Pysähdys.

Puolitoista viikkoa meni kuin siivillä ja on aika taas puhallella pölyjä blogistakin! Minulla on listattuna monia aiheita, mistä haluaisin kirjoittaa ja yritän saada niitä pian ulos, sillä joukossa on esimerkiksi kesälomatekemiseen vinkkejä. Nyt alkanut viikko on ainakin täällä ja varmasti monella muullakin aikamoinen metatyöviikko – koulu on joka päivä normaalista poikkeavaan aikaan, on kevätjuhlia, harrastusten päättäjäisiä, opettajien muistamisia ja leipomista kevätjuhlien kahvilaan. Sitten alkaakin pitkä kesäloma, joka on vielä vähän arvoitus sen suhteen, miten hoidetaan työt ja lasten loma. Mutta ainapa tuo on järjestynyt!

Pysähtyminen on tärkeää

Toukokuu alkoi paluulla Rukalta ja sisälsi puolimaratonin Helsingissä, reissun esikoisen kanssa Kööpenhaminaan, Masked Singerin nauhoitukset Helsingissä ja muuta pientä. Kaikki todella ihania juttuja (kuten partioparaati ja päivä Särkänniemessä sen jälkeen), mutta kyllä sitä uuvahtaa, kun koko ajan on liikkeessä. Huomasin, että väsymys alkoi taas hiipiä salakavalasti elämään. Niin paljon kuin rakastankin puuhata ja olla menossa, kotiviikonloput ovat välillä aivan mielettömän tärkeitä. Jännitin myös pientä operaatiota ja jännitän sen tuloksia, joten sekin söi yöunia. Välillä on pakko pysähtyä ja olla vain rauhassa. Huomasin, että aloin olla superäreä, joten se on myös merkki siitä, että väsymys vie mennessään.

Viikonloppuna olikin ihanaa istuttaa kesäkukkia, urheilla rauhassa, käydä leffassa ja siivota! Meillä ei ollut kotiviikonloppua ehkä kuuteen viikkoon, joten tuntui, että joka paikka alkaa vähän repsottaa. Sain esikoiselle eilen onneksi hetkeksi kaverinkin, sillä lauantaina hänellä meinasi käydä aika tylsäksi. Isomman kaverit asuvat valitettavasti vähän kauempana kaikki, kun kuopuksen kaverit ovat korttelin ympärillä. Toivottavasti kesällä löytyy kavereita!

Mikä maadoittaa?

Ehkä tiedätte, ehkä en ole koskaan kertonut, etten tykkää yhtään tehdä käsilläni. Askarteleminen, piirtäminen, neulominen… Kaikki ovat täysin ei ei-listalla. En osaa, eikä ole innostusta opetella. Mutta! Olen löytänyt tarpeeksi simppelin asian, mitä tykkään tehdä! Esikoinen on saanut paljon partiomerkkejä kevään aikana ja niiden ompeleminen on tarpeeksi yksinkertaista, mutta samalla puhelin pysyy poissa käsistä.

Huomasin lauantaina onnellisuustasojeni kohoavan ja väitän, että siihen vaikutti oleellisesti se, miten paljon puhelin pysyi poissa käsistä. Juoksin 16 kilometrin lenkin, jolloin ei voinut selata ”muiden upeita elämiä”, istutin kädet mullassa kukkia ja katselin Pieni Merenneito-leffaa. Liian usein se puhelin eksyy käteen ja liian usein iskee se olo, että ”kaikilla muilla on asiat paremmin”, vaikka se on vain suuri somen luoma illuusio. Kaikilla on vaikeutensa, mutta selkeästi, kun keskittyy elämään somen ulkopuolella, voi paremmin.

Asia, mikä pitää myös pois somesta, ovat kirjat. Ne ovat parasta rauhoittumista itselleni ja olen koko ikäni rakastanut lukemista. Luin samalta istumalta alusta loppuun Kotiapulainen-kirjan ja nyt on hyvin paljon vaikeuksia laskea käsistäni Huonetoveri-kirjaa. Molemmat sellaisia psykologisia trillereitä, joista tykkään eniten.

