Frozen 2 on täällä! Palkittiinko odotus?

”ÄITI MÄ OLEN ODOTTANUT TÄTÄ PÄIVÄÄ KOKO VIIKON!”. Siis viikon? Vai vuoden? Frozen 2 on ollut niin odotettu tapahtuma, että lauantaina olleeseen kutsuvierastilaisuuteen valmistauduttiin todella suurella hartaudella. Leteillä, kynsien lakkaamisella violetiksi ja Elsaksi pukeutumisella. Vihdoin, vihdoin Frozen 2 leffa on täällä! Se saa ensi-iltansa virallisesti ylihuomenna eli joulupäivänä ja veikkaan, että leffateatterin ovella nähdään aika monta Elsa-fania joulupyhinä!

Meillä alkoi Frozen-mania lapsen toimesta alkuvuodesta 2015, eli lähes viisi vuotta sitten. Hän halusi ostaa pyjaman, jossa halasi kaksi tyttöä ja luki sisters. Mietiskelin itse mitkä lie siskokset, mutta asia selvisi minulle aika pian. Tuo pyjama on muuten tämän kesän käytetyin pyjama pikkusiskolla, jota ei ollut vielä mahassakaan kun pyjama ostettiin! 2-vuotiaamme ihastui lähtemättömästi muiden pikkutyttöjen tapaan Elsaan ja Annaan ja vauvasta asti siihen tottui myös pikkusisko.

En itse oikein muista mitä ajattelin Frozen-leffasta alunperin. Sen on nähnyt niin sata kertaa, että osaa sen etu- ja takaperin. Tarina on läpeensä tuttu ja luettu kirjoina, nähty Disney on Ice-versiona ja kodissamme on kaikenlaista Frozen-kamaa. Olen ollut jopa helpottunut, että pahin huuma on ohi ja jännitti, alkaako tästä nyt toinen hurja Frozen-kausi? Millainen leffa mahtaa olla, mistä se kertoo?

Jännityksellä suuntasimme lauantaina Mall of Triplaan, sielläkin kävimme ensi kertaa. Muuten emme paljon paikkaa tutkineet, mutta kävimme lounaalla ja tykkäsin todella siitä, että keskellä oleviin pöytiin sai kantaa annoksensa eri ravintoloista. Juuri tällaista olen kaivannut Tampereelle, kun pienin lapsi rakastaa sushia, isompi hamppareita ja äiti haluaisi salaatin. Kiva konsepti!

Ylhäältä löytyikin sitten uututtaan hohtava leffateatteri Cinamon. Ihanan tilavat ja ”jyrkät” katsomot, oli helppo mennä ja pienimmänkin nähdä. Hämmästyin kun kuulin, että lastenliput alkavat heillä 5,50 eurosta. Siinä on kyllä kilpailukykyinen hinta! Oli kivaa jutella tuttujen kanssa ennen leffaa ja käydä poseeraamassa ”Elsan” ja ”Annan” kanssa!

Sitten se hetki oli. Leffa alkoi. Myönnän, että olen luukuttanut alkuperäisiä biisejä juoksulenkeillä, kuuntelen usein Disney-biisejä juostessa. Into the Unknown on aika voimabiisi! Joten heti alkuhetkien hyräilyt olivat tuttuja.

Leffaa oli mennyt ehkä minuutti, kun huokaisin miehelle miten mieletön se on visuaalisesti – kyllä kehitys on kehittynyt kuudessa vuodessa, joka ensimmäisestä Frozenista on! Mielettömät värit ja syvyys sekä fotorealistisuus oli valkokankaalla! Elsan ja Annan jutellessa joka ikinen hius ja varvas ja kaikki liikkuivat mukana. Todella taidokasta ja oikeasti nautinnollista katsoa.

Juoni on ehkä vähän köykäisempi kuin ensimmäisessä tarinassa, tässä palataan tyttöjen lapsuuteen ja tarinaan, jonka isänsä heille kertoi Pohjan väestä sekä Arendelin väestä. Lumotusta metsästä, josta kantautuva ääni kutsuu Elsaa ja hän haluaa selvittää, mikä on suututtanut henget. Siitä alkaa tiivis ja mukaansatempaava seikkailu.

Kun ensimmäisessä leffassa ihmettelin keitä nämä hahmot ovat, mihin hävisivät isä ja äiti (he kuolivat niin ”nopeasti” että meni jopa vähän ohi), oli kakkososassa heti vastassa tuttuja. Vuosikaudet on höyrytty ja luettu heistä ja siinä he olivat taas, ihan kokonaan uudessa tarinassa, mahtavaa! Paljon viittauksia ensimmäiseen osaan oli, mutta jokainen hahmoista sai paljon ruutuaikaa ja syvyyttä. Ihan paras oli kyllä Olaf, jonka rooli oli aika suuri ja faktat ihan huippuja. Googletimme kotimatkalla, oliko Olafin lausahdus ”tiesittekö että vompatit kakkaavat neliön muotoista kakkaa?” totta. No olihan se! Niin kuin muutkin faktat! Nauroimme miehen kanssa ihan ääneen Olafin letkautuksille. Huikea hahmo!

