Kyllä Aamulehden lukeminen kannattaa, sanoin eilen vanhemmilleni. En tiedä olisinko muuten bongannut tietoa reissuista, joissa pääsee muusikon matkassa Pispalaan kiertämään. Morossa oli maaliskuussa juttu (Moro on Aamulehden torstain liite), jossa kerrottiin, että Pispalan muusikot ovat vailla keikkoja kiitos koronan. Niinpä Pauli Hanhiniemi, Heikki Salo, Mikko Alatalo, Juri Lindeman sekä Jouko Mäki-Lohiluoma keksivät uuden idean, joka tuli tuona päivänä myyntiin. Jokaisella muusikolla on muutama päivä, jolloin vetävät kävelykierroksen Pispalassa ja ilta päättyy Bistro Pihaan, jossa tarjolla on ruokaa, juomia sekä kyseisen artistin muutamia biisejä livenä. Tiedän isäni tykkäävän niin Pispalasta, livemusasta kuin historiasta ja reissujen ollessa toukokuussa kuten isäni syntymäpäivän, olin valmiina toimimaan. Hän tykkäisi varmasti tästä elämyslahjasta! Naputtelin vimmatusti viestejä äidille ja veljille, sopiiko tämä päivä ja elämys ja lähtevätkö veljeni mukaan lahjaan. Tuossa tunnissa-parissa mm. kaikki Hanhiniemen retket myytiin loppuun! Joku muukin ihastui ideasta!
Alatalon Pispala
Saimme liput otettua Mikko Alatalon reissuun, joka lopulta koitti eilen. Se oli kyseisen muusikon ensimmäinen reissu, pari muuta oli ollut edellisviikolla. Aivan uskomatonta, että sekä maanantaina että tänään oli valtava kaatosade, mutta eilen keli oli täydellinen! Lämmin ja tuuleton, iltaa oli ihanaa istua kävelyn jälkeen Bistro Pihassa. Edellisenä päivänä oli kuulemma ollut Alatalon viimeinen kaupunginvaltuuston kokous. Mies sanoi sen selkeää haikeutta äänessään.
Mikko saapui täsmällisesti paikalle Lauri Viidan muistomerkille, josta kierros lähti ja alkoi vetää parinkymmenen hengen porukkaa niin luonnollisesti jutellen ja asioista kertoillen kuin pitkän linjan esiintyjä osaa. Heti ensimmäisenä kuulimme mäkihyppypaikasta hauskoja faktoja ja jatkoimme kävelyä alaspäin kohti Pispalan koulua. Matkalla tuli monen monta tarinaa niin taloista kuin tapahtumista ja Mikko morjensteli tuttujaan. Vuodesta 1978 Pispalassa asunut muusikko oli todellakin kotonaan.
Hauska sattuma tapahtui taitelija Päivi Paunun talolla. Mikko kertoi Päivin asuneen siinä Hannu Salaman kanssa, kun talon järeä portti aukesi ja Päivi huusi ”enkä asunut, Hannu asui eri talossa!”. Kaikki hämmästyivät, mutta ehkä eniten itse Alatalo. ”Siis mitä, asutko täällä taas, luulin sinun asuvan Helsingissä”, hän kyseli Päiviltä. ”No asun, Hannun mökki on tuo, saa tulla katsomaan pihaan jos haluatte”. Kaikkia nauratti ja yllätysmomentti oli huikea. Alatalokin on varmasti monessa liemessä keitetty ja piti pokkansa, vaikka yllättynyt olikin. Tämä oli ensi reissun priimaa, tuskin tapahtuu enää Mikon seuraavilla reissuilla. Huikea lisä!
Rikoo on riskillä ruma
Näin huuteli joku rouva parvekkeeltaan ja aloin ensimmäistä kertaa ikinä miettiä sanaa rikoo. Hetkeä aiemmin olimme olleet Pispalan yhdessä kauneimmista kohdista, Pyykkimettän puistossa ja mietiskelin puoliajatuksissani menneitä. Tuossa puistossa istuin loppukesästä 2012 koirani kanssa ja otin kuvan alaspäin järvelle. Olin juuri saanut tietää odottavani esikoistani ja mietiskelin penkillä istuessani syntyjä syviä. Asuimme Pispalassa ja kuljin joka ikisen kadun ristiin rastiin koiran kanssa, mutten koskaan tutkinut historiaa tarkemmin, sitä oli hassua ajatella eilen.
No, tuo manselainen likkani päräyttää ärrän aika paikallisittain. Eräänä päivänä juuri sanoi puhuessaan strösseleistä, että ne ovat rrrrösseleitä ja minua hymyilytti. Kyllä hän on täällä syntynyt. Kun tuo rikoo on riskillä ruma-heitto kuului, tajusin sen mitä olen miettinyt lapsesta asti. Se t-kirjain on jätetty pois koska nämä tamperelaiset oikeasti puhuu niin. Nauroin sisäisesti ajatuksilleni, että 20 vuotta täällä asuin ennen kuin hokasin. Aikamoinen valaistuminen.
Kävely kesti yhteensä 1,5 tuntia ja kuulimme paljon arkkitehtuurista, Pispalan kuuluisista asukkaista sekä tapahtumista, niin yleisistä kuin Alatalon oman elämän tapahtumista. Vähän jopa haikeana kävelimme Bistro Pihaan, niin kiva kierros, niin upea keli, loppuuko tämä jo! Toisaalta askelia ja portaita kertyi, eli oli jo ihan kiva istahtaakin.
Bistro PIha – ihana ravintola omakotitalon pihassa
Viime vuonna avattu Bistro Piha on nimensä mukaan avattu Pispalaan omakotitalon takapihalle, jossa on pienet sisätilat, mutta sitä upeampi puutarha pöytineen, omenapuineen ja keinuineen. Tänne haluan uudelleen! Mikko lauloi meille muutaman biisin ja tuntui ihan epätodelliselta kuulla livemusaa! Äitini oli toivonut laulua Viivy vielä hetki ja sen hän esittikin, yhdessä lauloimme kaikki ääneen myös tytöt tahtoo pitää hauskaa, ei ne puuroja keittele! Sitten nautimme kesäillasta, kävelyn tuomista ajatuksista sekä kookos-kanakeitosta.
Keittiö ei ollut vielä virallisesti auki toukokuussa. Mutta pian avataan ja aion kyllä olla täällä aurinkoisena päivänä ensimmäisenä tapasten kimpussa! Pihalla varmasti viihtyvät hyvin lapsetkin, eli joku kävely vanhoissa kotimaisemissa ja siihen yhdistetty piipahdus Bistrossa menee to do-kesälistalle.
Olipa huikean kiva päivä! Kiitos Mikko, Bistro Piha ja Heikki Salo, joka ilmeisesti oli idean isä. Vielä on joillain kävelyillä tilaa ja huomenna kuulemma tulee lisälähtöjä myyntiin, käykää ihmeessä kurkkaamassa täältä! Kyllä voivat kotikaupunginkin jutut olla huikeita ja elämyksellisiä!