Onpa ollut taas vauhtia ja puuhaa, mutta välillä blogin puolella. Ette usko, miten monesti teki mieli kysyä vinkkejä Instagrammissa Lontooseen tai suosikkejanne, mutta piti olla viime vuodesta asti hiljaa miehen 40-vuotissynttäriyllätyksestä. Hän ei halunnut suuria juhlia, joten loppuvuodesta päätin sitten napata lennot Lontooseen ostoskoriin.
Koska olemme asuneet Englannissa ja käyneet Lontoossa useamman kerran, ajattelin että otetaan tämä reissu rennosti. Nautitaan siitä, että päästään paikan päälle (sekin jännittää näinä aikoina), nautitaan maisemista, keväisestä säästä, kävelystä ja ihmettelystä. Välittömästä brittiläisestä tunnelmasta, pubeissa istumisesta. Sellaisesta lorvailusta. Ei oteta paineita, suurimmat nähtävyydet on ainakin jo kerran käyty. Päätin miettiä jokaiselle päivälle (meille jäi noin kolme vuorokautta paikan päälle) yhden ohjelmanumeron, joka vähän rytmittäisi päivää, muuten vain nautittiin. Sellaisesta turistista menosta, kuten kaksikerrosbussissa istumisestakin. Voi olla, ettei tässä postauksessa ole mitään hirveän uutta, mutta kerrotaan muutamia vinkkejä. Jätän omaan postaukseensa vaikka hotellin missä olimme, sekin ehdottoman suositeltava!
Koronarajoitukset Lontoossa
Niitähän ei käytännössä ole enää. Mitään ei kysytty sinne lentäessä, missään ei näkynyt maskeja. Ihan satunnaisia maskeja oli pääasiassa turisteilla, paikallisilla ei. Kaksi rokotusta oli vaatimuksissa, mutta ei niitä kukaan kysellyt koronapassin perään. Sama Norwegianin lennolla, ei edes henkilökunta käyttänyt maskeja. Kaikki sujui muuten todella sujuvasti Gatwickin lentokentällä, josta juna vie puolessa tunnissa mm. Victorian asemalle, mistä voi jatkaa metrolla.
Raha, metrot ja puhelin
Siis nyt ehkä vähän nolottaa. Englannissa asuessa toki oli paikallinen liittymä ja viime aikoina on tullut reissattua pääasiassa EU-maissa. Onnistuin somettamaan aika äkkiä datapakettini loppuun, kunnes pysähdyin ajattelemaan, että nyt ei ollakaan enää EU-maassa ja sama surffailu ei onnistu kuin vaikkapa Kreikassa. Joka paikassa ei todellakaan ole wifiä, mutta rajoittipa somettamistani, oikeastaan ihan hyvä! Ainoa mikä harmitti, oli etten saanut lasten viestejä vastaanotettua illalla, vaan vasta aamulla hotellissa, missä wifi toimi hyvin.
Rahaa emme vaihtaneet ollenkaan, emmekä ostaneet Oyster-kortteja julkisiin. Sillä – kortti, jossa on lähimaksuominaisuus toimii suoraan! Sillä pääsee sisälle metroon ja se tulee leimata ulos mennessä, jotta kortille määrittyy matkan pituus. Bussissa lähimaksua käytetään vain noustessa kyytiin. Olipa näppärää. Vähän hirvitti, ettei perässä seuraa mikään megasuuri lasku, mutta ei, hyvin se toimi! Ei enää kertalippujen ostoa, hyvä edistys!
Muuten, adapterit olivat mukana, mutta esimerkiksi hotellissa oli suoraan usb-liitin seinässä sekä pistorasia, johon ei adapteria tarvinnut. En tiedä onko yleistä, mutta uudistusta tämäkin.
Ihana ilmainen nähtävyys – Sky Garden
Lontoo on kallis kaupunki ja onkin ihan mahtavaa löytää sieltä ilmainen nähtävyys. Vieläpä sellainen, joka aiheutti sekä minulla että miehellä ”wau!” fiilikset. Bongasin paikan pikkuserkkuni Tommin Isyyspakkaus-blogista aikoinaan. Sky Garden oli hyvin lähellä hotelliamme ja sieltä näkyi moneen ilmansuuntaan upeasti. Sinne täytyy varata liput pääsyä varten, mitkä saat varattua täältä. Niihin tulee määrittää kellonaika ja kannattaa varata ajoissa! Minua ihan hymyilytti, miten vaikuttunut mies oli. Hän ei ollut kuullutkaan kyseisestä paikasta ja kiitteli kovasti, että olin sen keksinyt ja paikat varannut. Jonottaa ei tarvinnut ollenkaan, lippu, hissillä ylös ja ihastelemaan. Paikka on sisältäkin ihastuttavan rehevä ja kaunis. Ehdottomasti käymisen arvoinen!
