Uusia kulmia Lontooseen niin ylhäältä kuin maan alta

*pressimatka made tourism

London baby! Tämä huudahdus tuli kuultua useasti kiertäessä Lontoon The Friends Experiencessa viime viikolla. Siellä oli otettu kaikki irti Lontoossa kuvatuista Frendien jaksoista!

Tämä oli yksi täysin uusista kokemuksista, joita Lontoossa näin. Oli suorastaan erikoista olla kaupungissa näkemättä Big Beniä tai London Eyeta, mutta te kaikki tiedätte niiden olevan siellä. Tässä postauksessa siis toivottavasti uusia näkökulmia maailman ihanimpaan suurkaupunkiin (my humble opinion).

Olen tallustanut tammikuisessa Lontoossa kaatosateessa kengät märkinä ja ostin jopa pipon tuolla tammikuisella matkalla. Nyt ei tarvinnut sen enempää sateenvarjoa kuin kovin paksua takkia – Lontoon keli on kolmen päivän ajan hämmästyttävän upea! Luvassa on piiitkä postaus, mutta poimi kiinnostavimmat vinkit itsellesi!

James Bondin maisemissa – IFS Cloud Cable Car sekä O2

Kävellessäni metroasemalta kohti Good Hotel-majoitustamme, joka sijaitsee Royal Victoria Dockilla, näin kauempana siintävän IFS Cloud Cable Carin, jonka alla näkyy omaleimainen O2-areena.

Pelkästään tuo maisema jotenkin sai hengähtämään ihastuksesta ja pian jo opin isältäni, että James Bond kruisaili Thames-jokea pitkin hotellimme maisemissa ja putosi laskuvarjosta O2-keskuksen katolle. Leffa on The World is not Enough, enpä ollut Bondejani katsonut! Katsoin kyseisen kohdan ja koska elokuva on vuodelta 1999, ei Cable Caria vielä näy. Se on rakennettu vuonna 2012 ja O2-areena oli nimetty Millenium Domeksi vielä 1990-luvulla.

O2-areenan yhteydessä toimii ICON-outletmyymälä sekä pubeja ja esimerkiksi tuulitunneli iFly. Siellä voi kokeilla, miltä laskuvarjohyppy tuntuu ja moni porukasta tekikin tämän, minä jätin jalkaongelman takia väliin.

Esille nostaisin puolestaan iki-ihanan Hotel Chocolaten-myymälän (olen jopa tilannut postitse Suomeen heidän suklaataan) sekä All Bar Onen, missä söin varmasti elämäni parhaat nachot! Todella hyviä!

O2-areenalla ovat soittaneet esimeriksi Spice Girlsit ja keväällä on tiedossa niin Sabrina Carpenterin kuin esimerkiksi Usherin keikat. Olisipa ollut ihana jäädä jollekin keikalle tuonne!

Entä se Cable Car eli köysirata tai gondolihissi, kuten hiihtokeskuksissa sanotaan? Se kulkee O2-areenan päässä olevan Greenwich Peninsulan aseman sekä Royal Docksin väliä. Gondolit ovat suurempia, kuin mihin rinnetouhuissa olen tottunut ja kyyti hyvin tasaista. Noin kilometrin matkalla näkee erilaisia nähtävyyksiä ja matka kestää kymmenisen minuuttia. Kyyti maksaa kuusi puntaa/suunta ja 12 puntaa edes takaisin. Sen voi maksaa myös Lontoon matkakortilla eli Oyster Cardilla tai lähimaksulla. Hop in!

The Postal Museum sekä jännittävä Mail Rail-ajelu

Salainen, unohdettu ja aiemmin hylätty, lukee Postimuseon verkkosivuilla kuvaus postijunasta. Ainakin minulle oli aivan uutta tietoa kyseinen postijuna eli Mail Rail! Se on kulkenut Lontoon alla vuosina 1927-2003 ja yleisölle avoin kohde siitä tehtiin vuonna 2017. 14 vuoden ajan paikka oli siis tyhjä ja unohdettu.

Verkostoja on maan alla reilut 10 kilometriä. Postijuna kulkee niissä pienen pätkän edestakaisin ja matka kestää suunnilleen 15 minuuttia. Juna pysähtelee välillä, jotta kyytiläiset voivat katsoa audiovisuaalisia esityksiä postimaailmasta. Niitä heijastetaan kuvin ja videoin tunnelin seinille selostuksen tullessa kaiuttimista. Minua suoraan sanottuna jännitti istahtaa pienen junan kyytiin ja sukeltaa hyvin kapeisiin tunneleihin!

