Marraskuu käyntiin superarvonnalla!

Mukavaa alkanutta marraskuuta! Ainakin meillä Mansessa se on alkanut oikein marraskuisissa merkeissä – on pilkkopimeää keskellä päivää, tuuli vinkuu ikkunoista ja vettä vihmoo. Huh! Tässä kaipaa kyllä jokainen pientä piristystä maanantaihin ja harmauteen.

Kun luin vastauksianne lokakuun alussa toteuttamastani asuarvonnasta, jossa kysyin miten siellä voidaan, koskettivat monen vastaukset minua paljon. Aika moni kertoi huonoista fiiliksistä, on ikävä ihmisiä, harrastuksia tai töitä. Samaistuin niin moneen kommenttiin ja tuli sellainen fiilis, että haluan antaa halauksen jokaiselle. Onneksi oli positiivisiakin fiiliksiä, mutta kyllä pandemia koskettaa tavalla tai toisella kaikkia. Siksi tuntui ihan ”kurjalta” arpoa yksi voittaja satojen osallistuneiden joukosta ja lupasin toteuttaa marraskuussa taas arvonnan. Marraskuu on täällä ja kasasin kaksi pakettia teille tällä kertaa, niin pääsen ainakin valitsemaan kaksi voittajaa!

Lokakuussa palasin itse enemmän normaaliin

Lokakuu on yksi suosikkikuukausistani, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Kävimme Rukalla, oli Karmiva karnevaali ja pientä synttärihumua. Juoksin elämäni 7. puolimaratonin kuukauden aluksi ja siitä jäi jotenkin hyvä flow päälle. Kävin leffassa ja pari kertaa teatterissa, joista perjantaina koettu oli aivan huikean hyvä, täytyy kertoa siitä lisää myöhemmin! Olen pitkään myös miettinyt, ettei ole mitään järkeä maksaa salijäsenyydestä, jos siellä ei uskalla käydä ja otin ja menin neljästi viikon sisään jumppaankin. Tuleekohan mistään niin hyvä olo? Rakastan jumppasaleja yli kaiken! Tuli olo, että jos tämän asian kanssa eletään vuosia, on pakko elää jollain tapaa. Varovasti, mutta elää kuitenkin. Lokakuu oli hyvä kuukausi, mutta edessä oleva pimeys jännittää vähän täälläkin. Olen nyt elämäni ekaa kertaa aloittanut D-vitamiinien popsimisen, toivottavasti se jeesaa vähän!

Voita arvonnasta The Body Shopin kosmetiikkaa, joulukalenteri ja Rentosaunan uutuuspyyhe!

Pidemmittä puheitta laitetaan jakoon nämä kaksi pakettia lokakuun asujen kera! Ekassa paketissa on tarjolla Rentosaunan kietaisupyyhe, NKDSKN kevyesti ruskettava voide hansikkaan kera, The Body Shopin kasvojenpuhdistusaine sekä vartalorasva ja vastustuskykyä parantamaan kaksi erilaista vitamiinia. Paketissa nro 2 on The Body Shopin vartalorasvaa sekä kylpyvaahtoa, kolme erilaista vitamiinia parantamaan vastustuskykyä sekä teejoulukalenteri! Kumpi tuntuisi enemmän omalta setiltäsi?

Hyppää arvontaan mukaan kommentoimalla tähän postaukseen lempiasusi lokakuulta ja/tai niitä kuulumisia! Minusta on aina maailman parasta kuulla miten siellä menee. Miltä näyttää edessä oleva marraskuu tai miten meni lokakuu? Loppuiko se iloisesti Halloween-juhliin kenties? Yhden arvan saat blogissa, toisen saat jos hyppäät mukaan myös IG:ssa optimismia_katja.

Arvontaa pidän auki torstaihin 5.11.20 klo 12 asti. Onnea matkaan! 

Syyskuun alakuloa ja tiivistelmä – voita iso hyvinvointipaketti!

