En osaa kuvailla, miten tärkeä tuo rinnallani seisova aviopuoliso on, varsinkin nyt näinä muutoksen aikoina. Ylistyssanojen määrä olisi loputon jos alkaisin häntä kehua, mutta päädyin osoittamaan kiitokseni ostamalla meille liput Top Gear-live show’hun. Ostin liput syyskuussa ja pidin salaisuuden lähtöpäivään eli lauantaihin asti, aivan ennenkuulumaton suoritus minulta!
Show oli viihdyttävä ja tykkäsin kovasti itsekin, vaikken samanlainen autofanaatikko olekaan. Hurttia brittihuumoria, autoja ja hyvää menoa. Illan ja yön olimme ystäväpariskunnan luona pääkaupunkiseudulla yötä, sinnekin ehdimme aivan liian harvoin!
Tähän väliin muuten vinkki: jos kaipaatte koirallenne hoitopaikkaa, suosittelen lämpimästi Onnenkoiraa Hyvinkäällä. Se on sopivasti Tampere-Helsinki-matkan varrella ja haukkumme menee sinne innosta täristen. Kyllä, lauantaina kun veimme jäbän sinne yökylään, se kirjaimellisesti tärisi ja ulvahteli. Suurin syy tähän on hoitolasta löytyvä koirauimala, kukaan ei voi rakastaa uimista niin paljon kuin tuo karvakorva! Se tärisi innosta kun tajusi pääsevänsä uimaan. Muutenkin hoitola on siisti ja mukava ja ihmiset asiantuntevia, sinne jättää haukun mielellään!
Alkuviikko on menty rennoissa asuissa. Sorruin tällaiseen höpöhöpö-paitaan, jossa on ranskankielinen teksti mahan kohdalla. No, tämän jälkeen on turha valittaa mahahuomiosta, sitä en tosin tiedä kuinka moni tietää mitä teksti tarkoittaa.
Tänään menin vuodenaikaan nähden ”väärissä väreissä”, sinisessä ja oranssissa.
Näistä muuten huomaa, kuinka paljon musta pienentää. En nimittäin ehkä yhdessä yössä turvonnut noin paljon kuin kuvat antaisivat ymmärtää, vaan ero johtuu paidan väristä. Posket alkavat myös turpoamaan ja täytyy sanoa, että asukuvien laittaminen alkaa tuntua jo hieman ahdistavalta. Mutta näillä mennään. :)
Kohta saadaan lunta! Kuinka moni jo odottaa? Toivottavasti vietitte onnistuneita viikonloppuja!
Jos Helsinki on hetkisen kaunis – kaipuuta muualle
Eli terveisiä Helsingistä! Minulla on jotenkin outo fiilis aina kun olen Helsingissä: olen asunut lapsuuteni siellä, joten mieleeni putkahtaa aina muistoja, mutta toisaalta olen ollut niin pitkään poissa, että Helsinki näyttäytyy vähän pelottavana minulle. Pelottavuudella tarkoitan lähinnä metrotunneleita, joissa virtsa haisee ja ryöstöjä, joista olen kuullut. Toisaalta olen tullut kotiin, toisaalta haluan äkkiä pois. Ehkä vika on minussa, sillä kaipaan koko ajan johonkin; entisiin kotikaupunkeihini Suomessa, Thaimaahan ja krooninen ikävä minulla on jatkuvasti Britteihin siellä asutun ajan vuoksi. Tulenko olemaan ikinä tyytyväinen missään vai kaipaanko aina johonkin? Tämä on oikeasti aika raskas tunne kaivata koko ajan jotain ja jos saisin päättää, viettäisin aina viikon kerrallaan eri kaupungissa. Kuulutteko te selkeästi johonkin vai painaako kaipuu? Toivon edelleen, että muutamme joku päivä Britteihin, ainakin siitä saa unelmoida.
Onnellinen olen ollut joka paikassa, mutta toisaalta kaivannut jotain muuta. Ristiriitaista? Kyllä.
Metrot ovat parhaita kuvauspaikkoja. ;)
Tunnen kyllä itseni erittäin onnekkaaksi, kun sain asua näissä maisemissa. :)
Vuorokausi Helsingissä sai selaamaan vanhoja kuvia ja pähkäämään taas jälleen kerran sitä, mitä haluan elämältä. Haaveissa on edelleenkin vahvana se, että saan jatkossakin nähdä maailmaa.
Helsingissä pörräsin sekä tiistain että keskiviikon tässä asussa:
Housut Benetton/toppi GinaTricot/neuletakki Mango/korvikset Aarikka/kello Guess.
Pähkäsin laitanko vielä tuon kaulakorun, mutta päädyin jättämään sen pois. Kumpi teistä on parempi?
Näin ruokavammaisena ärsyynnyin Espan kahvilassa, kun tarjolla ei ollut perusjuustosämpylää, eikä sitä voitu tehdä pyynnöstäni huolimatta. Paikka on kuitenkin niin kallis ja tasokas ja myyjä tuntui hermostuvan uteluistani heti. Tästä en pidä Helsingissä; törmään usein kireään ja hermostuneeseen palveluun. No, ratkaisin ongelman sitten näin:
Kiskoin meetwurstit välistä pois, jäihän niistä juustoon makua, mutten halunnut tehdä asiasta enää yhtään hankalampaa kuin se jo tuntui olevan.
Tuliko tästä postauksesta sekava? Tuli. Ajatukset sinkoilevat liikaa sinne tänne, että osaisin tuottaa järkevää tekstiä. Joten tyydyn toivottamaan iloista torstaita!