ja isosiskolta lähti eka hammas melkein kaksi vuotta vanhempana, joten yllätyimme kovin. Se oli todella suuri juttu hänelle!

Ikävät koronauutiset sunnuntaille

Toki se ahdisti, kun sunnuntaina luit otsikosta, että Himoksella ja Tampereella on voinut altistua, ainoat paikat missä olen ollut. Himoksen altistus oli jo muutama päivä ennen reissuamme ja Tampereen ravintoloissa en ole käynyt, missä altistumisia on tullut. Mutta illalla ahdisti kovasti tuo otsikko. Olin jotenkin pari päivää niin iloisissa jutuissa kiinni ja hengittäminen oli helpompaa, että säikäytti. Tosin, minusta on ihan ihmeellistä että voidaan edes sanoa altistuksen olleen rinteessä. Ihmisethän ovat kaukana toisistaan ja rinteitä todella monta. Toki oloaan on hyvä tarkkailla ihan jokaisen.


paita MARIMEKKO (second hand)/ farkut LIDL/ kengät DR.MARTENS (seond hand)/ villatakki VILA/ korvikset IHAN PIHKASSA

Mutta olipa hämmentävän tavallinen ja samalla supererikoinen ja erityinen viikonloppu! Ja milloin olisi päässyt Mansessa hiihtämään +7 keleillä, olihan sekin nyt aika erityistä!

Tästä polkaistaan siis maaliskuu hyvillä mielin ja samalla pienoisessa jännityksessä tulevasta käyntiin, kuvissa on löytöni Mielan Preloved-osastolta! Ja huomaatteko, pääsen muuttumaan takaisin vaaleaksi pikku hiljaa, rautatankkaus alkaa näkymään hiuksissa. Ihan mahtavaa!

Miten oma viikonloppusi sujui? Moni varmasti lomailee tällä viikolla, miten teillä? Millaisia suunnitelmia maaliskuulle?

P.S. Kuvissa takana näkyvä Villa Lullan on juuri avattu Air bnb-majoitusta varten. Sitä pitää ihana Outi ja lämmin suositus, jos etsit majoitusta Mansesta! Maarit oli ensimmäinen vieras ja sitä testasi, täältä voi lukea.

Miten jatkaa tästä?

Tuli kuulkaa ensi kertaa ikinä ihan hirveä jumi. Minun piti postata teille ihan huikean hyvä kirjavinkki, jotain menneitä tapahtumia Suomesta jaja… Sitten kun tuijotin tilastoja sen suhteen, paljonko olette ladanneet blogiani viime päivinä ja ajattelin, että kiinnostavatko ne ketään. Se peruskaura. Miten tästä jatkaa eteenpäin, apua! Jatketaanko tätä onnettomuustarinaa? Tiedän, että epätäydellisyys kiinnostaa aina enemmän kuin täydellisyys ja jotenkin oma arvomaailma on saanut viime päivinä oikein avokämmenestä naamansa. Kun vietin eilisen päivän kyttien puhelinta, tietäen miehen olevan nukutettuna, kaikki muu tuntui hyvin pieneltä. Että istuisin kertomaan teille hyvästä kirjasta, kun ajatuksissa kävi, lähdemmekö Kreetalta kolmestaan vai nelistään. Tiedän, että on pieni leikkaus ja rutiinitoimenpide ja mitä lie, mutta jännitin. Mieleen välähti kaikenlaisia ajatuksia ja se 8 tuntia odottelua tuntui todella pitkältä.

Kun saimme lyhyen viestin, että kaikki on ok, olo oli ihan makaroni. Olin niin jännittänyt ja helpotus meni läpi kehon. Toivoin lisää infoa, mutta niin pöhnässä oli, että sain yhteyden puhelimella vasta kuusi tuntia myöhemmin. On kipuja, on antibioottitippa, on ties mitä, mutta leikkaus oli lääkärin sanoin succesful ja nyt vain odottelemme, milloin näemme hänet taas.

