Onko Magicpoks-blogin Maj’n toinen blogi Mammatyylit teille tuttu? Hänen kesällä aloittamansa blogi kertoo erilaisten äitien ja heidän lastensa tyyleistä. Bongasin blogin heti kun se perustettiin ja minusta se oli valtavan kiva. On hauskaa kuulla, miten äidit valitsevat vaatteensa lastensa päälle ja mikä on heidän tyylinsä juju. On myös hauskaa huomata miten erilaisia ihmiset ovat; toisten pukeutuminen lähtee laukusta, minä en taas ole ollenkaan laukkuihminen. Tai ostaessani kirpparilta lastenvaunut en ajatellutkaan, että ne ovat asuste, mutta kyllähän ne oikeastaan ovat, kun 1,5 vuotta on niitä kärrännyt mukanaan lähes päivittäin.
Me olimme Maj’n kuvattavana lokakuussa ja oli hauskaa tavata hänet kasvotusten, kun olen Magicpoks-blogia pitkään lukenut. Silloin oli pari superlämpöistä päivää peräkkäin, mittari näytti +15 kuvauspäivänä, joten heitin päällämme olleet toppatakit pois, kun tuli niin kuuma. Nyt kun kuvia katselee, voisi ajatella, että ne on otettu viime viikolla. Sama vesisade se siellä jyllää…
Keskustelimme minun tyylivalinnoistani samalla viihdyttäen molemmat taaperoitamme, joten ajattelin jälkikäteen, että voi kamala, Maj ei varmaan saanut mitään höpinöistäni kasaan ja mitä minä oikeastaan sanoinkaan? Lapsi vei huomion sen verran tehokkaasti. Tekstiä lukiessani tulikin hymy huulille, upeastihan hän nappasi höpötyksestäni olennaisen ja vain paria juttua olisin hieman korjannut.
Oli myös jännää mennä ammattibloggarin kuvattavaksi, meillä ei montaa minuuttia kuviin mennyt ja tuntui, että Maj tosiaan tietää mitä tekee. Hirmu kivasti hän sai myös kuvattua lapsen ”kasvottomana”, vaikka harmitteli kyllä, että tässä olisi ensimmäinen lapsi joka tosissaan poseerasi kameralle ja hänen kasvojaan ei voinut käyttää. Häiritseekö teitä kasvottomuus? Olisivathan kuvat paljon söpömpiä kasvoilla, mutta en viitsinyt periaatteita muuttaa näidenkään kuvien kohdalla. Ajattelin jälkikäteen, kuinka jännää oli vain tavata uusi tyyppi (paitsi että minusta tuntui kuin tuntisin Maj’n) ja alkaa poseeraamaan kameralle. Minä vihasin aiemmin kameraa, yritin olla hymyilemättä suu auki hampaissa olevien telaketjujen vuoksi ja silmät menivät aina kuvissa kiinni. Jopa ylioppilaskuvien kohdalla minulle soitettiin, että kuvat ovat pilalla, koska silmät ovat kiinni lähes joka kuvassa. Menin sitten uudelleen kampaamoon, ostin kimpun ruusuja, puin mekon päälle, painoin lakin päähän ja menin uudestaan kuvaajalle (tosin eri kuvaajalle, joka onnistui täydellisesti). Uskoisitteko että olen ollut kameravihaaja?
Omasta tyylistä ykskaks kertominen on myös yllättävän vaikeaa. Emme me taaperon kanssa ole välttämättä edes kerran viikossa samisvaatteissa, mutta minusta oli hauskaa tuoda tällainenkin näkökulma esille. Koska minä olen se, joka vielä kaksi vuotta sitten pyöritteli silmiään, jos joku puki tyttärensä samalla tavalla kuin itsensä. Meni vuosi ja minulta ja tyttäreltäni löytyi ainakin kolme samanlaista pipoa, mekoista ja paidoista puhumattakaan… Vannomatta paras! :D
minä: tähtitoppi Spirit Store/neule&kaulakoru H&M/shortsit Vero Moda/kengät Nizzasta
taapero: farkkupaita Lindex/neule Burberry (kirpparilta)/hattu H&M/shortsit Pomp de Lux/sukkikset Next/kengät isovanhempien Italian tuliainen
Kiva kokemus siis takana! Oliko Mammatyylit sinulle jo tuttu palsta?