Kaikki hahmot saivat laulaa ja esiintyä yksinään ja mietin, häiritsikö minua hieman Kristoffin uusi ääni, mutta ei pahasti. Niin siis olen kasvanut hahmoihin kiinni sen sadan katselukerran myötä, että äänetkin ovat hyvin tuttuja! Leffa oli kuin musikaali ja lauluja oli todella paljon.

3-vuotias jännitti vain yhdessä kohdassa ja nojautui isäänsä päin, eli hirveän pelottava leffa ei ollut ja minusta jotenkin positiivisempi kuin edeltäjänsä jo ihan sävymaailmaltaan. Lapsia ihastutti valtavasti Elsan ja Annan uudet asut ja kuopus hihkui ääneen kesken leffan, miten ihanalta Elsa näyttää tukka auki, oih! Esikoisenkin mielestä Elsa oli jälleen ihanin. Itse mietin, että olipa Anna nyt kivan oloinen, menetin ekassa leffassa ihan hermoni hänen supernaiiviin ja höperöön olemukseensa. Nyt hän oli selkeästi aikuisempi ja vahvempi hahmo.

En edes ehkä kehtaa tunnustaa, että viihdyin leffassa paremmin kuin monessa ”aikuisten” leffassa ja väitän, että tämä on aika iätön elokuva. Siitä nauttivat niin pienet kuin isommatkin ja eri ikäiset saavat eri asioita leffasta irti. Esikoinen sanoi liikuttuneensa kyyneliin parissa kohdassa ja niin liikuttui äitikin. Jotenkin kahden vahvan sisaruksen yhteys, rakkaus ja tarina saavat kahden tyttölapsen äidin rakastamaan tätä leffaa. Elokuva oli tarina rakkaudesta, rauhasta ja vahvoista naisista.

Sanoisin, että rakastin tätä enemmän kuin ensimmäistä, mutta siihen vaikutti tietenkin paljon hahmojen tuttuus ja uutuudenviehätys. Miten ihanaa olivat uudet asut, biisit, vitsit, kaikki. Hymyilin ihan pöhkönä illalla tätä ajatellessani, miten voin rakastua piirrettyyn näin? Siis menkää ihmeessä avoimin mielin katsomaan, pitkä odotus on todellakin palkittu!

Kiitos kaunis Cinamon sekä Domakers kutsuvierasnäytöksestä, olimme niin innoissamme!

Kuka on jo nähnyt? Tai menossa joulunaikaan?

Päivän surullisin uutinen

Olen joskus ennenkin mielestäni otsikoinut postauksen kohtuullisen samoin sanoin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka kurjaa on, kun Nanso lopettaa Nokialla. Olin päässyt itse tutustumaan tehtaaseen, nähnyt ne motivoituneet, vuosikymmeniä tehtaalla töitä tehneet naiset, jotka jäivät nyt tyhjän päälle. Ollut kova ”fani” merkin suhteen ja surullisena luin uutisia ja mietin, miten porukan käy.

Nanson tuotanto siirrettiin ulkomaille, selvitin tällä viikolla, että vain 5% onneksi tuotannossa tapahtuu Kiinassa, loput esim. Virossa ja Portugalissa. Kuitenkin sovittaessani parin sadan arvoista neuletakkia I love me-messuilla en voinut olla hämmentymättä – sain putsata farkkujani pitkään siitä nukan ja lankojen määrästä, mitä vaatteesta lähti. ”Se tekee noin aluksi”, sanottiin messupisteellä. Kun höpötin asiasta IGn puolella, sain asiantuntevalta seuraajalta kommentin, että lanka on huonoa ja halpaa jos noin käy. Ei sitä pitäisi lähteä alussakaan. On hienoa, että Nanso työllistää suomalaista suunnittelua, mutta kyllä minulta jäävät tuotteet kauppaan, kun ne lentävät tänne Kiinasta asti ja laatu on tuollainen.

Lähes yhtä surullisia olivat uutiset kuluneella viikolla. Toki maailmassa tapahtuu paljon hirveitä asioita, mutta se mediahehkutus mikä kulutushysterialle annettiin oli mielestäni järkyttävää. Kuten kaikki varmaan tietävät, Mall of Tripla avasi ovensa Pasilaan ja hehkutus oli suuri. Mediat somevaikuttajista iltapäivälehtiin nostivat hyvänä asiana esille sen, että meillä on nyt lisää halpismerkkejä kuten RESERVED. Ihan mahtavaa! Kyseisellä merkillä mallisto vaihtuu KAHDEN VIIKON välein ja voitte vain kuvitella, millainen koneisto tekee ja millä laadulla sitä kamaa. Paljonko sitä jää myymättä. Paljonko se rasittaa ilmastoa. Vaateteollisuus tuhoaa ilmastoa enemmän kuin lentäminen.