Viikko lokakuuta takana ja nyt on aika vihdoin summata syyskuu ja laittaa kehiin arvonta. Koska on ehkä vuoden lempparikuukauteni sekä oma synttärikuukauteni, laitan teille vähän isomman paketin arvontaan kehiin ja arvontaan voi osallistua myös IG:n puolella. Vähän kyllä jo mietityttää ”kehtaako” näitä äänestä kivoin asu-arvontoja enää järjestää, kun syyskuultakin kertyi hurjat neljä asua! Sille on olemassa montakin selitystä, mutten tiedä haluanko kertoa niitä, ilman että kuulostan ihan maailmanlopun naiselta. Olisiko kuitenkin reilua avata vähän fiiliksiä täältä optimistisen blogiotsikon takaa?

Syyskuun kivoimmat ja ankeimmat

Syyskuun kivoimpia juttuja oli ehdottomasti tehdä äidilleni illallista, käydä ihan mielettömän ihanalla purjehduksella sekä viettää vuorokauden staycation miehen kanssa. Painuivat kyllä mieleeni monella tapaa. Syyskuun luetuin uusi juttu oli tämä starttirahan loppumisesta (hei ja sitä voi nykyään hakea 1,5v vuodeksi, lue jos olet uusi yrittäjä, minulta meni ohi!), mutta edelleen syyskuussa luetuin juttu oli kolmatta kuukautta putkeen lähes kaksi vuotta vanha artikkeli Tampereen lounasravintoloista!

Nyt tulee se osa, mitä en tiedä onko järkevää kirjoittaa julkisesti. Olen ollut pitkään todella allapäin, enkä ole saanut oikein kunnolla iloa mistään muusta kuin lapsistani (no, se nyt on tietenkin jo mielettömän iso juttu että he ovat olemassa). On tuntunut parhaalta sulkea some ja sulkea lapsetkin sieltä ja olla perheen kanssa. Olen yrittänyt analysoida syitä tälle alakulolle jo pitkään ja ajatellut sen johtuvan monesta asiasta. Väsymyksestä, siitä että stressaa koko ajan toimeentulostaan, anemiasta, siitä, ettei ole nähnyt ystäviä juuri ollenkaan puolen vuoden aikana. Siitä, että on ihminen, joka itkee joka ikisen kaatuneen yrityksen neuvotteluja tai menettää yöunensa YT-neuvotteluista. Mieshän sai lomautuslapun viime viikolla mm. syyslomaksi. Siinä sitten mietittiin, onko se hyvä juttu, viikkohan on mitä parhain kun lapset ovat myös lomalla, mutta kyllähän lomautukset tuntuvat aina taloudellisesti ja painavat mieltä alas, kun miettii väkisin mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maailmantilanne on niin epävarma.

Olen liikkunut vähemmän kuin koskaan. Kaivannut edelleen jumppia, joissa jo uskalsin elokuussa käydä ja nyt en taas uskalla. Painoa on tullut ja mikään vaate ei tunnu kivalta – sen myötä myöskään kameran eteen ei tee mieli marssia. Älyttömän harvoin tulee muutenkaan pukeuduttua, kun painaa kotona välillä farkuissa, pääasiassa juoksutrikoissa eikä käy missään kuten ennen. Olen tuntenut itseni todella epäonnistuneeksi kaikessa mitä teen urheilusta kodinhoitoon, pukeutumisesta hiustenlaittoon, yrittäjyydestä puhumattakaan. Mutta ei näistä halua puhua ääneen! Olen herkkä ihminen, jonka pitkään jatkunut epävarmuus on uuvuttanut henkisesti ja vienyt ilon elämästä. Kaipaan niin mummolle kylään, haluan kutsua ystäviä kylään ja muuta, mutta kun mitään ei uskalla. Ja tiedän, että tilanne koskee kaikkia, toiset vain osaavat käsitellä sitä paremmin kuin toiset.