Postikäytössä ollessaan juna oli toiminnassa päivittäin 22 tuntia ja sieltä kulki neljä miljoonaa kirjelähetystä vuorokaudessa. Se on hirveä määrä. Junassa demonstroidaan jopa lyhyt sähkökatkos ja kyyti on todellinen sukellus entisaikaan. Rankkaa työtä!

Koska juna on suunniteltu postille eikä ihmisille, se on hyvin pieni. Pitkät ihmiset eivät mahdu kyytiin ja jos junaan meno ei onnistu, voi pyytää alennettua hintaa pääsylipusta. Veikkaan, että kyseinen Mail Rail on monen lapsen unelmakohde, olihan se nyt ainutlaatuista sukeltaa postitunneliin!

Vastapäätä junarakennusta on varsinainen museo, josta en voi kirjoittaa laulamatta postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo…! Nähtävillä on postin historiaa, erilaisia asuja, tapoja jakaa sitä, postimerkkejä ja voipa paikassa suunnitella oman postimerkkinsäkin!

Museosta löytyy myös kahvila sekä myymälä, joka oli erityisen ihana. Vinkkaan postittamaan sieltä jotain kotiin, sillä lähetykseen saa erikoisleiman. Ensimmäinen posti, mikä laitoin menemään Charlesin kuvalla varustetulla merkeillä ja vielä erikoisleimalla! Kortit tiputettiin itse asiassa pihalla olevan puhelinkoppiin, jonka seinässä oli laatikko.

Miten päästä tänne ja paljonko elämys maksaa? Itä-Lontoossa sijaitseva museo on kävelymatkan päässä esimerkiksi King’s Cross St Pancras-asemalta. Liput ovat noin 17,60 puntaa aikuiselta sisältäen juna-ajelun ja halvemmat ostaa ennakkoon verkosta. Ja pysähdy ihailemaan King’s Crossin aseman kattoa, jos tulet sieltä!

Huom! Kuten monet museot, tämäkin on maanantaisin suljettu!

Special tip: Oppaamme kertoi tuntevansa Katie Wignallin, jonka kirjaa Look up London myytiin museossa. Kehui sen olevan aivan mainio ja avaavan uusia näkökulmia Lontooseen. Ajattelin jakaa vinkin!

Lightroom London Coal Drops Yardissa

King’s Crossilta pääsee kävellen myös Coal Drops Yardiin, joka oli ihastuttava alue täynnä ravintoloita sekä kauppoja. Kävin vauhdilla Beyond Retro-liikkeessä ja siellä olisin viihtynyt pidempäänkin! Nappasin miehelle paidan ja kipitin muun ryhmän kiinni. Suositus kyseiselle kaupalle!

Varsinainen kohteemme paikassa oli Lightroom – jälleen paikka, josta en ollut aiemmin kuullut. Sieltä löytyi valtava taidetila, jossa pystyi katsomaan muotinäytöksen historiaa seinälle heijastetun videon muodossa (video IG:ssa @optimismikatja ehkä selventää tätä paremmin). Näytös on tehty yhdessä Voguen kanssa ja puhujaäänenä on Cate Blanchett.

Yksi esitys kestää noin 45 minuuttia ja liput tänne maksavat 25 puntaa aikuiselta. Jokaisen muotifanaatikon unelmakohde ja aika erityinen tapa nähdä muotiesityksiä. Screen on valtava! Voguen show pyörii aina 25.4.2025 asti.

Arvatkaa mistä minä innostuin, sillä en ole niin muoti-ihmisiä. Oma all time-ykkösnäyttelijä Tom Hanks vie sinut alkuvuoden ajan (27.4.25 asti) kuukävelylle Lightroomissa! Se olisi mahtavaa kokea!

Paras musikaali Lontoossa jo 25 vuotta – The Lion King

Lontoo ja musikaalit kuuluvat yhteen. Valittavana on vaikka minkälaisia musikaaleja, joista The Lion King sai ensi-iltansa vuonna 1999. Leijonakuningas pääsee sijalle kuusi pisimpään West Endilla esitetyistä musikaaleista ja Scaria esittävä George Asprey sekä Mufasan roolissa nähtävä Shaun Escoffery ovat olleet mukana kunnioitettavat 16 vuotta.