Mutta suunnilleen kaikki uutiset mitä näin, huusivat isolla suomalaisten tekemiä ostoennätyksiä, hei me ostettiin enemmän kuin Lontoossa konsanaan menee vaatetta. JES! Onneksi soraääniä löytyi joukosta, mutta se kriittinen pohdinta tuntui kadonneen kokonaan. Me emme tarvitse enää yhtään Zaraa, Reservedia tai muuta halpisketjua. Ylipäätään on syytä pysähtyä ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä vaatetta tarvitsee. Se halpa ei monesti olekaan halpa, koska kestää niin vähän aikaa ja joudut ostamaan niitä useamman.

Nettiostaminen on toinen kamaluus. Ihmiset tilaavat tavaraa muun muassa Wishiltä Kiinasta, koska on niin halpaa. Niin varmaan on joo, mutta kuinka se on valmistettu ja kuinka hirveästi se rasittaa maapalloa, valmistustapa ja lennättäminen? Ja sitten saa parhaimmillaan jotain aivan kuraa, jonka tunkee roskikseen. En ikinä ole tilannut Wishiltä ja vannon, etten tilaakaan. Ylipäätään nettiostaminen on haasteellista, koska monesti siinä klikkailee enemmän vaatetta ostoskoriin kuin kivijalkakaupassa ja palauttaminen saattaa jäädä.


paita LUMOAN/ housut PART TWO/ kengät MINNA PARIKKA/ takki GLOBAL ACCESSORIES/ neuletakki ESPRIT/ korvikset Kroatiasta paikalliselta taitelijalta suoraan ostettu

Minä en ole mikään malliesimerkki asiassa, tarkoitukseni ei ole kiillottaa omaa kruunua vaan herätellä keskustelua. Koska blogini on paljon pohjatunut asukuviin, minulla on varmasti vaatetta enemmän kuin tarpeeksi. Kokoni on blogiaikana vaihdellut 20 kilon verran puoleen ja toiseen, joten sekin tekee omansa, ettei aina ole mennyt samat koot päälle ja sitten kaikki on ollut liian isoa. Olen aina hyvin onnellinen, kun voin ottaa kuvia, joissa minulla on Uhanaa, Papua, Lumoania, Maanantaimallia tai muita upeita suomalaisia merkkejä. Koruissa olen pitkään pyrkinyt tukemaan juurikin suomalaista käsityötä. Mutta esimerkiksi lasten nopea kasvu ulos vaatteista, heidän kuluttamansa leggarien määrä kun ne kaatuillaan rikki ja omat rahavarannot kotiäitinä ovat saaneet monesti hakemaan kasan leggareita H&M:ltä.

Kaiken tämän manian keskellä vielä Stockmannkin julkisti uuden kantisohjelmansa, jossa voi edetä tasoille ja tasojen merkkinä on eri värisiä kangaskasseja. Koko uutinen oli minusta niin hullu, että luin useampaan kertaan kun mietin onko se edes totta? Oli se. Jos ostat Stockmannilta 25 000 eurolla, saat violetin värisen kassin. Tämä motivoi Stockmannin mukaan ostamaan lisää, kun innostuu yrittämään seuraavalle tasolle. HEI JES! Voi sitten erottua rahvaasta sillä violetilla kangaskassilla. Oikeasti aika yököttävä uutinen. Mies kommentoi, että voihan sieltä ostaa vaikka auton. No, kuka auton ostanut haluaa erottua rahvaasta kangaskassilla? En voi ymmärtää. Miksi buustataan ostamista, kun sitä pitäisi hillitä?

Sama kriittinen kuluttaminen koskee niin ruoka-, lelu kuin kaikkea ostamista, kaikki tuntuu välillä olevan niin hankalaa. Samalla kun en itse syö lihaa seison kaupassa miettimässä onko avokadojen ostaminen ok. Miksi ne parhaat kirsikkatomaatit pitää pakata muovipurkkiin? Ja lista jatkuu loputtomasti. Yritän itse jatkuvasti miettiä valintojani ja välillä onnistun valitsemaan hyvin, välillä en. Esimerkiksi ensi viikolle sain kutsun outletin avajaisiin ja tilaisuus kuulosti aika hienolta. Päätin olla menemättä, sillä outletit jos mitkä osaltaan myös lisäävät ostomaniaa. Millä sitä muulla voi äänestää kuin jaloillaan tässä asiassa? Tänä syksynä päätin myös jättää kosmetiikkakalenterit kauppaan sen roskan ja turhan tavaran määrän vuoksi.

Minkälaisia ajatuksia Mall of Triplan uutisoinnit herättivät sinussa? Tai ylipäätään tämä kulutushysteria ja maapallon tuhoutuminen?