Tampereen pizzakuninkuudesta on käyty vääntöä ja yhteinäistä mielipidettä siitä, missä tehdään Tampereen parhaat pizzat ei liene löytynyt. Eilen neljän hengen pöytäseurueessamme kolme oli vahvasti yhtä mieltä siitä, että parhaat pizzat löytyvät Lucasta. Minä istuin seuraan mielenkiinnolla ja tunnustin siinä sitten suorilta, etten ole ikinä vielä maistanut Lucan pizzaa ja tähän asti ykkönen on ollut Sitkon kasvispizza.
Eilen avattiin taas Tampereen paras terassi Finlaysonilla, joka oli vakkarivalintoja jo vuosia sitten, kun paikalla oli vielä toinen ravintola. Ihana iso aurinkoterassi, jossa on kiva katsella ihmisiä. Nyt paikalla on Lucan ravintola, joka toimi ennen Hämeenkadulla ja maaliskuusta asti ravintola on sijainnut Frenckelillä. Olisiko voinut olla täydellisempää keliä terassiavajaisiin kuin eilen oli, ei tarvinnut värjötellä! Kirsikankukat ovat alkaneet kukkia terassin vieressä, pizza tuoksui järkyttävän hyvälle ja kylmät Aperol Spritzit maistuivat ihanalle. Varsinaiset avajaiset alkoivat vasta iltapäivällä esiintyjineen, mutta me nautimme rauhassa antimista jo puoliltapäivin.
Mikä tekee Lucan pizzasta niin spesiaalin? Luca on pizzamestari Roomasta ja tuonut oppinsa mukanaan Suomeen. Kaikki lähtee taikinasta. Sitä kohotetaan mahtavat 72 tuntia, jonka jälkeen pizzaa paistetaan vain 90 sekunnin ajan 400 asteisessa Scugnizzonapoletano-uunissa. Ja tuloksena on hurjan rapea pizzapohja, joka on pizzojen sydän. Ja meille luvattiin, että pizzat tehdään suurella sydämellä ja sen pitäisi niissä maistua myös!
Lucan lista on suhteellisen napakan mittainen ja tarjolla on alkupaloja, pizzoja (yllätyyyys!) sekä salaatteja. Pitkän pohdinnan ja tarjoilijan kolmatta kertaa tullessa kysymään tilaustamme pääsimme lopputulokseen – tilasimme jaettavaksi Insalata di pomodoria, Insalata verdeä sekä burrataa. Pizzoista päädyimme valitsemaan neljä, jotka olivat Think Finnish, Zucchine e prosciutto, Cheeeese sekä Patate, joista viimeinen tehtiin puoliksi ilman possunposkea ja on siksi puoliksi leikattu.
Siinä auringossa odotellessa ja höpistessä vaihdoimme muun muassa mielipiteitä erilaisista ravintoloista ja pizzoista. Söimme alkupaloja, joista burrata oli täydellisen kermaista ja pehmeää, sardini siinä ehkä tökki ainakin minua. Sen saa valita myös kinkulla tai tomaateilla. Salaatit olivat raikkaita ja valkosipulisia, mutta alkupaloista ei vielä tullut mitään tajunnanräjäyttäjäfiilistä. Kun pizzavalintamme sitten saapuivat pöytiin, oli meininki jo toisenlainen. Henkäisimme ihastuksesta, miten kauniita pizzoja! Niitä sitten kuvattiin urakalla ja samalla äkkäsimme, ettemme tilanneet yhtään tomaattipohjaista pizzaa vaan neljä valkoista pizzaa sen enempää asiaa harkitsematta. Eipä tuo haitannut.
Kimppuun. Mistä aloittaisi? Peruna pizzassa kuulosti niin eksoottiselta, että aloitin siitä. Oli hyvää, uskon, että originaaliversiona lihan kanssa vielä maukkaampi. Jatkoin superjuustoiseen neljän juuston pizzaan, joka oli aivan ihana. Sen kruunu ja herkullinen suolapala olivat päällä koristeena olleet parmesanilastut. Ihan suosikkini! Lohipizza maistui hyvältä myös ja oli ihanan esteettinen, mutta yllättäen tykkäsin myös ihan hirveästi prosciuotto-pizzasta, jota ei ollut edes tarkoitus kinkun takia maistaa. Äkkäsin kuitenkin edessäni houkuttelevan palan, johon kinkkua ei ollut osunut ollenkaan mutta kesäkurpitsoja kyllä ja suosittelen. Kurpitsoissa oli hurjan hyvä maku!
Ihan jokaista suupalaa pizzoista emme pystyneet viimeistelemään, mutta aika hyvä suoritus. Jälkkäriksi pöytään tilattiin mansikkatiramisua, joka oli hämmentävä kaikkien mielestä. Kuten seurueen sananiekka Janica totesi, ei ole oikeaa tapaa tehdä tiramisua. Tässä vaaleassa versiossa maistui mansikka ja vanukas, eli sellaisen tumman kahviin vivahtavan jälkkärin sai tämän kohdalla unohtaa. Hurjan makea jälkkäri, joka ei minulle uponnut (no, en ole kyllä jälkkärityyppejä muutenkaan), mutta toisella puolella pöytää sai kehuja.
Mikä sitten on tuomio? Mistä ne Tampereen parhaat pizzat saa? Käyn itse sen verran harvoin pizzalla, etten ole ehkä paras kertomaan, mutta luotan, kun pöytäseurueeni sanoi, että Luca on ykkönen. Eikä toisaalta ihme, pizzat ovat valittu viime kesänä Italiassa Pohjois-Euroopan parhaiksi! Tykkäsin itsekin hurjasti taikinasta eli pohjasta, joiltain täytteiltä olisin toivonut enemmän makuja, toisaalta välillä suuhun osui ihan täydellinen juuston ja basilikan liitto. Aivan ehdottomasti suosittelisin pizzaa kaipaavalle paikkaa. Sijainti on mahtava, sekä sisä- että terassitilat ovat laajat. Täydestä ravintolasta ja avajaisista huolimatta odotusajat olivat maltilliset ja palvelu toimi alkukankeuden jälkeen hyvin. Hinta-laatu-suhde on kohdillaan, pizzat maksavat 14-18 euroa kappale.
Käy testaamassa. Oiva valinta vaikka vappupizzalle. Minä kiitän kivasta iltapäivästä pöytäseuruetta, oli aika täydellinen tapa viettää lauantaita auringon lämmittäessä. Seuraavan kerran palaankin sitten koko perheen kera testaamaan, mitä he ovat mieltä, ovatko nämä ne Tampereen parhaat!
Missä on sinun mielestä (Tampereen) parhaat pizzat?
*ruoat ja juomat saatu