Lyceum-teatteri löytyy Lontoon Covent Gardenista, joka on muutenkin aivan ihanaa aluetta. Itse teatteri on saanut alkunsa jo vuonna 1765, koko rakennus on upea!

Näin musikaalin edellisen kerran vuonna 2006 ja se oli vielä upeampi kuin muistinkaan ja osittain erilainenkin. Olen toki hyvin puolueellinen puhumaan Leijonakuninkaasta, kuten moni ehkä tietää. Sitä laulettiin häissämme, Simba on tatuoitu jalkaani ja ykkösreissuni edelleen on Tansanian safari juuri siinä maisemassa, jossa Disneyn piirtäjätkin saivat leffaan innoituksensa.

Musikaalin näyttelijät ovat tähtiä isolla t-kirjaimella. Muistelin vuodelta 2006 lapsinäyttelijöiden jääneen eniten mieleeni ja upeita he olivat nytkin. Kukaan ei voi olla myöskään rakastamatta Pumbaa ja Timonia. Tällä kertaa suorituksellaan nousi ehkä eniten esiin Rafikia esittänyt eteläafrikkalaisen taustan omaava Thenjiwe Nofemele. Olen ajatellut roolin miehen rooliksi, mutta tämä nainen oli kerta kaikkisen upea ja rooli sopi kuin nakutettu hänelle.

Biiseistä toki Can You Feel The Love Tonight yhdessä Circle Of Lifen kanssa ovat aivan ihania, mutta He Lives In You putosi tällä kertaa lopussa aivan täysillä. Siinä yhdistyvät jotenkin afrikkalaiset sanat rytmeineen ja kaikki kaipaus. Se upposi syvälle tunteisiin ison porukan esittämänä. Olen kuunnellut kyseistä musikaaliversiota viikon Spotifysta, enkä vieläkään selviä itkutta. Kokeile!

Pääsimme myös tutustumaan teatterin kulisseihin, missä konkretisoituu se, kuinka paljon esityksen eteen on tehty töitä. Asujen suunnittelu on upeaa ja esimerkiksi gasellien täytyy juosta kovaa ja asujen olla kevyitä. Muutama fakta taustalta: yksi esitys työllistää 150 ihmistä, joista 100 kulisseissa ja 50 lavalla esiintymässä. Lavalla nähdään 232 erilaista nukkea, joiden rakentamiseen meni 37 000 tuntia.

Voisin puhua tästä loputtomiin, mutta postaus on jo muutenkin pitkä. En voi kuin suositella! Näyttelijöiden liikkuminen ja laulu on maailmanluokan esitys! Vielä aplodit sen lisäksi Elton Johnille ja Tim Ricelle, jotka ovat neroja. Heidän sävellyksensä elävät ja koskettavat vuosikymmenestä toiseen.

Jos olet menossa, niin ole tarkkana lippujen kanssa. Luotettava verkkosivusto ostaa lippunsa on ainakin tämä sivusto!

I’ll be there for you – The Friends Experience

Kuten alussa mainitsin, Lontoossa sijaitsevassa The Friends Experience-näyttelyssä on otettu kaikki irti Lontooseen sijoittuvista Frendien jaksoista. Toki sieltä löytyvät myös kaikki muut legendaariset lavasteet sohvasta suihkulähteiseen, Central Perkista Joeyn ja Chandlerin asuntoon. Yksi seurueemme irlantilaisista istui Central Perkissä Phoeben penkille, otti kitaran ja laulaa lurautti Smelley Catin. Pyysi minua videoimaan tapahtuman ja sain tsempata, etten hihittänyt videota pilalle. Ihana heittäytyminen, aivan ihana esitys!

Paikan tarkoitus on siis fiilistellä Frendejä ja ottaa kuvia lavasteissa. Aivan unelmapaikka varmasti tosifanille. Seinillä on myös avattu esimerkiksi puvustajien työtä ja löytyypä sieltä hahmojen ”suhdejanakin”. Kuka oli ja kenen kanssa ja milloin?

Näyttelystä löytyy myös Rachelin 18-sivuinen kirje, josta moni oli innoissaan. Itse olen katsonut sarjaa sen verran harvoin, etten tiennyt mistä puhutaan. Sen sijaan kuunneltuani Matthew Perryn elämäkerran viime vuonna katselin eri kauden kuvia hänestä hyvin eri silmin. Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa, varsinkin hänen itsensä lukemana englanniksi!