Toukokuu on mennyt kauheata vauhtia ja nyt kun sitä miettii taaksepäin, onhan siihen mahtunut kaikkea aivan ihanaa. Äitienpäiväristeilystä reissuihin. Vähän on harmittanut, etten ole revennyt kirjoittelemaan blogiin raporttia puolimaratonista tai perinteistä äitienpäiväpostausta, mutta toisaalta tuntuu, että ne ovat asioita, jotka on jo ns. sanottu. Katse eteenpäin ja juoksuvalmentajan avulla kohti seuraavaa puolikasta!


mekko PAPU DESIGN/ neule VILA/ kengät CONVERSE/ korvikset MAMAKORU/ aurinkolasit GINA TRICOT/ rannekoru BY PIA’S

Ajattelin kirjoitella teille jotain Kööpenhaminasta ja pitkään olen halunnut kertoa Ruotsin Korkearannikosta, jonne suosittelen lämpimästi kesäreissua. Ne siis ainakin tekoon seuraavaksi!

Oikein hyvää uutta viikkoa, onko ruudun takana sellaisia, joilla alkaa kesäloma tämän viikon jälkeen! Hei ja pysy kuulolla, vinkkaan ainakin Instan puolella ns. kesätyöstäni, joka julkistetaan tällä viikolla!

P.S. Mielelläni otan vastaan kirjavinkkejä tai postaustoiveita jälleen!

Tytöt korvissa energiaviikonlopun jälkeen

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille! Minä kirjoittelen täällä Työt-korvissani ihan into piukeana hetkellisestä talvesta. Kuinka olen odottanutkaan lunta? Mites teillä, onko jees vai ei, että tuli näin paljon lunta hetkellisesti?

Oli ihanaa aloittaa arkiviikko lumessa kahlaten ja palaten rutiineihin. Mutta yhtä ihanaa oli lomailla viime viikolla lasten kanssa muutama päivä ja toisaalta rikkoa arkirutiineita viemällä heidät päivystäviin hoitopaikkoihin. Kyllä voi piristää arkea, että aamulla ajaa eri paikkaan kuin normaalisti!

Ja mikä muu vaikutti mielialaan: se, että loputon marraskuu taitaa nyt taittua. Mieletön energia tuli, kun aamukasilta aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli 12 astetta, kun kävin perjantaina lenkillä. Siitä oli hauskaa jatkaa Helsinkiin GoExpoon messuilemaan ja intoilemaan juoksemisesta. Palata pitkän messupäivän jälkeen kotiin ja juosta lauantainakin upeassa kelissä. Käydä metsäretkellä. Syödä eväitä pihalla. Kaiken kruunasi eilinen lumisade ja laskupäivä Sappeessa. Miten paljon sitä on odottanut lunta ja valoa ja nyt oli viikonlopun ajan tarjolla molempia.

Lisäksi sain teiltä ihan hurjan määrän yksityisviestejä Instagrammissa. Meillä on ollut perheessä muutama todella iso asia päällä, jotka ovat huolestuttaneet ja mietiyttäneet ja joita ei kuitenkaan voi alkaa somessa avaamaan. Yksi onneksi ratkeaa tällä viikolla ja sitten olemme viisaampia. Unohdin kaikki huolet viikonloppuna, kun luin viestejänne ja ulkoilin perheen kanssa. Ihminen on elossa, kun saa puuhata metsässä tai möyrytä lumessa. Niin se vain on. Koko perhe oli hymyssä suin ja onnellinen. Yksi iso puute laskupäivässä oli: sen jälkeen on vain päästävä saunaan! Ja kiuas otti ja meni rikki viikko sitten, joten jäimme saunatta. Viikonloppuun kuuluu todella oleellisesti koko perheen sauna ja ulkoilupäivien jälkeen sitä kaipaa oikein ekstrapaljon.

Olen saanut lukea, kuinka saatte stooreistanne voimaa IGssa, kuinka joku sanoi oikein odottavansa niitä, olen lukenut monta kiitosta siitä, että olen aito (voi olla että taas murheissani itkeskelin julkisesti) ja yksi kovimmista kommenteista (ei sillä että niitä arvottaisin, mutta läikähti lujaa sisällä): äidinrakkauteni loistaa kuulemma kilometrin päähän. Kun juoksin lauantaina auringonpaisteessa, mietin todella paljon noita kaikkia kommenttejani ja sitä, miten paljon maailmassa on kuitenkin hyvää. Hetkellisten ammattillisten vastoinkäymisten ja epäonnistumisen myötä, perheen murheiden ja loputtoman marraskuun takia ei aina tunnu siltä. Nyt tuntui. Viikonloppu oli ihana ja kiitän teitä hirveästi, että jaksatte viestitellä. Toivottavasti pystyn jakamaan hyvää eteenpäin!