Ylhäältä löytyy siistejä ravintoloita, jotka olivat vierailuaikanamme aivan täynnä. Alemmalta tasolta löytyy baari, jossa nautimme yhdet juomat ja jatkoimme matkaa. Eli jos mielit syömään, pöytävaraus kannattaa myös tehdä!
Electric Ballroom ja Camden
Aiemmilla reissulla on tullut käytyä pari kertaa musikaalissa. Mietin sitä nytkin yhdeksi vaihtoehdoksi, sillä onhan se nyt the juttu Lontoossa. Mieheni ei ole kuitenkaan ihan musikaalityyppiä ja tiesin, että kaipaa ehtaa rokkikeikkaa kuten minä itsekin. Tutkailin, mitä olisi tarjolla oleskelumme aikana ja huomasin Therapyn keikan. Ei kummallekaan mikään ykkösbändi vaan vähän vieraampi, mutta hyvää asennetta ja hyvä poljento. Kuuntelimme bändiä hotellihuoneessa mukanamme olleesta kaiuttimesta ja sitten suuntasimme kohti Camdenia, josta löytyy Electric Ballroom. Järjestävät paljon klubikeikkoja. Lipussa luki, että ovet auki kello 19 ja Suomessahan se tarkoittaa, että pääbändi soittaa joskus klo 22 ja lämppärikin on.
No, yllätyimme päästessämme ovelle muutamaa minuuttia yli 20 ja Therapy soitti jo, lämppäri oli jo mennyt. Oho! Onneksi missasimme vain ensimmäisen biisin. Paikka oli kiva ja siisti, järjestelyt toimivat ja mitään tönimistä, läikkyviä juomia tms. ei ollut, vaikka aika sumpussa lavan edessä olimme. Ihmiset jättivät kohteliaan välin toisiinsa ja keikalla oli todella helppo olla. Olimme niin fiiliksissä! Sai heilua ja nautin aina siitä, miten brittiläiset osaavat hyvin sanat, fiilis on hieno kun kaikki laulavat mukana. Suosittelen tsekkaamaan keikkatarjonnan!
Camden on muutenkin hieno alue, jonne olisimme voineet kai mennä aiemminkin käyskentelemään, mutta minusta oli kivempaa kuunnella rauhassa bändiä hotellilla pitkän shoppailupäivän jälkeen. Mutta tutki sinä enemmän aluetta, sieltä löytyy mm. Amy Winehousen patsas.
Syöminen Lontoossa
Me olemme vähän sellaisia ”menemme minne nenä näyttää ja syömme kun siltä tuntuu”-tyyppejä miehen kanssa. Söimmekin siis Oxford Streetilla ostostellessa pubissa, erittäin kelpo salaatti ja miehellä hamppari oli. Tavoitteenamme oli etsiä Wetherspoonin ketjun pubeja, olivat suosikkejamme Englannissa vaihto-opiskellessa. Perinteiset fish ’n’ chipsit oli tietenkin pakko ottaa hotellin läheisyydessä. Camdenissa söimme thaimaalaisessa, joka oli puitteiltaan hieno, mutta ruokaa en voi kehua. Eli… Varauksia parempiin ravintoloihin kannattaa ehdottomasti tehdä, tällä kertaa menimme yksinkertaisen mukaan. Sohon intialaiset ravintolat ovat aiemmin ihastuttaneet.
Sen sijaan tämä pitää vinkata! Osuimme ihan vahingossa suht lähellä Tower Bridgeä olevaan Brewdogin panimoravintolaan. Emme syöneet siellä, sillä olimme menossa muualle, mutta katselimme huuli pyöreänä 36 oluen listaa. Paikka on iso, henkilökunta oli mukavaa ja oluita sai maistaa ennen tilaamista. Lämmin suositus!
Hotellimme lähellä oli puolestaan The White Hart Pub, jonka takapihalta oli löytynyt aikanaan nainen murhattuna. Sanottiin Jack the Ripperin tekosiksi. Vierestä lähti opastettuja kierroksia murhaajan jäljille ja itse baarissa näytettiin laajalti urheilua. Mielenkiintoinen löytö tämäkin paikka!
Memorial Park
Sunnuntain hiljaisuudessa kävelimme hotellilta Tower Bridgeä kohti vähän kiertäen ja kaartaen sen mukaan, mikä näytti hienolta. Matkalle osui Memorial Park, joka vaikutti kyllä ajankohtaisuudellaan. Sitä ennen aivan London Dock-alueen nurkilla oli tarjolla ihanan vehreä puisto, jossa oli kahteen puuhun laitettu lintujen nimiä ja kysymys, montako bongaat. Oli kukkia ja puistonpenkkejä ja kaikkea ihanaa. Rauha tuolla nurkalla oli mieletön, vaikka Tower Bridge on aivan kulman takana! Siitä en sitten sano mitään, millaista sen läheisyydessä on kävellä… No, mahtui sekaan!