Paikoissa otetaan hienoja kuvia henkilökunnan puolesta ja ne voi lunastaa lopussa, mutta olivat mielestäni suht tyyriitä. Onneksi sai kuvata omallakin kameralla! Ihanan fiiliksen antaa taustalla soiva ysärimusa ja kaikki lavasteista löytyvät 1990-luvun tavarat. Ysäriteini lauleli menemään!

Näyttely löytyi kävelymatkan päässä hotellistamme, täältä löytyvät tarkemmat tiedot. Hinnat ja aukioloajat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi viikonloppuisin liput ovat kalliimpia kuin arkena.

The Good Hotel – haluatko uimaan Thamesiin?

Hotellimme Good Hotel kävelymatkan päässä Elizabeth Linen metropysäkiltä oli hauska kokemus. Se oli vähän kuin kelluva hotelli, jonne mentiin siltaa pitkin. Ikkuna rajoittui suoraan Thamesiin ja katselin siitä aamuin illoin näkymää Cable Carille.

Huoneet ovat nimetty jokainen omalla nimellään ja henkilökunta on superystävällistä. Aamiaiselta löytyi kaikki, mitä englantilaiselta aamiaiselta voi odottaakin munakokkelista makkaroihin ja hedelmiin. Hotelli on rauhallinen ja ilmeisen suosittu kokouksille, siellä oli aina aamuisin palaveri menossa.

The Good Hotelin tarina on hämmentävä – kelluva hotelli on nimittäin siirretty Amsterdamista Lontooseen ja siinä majoittuminen kyllä kieltämättä tuo mieleensä Amsterdamin kanavat. Tarinasta lisää täällä.

Yllättävä näky oli Thamesissa kauhonut uimari märkäpuvussaan ja tämän jälkeen huomasinkin, että hotelli tarjoaa avovesiuintia Thamesissa kahdeksan punnan hinnalla. Jännittävää, en osaisi heti sinne lähteä polskimaan, mutta näin voi hotellin takapihalta tehdä.

Kesäaikaan katolla on myös kattoterassi. Hotellilta on kävelymatka sekä Cable Cariin että The Friends Experienceen ja lähellä on metroasema, joka vie tunnissa suoraan Heatrow’n kentälle.

Tulipa pitkä tarina ja paljon jäi vielä kertomattakin. Lontoo on loputon kokemusten mekka! Linkkaan tähän vielä edellisen reissuni Lontooseen, jolloin koin mm. elämäni parhaan afternoon tean.

Mitä sinä suosittelisit Lontoosta?

The Corner London – kiva, mutta vähän hiomista kaipaava hotelli Lontoossa

Takaisin vielä Lontooseen hotellisuosituksen muodossa. Tämäkin kyselty Isyyspakkauksen Tommilta. He olivat hotellissa pari vuotta aiemmin ja Tommi sanoi, että se on valitettavasti lopetettu, hän kyllä muuten suosittelisi sitä. Hetken päästä hän viestitteli, ettei olekaan, vaan on vaihtanut omistajaa ja nimeä. Sinne siis! Lontoon hotellitarjonta on valtava ja minusta on aina vaikeaa päättää esimerkiksi mikä alue olisi paras. Hotellit ovat kalliita ja aamupalat nuhjuja. Ajatuksissani olikin air bnb alkujaan, mutta päädyin sitten hotelliin, kun suositus oli vahva.

The Corner London

Hotelli on siis todellakin vaihtanut omistajaa ja nimeä ilmeisen hiljattain, sillä henkilökunta oli hieman kahvilla tilanteista. Kyselimme, mihin aikaan saamme huoneen, mutteivat he oikein tienneet. Lopulta saimme sen kello 15. Hotellin aulassa on automaatit, joihin oleskelun voi maksaa suoraan. Korttini ei mennyt läpi (tajusin myöhemmin, että maksurajan takia) ja näin ollen hotellille jäi joku tieto, ettemme olisi maksaneet. Mieheni siis maksoi omalla kortillaan sen saapuessamme. Kun pääsimme Suomeen, sain sähköpostin, että kun kirjaudutte ulos, voisitteko maksaa. Olimme Suomessa. Aamiainen ei ruuhkaisimpana aamuna myöskään oikein pelittänyt ja… No, oletan, että johtuu tästä uudesta henkilökunnasta, itse huoneeseen, sijaintiin yms. olimme hyvin tyytyväisiä!