Lokakuu ja häivähdys normaalista

Ehkä nyt ymmärrätte, miksi kirjoitin sunnuntain puolimaratonpostaukseeni, että sain puhtia kaikkeen tekemiseeni? Kuukausitolkulla olen ollut aika allapäin ja ihan vihainen itselleni, että negatiiviset ajatukset pyörii kehää. Olemme selvinneet ihan hyvin ja täytyisi luottaa tulevaisuuteen. Sitten erehdyt lukemaan lehden ja katsomaan uutiset ja taas mennään… Kaikkea tekemistä täytyy miettiä tarkkaan.

Siksi pähkäsin ihan viime hetkeen uskallanko lähteä puolimaratonille. Lähdin ja olin siitä ihan hirveän iloinen. Ehkä parasta oli se fiilis. Kaikki olivat iloisia ja positiivisia, se oli oikea onnenryöppy puolen vuoden tauon jälkeen. Oli monta tuttua naamaa ja ihania lauseita ehdittiin vaihtaa monen kanssa. Suorastaan sekin olisi riittänyt, mutta onnistuin tahkoamaan juoksunkin läpi ja saamaan mitalin ja fiilistelemään onnesta. En miettinyt epäonnistumisia, en yksinäisyyttä, en toimeentuloa, enkä koronaa. Mietin hengittämistä, Helsingin tuulia, korvissa soivaa musiikkia ja jaksamistani. Kurkistelin näkyisikö reitin varrella tuttuja. Viime lauantai antoi hirveästi potkua ja uskoa siihen, että tästä selvitään. Ehkä sitä ”sekopäistä” hehkutustani on helpompi ymmärtää jos kerron, miten syvissä vesissä olen rämpinyt keväästä asti.

Arvonnassa The Body Shopin joulutuotteita, hampunsiemeniä, Heleinin vitamiineja

Koska avainsana tämän kaiken keskellä on oikeasti pitää huolta omasta jaksamisesta (se perinteinen syö hyvin, nuku ja ulkoile toimii aika pitkälle), halusin kerätä teille hyvinvointipaketin tähän lokakuun arvontaan. Vähän normaalia isomman, koska on synttärikuukauteni ja koska uskon, etten ole yksin fiilisteni kanssa. Toivon tästä paketista tulevan iloa voittajalle, valitettavasti vain yksi saa sen.

Haluan kiittää isosti teitä, että vaikka somestani on saattanut paistaa alakulo ja väsymys välillä, te olette jaksaneet mukana, käyneet lukemassa juttujani ja painaneet Instassa sydäntä. Hyviä keskusteluja on käyty usein IG:n yksityisviesteissä. KIITOS. Kyllä me selvitään näistä ajoista vai mitä? Pitäisi muistaa vaan pitää siitä omasta jaksamisesta huolta, minä olen luistanut niin hyvistä yöunista kuin järkevästä syömisestäkin liian usein. Viime viikon pitkät yöunet juoksukisaan valmistautuessa olivat aikamoinen herätys siitä, mitä uni tekee ihmiselle. Minähän leijuin nukkuessani tarpeeksi!

Isompi kiitos kuuluu myös kotijoukoille, väsynyt ja alakuloinen ihminen on huono vaimo ja vielä huonompi ystävä olen ollut. Olen vain vetäytynyt kuoreeni ja lakannut pitämästä yhteyttä kehenkään. Ladannut kaiken lapsiini ja rutistanut heitä hirveän lujaa. Ihanat pieneni, jotka saavat kyyneleet silmiini joka päivä kehumalla maailman parhaimmaksi äidiksi.