mekko PAPUSTORIES/ takki VILA/ housut KATRI NISKANEN/ kengät DR.MARTENS/ reppu GASTON LUGA/ korvikset MAMAKORU (saatu)

Niin ne Tytöt korvissa. Muistatteko helmikuisen postaukseni Mamakorun LOVE-koruista? Uusin lisäys valikoimaan ovat nimeltään Tytöt, joita on kahdessa eri värissä sekä koossa. Kun sain viestin, haluaisinko sellaiset, vastasin heti että kyllä. Rakastan isoja korviksia, haluan tukea kotimaista käsityötä ja elämäni määrittää hyvin pitkälle sana tytöt. Mitä tykkäätte, eivätkö ole hauskat?

Yhdeltä tytöltä irtosi vielä viikonlopun lopuksi ensimmäinen ylähammas edestä (tai isänsä kiskaisi siimalla, hui Luulin, että se on joku urbaani legenda). Kouluportti auki sanotaan kuulemma Oulussa. Niin on. Minun iso tyttöni. Se olisi maaliskuu, joka nykyään sykähdyttää jotenkin erityisesti, sillä olen kaksi kertaa maaliskuussa saanut tyttären. Tytöt ovat siis oiva asuste laittaa maaliskuun asut käyntiin!

Iloista alkanutta maaliskuuta!

Ihana kotimainen lahjaidea vaikka ystävänpäiväksi!

Olette ehkä huomanneet, etten käytä hirveän ahkerasti koruja, muita kuin korviksia. Niitä onkin sitten monenmoisia ja mieluiten isoja. Isot ja näyttävät korvikset tekevät ihan eri ilmeen asuun ja usein muuta ei tarvita! Rakastan erilaisia suuria korviksia ja pääasiassa minulta löytyykin suomalaisten yrittäjien tekemiä upeita korviksia.

Viikon takaisella pressireissulla Jyväskylään näin illallisella kaimani korvissa upeat korvikset, jotka kiinnittivät heti huomioni. Isot ja näyttävät, samalla kevyen näköiset, valosta kimaltelevat ja vielä hauskalla idealla… Niin munkin juttu! Tiedätte varmaan mitä tein seuraavana päivänä? Kyllä, tilasin samanmoiset itselleni.

Pari päivää myöhemmin korvikset tipahtivat postiluukkuun, eli oli todella nopea toimitus! Tuli mieleen tästä LOVE-tekstistä, mitä korvikset viestittävät, että voisivat olla ihana ystävänpäivämuistaminen joko puolisolle, ystävälle tai esimerkiksi äidille, joten päätin vinkata näistä teillekin mahdollisimman pian! Korvikset ovat siis Mamakorun käsialaa ja saavat alkunsa Raumalla. Kaunis idea ja ihanaa, että korvikset ovat kultahippuiset – jotenkin arjen piristys! Korvikset ovat ihanan kevyet ja huomaamattomat vaikkakin samalla kohtuullisen suuret, eli siis ihan täydelliset!

Onko itselläsi muuten tapana muistaa ystäviä ystävänpäivänä? Me olemme aina viettäneet vähän enemmän sitä Valentine’s Dayna ja olen muistanut miestä jollain pienellä – leivoksella, yhteisellä tekemisellä tai muulla vastaavalla. Lapsena sitä muisti tietenkin ystäviä ja minusta oli aivan ihanaa, että eskarissa tekivät viime viikolla ystävänpäiväkortit ja marssivat parijonossa postittamaan ne. Vanhempien piti hoitaa eskariin kuori merkkeineen ja osotteineen ja lapsikin totesi, että ensimmäinen posti jonka hän itse lähetti! Kuinka kiva idea!

Jos kaipaat pientä lahjaa ystävälle perjantaiksi, uskallan väittää, että nämä ihanat korvikset ehtivät vielä saapua ja ovat minusta ihanasti teemapäivään sopivat. Uskon, että laitan nämä korviin kun painelen ihan superlempparitekemiseeni ystävänpäivänä: loppuunmyydylle Apulannan keikalle. Ekasta kokemastani heidän keikasta on nyt keväällä tasan 25 vuotta. Uskomatonta. Ja edelleen odotan ihan onnessani seuraavaa!

Onko itselläsi tapana muistaa ystäviä ystävänpäivänä? Puolisoa? Onko perjantaille suunnitelmia?

P.S. Olethan osallistunut jo blogin synttäriarvontoihin täällä? Vielä ehtii parin päivän ajan!