The Corner London sijaitsee Aldgate East-metroaseman vieressä ja ihan vieressä on myös Tesco sekä bussipysäkit. Myös monia pubeja löytyy, kuten se Jack the Ripper-pubi. Kävellen pääsee Skygardenille sekä Tower Bridgelle. Samalla sijainti on hyvin rauhallinen ja kun huoneemme oli vielä sisäpihalle päin ja käytävän viimeinen, ei mistään kuulunut mitään ääniä tai melua!

Aula on minusta todella kiva ja siinä toimii baari. Käytävillä on hauskoja tauluja (tosin niin vinossa, että vatupassimieheni kävi niitä oikomassa, haha!). Huoneet ovat kivat, meillä oli pienin mahdollinen vaihtoehto, joka sisälsi kylppärin, työpöydän ja parisängyn. Sängyn päässä oli telkkari ja maailman rumin, puutarhaletkusta väännelty lamppu. Yhtenä aamuna en voinut mennä suihkuun, kun halusin katsoa Ryhmä Hauta englannksi. Miehellä oli kestämistä, hän haluaa lähteä liikkeelle heti kun herää ja rouva haluaa kuulla Paw Patrol-juttuja englanniksi.

Sängyn viereisessä pylväässä oli niin valokatkaisijat kuin usb-mahdollisuus ja pistorasiat. Ah mitä luksusta, kun maaten saa ladattua puhelimen ja sammutettua valot. Oikeasti! Wifi toimi myös hotellissa moitteetta.

The Corner Londonin aamiainen

Aamiainen ylitti odotukseni. Olen monesti Lontoossa saanut aamiaiseksi papuja ja paahtoleipää. Aulassa tarjoiltu aamiainen sisälsi smoothieta, hurjan hyviä mehuja, vohveliautomaatti paistoi tauotta vohveleita. Oli papuja, makkaraa, leipiä, croissantteja, parsakaalipiirakkaa, jogurttia, hedelmäsalaattia… Siis minusta aivan huikea aamiainen verrattuna siihen, mihin tuossa kaupungissa on tottunut!

Ensimmäisenä aamuna kaikkea oli tarjolla hyvin, kun olimme aamiaisella ajoissa, mutta sunnuntaina ollessamme vähän myöhemmin paikalla (klo 9), alkoi moni asia olla loppu eikä täydentynyt. Sain kyllä mitä halusin, mutta vähän paikassa tuntui kaikki olevan vielä alkutekijöissään.

Hotellista on aivan ihanaa lähteä auringon paistaessa kävelemään. Aina eri suuntaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti London Dock-aluetta ja törmäsimme ihastuttavaan ruokakauppaan aivan hotellin nurkalla. Kyllä voi ruokakauppakin olla elämys ulkomailla. Etsin juustokakkujogurttia, jota rakastin vaihtariaikoina, mutten löytänyt mistään. Sen sijaan ostimme mm. tryffelisipsejä, huikean vahva maku! Istuimme puistossa juttelemassa, katselemassa paikallisten lasten leikkimistä ja syömässä sipsejä. Niin ihanaa ja aikataulutonta.

Kun saavat hommat rullaamaan, niin hotelli on kyllä suhteellisen täydellinen, rauhallinen ja mahtavien kulkuyhteyksien päässä, eli voin suositella! Ai niin ja se hinta? Me maksoimme 150e/yö, mikä oli minusta tasoon, sijaintiin ja aamiaiseen nähden kohtuullinen kun puhutaan Lontoosta.

Onko itselläsi majoitussuosituksia Lontooseen?

Ihana Lontoo. Afternoon tea-vinkki ja muuta mukavaa!

Onpa ollut taas vauhtia ja puuhaa, mutta välillä blogin puolella. Ette usko, miten monesti teki mieli kysyä vinkkejä Instagrammissa Lontooseen tai suosikkejanne, mutta piti olla viime vuodesta asti hiljaa miehen 40-vuotissynttäriyllätyksestä. Hän ei halunnut suuria juhlia, joten loppuvuodesta päätin sitten napata lennot Lontooseen ostoskoriin.

