Kaupallinen yhteistyö Piltin kanssa
Olin keväällä kuuntelemassa Maaret Kallion luentoa Piltin järjestämänä ja kun viime viikolla tarjoutui tilaisuus päästä uudemman kerran häntä kuuntelemaan, halusin ehdottomasti paikalle. Maaretin läsnäolossa ja olemuksessa on jotain, mikä rauhoittaa väsynyttä ja stressaantunutta kahden pienen äitiä. Hän osaa valita oikeat sanat ja rauhoittaa.
Niinpä suuntasin Hietsun paviljonkiin lettukesteihin, jossa oli lettujen lisäksi tarjolla Piltin patukoita ja smoothieita pienille, sillä pienetkin olivat tervetulleita tilaisuuteen. Minä olin kuitenkin paikalla yksin ja keskityin kuuntelemaan Maaretin viisauksia.
Hän keskittyikin tällä kertaa paljolti vanhempien hyvinvointiin, sillä jos vanhempi voi hyvin, se heijastuu myös lapseen ja perheeseen. Näinhän se on, mutta monesti ainakin itse huomaan skippaavani omalla kohdallani jonkun aterian, vessareissun tai unta, vaikka lapsien kohdalla huolehdin niistä ehdottomasti. Itsestään on tärkeää pitää huolta! Täältä pääset tutustumaan Maaretin luentoon, jos haluat sen kuunnella.
Maaretin jutuista muutama kolahti ja kovaa omaan vanhemmuuteen liittyen. Hän sanoi, että älä vain soimaa itseäsi siitä, mikä meni pieleen vaan mieti myös mikä meni hyvin. Jos hermostut, älä keskity vain siihen, että pieleen meni vaan mieti, miksi hermostuit. Joinain päivinä minulla on tapana istua hiljaa itsekseni ja miehen kysellessä, miksi olen niin hiljaa, olen vastannut miettiväni, jäikö päivä plussan vai miinuksen puolelle. Joskus nimittäin tuntuu, että kun on kaksi pientä kotona, jotka tappelevat kohtalaisen paljon, toisella on kova uhma, molemmilla kova tahto ja niin edespäin, päivä on mennyt erotuomaroidessa ja komentaessa. Mutta niin kai se menee monella.
Maaret antoi meille myös Mielen työkirjat ja käski avata sieltä yhden sivun, jolle pyysi kirjoittamaan viisi hyvän elämän kohtaa. Mitkä viisi asiaa tekevät sinun elämästäsi hyvää? Ennen kuin ehdin miettiä asiaa, minulla ykkösiksi kimposivat perhe ja liikunta. Maaret totesikin, että pohdi välillä sitä, että saatat jo elää omaa unelmaasi ja erittäin hyvää elämää.
Sitten päästiin yhteen kompastuskiveen, joka varmasti koskettaa monia. Sitä haluaisi olla mahdollisimman hyvä vanhempi, jopa täydellinen. Totuus kuitenkin on, ettei kukaan meistä ole täydellinen, eikä kenenkään vanhempi ole sitä ollut. Jokainen hermostuu ja tekee virheitä ja itse asiassa se, miten meidän kanssa on oltu lapsena vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka olemme omien lapsiemme kanssa. Näitä tapoja on itse asiassa hyvin vaikeaa muuttaa. Tätä miettiessäni tarkkailin muuten viikonloppuna mummilassa tavallista tarkemmin äitiäni ja mietin, miten samoja tapoja minulla on esimerkiksi komentaa ja toisaalta kehua ja puhua lapsilleni kuin miten äitini puhui. Samasta puusta ollaan.
