Lumi-laukut ovat itselleni aika uusi tuttavuus, mutta niitä voi ihastella lisää esimerkiksi täällä.

Päinvastoin kuin blogini otsikko antaa ymmärtää, en ole läheskään aina positiivinen ja optimistinen ihminen. Stressaannun aika helposti ja valitettavan usein näen asioista vain ne huonot puolet. Olen aina elänyt vähän sellaisella ”pessimisti ei pety”-asenteella. Toisaalta heittäydyn uusiin haasteisiin rohkeasti ja teen isojakin päätöksiä nopeasti. Olen siis ilmeisesti hieman kaksijakoinen tyyppi. Liian usein valitan typerääkin typerimmistä asioista, kuten isoista finneistä naamassa (niitä on nyt raskauden myötä riittänyt) ja hermostun siitä, että kotona on pieni sotku. Kuitenkin jos pysähdyn tosissani miettimään voin todeta syntyneeni onnellisten tähtien alla. Tällaiset jutut, kuten ystävien järjestämä yllätys, auttavat taas muistamaan sen mikä elämässä on tärkeää: ystävät, terveys, perhe ja muut perusasiat, joiden pohjalle onni rakentuu. Muistuttakaa taas minua näistä, kun valitan lättänästä tukastani seuraavan kerran.

Kiitos ystävät, kaikkea se Lumi-laukku saikin miettimään, eilen viimeksi totesin miehelleni olevani oikea onnentyttö. :) Pelkään olla onnellinen, sillä aina kun sitä olen, pelkään että jotain kamalaa sattuu. En siis pysty täysin nauttimaan onnellisuudesta, vaan ajattelen aina, etten ole sitä ansainnut ja kohta tipun taas korkealta. Mistä tällainen ajattelutapa kumpuaa?

Tällä hetkellä elämän täyttää työ, koira, neuvolassa ravaaminen sekä edessä oleva muutto ja joulukorttejakin pitäisi alkaa väsäämään, joten pahoitteluni näistä harvoista postauksista. Lisäksi kärsin edelleen kovasta väsymyksestä ja pahoivoinnista, vaikka puoliväli raskaudessa on ylitetty, joten sekin vie tehonsa. Onneksi viikonloppuna alkanut flunssa alkaa helpottamaan.

Miten te selviätte kaikista kiireistä, kun samalla on vuoden väsyttävin ja pimein aika?