Koska olemme asuneet Englannissa ja käyneet Lontoossa useamman kerran, ajattelin että otetaan tämä reissu rennosti. Nautitaan siitä, että päästään paikan päälle (sekin jännittää näinä aikoina), nautitaan maisemista, keväisestä säästä, kävelystä ja ihmettelystä. Välittömästä brittiläisestä tunnelmasta, pubeissa istumisesta. Sellaisesta lorvailusta. Ei oteta paineita, suurimmat nähtävyydet on ainakin jo kerran käyty. Päätin miettiä jokaiselle päivälle (meille jäi noin kolme vuorokautta paikan päälle) yhden ohjelmanumeron, joka vähän rytmittäisi päivää, muuten vain nautittiin. Sellaisesta turistista menosta, kuten kaksikerrosbussissa istumisestakin. Voi olla, ettei tässä postauksessa ole mitään hirveän uutta, mutta kerrotaan muutamia vinkkejä. Jätän omaan postaukseensa vaikka hotellin missä olimme, sekin ehdottoman suositeltava!

Koronarajoitukset Lontoossa

Niitähän ei käytännössä ole enää. Mitään ei kysytty sinne lentäessä, missään ei näkynyt maskeja. Ihan satunnaisia maskeja oli pääasiassa turisteilla, paikallisilla ei. Kaksi rokotusta oli vaatimuksissa, mutta ei niitä kukaan kysellyt koronapassin perään. Sama Norwegianin lennolla, ei edes henkilökunta käyttänyt maskeja. Kaikki sujui muuten todella sujuvasti Gatwickin lentokentällä, josta juna vie puolessa tunnissa mm. Victorian asemalle, mistä voi jatkaa metrolla.

Raha, metrot ja puhelin

Siis nyt ehkä vähän nolottaa. Englannissa asuessa toki oli paikallinen liittymä ja viime aikoina on tullut reissattua pääasiassa EU-maissa. Onnistuin somettamaan aika äkkiä datapakettini loppuun, kunnes pysähdyin ajattelemaan, että nyt ei ollakaan enää EU-maassa ja sama surffailu ei onnistu kuin vaikkapa Kreikassa. Joka paikassa ei todellakaan ole wifiä, mutta rajoittipa somettamistani, oikeastaan ihan hyvä! Ainoa mikä harmitti, oli etten saanut lasten viestejä vastaanotettua illalla, vaan vasta aamulla hotellissa, missä wifi toimi hyvin.

Rahaa emme vaihtaneet ollenkaan, emmekä ostaneet Oyster-kortteja julkisiin. Sillä – kortti, jossa on lähimaksuominaisuus toimii suoraan! Sillä pääsee sisälle metroon ja se tulee leimata ulos mennessä, jotta kortille määrittyy matkan pituus. Bussissa lähimaksua käytetään vain noustessa kyytiin. Olipa näppärää. Vähän hirvitti, ettei perässä seuraa mikään megasuuri lasku, mutta ei, hyvin se toimi! Ei enää kertalippujen ostoa, hyvä edistys!

Muuten, adapterit olivat mukana, mutta esimerkiksi hotellissa oli suoraan usb-liitin seinässä sekä pistorasia, johon ei adapteria tarvinnut. En tiedä onko yleistä, mutta uudistusta tämäkin.

Ihana ilmainen nähtävyys – Sky Garden

Lontoo on kallis kaupunki ja onkin ihan mahtavaa löytää sieltä ilmainen nähtävyys. Vieläpä sellainen, joka aiheutti sekä minulla että miehellä ”wau!” fiilikset. Bongasin paikan pikkuserkkuni Tommin Isyyspakkaus-blogista aikoinaan. Sky Garden oli hyvin lähellä hotelliamme ja sieltä näkyi moneen ilmansuuntaan upeasti. Sinne täytyy varata liput pääsyä varten, mitkä saat varattua täältä. Niihin tulee määrittää kellonaika ja kannattaa varata ajoissa! Minua ihan hymyilytti, miten vaikuttunut mies oli. Hän ei ollut kuullutkaan kyseisestä paikasta ja kiitteli kovasti, että olin sen keksinyt ja paikat varannut. Jonottaa ei tarvinnut ollenkaan, lippu, hissillä ylös ja ihastelemaan. Paikka on sisältäkin ihastuttavan rehevä ja kaunis. Ehdottomasti käymisen arvoinen!

Ylhäältä löytyy siistejä ravintoloita, jotka olivat vierailuaikanamme aivan täynnä. Alemmalta tasolta löytyy baari, jossa nautimme yhdet juomat ja jatkoimme matkaa. Eli jos mielit syömään, pöytävaraus kannattaa myös tehdä!