Tuntuu ehkä tyhmältä, enkä tiedä mitä kommentteja taas saan sanomalla tämän, mutta sanon silti. Meillä ei ole ollut paras kevät tähän mennessä ja reissu oli todella odotettu. Toivoin, että siellä sitten vähän stressi hellittää ja meillä on aikaa toisillemme. Kaikki meni eri tavalla kuin ajattelimme, mutta juuri siksi koen, että reissu hitsasi meitä paremmaksi. Tai sai ajattelemaan eri tavalla. Kun eilen rullailin tyttöjen kanssa päivän vailla tietoa miehen kohtalosta, mietin, että olisin valmis tekemään mitä vain, että hän tulisi taas luoksemme. Mitä vain. Kaipasin häntä hirveästi ja yritin keskittyä lapsiin. Jonnekin hyvin kauas painuivat kevään monet riidat ja mietin vain, miksi edes riitelemme. Alkaako toista arvostaa tosissaan vasta, kun hänelle käy pahasti? Ja tiedän todellakin, että kyse ei tässä leikkauksessa ollut elämästä ja kuolemasta, mutta ajatukseni ja tunteeni ovat tässä risteilleet ties missä. Ajattelin, etten enää ikinä tappele (hih), jos vaan vielä saan häntä halata. Tuli ihan epätoivo omissa ajatuksissa.

Siinä miettiessäni katselin lapsiani. Mietin, miten he reagoivat asiaan. He olivat pääasiassa todella sinut kaiken kanssa, eivätkä osaa pelätä. Mitä nyt esikoinen luuli, että koko käsi leikataan irti kun puhuin leikkauksesta (välillä sitä unohtaa, miten lapset ottavat asiat) ja huojentui, kun selitin, ettei leikkaus sitä tarkoita. Kuopus itki eilen illalla isi-ikävää, mutta kun saimme videopuhelun sairaalaan, hän oli tyytyväinen. Mietin, ettei meillä ole mitään hätää ja päivä sujui tosi kivasti ja yllätyin, kun esikoinen valitsi iltasaduksi mukana olevasta kirjasta Tiana-sadun, jossa prinsessalta murtuu lomalla käsi ja se kipsataan. Uskomaton yhdistelykyky ja samalla varmasti joku tapa käsitellä asiaa. Minua on eilisen aikana kehuttu maailman kauneimmaksi, ihanimmaksi ja kivoimmaksi sekä halattu enemmän. He reagoivat tavallansa isän puuttumiseen. Olen itse osallistunut ehkä normaalilomaa enemmän, sillä monesti mies on se vesipuljaaja. Nyt minä sain vetää täysillä uintikisoja ja vesijumppaa esikoisen kanssa, kun kuopus nukkui kärryissä. Mietin, että kaikkinensa tämä tapaturma on saanut meidät muuttamaan rutiineja ja tekemään eri tavalla. Äiti on riehunut altaassa ja äitikin uskaltaa ajaa vuoristoteitä.


mekko MARIMEKKO (kirppislöytö)/ korvikset ja arskat H&M/ kengät Kreetalta

En missään nimessä toivo, että näin olisi käynyt. Olen pahoillani ja huolissani miehestä koko ajan. Silti koen, että tämä oli vähän joku kohtalo. Että täytyy pamauttaa vasaralla päähän, jos te ette muuten tajua sitä, mikä teillä on. Miten arvokasta se kaikki on. Miten paljoon minäkin pystyn, mutta monesti vähän arkana turvaudun mieheen. Olenko joskus kertonut, että vuonna 2007 olin yksin Afrikassa töissä ja kämpässäni oli kolme hiirtä. Pakenin niitä sohvan päälle ja soitin miehelle itkien, etten voi nukkua, kun ne tulevat sänkyyni. Hän totesi, että on nyt Tampereella moottoripyörälenkillä eikä oikein voi auttaa. Se jäi mieleeni. Olen niin nojannut häneen, että tuolloin, 12 vuotta sitten ahdisti, kun tajusin, ettei hän nyt tule Tampereelta Tansaniaan auttamaan. Hoida itse. Ja minä hoidin itselleni uuden majoituksen ja pärjäsin. Minä asuin pari kuukautta yksin Thaimaassa, ajoin ns. väärällä puolen liikennettä päivittäin ja pärjäsin silloinkin. Minä pärjään ja me pärjätään nytkin.

