Viime viikon Tallinnan reissusta ei ole viikkoakaan, mutta voi hurja miten tuntuu pitkältä ajalta, niin tapahtumarikasta menoa on taas ollut. Kirjoitan kuitenkin teille ylös muutaman vinkin Tallinnasta, jos olette lähdössä lasten kanssa reissuun. Vinkit toimivat ihan ympäri vuoden, eli ajankohdalla ei sinällään väliä!

Olen halunnut kovasti käydä Keksintötehdas Protossa, jonka ohi olen mennyt Noblessnerin alueella vieraillessa. Entinen sukellusvenetehdas antaa komeat puitteet keksintötehtaalle, jonka ajattelin olevan vähän lasten juttu, ehkä minä en innostuisi. Paikkaan on noin kaksi kilometriä keskustasta matkaa, menimme sinne päin taksilla ja kävelin takaisin kärryjen kanssa.

Olimme reippaina tyttöinä oven takana ennen kello kymmentä aamulla ja paikka aukeaa kello 11! Apua oho! Kannattaa siis tarkistaa näköjään aukioloajatkin. Hipsimmekin Noblessnerin alueelta löytyvään Shishiin, josta löytyy aivan mieletön joulukoristevalkoima syksyisin. Tässä postauksessa pieni pala joulun loistoa. Nyt tilalla on kukkia, vaaseja ja monenlaisia keväisiä koristeita. Lapset olivat ihan haltioissaan tuosta kauneudesta ja viihtyivät hyvin, äiti osti (ehkä) pari joulukoristetta outletin puolelta, joka on vähän piilossa rakennuksen takana.

Proto aukesi ja sinne oli ihan jonoa ainakin näin hiihtoloma-aikaan. Laskimme, että vaikka 3-vuotias ei maksa, meille silti edullisin vaihtoehto oli ottaa perhelippu, joka kustansi 28 euroa. En oikein tiennyt mitä odottaa seinän takana ja siellähän oli valtava määrä erilaisia virtuaalisia todellisuuksia. Sai ajaa junaa, polkea pyörällä taivaalla, ohjata kuumailmapalloa ja pääsi kuulemma niin hurjaan näytökseen, että kiljunta pääsi (vain mummi ja esikoinen kävivät sen). Ulospäin näyttää hassulta, miten ihmiset eläytyvät virtuaalitodellisuuksiin, mutta auta armias kun niitä kokeilee. Apua miten todellisia! Varsinkin se, missä poljetaan pyörällä ja pyörä leijailee taivaalla. Siinä pisti vaistomaisesti silmänsä kiinni, kun ajoi päin puuta. Mummista lähti kiljunta, esikoinen polki loputtomiin pitäen sitä superhauskana ja hyvä huuto lähti lapsesta, kun ohjasi virtuaalitodellisuudessa junaa ja pikkusisko sai pumpata vauhtia. Ihan mielettömän hauska paikka, jossa saa kyllä aikaa menemään. Pienin jo uuvahti koviin ääniin, mutta eskari-ikäinen olisi ollut siellä koko päivän! Kahvilakin on näkemisen arvoinen ja laskiaistiistaina sieltä sai myös hernekeittoa ja laskiaispullia – enpä tiennyt että Virossa on niin samat traditiot!

Me emme jääneet Protoon syömään vaan hipsimme viereisessä tehtaassa, taidekeskus Kain kyljessä olevaan Lore bistroon. Olen siellä muutaman kerran käynyt ja tykännyt niin ruoista kuin palvelusta. Nyt ontui palvelu ja asiat sai tilata kahteen kertaan. Otin päivän lounasvaihtoehdon, punajuuritartaria ja annoksen hinta (6 euroa) oli erittäin käypä ja tartat todella hyvää, mutta hirveää kasaa perunaa en jaksanut syödä. Lapsille tuotiin väritettävät ruokalistat ja kasa värikyniä ja niiden kanssa viihtyivätkin mainiosti. Itse lasten lista oli hieman suppea ja kanapastaa oli valtavat läjät pienille – yksi annos puoliksi olisi hyvin riittänyt, vaikka olikin lasten listalta!

Illalla, kaikkien Kalev Spassa tehtyjen hoitojen ja uimisen jälkeen (niin tykättiin kyseisestä paikasta!) oli taas aika etsiä ruokaa. Kello oli aika paljon ja mietimme, kuinka lapset jaksavat, mutta päätimme silti suunnata kohti vanhaa kaupunkia, joka on aivan Kalev Span vieressä. Äitini oli bongannut jostain, että ravintola Spot on kiva myös lasten kanssa. Minulla oli jäänyt syksyllä kyseisestä paikasta vähän keskinkertainen kuva, erityisesti palvelun osalta ja kävelimme kaupungilla kurkkien, mikä olisi kiva. Hyvin pian Spot tuli kohdalle ja kauniin näköinen ikkuna sekä tyhjä ravintola houkuttelivat. Menimme sisälle.

Jonkinlainen helpotus oli, kun vain yhdet ihmiset lisäksemme olivat paikalla. Siitä häviää tietty stressi, kun mukana on hieman väsyneet lapset. Kävi vielä niin, että käyttäytyivät kuin prinsessat konsanaan. Mutustivat kehuen alkuun tuotua leipää ja tilasivat lastenlistalta nuggetteja sekä lihapullat. Olin hyvin ilahtunut annosten koosta – sen sijaan, että yrittäisin syödä jämiään, molemmilla oli kaksi lihapullaa tai nuggettia ja oikein kunnon pottuvoita sekä salaattia. Lihapullat olivat itse tehtyjä, nuggetit ihan filettä, eivät mitään mössöä ja muussi ihanaa. Tytöt söivät kaiken, vaikka leipää oli alla ja halusivat jälkkärin. Kerrankin paikka, jossa oli järkevän kokoiset lastenannokset!

Lasten kysellessä jälkkäriä tarjoilija ehdotti, että ottaisivat puoliksi aikuisten listalta yhden. Molemille saapui talon omaa Oreo-jätskiä (taivaallista) kauniilla koristeluilla. Oli muuten onnistunut palvelu sekä ateriakokonaisuus neideillä! Niin ja rouvillakin! Minulla oli ihanan mausteista linssicurrya ja äiti kehui kovasti ankkaansa, että se oli taidolla tehty. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja olin niin iloinen, että menimme. Paikka nosti tasoaan todella edelliskerrasta ja saimme todella kivan illan. Voin suositella!

Kun kävelimme toista reittiä pitkin vanhaa kaupunkia takaisin kohti Kalevia, antoi kukkamyyjä lapsille yllättäen vaaleanpunaiset ruusut. Mikä ihana päätös todella onnistuneelle tyttöjen illalliselle! Nuo ruusut ovat edelleen viikon jälkeen kotona lasissa, upeasti kestivät vielä matkankin.

Kyllä Tallinnassa riittää vaikka mitä kivaa lapsille, monta muutakin juttua olisin halunnut heille näyttää, mutta aika oli rajallista ja oli ihanaa antaa lasten nauttia myös uimisesta sekä suklaahieronnasta. Lämmöllä muistelemme reissuamme! Ja muuten, ylitys kannattaa tehdä Megastarilla, ainakin niin kesä- ja hiihtolomalla siellä on nyt saanut upeat kasvomaalaukset! Saakohan niitä aina?

Onko tuttuja kohteita itsellesi tai omia suosikkejasi? Mitä ravintoloita suosittelet lasten kanssa Tallinnassa?