Electric Ballroom ja Camden

Aiemmilla reissulla on tullut käytyä pari kertaa musikaalissa. Mietin sitä nytkin yhdeksi vaihtoehdoksi, sillä onhan se nyt the juttu Lontoossa. Mieheni ei ole kuitenkaan ihan musikaalityyppiä ja tiesin, että kaipaa ehtaa rokkikeikkaa kuten minä itsekin. Tutkailin, mitä olisi tarjolla oleskelumme aikana ja huomasin Therapyn keikan. Ei kummallekaan mikään ykkösbändi vaan vähän vieraampi, mutta hyvää asennetta ja hyvä poljento. Kuuntelimme bändiä hotellihuoneessa mukanamme olleesta kaiuttimesta ja sitten suuntasimme kohti Camdenia, josta löytyy Electric Ballroom. Järjestävät paljon klubikeikkoja. Lipussa luki, että ovet auki kello 19 ja Suomessahan se tarkoittaa, että pääbändi soittaa joskus klo 22 ja lämppärikin on.

No, yllätyimme päästessämme ovelle muutamaa minuuttia yli 20 ja Therapy soitti jo, lämppäri oli jo mennyt. Oho! Onneksi missasimme vain ensimmäisen biisin. Paikka oli kiva ja siisti, järjestelyt toimivat ja mitään tönimistä, läikkyviä juomia tms. ei ollut, vaikka aika sumpussa lavan edessä olimme. Ihmiset jättivät kohteliaan välin toisiinsa ja keikalla oli todella helppo olla. Olimme niin fiiliksissä! Sai heilua ja nautin aina siitä, miten brittiläiset osaavat hyvin sanat, fiilis on hieno kun kaikki laulavat mukana. Suosittelen tsekkaamaan keikkatarjonnan!

Camden on muutenkin hieno alue, jonne olisimme voineet kai mennä aiemminkin käyskentelemään, mutta minusta oli kivempaa kuunnella rauhassa bändiä hotellilla pitkän shoppailupäivän jälkeen. Mutta tutki sinä enemmän aluetta, sieltä löytyy mm. Amy Winehousen patsas.

Syöminen Lontoossa

Me olemme vähän sellaisia ”menemme minne nenä näyttää ja syömme kun siltä tuntuu”-tyyppejä miehen kanssa. Söimmekin siis Oxford Streetilla ostostellessa pubissa, erittäin kelpo salaatti ja miehellä hamppari oli. Tavoitteenamme oli etsiä Wetherspoonin ketjun pubeja, olivat suosikkejamme Englannissa vaihto-opiskellessa. Perinteiset fish ’n’ chipsit oli tietenkin pakko ottaa hotellin läheisyydessä. Camdenissa söimme thaimaalaisessa, joka oli puitteiltaan hieno, mutta ruokaa en voi kehua. Eli… Varauksia parempiin ravintoloihin kannattaa ehdottomasti tehdä, tällä kertaa menimme yksinkertaisen mukaan. Sohon intialaiset ravintolat ovat aiemmin ihastuttaneet.

Sen sijaan tämä pitää vinkata! Osuimme ihan vahingossa suht lähellä Tower Bridgeä olevaan Brewdogin panimoravintolaan. Emme syöneet siellä, sillä olimme menossa muualle, mutta katselimme huuli pyöreänä 36 oluen listaa. Paikka on iso, henkilökunta oli mukavaa ja oluita sai maistaa ennen tilaamista. Lämmin suositus!

Hotellimme lähellä oli puolestaan The White Hart Pub, jonka takapihalta oli löytynyt aikanaan nainen murhattuna. Sanottiin Jack the Ripperin tekosiksi. Vierestä lähti opastettuja kierroksia murhaajan jäljille ja itse baarissa näytettiin laajalti urheilua. Mielenkiintoinen löytö tämäkin paikka!

Memorial Park

Sunnuntain hiljaisuudessa kävelimme hotellilta Tower Bridgeä kohti vähän kiertäen ja kaartaen sen mukaan, mikä näytti hienolta. Matkalle osui Memorial Park, joka vaikutti kyllä ajankohtaisuudellaan. Sitä ennen aivan London Dock-alueen nurkilla oli tarjolla ihanan vehreä puisto, jossa oli kahteen puuhun laitettu lintujen nimiä ja kysymys, montako bongaat. Oli kukkia ja puistonpenkkejä ja kaikkea ihanaa. Rauha tuolla nurkalla oli mieletön, vaikka Tower Bridge on aivan kulman takana! Siitä en sitten sano mitään, millaista sen läheisyydessä on kävellä… No, mahtui sekaan!