Edelleen olen tottunut soittamaan hänelle aina, kun tulee paniikkikohtaus, tulee ihan mikä tahansa ongelma tai tulee loma. Hän hoitaa autot vuokralle, suunnitelee ja ajelee. Mutta minäkin pystyn. Me pystymme yhdessä.

Toivottavasti saitte näistä ajatuksistani kiinni. Jatkan tämän jälkeen (ehkä, en vielä tiedä milloin näen miehen) normijutuilla ja saadaan taas rutiineista kiinni. Eilisillalla tuli ihana ylläri, kun entinen kollegani Thaimaasta, Vagabonda-blogin Terhi tuli syömään ja käymään iltashowssa kanssamme. Että piristi!

Sellaista tajunnanvirtaa täällä juoksee. Nyt aamupalalle, lapset menevät kerhoilemaan ja minä rannalle jumppaan. Mies voi kuulemma sairaalassa hyvin! Kiitos kaunis valtavan ihanasta myötäelämisestänne, on lämmittänyt uskomattoman paljon mieltä. Helteistä viikonloppua Suomeen!

P.S. Nämä kuvat on otettu 24 tuntia onnettomuuden jälkeen. Näin hyvin yksikätinen mies kuvaa. <3

Ihastuttavaa sekamelskaa – Marimekko ja Asun-lehti

Pari viikkoa sitten Retromodernin Suvi kysäisi muita bloggareita mukaansa Puetaan koti & Asun-kiertueelle Marimekkoon. En voinut vastustaa kutsua ja vaikka visiittini oli ymmärrettävistä syistä hyvin pikainen, ehdin imeä parhaat palat tarjonnasta ja tuonkin teille inspistä kuvien muodossa!

ASUN-lehden päätoimittaja Ulla Koskinen sekä stylisti Piia Kalliomäki näyttivät ideoita siihen, miten tehdään kevään kivoin kattaus. Koska itse rakastan värejä ja niiden sekamelskaa, olin aivan ihastuksissani kattauksista. Erilaisia astiasarjoja sekä koristeita sekoitettiin rohkeasti ja kattaukset herättivät paljon enemmän mielenkiintoa, kuin samaa sarjaa olevat setit.

Tämä idea kukasta lasissa oli valtavan kaunis, haluaisin noita laseja ihan vain kukkasäilytykseen!

 ASUN-lehden päätoimittaja Ulla Koskinen kertoi ideoistaan.

Pienet kauniit yksityiskohdat tekevät valtavasti ilmettä!

Tämän kevään ja kesän uutuusprintti Tiara oli ehdoton suosikkini, jota mielelläni sekoittaisin kattaukseen valkoisten astioideni rinnalle. Upea väriloisto! Huomaa, että alla oleva lautanen onkin jo toista sarjaa, eikä riitele mielestäni yhtään.

Myös mustavalkoisuutta oli väriloiston rinnalla mukana.

Olisin ostanut siltä seisomalta läjän Tiara-astioita ja upean pöytäliinan jos olisin kyennyt, niin kauniilta eri sarjojen yhdisteleminen näytti. Kukka lasissa, erilaiset kukat serveteissä, monta ihanaa ideaa irtosi hetkessä mukaan! Inspiroiduin siis todella, vaikka väsymys painoikin silmässä. :)


Miltä näyttää omaan silmääsi tämä ”sekamelska”, miellyttääkö? Mitä tykkäät uutuusprintti Tiarasta?