Haluan uskoa, että tästä on tie ylöspäin ja niin kuin aina muinakin vuosina, lokakuu tuo mukanaan kaikkea hyvää. Ja se arvonta! Alla olevan paketin arvonnassa olet mukana, kun jätät tähän postaukseen kommentin ja kerrot, miten sinä voit? <3 Paketti sisältää hampputuotteita, Heleinin vahvaa biotiinia sekä kollageenia, The Body Shopin joulusesongin kuorinta-aineen huulille ja vartalolle sekä warm vanilla-vartalovoin, Foodinin raakasuklaata sekä kasvonaamion.

Saa sen asusuosikkinsakin sinne huikata, mutta mieluummin kuulen teidän kuulumisia! Sillä saat yhden arvan ja toinen arpa irtoaa, kun tykkäät arvontakuvassa Instagrammin puolella @optimismia_katja. Arvonta on auki viikon verran, eli ensi viikon keskiviikkona14.10.20 klo 20 arvon voittajan!

Oikein paljon onnea arvontaan kaikille!

Tervetuloa lempikuukauteni, vaikka oletkin vähän pelottava!

Lokakuun eka! JEEEE! Kuulaat aamut, ehkä ensimmäiset jäätyneet lätäköt missä hyppiä. Syysloman odotus, synttärikuukauteni. Kuukausi, mikä on ollut täynnä kaikkea ihan älyttömän kivaa yleensä, yhtenä kohokohtana ovat olleet muun muassa I love me-messut. Hullarit ovat tuoneet väriä ja hulinaa harmaaseen katukuvaan lokakuussa. Lokakuu on toivoa täynnä, herään eloon kun se alkaa! Johtuuko oikeasti siitä, milloin on syntynyt? Että lapsuudessa on oppinut riemuitsemaan lokakuusta? Tällä kertaa kaikki on vähän toisin, lokakuu näyttäytyy vähän pelottavanakin. Oli se sitä muuten 26 vuotta sittenkin, kun eri mittaiset jalkani leikattiin synttäriviikolla. Silloin suurin pelko oli jäädä kotiin toipumaan ja kulkea monta viikkoa kepeillä, silloin putosi täysin kavereiden jutuista ulos. Muistan vieläkin sen ulkopuolisuuden tunteen, kun pääsin taas normaalisti kävelemään. Sairaalasta kotiin pääsin 12-vuotissyntymäpäivänäni. Lokakuuhun liittyy muistoja!

Lokakuun suunnitelmat: HCR huonoilla treeneillä

Tänä keväänä minun (meidän) piti juosta neljättä kertaa Helsinki City Run. Toukokuun tapahtuma siirrettiin keväällä tulevalle viikonlopulle. Johonkin hamaan tulevaisuuteen. Sanon ihan suoraan, että koronan ja kaikkien tapahtumien perumisen myötä motivaationi treenaamiseen laski kuin lehmänhäntä. Olen kyllä juossut kymmeniä kilometrejä viikossa, mutta kaikki tavoitteellisuus puuttuu. Lisäksi treenit ovat humpsahtaneet aivan liian yksipuoliseksi, syyskuussa uskalsin kolmesti käydä salilla ja jumpassa. Se ei riitä sitten mihinkään. Kesällä analysoity anemia ja maailmantilanne… Ajattelin, että en osallistu puolikkaalle. Mies totesi, ettei polvi anna periksi, sen verran alkoi vihoittelemaan alkuviikon pyöräilypäivästä.

Mutta sitten aloin ajattelemaan sitä fiilistä. Kun lennän pitkin Helsingin katuja ja ehkä pääsen maaliin, ehkä kontaten, sillä kroppa ei ole parhaassa tikissä. Mutta ajasta viis, se maaliin pääsyn euforia on jotain, mitä en ole saanut mistään muualta. Kysyin mieheltä, lähteekö mukaan vaikkei juokse. Että jos mennään omalla autolla ja josko hän vaikka olisi juomapullon kanssa kannustusjoukoissa, että olisi helpompi välttää ruuhkia. Pakko päästä! Veri vetää sinne ja samalla ajattelen, että olen hullu kun lähden. Kai siellä pohjalla joku peruskunto on, mutta ei se varmasti hyvältä tunnu, kun pitkät lenkit ovat olleet minimissään. Pakko vähän työntää itsensä yli rajojensa! Mutta jännittää siis aivan kamalasti, aivan kamalasti.