Meillä on perheessä käynyt myös niin, että isä on ollut enemmän se, joka on herännyt öisin ja isä on viikonloppuisin yleensä se, joka nousee vähän aiemmin, kyse ei monesti ole kuin puolesta tunnista, mutta isän kanssa on useammin Ryhmä haut katsottu kuin minun. Tämä siksi, että unettomuuteni on ollut niin paha, että mies on yrittänyt untani suojella. Nyt kun kaipaisin palleroita aamulla kainalooni, he hipsivät alakertaa ajatellen, ettei äitiä “saa” herättää. Otin viikonloppunakin yhteisen hali- ja köllimishetken esikoisen kanssa sitten nukkumaan mennessä ja silittelin hänet uneen. Tätäkin tapaa on hyvin vaikeaa muuttaa, vaikka olen hokenut, että tulkaa äidin viereen aamulla. Kuten Maaretkin sanoi, se on toisto, joka lapsen arjessa ratkaisee. Ei mahtava upea joulu tai syntymäpäivät vaan ne arjen tilanteet, joka toistuvat joka päivä. Mieti, miten käyttäydyt kun haet lapsen tarhasta, mieti millainen eronne on. Ne vaikuttavat enemmän kun täydelliset juhlapyhät. Meidän tapauksessa isä on toistuvasti ollut se yöheräilijä. En tiedä miksi koen tästä jotenkin huonoa mieltä, sillä Maaretkin sanoi, että lapsille on ihan ok, jos vanhempi on esimerkiksi väsynyt välillä ja sanoo sen ääneen. Se on ihan ok, jos vanhempikin on asian kanssa sinut. Me emme ole mitään yli-ihmisiä kukaan. Ja toisaalta, kun tuntuu että nyt meni penkin alle päiväni vanhempana, täytyy muistaa, että lapsen elämässä on yleensä monia muitakin aikuisia, jotka häntä kasvattavat, esimerkiksi äiti ei ole ainoa, joka lapseen vaikuttaa. Se on lohdullista. Maaretkin sanoi, että rakkautta on antaa toistenkin päteä, luottaa siihen, että kyllä muutkin osaavat hoitaa lastasi.
Lapsesta täytyy pitää huolta, mutta sama täytyy muistaa omalla kohdalla. Tilaisuudessa oli myös MLL:n edustaja paikalla kertomassa heidän toiminnastaan. Perhekerhoista ja puhelimista. Mehän olemme hoitaneet itseämme ja parisuhdettamme juurikin MLL:n avulla ja heidän lastenhoitajansa on käynyt kerran viikossa kahden tunnin ajan, nyt tosin harvemmin kun on niin suosittu. Kaksi tuntia on sinällään lyhyt aika, mutta hoitajasta on tullut tytöille tärkeä aikuinen ja me saamme juosta siinä ajassa viikon pitkän lenkin ja ehkä höpistä mennessämme. Tuntuu, että kaikki ovat voittajia ja MLL:n lastenhoitoapu on ollut ihan korvaamaton, kun lähiverkkoa ei samassa kaupungissa ole. Suosittelen lämpimästi!
Kiukkuinen, välinpitämätön, sosiaalisista tilanteista vetäytyvä ja vähän tunnekylmä vanhempi on todennäköisesti kuormittunut liikaa. Huomaan ainakin itsessäni näitä piirteitä, varsinkin jos yöllä ei pääse palautumaan kunnolla. Silloin kannattaa pyytää apua ja hengähtää, sillä pikkulapsiarki on vaativaa. Olen joskus huomannut, että rakastan ja tunnen niin täysillä lasteni kanssa ja heidän tunteensa ovat vielä niin ylitsepursuavia, että sekin väsyttää välillä. Olo on välillä ihan turta uuvahduksesta, teen niin täysillä lasten kanssa. Kuka siis lohduttaisi äitiä, Maaretkin kysyi.
Maaretin luento oli kyllä todella ajatuksia herättävä taas ja lopussa sai tehdä lupauksia. Minä lupasin halata joka päivä. Lapsiani totta kai, mutta pitäisi muistaa ihan joka päivä halata se mieskin. Kosketus tekee niin hyvää meille kaikille.
Herättikö Maaretin sanat ajatuksia sinussa? Oletko törmännyt Mielen työkirjaan? Mikä on oma kuormittuneisuutesi tila tällä hetkellä? Hyvinvointia tiistaipäivääsi!
*viimeinen kuva Svante Gullichsen/Piltti