Afternoon tea London Marriot Hotel Park Lane

Afternoon tea on Englannissa niin the juttu. Oli pakko saada sellainen ohjelmaan. Googlettelin vimmatusti ja törmäsin useaan blogeissa suositeltuihin iltapäiväteepaikkoihin, joita ei enää ollut. En edes muista, mitä kautta päädyin lopulta varamaan Park Lane-hotelliin Hyde Parkin viereen meille iltapäiväteen. Sitä tarjoillaan kello 12-16 välisenä aikana ja jos mukaan haluaa ”free flowing bubbles” eli kuohuviinitarjoilun, hinnaksi sanotaan nettisivuilla tällä hetkellä 75 puntaa/henkilö. Me emme kyllä maksaneet noin paljoa, nousiko hinta juuri? Ja ilman kuohuviinitarjoilua yhdellä samppanjalasillisella hinta oli 20 puntaa vähemmän/henkilö.

Joka tapauksessa, onhan se suolainen hinta teestä, pienistä (mutta aivan ihanista!) syötävistä ja kuohuviinistä. Jota tosin sai rajattomasti, mutta ei sitäkään rajattomasti kykene nauttimaan. Mutta, ajattelin, ettemme ihan heti mene uudelleen Lontooseen tai mies täytä pyöreitä, joten tämän kerran.

Paikka oli hyvin arvokas ja olimmekin miettineet vähän siistimpää päälle. Ruuhkaa ei ollut. Ensimmäinen tarjoilija oli mielettömän ystävällinen ja hän esitteli, millainen teemenu tulee olemaan. Aloitus hibiscuksella, sitten mustaa ja niin edespäin. Teet oli mietitty tarjoilujen kanssa. Tarjoilusta tuli tarina, oli munia, joista tuli pikkuhiljaa perhonen, se oli ihana juttu!

Harmiksemme tällä ensimmäisellä tarjoilijalla loppui vuoro ja sen jälkeen olikin kommenttina vain ”saa tilata mitä teetä haluaa”. Ai, no selvä sitten. Maistelin erilaisia mustia läpi ja ai että oli oikeaoppisesti haudutettua. Aivan ihanaa. Paikka oli ihanan rauhallinen, näkymä kaunis ja tuntui, kuin olisimme olleet siellä lähes kaksin. Todella kiva kokemus.

Herkut olivat ensiluokkaisia. Oli skonsseja ja hilloa, oli upeasti tehtyjä leipiä, joista löytyi mm. ankkaa, kasvispiirasta ja kaviaaria. Todella upeat raaka-aineet. Makeista tehty lintuhäkki perhostarinoineen oli ihastuttava, mutta syötävät minusta vähän liian tuhteja suklaakönttejä. Suolainen puoli sen sijaan oli täydellinen. Upea hetki, jota varmasti muistelee vielä monesti!

Kävele ja nauti

Tämähän oli meidän ykköstavoite. Joka päivä askelia kertyi vähintään 18 000 kappaletta, vaikka käytimmekin paljon metroja ja busseja. Mehän emme siis ole ihmisiä, jotka nukkuvat päiväunia ikinä tai nukkuvat aamulla pitkään. Täpi täpi vaan koko päivä!

Mutta oli ihanaa vaan fiilistelläkin ja katsella. Vettä ei satanut pisaraakaan, joten senkin puolesta oli kivaa käyskennellä. Astua sisälle kivan näköiseen pubiin jos siltä tuntui, vailla aikatauluja. Sehän se on tällaisessa kahdenkeskisessä reissussa melkein parasta, ei ole niin justiinsa mitä syö ja milloin, milloin nukkuu ja paljonko tarpoo menemään. Unohduimme useampaan kertaan vain istumaan ja juttelemaan kaksin, se oli niin kivaa. Niin joo ja pakko oli käydä myös Raphan pyöräliikkeessä hämmästelemässä. Siellä oli porukkaa kypärät päässä kahvilla, kaikki hirveän kallista, seinäkoristeena rapainen pyörä ja… En vain selkeästi ymmärrä. Mies osti juomapullon ja huokaili, kun pyöräilijät paahtoivat ohitse, että hänkin haluaa pyöräillä. Siis pyöräharrastajille ilmeisen hieno paikka!

Siinäpä mitä ensimmäisenä tuli mieleen reissustamme. Mitä lisäisit? Mikä on oma ykkösjuttusi Lontoossa?

Kiitos paras matkaseura ja kiitos vanhemmilleni reissun mahdollistamisesta lastenhoidollisesti!