Ruka ja Karmiva karnevaali. Vai eikö sittenkään?

Ensi viikolla alkaa lasten ensimmäinen virallinen syysloma. Kyllä! Ensin oli kotiäitiaika, jolloin syysloma oli tyhmin viikko kaikista – perhekerhot ja muut olivat lomalla ja kaikissa harrastuspaikoissa, HopLopeissa ja uimahalleissa oli hirveästi ihmisiä. Odotin aina innolla, että viikko on ohi. Päikky- ja eskariaikoina minulla on aina ollut töitä kyseisellä viikolla ja tytöt ovat olleet osan viikosta hoidossa. Nyt edessä on ensimmäinen vapaa syysloma, ihan sellainen virallinen molemmilla! Tarkoitus olisi olla osa viikosta Rukalla, mutta pelottaa suunnitella mitään, kun voi olla hetken kysymys, että päätyy esimerkiksi karanteeniin. Samalla ei voi odottaa lähtöpäivään, vaan olisi hommattava uudet monot lapsille ja niin edespäin. Epävarmuus lapsiperheissä on sinällään tuttua, ainahan joku saattaa alkaa oksentaa tai jotain, mutta tämän laajuinen epävarmuus on kyllä aivan uutta.

Ja Karmiva Karnevaali Särkässä alkaa ensi viikolla myös! Minusta on hämmentävää, miten tarkkaan tytöt muistavat sen. Viime syksynä siellä oli kolmen vanha, joka selitti ihan into piukeana miten jännää on, kun Kantti X Kantti-autoissa istuu vieressä luuranko! Laitan muuten lippuarvontaa IGssa (optimismia_katja) huomenna kehiin tuonne Särkän syyslomatapahtumaan, olkaahan kuulolla!

Lokakuu, synttärikuukausi

Miksi sitä odottaa synttäreitään enää tämän ikäisenä? Sen täytyy olla joku lapsuudesta jäänyt juttu, sillä ikävuodet saisi nyt pikkuhiljaa hidastua. Kaiken maailman kolotuksia sitä onkin jo nelikymppisellä! Äitini kysyi tällä viikolla, miten aioin viettää juhlapäivääni? Mietin, että haluaisin ehdottomasti pitää jotkut juhlat, kutsua ystäviä, laittaa kynttilät palamaan, syödä kakkua, nauraa ja jutella, pelata jotain seurapeliä. Mutta ei se nyt käy. En halua itse mennä juhliin saman katon alle vieraaseen porukkaan, enkä uskalla sellaisia järjestää. Vanhuus kai se on, kun mikään pynttäytyminen tai ravintolaillallinen ei innosta, toiseksi eniten haluaisin mennä johonkin mökkiin ja saunoa illan pimeydessä. Mietin, että Varjolan tila ja sen savusauna olisivat kyllä ihan täydellinen vaihtoehto! Ehkä olen kotona ja halaan lapsia vain, sillä tuon saunan vuokra ei ole ihan pieni. Ehkä joku pieni vuokramökki saunoineen? Joka tapauksessa lokakuu tuntuu erityiseltä.


paita H&M/ housut KATRI NISKANEN/ takki VERO MODA/ korvikset MAMAKORU/ kengät PALMROTH (saatu)

Näissä fiiliksissä siis lokakuun ensimmäiseen päivään! Millä mielin siellä? Onko syksy ahdistavaa vai ihanaa aikaa?

P.S. Huomasitko eilisestä postauksesta, että saat koodilla Katja15 15% alennusta Palmrothin kengistä aina 11.10.20 asti? Verkkokaupan löydät täältä