Afternoon tea London Marriot Hotel Park Lane
Afternoon tea on Englannissa niin the juttu. Oli pakko saada sellainen ohjelmaan. Googlettelin vimmatusti ja törmäsin useaan blogeissa suositeltuihin iltapäiväteepaikkoihin, joita ei enää ollut. En edes muista, mitä kautta päädyin lopulta varamaan Park Lane-hotelliin Hyde Parkin viereen meille iltapäiväteen. Sitä tarjoillaan kello 12-16 välisenä aikana ja jos mukaan haluaa ”free flowing bubbles” eli kuohuviinitarjoilun, hinnaksi sanotaan nettisivuilla tällä hetkellä 75 puntaa/henkilö. Me emme kyllä maksaneet noin paljoa, nousiko hinta juuri? Ja ilman kuohuviinitarjoilua yhdellä samppanjalasillisella hinta oli 20 puntaa vähemmän/henkilö.
Joka tapauksessa, onhan se suolainen hinta teestä, pienistä (mutta aivan ihanista!) syötävistä ja kuohuviinistä. Jota tosin sai rajattomasti, mutta ei sitäkään rajattomasti kykene nauttimaan. Mutta, ajattelin, ettemme ihan heti mene uudelleen Lontooseen tai mies täytä pyöreitä, joten tämän kerran.
Paikka oli hyvin arvokas ja olimmekin miettineet vähän siistimpää päälle. Ruuhkaa ei ollut. Ensimmäinen tarjoilija oli mielettömän ystävällinen ja hän esitteli, millainen teemenu tulee olemaan. Aloitus hibiscuksella, sitten mustaa ja niin edespäin. Teet oli mietitty tarjoilujen kanssa. Tarjoilusta tuli tarina, oli munia, joista tuli pikkuhiljaa perhonen, se oli ihana juttu!
Harmiksemme tällä ensimmäisellä tarjoilijalla loppui vuoro ja sen jälkeen olikin kommenttina vain ”saa tilata mitä teetä haluaa”. Ai, no selvä sitten. Maistelin erilaisia mustia läpi ja ai että oli oikeaoppisesti haudutettua. Aivan ihanaa. Paikka oli ihanan rauhallinen, näkymä kaunis ja tuntui, kuin olisimme olleet siellä lähes kaksin. Todella kiva kokemus.
Herkut olivat ensiluokkaisia. Oli skonsseja ja hilloa, oli upeasti tehtyjä leipiä, joista löytyi mm. ankkaa, kasvispiirasta ja kaviaaria. Todella upeat raaka-aineet. Makeista tehty lintuhäkki perhostarinoineen oli ihastuttava, mutta syötävät minusta vähän liian tuhteja suklaakönttejä. Suolainen puoli sen sijaan oli täydellinen. Upea hetki, jota varmasti muistelee vielä monesti!
Kävele ja nauti
Tämähän oli meidän ykköstavoite. Joka päivä askelia kertyi vähintään 18 000 kappaletta, vaikka käytimmekin paljon metroja ja busseja. Mehän emme siis ole ihmisiä, jotka nukkuvat päiväunia ikinä tai nukkuvat aamulla pitkään. Täpi täpi vaan koko päivä!
Mutta oli ihanaa vaan fiilistelläkin ja katsella. Vettä ei satanut pisaraakaan, joten senkin puolesta oli kivaa käyskennellä. Astua sisälle kivan näköiseen pubiin jos siltä tuntui, vailla aikatauluja. Sehän se on tällaisessa kahdenkeskisessä reissussa melkein parasta, ei ole niin justiinsa mitä syö ja milloin, milloin nukkuu ja paljonko tarpoo menemään. Unohduimme useampaan kertaan vain istumaan ja juttelemaan kaksin, se oli niin kivaa. Niin joo ja pakko oli käydä myös Raphan pyöräliikkeessä hämmästelemässä. Siellä oli porukkaa kypärät päässä kahvilla, kaikki hirveän kallista, seinäkoristeena rapainen pyörä ja… En vain selkeästi ymmärrä. Mies osti juomapullon ja huokaili, kun pyöräilijät paahtoivat ohitse, että hänkin haluaa pyöräillä. Siis pyöräharrastajille ilmeisen hieno paikka!
Siinäpä mitä ensimmäisenä tuli mieleen reissustamme. Mitä lisäisit? Mikä on oma ykkösjuttusi Lontoossa?
Kiitos paras matkaseura ja kiitos vanhemmilleni reissun mahdollistamisesta lastenhoidollisesti!
